Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tämä pariskunta ei ollut suunnitellut lähtevänsä matkalle. Kuten ei ollut mitään muitakaan suunnitelmia elämässä. Niin vain kävi, että löysivät itsensä pakkaamasta matkalaukkujaan. Sitten lähdettiin reissuun, kauhun vallassa. Edessä oli taas yksi syyllisyyden täyteinen ”jos sitten kun” reissu.
Lento oli varattu ”kunpa olisin” nimisestä lentoyhtiöstä. Tämän yhtiön lennoilla matkatavaroita ei luovuteta ruumaan, vaan jokainen kantaa oman kuormansa hamaan tappiin asti. Matka katumuksen kaupungin lentoasemalle on pitkä ja saa kulkijansa kokemaan epäreilua tuskaa, kun lentoasema tuntuu aina vain karkaavan kauemmaksi, kuin kilometrikyltit kertovat. No, matkalle lähdetään tittu taatana, kun on matka kerran varattu. Katumuksen lentoasemalla pariskunta huomaa, että sinne on saapunut tuhansittain ihmisiä kaikkialta maailmasta. Jokainen kurja raahaa itseään romahduspisteessä, matkakuormansa painon musertaessa heitä maata kohti. Lopulta koneeseen päästään, ei mennyt kuin melkein loppuelämä.
Kun lento laskeutuu ”mutta kun” kaupunkiin, alkaa matka kohti vihoviimeisen mahdollisuuden hotellia. Otetaan taksi. Tämä auto ajaa koko matkan peruuttaen ja kuski vain vilkuilee välillä olkansa yli. Ei sieltä eilenkään tullut ketään. Hotellissa onkin jo kiire juhlasaliin, kun joka vuotinen surkeuksien sikajuhla on alkamassa. Siellä tapaa taas vanhat ruttunaamaiset tutut.
Ensin vastaan tulee luovuttajien perhe. Itse jossittelija, voivottelija ja pikku päivittelijä. Sitten tilaisuuden kummisisaret, menetetty ja tuhlattu. Sitten avautuukin näkymä surkeuksien saliin ja näet koko eilisen päivän suvun. Heitä on niin monta, että on täysin turhaa edes yrittää laskea kaikkia surkeita naamoja. Yhteistä kaikille on se, että jokaisella on surullinen tarina eilisestä kerrottavanaan. Luovuttamisen kunniamerkit löytyy jokaisen rinnalta. Seuraavan tason kunniamerkki tulee vain itsensä hirttämisestä. Se ripustetaan sitten laulamattomien laulujen seinälle, jotta myös joku toinen voi jättää ne laulut laulamatta puolestasi.
Kun pääsemme pöydän ääreen, saamme tietää, että tässä kurjuusjuhlassa ei istuta, vaan ollaan vain pöydän ääressä koko ilta puolisissikyykyssä maitohapoista välittämättä. Siinä kyykätessä huomaamme, että sisään tulee seuraava murheperhe. Murskattu haave, petetty lupaus ja pikku selän takana puhuja. Mukana heillä on sukulaiset syytön, valehtelija ja vakuuttava tekosyy. Ei mene aikaakaan, kun lavalle nousee surkeuksien viihdetaiteilijoiden puheenjohtaja epärehellinen itselleen, joka kuuluttaa, että illan tarjoilee kuuluisa runonlausunta yhtye ”muiden vika”. Aletaan siis valmistua vajoamaan loputtomaan yöhön.
Joko se iskee tajuntaasi?
Ai mikä? No se tosi asia, että vain yksi henkilö pystyy tämän tarinan käsikirjoittamaan toisin. Sinä voit keskeyttää juhlat koska tahansa ja lähettää koko jengin kotiin. Ei tule sakkoa, tai rangaistusta.
Mitä tulee tehdä? No palaat nykyhetkeen ja toivotat uuden päivän tervetulleeksi.
Jos olet nousemaisillasi katumuksen kaupungin lentokoneeseen, niin ota huomioon, että kyse on matkasta, jonka sinä varaat ihan itse. Voit perua matkasi saman tien ja vain sinä voit tämän peruutuksen tehdä.
Ihminen, joka sallii menneisyyden tehdä itsestään uhrin, rakentaa kovin tuttua omien tunteidensa vankilaa. Palkintona tästä on loppuelämä katkeraa kiukkua ja riippuvuuksia. Kuten kaikki tunnetut maniat, diktiot, ismit ja häiriöt. Valitse omasi.
Tämä valinta on elävien kuolleiden vankila, johon ihminen helposti tuomitsee itsensä elinkautiseen. Älä ryhdy vanginvartijaksi itsellesi, vaan suunnittele paljon parempi matka. Pyydä apua, jos ei muuten etene. Se tulee olemaan ehkä vaikeinta mitä tulet koskaan tekemään. Vapautus kuitenkin palkitaan elämän riemulla ja sinut otetaan ilolla vastaan. Ystävät vaativat ainakin tuntea ystävyyttä. Muuten voi olla vaikea havaita sitä ja tulee helposti väärinkäsityksiä.
Tänäänkin on hyvä päivä vahvistaa selkärankaa ja opetella uusia taitoja. Älä juokse hautaasi laulamaton laulu rinnassa ja muista, että minä uskon sinuun, siksi odotan sinulta paljon, koska tiedän, että pystyt siihen.
T. Antti