Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tätä kirjoittaessa katselen töllöstä suoraa lähetystä tämän vuoden voimanoston suomenmestaruus kilpailusta, jossa minun piti olla mukana. Täysi vuosi tuli katkeamatonta työtä, kaikkien aikojen ennätyskunto. Valmiina parantamaan omissa nimissä olevia suomenennätyksiä. Riemu on katossa, kunnes kuume nousee palkinnoksi. Ei auta itku markkinoilla, nämä kisat jäävät väliin. Onneksi voi sentään iloita talkoveljien ja siskojen kisamenestyksestä kotikatsomosta käsin. Ainoa vaikeaa on välillä pitää pulssi lepotilassa, kun tutut ovat nostovuorossa. Sen verran nostaa intoa. Tuttuja on lajin parissa kertynyt vuosien saatossa paljon. Kiva, kun on niin paljon uusia veljiä ja siskoja. Aina sieltä ensimmäisistä treenivuosista lähtien. Monta ihmistä on ollut matkalla tukemassa ja auttamassa.
Kiitollisuus päällimmäisenä mielessä.
Työnteon ja urheilun erottaa se fakta, että kipeänä voi tehdä aika montaa työtä, mutta ei urheilla. Ei ainakaan siihen suoritukseen, jonka vuoksi on töitä tehty. Riskit voisivat olla lopulliset. Varsinkin sairaana töihin menosta olen nähnyt vuosien saatossa montaa vaatimustasoa. Olen nähnyt jopa sellaisen sellaisen kiukkuasenteen, että jos olet kykyneväinen soittamalla ilmoittamaan, että et nyt kipeytesi vuoksi pääse töihin, niin olet kyllä kykeneväinen tekemään ainakin puhelinmyyntityötä. Tervetuloa töihin.
Todellisuus on sellainen asia, joka ihmisiltä helposti suunnitelmia tehdessä unohtuu. Teet sitten mitä tahansa pläniä, niin se on todella hyvä siihen asti, kunnes arki lyö nyrkillä naamaan. Liiketoimintasuunnitelma pelaa siis yhtä hyvin, kuin kiinni oleva sateenvarjo, joka unohtui kaiken lisäksi eteiseen. Se on sitä, kun kiireavuksi palkattu työkaveri jää pitkälle sairaslomalle. Sinulle jäi vain tupla työ ilman palkkaa. Ai miten niin. No kun se palkka pitää nyt maksaa sille sairaslomalla olevalle työkaverille. Et jaksanut aiemmin ja nyt jaksat vielä vähemmän. Kyllä ne siellä Hesperian mielenterveyspäivystyksessä ottavat sinut vastaan. Joku muu hoitaa liiketoiminnan alasajot sitten aikanaan. Maailmassa on virheitä.
Turvallisuutta tarvitaan, siksi hyvinvointiyhteiskunta.
Itse kuulun juuri siihen sakkiin, joka on kovin kiitollinen tästä yhteiskunnasta, kaikkine virheineen. Olin tässä tovi sitten palaverissa, jossa käsiteltiin varautumista. Kun veli venäläinen päätti hyökätä naapuriin, joudutaan varautuminen taas ottamaan tosissaan. Jos yhtään miettii tarkemmin, niin katufiksu on nähnyt merkit tästä, siellä tutussa ruokakaupassa. Enkä nyt tarkoita ihmisten normaalia hysteeristä hamstrausta, vaan tiettyjen tuotteiden toimitusvaikeuksia. Oletko pysähtynyt oikeasti koskaan miettimään, että miksi makaroonia ei hyllyssä ole. Väitätkö oikeasti, että minkään miljardeja tuottavan pastakoneen korjaus kestäisi 4kk. Vaikka se käsin hitsattaisiin kokonaan uusiksi. Jos urheilijaa tai työyhteisöä ei olla valmisteltu mitenkään henkisesti siihen, että joskus menee pieleen ja siitä koituu kaikenlaista lisäkuraa. Niin, jossain on menty pahasti pieleen. Suurin osa ongelmista on korvien välissä. Ainakin siihen asti, kunnes joku ampuu kohti.
Itse mietin sitä, että tässä on lopulta kyse aina tasaisesta työstä,
Työstä, jota teet rakkaudesta lajiin. Jossa sairastelut mahtuvat normaaliin vaihteluväliin. Ei tämä SM kisa ollut suinkaan ensimmäinen minulta väliin jäänyt arvokilpailu. 2018 lapset toivat päiväkodista vatsataudin ja en edes nähnyt kisoja, koska puhuin kisapäivänä norjaa lavuaarin kanssa, pöntöllä istuen. Paino tippui 10 kiloa 3 vuorokaudessa. 2019 täysin sama tilanne. Mietin, että voiko tuo olla edes tilastollisesti mahdollista. 2020 voitin sitten suomenmestaruuden. 2021 sama homma, ja uudella maastavedon SE:llä. 2022 sama homma ja kaksi uutta suomenennätystä. 2023, no mestari selviää ihan hetken päästä. Ei siis anneta häiritä. Tuttu juttu. Ei joka talvi sada rahaa taivaalta, vaikka traktorikuski kuinka haluaisi. Säätär on yhtä oikukas neito, kuin itse onnetar.
Tämä on vähän niin kuin, musiikin teko.
Aina ei tule hyvä biisi tai lauluäänellä on huono päivä. Mutta et silti lopeta laulamista. Jos kuuntelisit vain muita ihmisiä, niin et olisi aloittanut laulamista ollenkaan. Anna äänesi raikaa. Opit kyllä. Lopulta sinä ratkaiset tämän rallin.
Et muista iso iso isääsi, mutta dna.ta et pääse karkuun, kehosi kyllä muistaa. Aivan yhtä hyvin, kuin lihasmuisti palauttaa voimat hetken treenitauon jälkeen. Tähän olen oppinut luottamaan. Energiaa hukataan päivittäin murehtimalla tulevaisuutta. Mieli pitää opettaa olemaan paikan päällä. Kukaan ei tiedä mitä siellä on edessä. Olet vain tässä ja nyt. Siitä olen kuitenkin varma, että mitään haittaa ei ole siitä, että olet sika vahva. Tykkäät kuunnella musiikkia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Eräs ystävä aikanaan sanoi, että yksittäinen kilpailu voi mennä kenellä tahansa, kun hyvä tsägä käy. Tilastoissa totuus kuitenkin paljastuu, kuka on oikeasti paras.
Harjoittelu pidentää ikää.
On tutkittu juttu, että treenaamalla, ylipainoinen tupakoitsijakin, jolla on veriarvot pielessä, elää pidempään, kuin terveellisesti elävä ei treenaava. Jokainen treenitunti lisää siis kolme tuntia elinaikaa. Mitä jos vielä lopettaisi tupakan ja opettelisi syömään oikein. Hmm., hyvinhän siinä käy, jos ei tule juoppo kylkeen. Sitten tulee se, että miten olet treenannut niitä tärkeitä asioita, osaatko oman taiteesi. Sillä kun tuppaa olemaan uskottavuuden kannalta aika suuri merkitys. Voit yrittää kusettaa itseäsi, mutta tiedät kyllä totuuden päivän päätteeksi. Henkinen kulma ja kantti ovat siis ihan yhtä tärkeitä, kuin se muu treeni.
Miten elää hyvää elämää henkisesti?
Siis selviytyä arjen ketutuksista ilman pakkolataamoa. Yksi tärkeä seikka on se, että lataamista tarvitaan. Liikaa mitä tahansa tekee narkkarin. Ja virheet kertautuvat. Henki on sielussa ja pieni pää miettii niitä sielun syövereitä. Sinne voi latautua kaikenlaista ilkeää, jos ei ole ladannut ensin parempia ajatuksia.
Luovu kaunoista, kaikista ei tule ylimpiä ystäviäsi, mutta ei heistä silti vihollisia tarvitse tehdä. Luovu katkeruudesta, elämä menee kulkuaan ja asioita tapahtuu, halusit tai et. Ei pidä luopua elämästä, vain sen vuoksi että se ei ole pelkkää sateenkaaren ihmettelyä. Luovu tarkoituksettomasta vihasta. Juu, elämässä on paljon asioita, joista et pidä, mutta viha on vahva sana. Ihmisen tulee muutenkin oppia verbaalisesti sanomaan paremmin mitä tarkoittaa. Suurin osa elämäsi huolista on itse aiheutettua, kun tunteet luovat sanoja, joita et oikeasti tarkoittanut. Luovu häpeästä, epäonnistumiset kuuluvat prosessiin ja ovat vain osa oppituntia. Ja usko pois, sitä jumppaa on luvassa hamaan tappiin asti.
Sinun elämälläsi on tarkoitus ja suurin osa ihmisistä lipuu elämänsä läpi, koskaan oppimatta sitä miksi on syntyneet tähän maailmaan. Se on varmaa, että tämän ajan ihmisille on kaikki mahdollisuudet maailmasta tarjolla ja ilmaiseksi. No ei aivan, kun kyllä sun pitää vähän osallistua oman elämäsi tuottamiseen. Koitapa etsiä sijoittaja, joka antaa sinulle rahansa ilmaiseksi, kun sinä vain nautiskelet kotona sikailusta. Ei taida tapahtua.
Elämässä pitää olla iloa ja onnellisuutta.
Etsi asioita mistä saat täyttymystä ja tee sitä. Niitä asioita kannattaa olla useampia, kun yksi tai kaksi voidaan ottaa helposti pois. Ja muista, että niin kauan, kun lanttusi leikkaa, niin sieltä on vaikeampi riistää ulosottoon mitään. Ja kun kaikki maailman kirjat ovat ilmaisia upeassa kirjastossamme, niin onko mitään parempaa, kuin viisastua ja opiskella lisää rakastamisia lajeja. Oppia, treenata ja opettaa eteenpäin. Tulee paljon hyvää monen elämään ja se ei taatusti mennyt hukkaan.
Taidanpa käydä kävelyllä raikkaassa ilmassa, kaunis päivä tänään.
t. Antti