Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Varsinkin, kun kyseessä on väärä juna. Tällöin penkillä istuminen on suorastaan suotavaa. Kun ympäristöä katselee ja varsinkin ihmisten kirjavaa oireilua, tulee ymmärtäneeksi, moni on astunut väärään junaan. Osa pysyvästi. Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö sinusta olisi enää mihinkään. Jos rauhassa hetken muistelet ja pohdit, löydät kyllä omat käänne kohdat, jossa homma lähti etelään. Kuten Isäni kertoi sinä yhtenä vuotena, jonka saimme olla yhdessä. Hän joskus haaveili, ennen poliisin uraa, kouluttuvansa veturinkuljettajaksi. Haave oli jäänyt painostuksissa ja toisenlainen ura sieltä tulla putkahti. Käytöksestä päätellen valinta ei osunut aivan kohdalleen, kuin korkeintaan yhdellä tavalla. Tuli pelottavaa valtaa. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, poliisin arvovalta ja kohteluttavat olivat vielä kovin erilaisia. Varsinkin jos sitä valtaa halusi näyttää vain näyttämisen vuoksi. No, turha tässä on vallan väärinkäyttöjä muistella. Isälläni oli kuin olikin kaikessa äkillisyydessään, minulle elämän antamisen lisäksi tärkeä rooli, tämänkin vaiheen toteutumisessa. Vaikka kuolemasta onkin jo aikaa, neljättä vuosikymmentä. Isä kaikessa karuudessaan osti minulle kirpputorilta ensimmäisen kitarani ja toi sen minulle lastenkotiin. Se oli maksanut sata markkaa. Nykyrahassa jotain kymmenen euron luokkaa. Isä sanoi, soita tätä toimivaa romua pari vuotta ja jos sitten vieläkin soitat, niin ostetaan viiden tonnin skeba. Se skeba jäi saamatta, mutta tänään julkaistiin ensimmäinen sinkkuni ”Onnen aarteita” Spotifyssa. Vastaanotto on ollut huikea. Näin siis alkoi artistin ura. Hieman myöhässä, mutta sitäkin hienompana. Vihdoin ajan patina saavutti lauluäänen ja on riittävästi tarinoita kerrottavana. Toisena julkaistavaa nimikkoalbumin biisiä ”Narriprinssi” tehtiin jo aikanaan lastenkodin hämärässä. Olen sitä tarinaa kertonut aikanaan näissä kirjeissä. Laulussa kerrotaan rohkeudesta ja siitä mitä rohkeus vaatii. Ei sellaista hullun rohkeutta, jossa juostaan seinää päin, vain koska joku idiootti yllytti. Ei, vaan sellaista rohkeutta, jossa uskallat ottaa seuraavan askeleen pelkojasi kohti. Alkaa kasvamaan niistä yli. Kuten tyttäreni eräs ilta sanoi, kun ei meinannut uni tulla. Kun pelotti, että möröt tulee sängyn alta. Kysyin, uskaltaisitko sinä tulla tänne mörköilemään, kun isi on täällä. Tyttö nauroi ja on sitä asti nukkunut kuin tukki.
Mistä viisas rohkeus tulee.
Sieltä mistä ensimmäinen kitarakin tuli. Lapsi kokeilee paljon, jotta löytää jotain mistä tykkää. Parempi kokeilla MVP tyylillä, kuin panostaa ylisuuresti johonkin, mikä loppuu ja menee hukkaan ennen, kuin pääsi edes kunnolla alkamaan. Aika monelle yritykselle ja ihmisten ideoille käy niin, että liike loppuu ennen alkujaan. Samat lait siis pätevät sinun rohkeuteesi ja lapsen intoosi. Jos yrität jotain sellaista, mitä et suorita sydämesi kyllyydestä ja into lopahti, niin kuka nyt huijasi ketä. Käy niin kuin tutulle hitsarille. Tykkäsi hitsata ja ryhtyi sen vuoksi putkiasentajaksi. Kukaan ei vaan kertonut, että asiakkaat eivät tule taikasauvaa heiluttamalla. Eivätkä ne perkeleet soita sinulle, kun eivät ole koskaan sinusta kuulleetkaan. Eikä se hemmetin puhelimesi vieläkään näppäile itseään, jotta jonkin jumalan hylkäämän kiven alta, voisit pokasi löytää. Pitääkö tässä siis jotain hemmetin kylmiä uusasiakashankintapuheluita alkaa soittamaan. Ai tuntemattomille vai. No niin, nyt on lainaa satatonnia ei mistään ja hieno käyntikortti. Hiacen saa onneksi myytyä vielä hyvään hintaan, mutta konkan jälkeen voitkin sitten hitsailla kivoja metallieläinfiguureita siellä isun autotallissa. Ylijääneitä putkenpätkiä on nyt loppu elämäksi. Ehkäpä figuureista, joku maksaa joskus jotain. Ainakin jos tarpeeksi hienoja teet. Kannattaa tehdä tuplana, kuten huutokauppa keisari opettaa. Yksinäistä on kuulemma vaikea myydä, mutta pari onkin jo koristeet portin pielissä. Enempi myytävää on joka tapauksessa enempi myytävää.
MVP tyyli = Minimum viable product = Vähin mahdollinen toimiva aloitus. Satasen puhelin toimii siinä missä tonnin puhelin. Osta hienompi joskus, kun rahat ilman riskiä siihen riittää.
MVP:ssä on sellainen vaatimus, että se todellakin tarkoittaa markkinatutkimusta ennen investointeja. Leinojan luolan suurin sijoitusfiiliksen lopahtaja on se, että siellä tuote-esittelijä toivoo homman joskus lähtevän lentoon, vaikka markkinat eivät ostaneet mitään. Velkaa on miljoona ja talo meni jo. Mitään näytettävää ei ole ja jonkun pitäisi nyt kaataa lisää rahaa tähän pohjattomaan kaivoon. Pelastetaan näin jonkun toisen tuhoon tuomittu yritys. Koska eihän nyt omaa lasta voi jättää ulos kylmään. Eikö kukaan kertonut, että ensimmäiset asiakkaat etsitään ja hoidetaan vaikka bussilla. Eikö siellä koulussa kukaan hitsausten välissä kertakaan sanonut, että ai niin yksi pieni juttu. Ei edes siinä kohtaa, kun liiketoimintasuunnitelmaa luonnosteltiin ja pankkiin oltiin yhteydessä. ”Kyllä sä tuut pärjäämään, kun sä oot niin hyvä”. No kiva. Jäi vain käsittelemättä ne karut tosiasiat. Hyvä hitsaaja ei tarkoita, kuin mahdollisuutta. Jos ja kun, ne työt joskus löydät. Päälle tulee vielä sellainen rasite, että jokainen asiakas pitää etsiä ja yksikään hyvä vuosi ei ole takuu seuraavasta. Markkinat tarjoavat tuohon päälle sellaista kauhunäytelmää, että hyvät ideat itketään baarissa ennen seuraavaa sairaslomaa, muistellen aikaa, jolloin vielä hitsaaminen oli kivaa. Itkua lisää kituva elintaso, joka jää työkyvyttömyyseläkkeellä kovin ohuelle leivälle. Täytyy keksiä parempi suunnitelma. Eihän tällä rahalla ryyppää riittävästi.
Onneksi eräs ystävä ymmärsi yskän. Ei perustanut elämäänsä vain hitsaamisen varaan, mutta alkoi valmistamaan kuntosalilaitteita autotallissa. Nyt menee jo ihan mukavasti. Osa-aikaisesta unelman jahtaamisesta tuli aikanaan leipätyö ja autotalli laajeni halliksi. Markkinatutkimus sai riittävän pitkä ajan painekoestua työssä, jota harrasti joka tapauksessa. Kun tuotteet ovat hyviä, niitä halutaan. Kuin laulu, joka iskee tajuntaan. Ihan sama, vaikka se olisi banjolla rämpytetty. Tarttuva melodia, on tarttuva melodia. Hemmetin korvamato. Ystävä oli mielissään. Pitkiä päiviä palkkatyössä, toi mukavasti ylityörahaa ja vielä enemmän vapaata. Kiva hitsailla täydellä palkalla lisää kalliita laitteita myytäväksi. Vai mitä sanot nyt, kun laitteiden valmisteluharrastus teki hitsarista miljonääriyrittäjän. Päälle saa vielä treenata kotona ilmaiseksi ja aina uusilla laitteilla. Ne kun pitää testata, joka välissä ja aina ennen asiakkaalle viemistä. Kunto kohisee, rahaa tulee kuin esterin pers….. ja saa tehdä täydellä palkalla sitä, mitä tekisi joka tapauksessa. Hän toivoi lisäksi, että saisi nähdä ihmisiä ja maailmaa. Toteutuu mukavasti, kun käy viemässä henkilökohtaisesti laitteet pitkin poikin. Päälle tulee ystävyyksiä. Ai, että. Täytyy sanoa, että laitteet ovat hyviä. Sen verran monta kertaa olen niillä treenannut.
On tätä odotettukin.
Niin, turpaan tulee pyytämättäkin. Kuten rekrytoija soittaa perään, kun työn hakija kertoi olevansa tuttu. Tai ainakin pitäisi soittaa. Sellaista elämä on. Juuri kun luulet, että nyt lähtee, niin ei lähtenytkään. Vaikea treenata bändin kanssa, kun rumpali hukkui. Päälle, joku kateellinen puukottaa aina selkään vain sen vuoksi, että pystyy. Pois sinulta on pois sinulta. Hahaa. Mitä opimme tästä. Älä käännä selkääsi ihan jokaiselle veitsen heiluttajalle. Ei se poliisi huvikseen käskytä ottamaan kädet pois taskusta ja pitämään niitä näkyvillä. On aika ajatella viisaammin.
Luoja ei turhaan kerro antavansa kaikki lahjat sille, joka niistä eniten irrottaa. Mielenterveyden ja tuottamisen mahdollisuuksien vuoksi, on hyvä muistaa se, mitä mummi vainaa sanoi kaikista munista yhdessä korissa. Teit mitä tahansa, se kaikki alkaa ajattelusta. On siis aika aloittaa hyötösuhdeajattelu ja sen mukainen tuottaminen. Sinä tiedät mitä pitää tehdä.
Sinusta on, usko siihen.
T. Antti