Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Vihamies löytyy aina näkökulmasta. Kuten, toisen roska on toisen aarre. Sama pätee ihmisiin. Tai ainakin siihen, kuin kuinka paljon kannattaa kaivata toista elämääsi. Ah, rakastuminen, uuden työntekijän löytyminen, uusi kaveripiiri. Kaikki niin ihania, kunnes ilkeät yksityiskohdat paljastuvat. Vai mitä sanoisit kiusaajasta, joka pitää keskisormea pystyssä kätensä sisällä, kun kättelee sinua rivissä. Vierellä olijat ovat autuaan tietämättömiä, että keskuudessa on mielipuolinen kiusaaja. Jos puhut aiheesta, sinut leimataan helposti vaikeaksi tyypiksi. Et pysty esittämään todisteita tapahtuneesta. Eikä kukaan usko, koska hurmaavan vitsikkäästi käyttäytyvä tyyppi, on kaikkien kaveri. Paitsi sinun. Kemiat eivät vain kohtaa. Olette väärillä puolilla alkuainetaulukkoa. Hyljeksitte toisianne, kuin magneetin navat konsanaan. Asema on uhattu, koska vahvempi parittelija on ilmaantunut. Toiset eivät pysty sinua tästä pelastamaan, koska eivät ole tietoisia. Ja vaikka kuinka keskustelisit aiheesta, ei helpotusta ole luvassa. Toinen on paljastanut jo saatanan kasvonsa. Mikään pesu ei niitä puhdista. Olet loukussa. Päälle tulee olosuhteet. Mitä jos laitoit yrityksen pystyyn tällaisen tyypin kanssa. Tai olette ostaneet talon alueelta, johon elämä oli tarkoitus paratiisittaa. Kiusaaja onkin lapsesi opettaja. Painajaisesi on vasta alkamassa. Onneksi et ole puu, voit vaihtaa maisemaa. Toisaalta ethän enää mitään menetä, pistämällä painekokeen päälle. Voittaja lähettää aina surkean tyypin matkoihinsa. valitse vaikeasi.
Tiesit, mutta toiset estivät parantumasta.
Ihmiset harrastavat mitä mielenkiintoisimpia asioita. Jotkut ovat niin traumatisoituneita, että vain jatkuva draama tuntuu kotoisan turvalliselta. Onneksi eletään oikeusvaltio aikaa, niin jokainen saa dramatisoida omantuntonsa rajoissa. Ei ole mitään väliä kuinka sairaisiin tilanteisiin olet syyllinen, apua on luvassa. Sellainen arpa se ilmainenkin oikeusapua on. Ystäväni sanoikin hienosti.
”Huonollakin patentilla pääsee korkeimpaan oikeuteen heittämään noppaa”.
Kaikki on tulkinnanvaraista. Pääasia, että jokainen saa puolustautua. Ei mitään väliä sillä, kuinka pahasti sait välissä turpaasi. No, hampaat voi uusiksi laittaa ja pyörätuolejakin saa tätä nykyä jo design tuotteina. Kyllä valtionkonttori kuittaa varattoman tuomitun laskun. Peruuttamattomasti satutettu nyt vain kantaa tautia loppuelämänsä, mutta raiskaaja saa oikeutta. Viimeistään kongin avarilla mailla, kun lisko-osaston lukon telki oli jälleen kerran voitelun puutteesta jäänyt auki. Elämä on traagista komediaa parhaimmillaan. Voi vanginvartijapäällikön moottoripyöräliivit sentään.
On siellä onneksi ihan viisaitakin joukossa. Ja totuudella on tapana paljastua, sitten menee loisen suunnitelmat uusiksi. Onneksi siitäkin voi käydä terapiassa sitten kertomassa, jos sinne pääsee. Taas päästään siihen, että pinkan kannattaa olla kunnossa. Kaikki on helpompaa. Ei tarvitse tekaista syytteitä, saadakseen leipää. Ihminen ei todellakaan tee palveluksia itselleen. Mutta kuka väitti, ettei vilkkaasta mielikuvituksesta ole hyötyä.
Yllättävän hövelisti sitä rakkautta jaetaan.
Entisen työkaverini sisko sai hiv.n yhden illan jutusta. Itkun määrä ei todellakaan ole vakio. Onneksi lääkitys on kehittynyt. Voisi kuvitella, että itseään arvostaisi edes tuon yhden löytöpullon, eli kymmenen sentin kumin verran, mutta ei. Elämäsi ei ole siis edes sen arvoinen. Toki Auervaara osaa näyttää puhtaat testitulokset, jotka hän on itse kuponkioinut kotonaan. Kun tänä päivänä voi printata mitä haluaa. Jätti vaan kertomatta, että edellisen vakuuttelukeskustelun välissä oli vain parisen kymmentä anonyymiverkon satunnaista seksikumppania. Kysymys kuuluu, mistä tällainen trauma sieluun tulee, että koet olevasi arvoton. No älä huoli, sattuu sitä paremmissakin piireissä. Viina, huumeet ja tarpeeksi vakuuttava seura on saanut monet unohtamaan ja luulemaan. Luuleminen jättää rumat jäljet. Luulosairaus on kaatumatauti.
Fiksuja laukova ystäväni hämmästeli ylipäätään sitä, kuinka paljon taustoja jätetään selvittämättä. Kännissä sen vielä ymmärtäisi, vaikka ei hyväksykään. Eihän siinä tilanteessa ei ole täysillä valoilla ajeleva tyyppi. Mutta selvinpäin tuo laiskuus on täysin käsittämätöntä. Varsinkin rekrytointikonsultin toimesta. Kiireeseen vedotaan. Mietipä mitä tragediaa saat osaksesi, kun haastateltava ymmärsi kysymyksen substanssista sijamuotona. Ja vahingossa vastasi vakuuttavan kuuloisesti osaamistaan luonnehtivaan tilannekuvaan. Harhautti näin väsyneen rekrykonsultin täysin puun takaa. Jopa siihen asti, että kaiken estävät tekniset seikat jäivät tarkistamatta. Siellä supon- tursel haastatteluissa, kun saattaa kuitenkin selvitä, että kyseinen tyyppi ei ole kelpaavaa tyyppiä. Alemmilla turvallisuustasoilla täystuho pääseekin helposti vauhtiin. Kaikki pääsevät liukumäkeen ja ihan selvin päin. Miten tässä näin pääsi käymään. Wiih, kun on kivaa.
Kaikki yli oman tarpeen on myrkkyä.
Annos kertaa teho. Potenssi katoaa liiallisuuksiin. Hieman parantavaa unta ja riittävästi kaloreita ja ihme on tapahtunut. Olet uusiutunut. Virtaa riittää ja tehot palasivat. Tässä herääkin taas kasa kysymyksiä. Pitää tietää asioita itsestään. Kuten se, että ihminen on vettä ja ruokaa. Moni työntää suusta alas luokatonta roskaa ja ihmettelee sitten oireitaan. Hauta kutsuu jokaista, mutta siinä välissä on sellainen pieni asia, kuin elämä. Juu, kehoa pitää rasittaa, mutta ei siellä ohjekirjassa lue mitään niistä tuhoisista tavoista. Vianmääritys yleensä ohjaa katsomaan peiliin. Jäljellä jää kysymys, miksi sinua kiinnostaa?
Mikään ei taida olla niin hienoa, kuin olla aivan hemmetin vahva. Ei ole mahdollista olla heikkomielinen, kun vahvan kehon hinta on ollut tuhansia kertoja parempia valintoja ja itsensä arvostamista. Kateelliset alkavat aukomaan päätään somessa. He keistä ei ole mihinkään. Miksi ihmeessä korvaasi heille lotkauttaisit. Laita se ruutu kiinni ja lue mieluummin seuravan tason kirjaa. Antaa reppanoiden raahautua kurjuutensa automaahan ja tukehtua siellä omaan itsesääliinsä. Ai, että. Tykkään niin tuosta Babylonin oratoriosta.
Mutta on olemassa jotain vieläkin hienompaa. Tunne, kun olet syönyt oikein, levännyt tarpeeksi. Sitten iskee jumalvaihe treenissä. Mikään paino tai sarja ei pysäytä. Treenin jälkeen leijuu raivossaan, valmiina tekemään koko harjoituksen uudestaan. Kutsun tilaa hurmokseksi. Hurmos on niin huumaava tila, että sitä jää narkkarin lailla kaipaamaan. Jokainen kilpaa urheileva haaveilee, että hurmos osuisi edes kerran elämässä kilpailuun. Tällöin treenin, levon, stressin ja ravinnon määrä on osunut juuri oikein. Tunteen joskus kokenut, etsii samaa tunnetta koko elämänsä. Tunne on niin voimakas, että tuon lähemmäksi jumaluutta ei ihmisreppanaa päästetä. Tunne on varmasti lähellä Afrikan norsun kiima-aikaa, jolloin eläimen testosteronitasot nousevat kuusikymmentäkertaisiksi. Voit vain kuvitella vaikutusta ympäristöön. Ei ihmisten keskuudessa ole yhtään sen kummempaa. Vahva ihminen viestii ympäristöön, ja pahantekijät nostavat kytkintä. Sinulla on siis moraalinen velvollisuus olla mahdollisimman pelottava yksilö, jotta voitte rauhassa rakentaa turvallista elämää. Jokainen luomakunnan eläin, kun mieluummin välttää taistelua kiimaisia ja aggressiivisia voittajia vastaan. Vapaus on koittanut. Ah, stressitöntä aikaa kaikille.
Tiesitkö, että norsun kehossa on peräti 100 000 lihasta. Vertailun vuoksi ihmiskehossa on vain noin 650. Muistan eräästä luonto dokumentista kohtauksen, jossa leijona lepäilee savannin reunalla. Kun se kuulee kiimaelefantin töräyksen selkänsä takaa. En olisi uskonut näkyä, jossa viidakon kuningas lähtee häntäkoipien välissä karkuun. Säntäillen minne sattuu. Ilmeisesti ääni ei kertonut tarpeeksi tarkasti, mistä suunnasta töräys kuului. Joten kisu joutui hieman komediallisesti pinkomaan eri suuntiin, varmistaakseen reittiä henkiinjäämiseen. Sen verran hurja kaveri oli tulossa omaan suuntaan.
Jos et tiedä mistä hurmoksessa puhutaan, niin suosittelen aloittamaan kehosi välittömän vahvistamisen. Ei sitten tarvitse selitellä, miksi et saanut aikaan. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Ja kuten ystäväni taas muistutti, että on aika varata labraan aika, laajaverenkuva, kaikkine testeineen, jotta tiedät mitä konepellin alla tapahtuu. Sitten keskustella asiantuntijan kanssa tuloksista. Ehkäpä tässäkin monelle paras kannustin on ensin se kuuluisa säikähdys. Se kun on paras opettaja. Sitten vain tekemään oikeita asioita.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti