Vihdoin olen olemassa ja se tuntuu hyvältä.

15.3.2026 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Olen monessa tilanteessa kuullut sanat, ei minusta kukaan ole kiinnostunut. Varsinkin työntekijöiden keskuudessa on vallinnut ilmaisu ”mä oon vaan…”. Ikään kuin ihmisarvo olisi vain korkeamman tittelin takana tai ammatillinen arvostus vain hienomman koulutuksen omaavien suojaa. Jos et ole tenniksen maailmanlistan kärkikymmenikössä, et ole minkäänlainen pelaaja. Et vaikka kuinka olisit pelannut koko elämäsi ja voittanut piirimestaruuksia palkintokaappiin. Pitääkö siis olla maailmanluokan tähti, jotta kelpaa tähtikaartiin. Olen monesti kuullut sanat, miksi kilpailla ollenkaan, kun tulos ei riitä palkintosijoihin. No, eihän meillä olisi kilpailuja ollenkaan, jos kaikki ajattelisivat näin. Jostain pitää aloittaa.

Kun kutsut itseäsi kirjailijaksi. Onko siis aloituspiste ollut se, kun kerroit päättäneesi aloittaa kirjoittamisen. Vai oletko vasta julkaisun hetkellä oikeutettu titteliin. Aika monta merkittävää teosta, joita kirjoitettiin vuosia tai vuosikymmeniä, ei olisi koskaan ilmaantunut, jos kirjoittajat tai niiden rahoittajat olisivat miettineet moisia. Tärkeintä on edelleen reissun mielekkyys, jotta touhua jatketaan. Ehkäpä ne pienet näytepalat, kuten laulujen tai elokuvien mainospätkät ovat riittävä todiste etenemisestä. Itse ainakin innostun, kun näen jonkun elokuva mainoksen, jota olen kaivannutkin. Sensaatiota luvassa. Oikein hyvien elokuvien jälkeen on joskus tunnelma ollut kuitenkin hieman pettynyt. Sitä on miettinyt, kuinkahan kauan menee, ennen seuraavaa näin hyvää leffaa. Tai voikohan tätä enää ylittää. Usein on tullut hämmästyttyä lisää, kun taso on noussut ja kokemukset vain parantuneet. Oma ensimmäinen kappaleeni on nyt julkaistu Spotifyssa. Tiesin, että laulu on hyvä. Kun omaa musiikkia fanittaa, niin eihän se muuta voi olla. Toki makuasioista on vaikea kenenkään kiistellä. Mutta laadun tunnistaa aina. Kehuvat sanat, uskomattoman hyvä biisi. Tuli siis lupa jatkaa. Ehkä minäkin olen jo muusikko. Ainakin olen olemassa, on jotain näytettävää. Tuohon se tarina siemenenkylväjästä kulminoituu. Hän ei kylvä, jotta muut tietäisivät kylvöstä. Hän kylvää, koska se on ainoa keino välttää kerjäläisen elämä.

Tahdot parempaa elämää, keskity näihin.

  1. Vastuu

Eräässä podcastissa juontaja väitteli aikuiseksi kasvamisesta. Kokemuksista, joita tulee pitkin elämää. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus. Mikään ei kuitenkaan kasvata ihmistä, kuin vanhemmuus. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla oma biologinen lapsi sylissä, jotta tietää mistä vastuussa puhutaan. Adoptiolapsi voi olla aivan yhtä luodinkestävä, kuten työpaikan muutostilanne, jossa oikeasti halutaan saavuttaa jotain yhdessä. Päälle oksennettu on päälle oksennettu. Yhdessä kirjoitettu on yhdessä kirjoitettu. Oman lapsen syntymä on kokemus, jota ei pysty sanoilla selittämään. Kuten alkuräjähdys. Menee yli hilseen. Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on luonnostaan arvokkaampi, kuin maailmankaikkeus. Koita nyt sitä tunnetilaa, sanoilla jotenkin ymmärrettävästi avata. Vastuussa on kuitenkin kyse vastuunottamisesta. Kaikki mitä luot, on omalla vastuulla. Siksi pitää tuottaa ja yhteisössä yhdessä tuottaa. Katsos, omaa lasta puolustetaan. Muutos ilmapiirissä on ilmapiirin muuttamista. Vain vastuuta vanhemmoiva kaitsee lampaat suojaan. Yksikään lammas ei jää susille. Tämä on jotain mikä opetetaan. Vaikka kuinka kiukutellaan. Näin alkaa oikeanlainen toiminta. Joskus joku susi on voitu pukea lampaan vaatteisiin, mutta onneksi tiivis yhteisö on opetettu havaitsemaan virheet jo kaukaa. Ei sudessa mitään vikaa ole. Sen vai täytyy päästä omiensa joukkoon. Oli sitten kyseessä susi tai lammas, molemmat seuraavat johtajaa. Eläinkunta eroaa ihmisistä tässä siten, että siellä johtamaan pääsee vain se, josta on eniten hyötyä yhteisölle. Kukaan ei vahingossa saa paikkaa, vain koska sattui laittamaan hakemuksen sisään. Ollaan siis hyödyllisiä.

  • Kuri

Kuri on kipua. Se tuntuu kuitenkin paljon mukavammalta, kuin katumuksen tuska, jota podet loppuelämäsi. Olet joko hölmöilemässä tai tekemässä jotain hyödyllistä. Katsos, kukaan ei tee molempia yhtä aikaa. Siitä on hyötyä tai ei ole. Toki hyödyllinen saattaa alkuun sisältää hölmöilyä, koska jokainen kissanpentu polttaa viiksikarvansa ensimmäiseen haistelemaansa kynttilään. Se tosin tekee tämän vain yhden kerran. Ei vaan vielä tiennyt paremmasta. Aivan kaikkea ei pidä päästää tekemään ilman valvontaa. Mutta sallitaan toki järkevä harjoitteluaika. Vaikka kuinka pelottaisi ja aristaisi, täytyy harjoitella. Vain omaa ääntään kuuleva voi virittää omaa sointiaan vireeseen. Vaikka kuinka kauhealta alun viulun vinguttaminen kuulostaa, on tuo ainoa keino saattaa soitin vireeseen. Sitten tulee järkevä määrä. Alan asiantuntija osaa kyllä nopeasti kertoa, mikä on järkevää. Kukaan ei laula kymmenen minuutin katkeamatonta aariaa ottamatta happea välissä. Tämä on säveltäjän hyvä ymmärtää ja muistaa. Siksi harjoitellaan, jotta tiedetään, mikä on mahdollista. Tuo vaatii kuria. Meitä ei tule kiinnostaa niinkään päivän fiilikset. Koska huonoja päiviä tulee ja enemmän kuin hyviä. Meitä kiinnostaa se, että harjoittelet ja pidät kirjaa. Meitä kiinnostaa erityisesti se, mihin pystyt huonona päivänä. Koska tämä on jotain, jonka varaan voidaan rakentaa. Ja kun rakentamisesta puhutaan. Ei olla tekemässä mitään muuta, kuin sovittua. Toki matkalla voi joutua käyttämään luovaa ongelmanratkaisua ja se on jopa tervetullutta. Mutta silti emme ala tekemään jotain muuta. Kuin korkeintaan taukojumpan näkökulmasta. Ampumaradallakin rikotaan putkikatse, jotta luoti löytää reitin maaliinsa paremmin. Painotus on sanassa radalla. Koska et ole tuhlaamassa mahdollisuuksia, vaan paikan päällä, seuraamassa luontaista intohimoasi. Joku päivä sinulle maksetaan siitä. Joku päivä opetat muita. Joku päivä rakastat elämää. Kysymys kuuluu, seurasitko intohimoasi? Jos luistelu ei ollut kivaa, löydät itsesi äkkiä jostain muualta. Saatoit kuitenkin hieman luistella kurinalaisuudesta, kun luistimia teroitettiin. Ja siksi et koskaan antanut itsellesi reilua mahdollisuutta edes tutusta lajiin. On meinaan aika lailla eri asia kokea jotain oikein, kuin sinne päin. Kokki sanoisi tässä kohtaa, tylsä veitsi on turvallisuusriski.

  • Näkemys

Mihin tässä ollaan menossa. Ihmisiä vaivaa suunnaton kunnianhimon puute. Ei siksi, että kaikkien pitäisi olla maailman luokan tähtiä. Vaan siksi, että on leipää syötäväksi, kun et pysty sitä enää itse hankkimaan. Harvalla on niin hyvin asiat, että omat lapset pitävät huolta loppuun asti. Kaukana on se aika, kun kuoltiin rakkaiden ympäröimänä omassa sängyssä ja kaikki tarpeet on huolehdittu loppuun asti. Maailmassa on enemmän tyhjiä koteja, kuin kodittomia ihmisiä. Tässä on kyse näkemyksestä. Mihin olet menossa. Riittääkö se. Onko se ok. Mitä ajattelit, että tästä seuraa. Tehdäänkö asioita nyt siihen suuntaan, mihin näkemyskesi haluaa asioita vietävän. Pitää olla näkemys. Muuten on suuri vaara, että laivaa ohjataan väärään suuntaan. Maailma opettaa tällä hetkellä pikaistumaan. Nopeasti, kaikki minulle ja heti. Ruudunvirkistystaajuus on älytönpuhelin zombille, jossain kuuden sekunnin paikkeilla. Lyhenee jatkuvasti. Kuka kykenee keskittymään, on seuraava hallitsija. Kadota siis itsesi polulle, jota haluat kulkea ja huomaa, että pian olet paras siinä mitä teet. Parhaan kanssa on vaikea kilpailla. Älä nyt käsitä väärin. Ei tässä mitään oikoteitä tarjota. Itselläni oli aikanaan näkemys, että haluan olla iso ja vahva. Ihailin maailman vahvimpia ja mikään ei ole edelleenkään niin hienoa, kuin olla ihan törkeän vahva. Ensimmäinen mestaruus tuli kuitenkin vasta 20 vuoden harjoittelun jälkeen. Sen jälkeen ei ole taso laskenut, vaan noussut ja ennätykset paukkuvat toisensa jälkeen. Omat idolit tulevat kyselemään neuvoja. Näkemys on olla, ei saavuttaa. Saavutukset tulevat kyllä, jos vain katoat siihen tekemiseen, joka näkemyksen aikanaan täyttää.

  • Taso

Puhutaan suunnittelun, tekemisen ja johtamisen tasoista. Einsteinilla oli tässä hyvä sanonta, tehdä asiat samoin ja odottaa eri tulosta. Tiedätkö mitä ominaisuuttaa tulee kehittää, jotta pullonkaula ohitetaan. Millä menetelmillä kehitys tapahtuu. Onko ympäristö ja välineet sellaisia, jotka mahdollistavat riittävän kehitysimpulssin. Tarkoitan tässä sitä, että on vaikea haalia yli kymmenen prosentin markkinaosuuksia, jos keskustelet alle kymmenen prosentin kanssa markkinoista. Toki tämä voi olla jollain osuuksilla tarkoituskin. Rolls Roycea ei kannata koeajattaa rahattomalla. Pitää ottaa tasosta selvää. Toki tämä tehdään siististi, kenenkään ihmisarvoa loukkaamatta. Joskus se puliukko, joka haahuilee vahingossa sisään, olikin vain tulossa ilmaiseen soppajonoon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos päättää tarjoilla ilmaista soppaa markkinointikikkana, niin aina on mahdollista, että myös joku puliukko haahuilee sisään, ilmaisen lounaan perässä. Luis Vuittonin myymälässä, myös vartija osaa olla myyvä. Kun taso nousee, tekemisen tason tulee nousta. Jälleen kerran hyöty määrittelee suunnan. Onko tekeminen odotetun tason mukaista. Tiesitkö, että suurin syy, miksi minkään organisaation asiakaspalvelun taso ei yllä halutulle tasolle, on siinä, että ihmisten sisäinen kohtelu ei yllä sinne missä haluttaisiin olla. Tyly pomo on vain kusipää muiden joukossa, jolle näytellään, kun on pakko. Samaa tehdään asiakkaalle ja jokainen meistä haistaa hupinäytelmän kaukaa.

Summa summarum. Mielipiteitä riittää. On silti vain yksi mielipide, jolla on merkitystä. Se millä saatiin parhaat tulokset aikaan. Siellä ei kysellä tykkäämisiä tai toimenpiteiden välttämättömyyksiä. Vaan toimitaan tarpeen mukaan. Etsitään siis sitä mikä sinulle toimii. Jos resurssit laskettiin väärin, niin on aika palata piirustuspöydälle. Konkurssiaaltojen pyyhkiessä kansakunnan yli, tulee määritellä sana konkurssi uudestaan. Kyse ei ole virheestä, koska et tiennyt sitä, mikä piti vielä oppia. Nyt tiedät mikä ei toimi. Hyvä, yritä uudestaan. Ei sitä resetointi painimetta turhaan sinne reitittimeen asennettu. Mistä ihmeestä tuli sellainen mielisairas harhaluulo, että jokainen yritys pitäisi onnistua kerrasta. Lupaus on vain muutama rasitusmurtuma, ennen kuin raadille kelpaava fouetté joskus baletti areenalle putkahtaa.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"