Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tiesitkö, että maailmassa on enemmän tyhjiä koteja, kuin kodittomia ihmisiä. Nyt ehkä ajattelet, että onkohan kuitenkaan aivan noin. Ei niitä autiotaloja niin paljon katukuvassa näy. Kiinteistöuutiset kertovat nopeasti totuuden. Pelkästään Helsingin keskustassa, joka kuudes toimistoneliö kumisee tyhjyyttään. Siis noin 16%. Eihän meidän edes tarvitse mennä niitä autiotaloja katsomaan. Kun tilastojen mukaan Suomessa on n. 4000 yksin elävää asunnotonta. Herää hyvä kysymys. Mitäs me teemme nyt näillä miljoonalla ylimääräisellä tyhjällä neliöllä, jotka seisovat pelkästään pääkaupunkiseudulla käyttämättöminä? Muusta maasta edes puhumattakaan. Eihän näitä neliöitä nyt kenenkään kodiksi kannata antaa. Kuka nyt sellaisessa edes haluaisi asua. Monesta saisi kelpo kodin, kun vain kodiksi laittaja löytäisi tiensä perille. Silti kyseessä olisi laiton talonvaltaus, vankilaan perkele. Eihän tuollaista järjenkäyttöä voida sallia. Jonkun toisen mätänevää omaisuutta ei saa kukaan hoitaa, ei ainakaan ilmaiseksi. Lukkojen taakse sellaiset ihmiset, jotka yrittävät parantaa tätä ”heitä pois ja osta uusi” maailmaa. Muovi se on mikä kannattaa. Johan ne tutkimustulokset kertovat, että miesten kiveksistä löytää mikromuovia. Aivan, jokaiselta. Ei siis tarvitse enää ihmetellä lähitulvaisuuteen sijoittuvien tieteiselokuvien, sukupuuttoon kuolevien ihmisten synkkiä maailmankuvia. Kaikki on ennustettavissa, kuin pörssisähkön hinnankehitys. Mitäs tapahtui, kun sähkönsiirto myytiin ulkomaiselle pääomasijoittajalle. Niin, kuinkas paljon hyvää siellä kilpailijan hovissa meille suunnitellaan? Muovipulloyhtiön miljardööriomistaja kyllä nauraa aurinkotuolissaan, drinksua siemaillen. Joka tietysti nautitaan lasista. Kuka helvetti nyt muovimyrkkyjä kiveksiinsä haluaa. Testosteroni tasoja pilaamaan. Ai niin, ei auta mikään, kun kaupasta ei enää muuta saa. Ja koska lasipullo ei ole käytännöllinen, ei niitä kukaan ruuhkavuosien aamukiireissänsä ala enää etsimään. Puhumattakaan, että keittäisi hanavetensä ja pullottaisi sitä, kaiken muun taistelun keskellä. Voi masentunut sentään. Vielä, kun joku keksisi tutkia masennuksen, kivesmuovin ja testosteronin laskun yhteyden muovipulloihin. Selittäisikö se räjähdysmäisesti kasvavan masennuksen ja alati kasvavat nuorten työkyvyttömyyseläkkeet. Ja kyllä, nimenomaan nuorten, koska tytötkään eivät pärjää ihan ilman testoa. Heillä on siis vielä huonompi tilanne, kun testoa on lähtökohtaisesti vähemmän. Suomen syntyvyys laski vuonna 2024 tilastohistorian matalimmalle tasolle. Ei tule vauvoja, kun ei tee mieli tehdä vauvoja. Siemenen ja munan laatu muovistuu, kunnes ei enää idä. Masennus on uusi trendikuningas. Kuka keksisi tilalle jotain parempaa. Tutkia pitäisi. Mutta luepa joskus huviksesi, mihin niitä tutkimusapurahoja annetaan. Ymmärrät pian, että ei tässä ollut tarkoituskaan ihmiskuntaa pelastaa. Jollain on siis oikein hyvä suunnitelma. Sitä ei vaan ole tehty sinua auttamaan. Herää hyvä kysymys, kun aikaa vielä on. Mihin ajattelit jäljellä olevan aikasi käyttää?
Mikään ei tunnut niin hyvältä, kuin halata rakastaan.
Näitä halauksen paikkoja riittää pitkä lista. Puoliso, lapset, ystävät, treenikaverit. Luit ihan oikein. Se yhteisö, jossa treenikaverit ovat ystäviä keskenään ja elävät rakastamaansa kulttuuria yhdessä todeksi. Ei käydä vain treenaamassa, vaan tehdään yhteistreeniä. Siellä vietetään aikaa ja jaetaan parasta parhautta, treenielämää. Kuin sohvaperunat television äärellä, mutta sohvan korvaa treenisali. Toki salillakin sohva on. Täytyyhän sarjojen välillä taukoja pitää. Joku viisas sanoikin, että motivointi on lähtökohtaisesti jo pielessä. Silloin sinulla on todennäköisesti vääriä ihmisiä ympärillä. Ei perhettään kaipaavia tarvitse motivoida hakeutumaan heidän läheisyyteensä. Näin sanoi eräs treenikaveri, joka ajaa etelästä lappiin, oman perheen luokseen, aina kun mahdollista. Yhtään treeniä ei ole jäänyt tekemättä. Kertaakaan ei ole tarvinnut kotoa väkisin treeneille hakea. Ainoa, mitä treenikaveri sanoo ikäväksi asiaksi, on se, että puoliso ei halua ajella pohjoiseen. Näin yhteistä sopusointuaikaa on todella vähän. Huomaatko, otsikon ennustus toteutuu. Vaikka kuinka olisi muuten sopivalta vaikuttava palikka, et voi elää täyttä elämää, ilman yhteistä tarkoitusta. Näin voi käydä, kun mandariini eksyy valkosipulikauppaan, etsimään puolisoa. Baarista löydät baarikärpäsen ja treenisalilta treenaajan. Matkustus asiaa pitää osata kysyä. On parempi etsiä heti alkuun uskovainen puolisokandidaatti, kuin yrittää pakottaa ateistia uskoon. Vaikka kuinka olisi niin täydellinen puolisoehdokas. Hyvää kannattaa hieman odottaa. Jos luistat perusarvoistasi, koet vain surua ja murhetta. Ota selvää arvoista ja usko kerrasta, kun niistä joustetaan.
Kaikkien suurien tarinoiden taustalla on rakkaus.
Elokuvat ovat paremmin tehneet tutuiksi Spartan kuningas Leonidaksen ja kuningatar Gorgon, sekä kuuluisan Thermopylain taistelun. Sparta sai alkujaan nimensä kuningas Lakedaimonin vaimon, Sparten mukaan. Sparta oli ainoa kreikkalainen kaupunkivaltio, joka ylläpiti pysyvää armeijaa. Tuttua itsenäisyytensä säilyttäneiltä valtioilta, kuten Suomi. Mikä olisikaan suurempi syy taistella hurmoksessa, kuin säilyttää vaimon ja tyttärien koskemattomuus. Aivan, itse tiedän vain säilytetystä maailmasta, koska muuten olen vainaa. Tuota ihminen perimältään kaipaa. Suurta tarkoitusta. On siis olemassa järkevää energiankäyttöä ja sitten vähemmän järkevää.
Ystäväni kertoi kiinalaisesta sanalaskusta. Tai itseasiassa useammasta, mutta tässä oli sitä jotain. Vanha mestari otti solvauksia vastaan oppilaidensa edessä. Täysin vailla reaktiota. Pian solvaaja lähti matkoihinsa. Oppilaat kysyivät mestarilta, miksi tämä otti solvaukset vastaan tekemättä mitään. Mestari vastasi, jos solvaaja ei saanut viestiään annettua perille, niin eikö se tarkoita sitä, hän joutui pitämään sen? Oppilaat nauroivat makeasti. Voittaja oli selvä.
Tämän päivän yliherkkyyksiä katsellessa, tulee mieleen erityisesti hyötysuhde. Miksi ihmeessä annat mielesi hapettua kaiken maailman solvauksissa, kun voit vain olla antamatta huomiotasi. Ei ole vielä kukaan päälle tullut siitä, kun vain jatkat matkaasi. Toki voi tulla tilanne, jossa pitää valita, katsotko läpi sormien, vai otatko taakan kannettavaksesi. Aina et saa mahdollisuutta valita, mutta koita pitää se vaihtoehto. Pystyt yllättävän paljoon, kun sitä oikeasti haluat. Arvojen kanssa ei pidä joutua valitsemaan. Tätä näkee yllättävän paljon ympärillään. Polkuja, joiden surkea määränpää siintää horisontissa.
Mistä turvaa, kaiken rytäkän keskelle?
Ravintoketju tulisi muistaa. Voimaa ja valtaa on monenlaista. Kuka pelin parhaiten taitaa, vie koko potin. Tulee mieleen ylimielinen leijona ja tämän metsästäjän verkosta pelastava hiiri. Monessa tapauksessa elämä on parempia sopimuksia ja palasten sovittelua oikeisiin paikkoihin. Pelasta leijona pinteestä ja huomaa, että ihmiset alkavat kunnioittaa sinua paremmin. Sama toisin päin. Miten kohtelet hiirtä, kertoo sinusta paljon.
Aina ei kunnioiteta. Perisynnit nostavat päätään. Heikko ihminen ei pysty pitämään nenäänsä pois sieltä, missä nenäkarvat palavat. On vain pakko saada olla suuri näpäyttäjä. Tunteiden käsittelyä ei pysty rajoittamaan. Voi kunpa oppisit vain olemaan hiljaa. Nauttimaan siitä. Muistan, kun omalle kohdalle sattui kolmas paha kuningas. Tiesin, että tuon ilkimyksen kanssa ei hyvä heilu. Pitää päästä pois. Onneksi uusi työ oli neuvoteltu jo kauan sitten. Paha kuningas ei tietenkään tätä tiennyt. Koska ei sitä vakuutusta hankita sen vuoksi, että sillä voisi retostella kavereille paremmuuttaan tai kiristää pahaa kuningasta antamaan haluamasi. Vain tullaksesi koston kokemaksi. Niin se paha kunkku lopulta tekee. Vakuutus on vain pahimman varalle ja yötä varten. Nukut paremmin. Siellä missä tätä työtä tehdään, on koti peloton. Jos hetken mietit, osaisit kyllä itsekin kirjoittaa tuon sinne suojeluohjeeseen. Vanhan työn käydessä huonoksi, tulee aktiivisesti etsiä uutta. Ei siis uusia kodin putkia vasta siinä vaiheessa, kun putki on jo haljennut ja vesi tuhonnut koko kodin. Olen kyllä omille ystäville kertonut, että meidän ovemme aukeaa joka kerta, kun tulet kolmelta yöllä, perhe kainalossa, etsimään onnettomuuden jälkeistä yösijaa. Näin käy kulku helpommaksi. Vakuutuksia ystäväni, vakuutuksia. Eikä mitään paksusikarisen kelmin narutuksia, vaan oikeaa suojaa. Mieti vielä, kenen kanssa huvipuistolaitteeseen hyppäät.
Monessa tienestin asiassa, joutuu tekemään pitkään, ennen kuin on jotain annettavaa.
Jaettu ilo on suurempi ilo, kuten jaettu taakka kevenee. Tähän moni tuupertuu. Vähän niin kuin velkoihinsa. Kuukausimaksut kasaantuvat ja kohta et selviä veloistasi. Ne alkavat painamaan. Siksi mummo vainaan narisevalla äänellään hokemat ”ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot”, ”syö säästäen savea”. Onkin niin tärkeitä opetuksia. Eräs viisas miljonääri sanoikin, että ei omista mitään. Rahaa on taskuissa, niin että ei paskalle taivu, mutta mitään ei silti omista. Ei tule sitten lasten välistä tappelua, kuka saisi minkäkin talon tai unelma-auton. Hän ei halua sitoa elämäänsä ja kokemuksiaan mihinkään maalliseen. Hän haluaa elää vapaana. Älä käsitä väärin, vaimo ja lapset löytyy ja perhe onnea riittää. Mutta sitominen tarkoittaa tässä yhteydessä jotain, millä paikka tai asia estää elämästä omaa tarkoitustaan todeksi. Kuinka moni etsii työpaikan vain sen takia, että pitää syödä. Eikä siinäkään mitään, mutta ennen sitovaa pakotettua valintaa, olisi voinut tehdä hieman työtä oman taipuvaisuuden tutkiskeluun ja ottaa onkeensa. Toki kaikki eivät saa mahdollisuutta, itsekin opin lapsena kerjäämään, ennen kuin opin tienaamaan.
Eräs mestari sanoi, voi kunpa olisin harjoitellut silloin, kun harjoitella piti. Olisi ura ollut aivan jotain muuta. Nuorena ei vain ymmärrä ja kuten vaari vainaa hienosti sen sanoi, ”nyt kun tästä jotain viimein ymmärtää, niin kaikki on jo ohi”. Ellet sitten ala harjoittelemaan. Vai onko jotain muuta parempaa tekemistä? Juu, realiteetti ja sillain, mutta nyt ei kysytä muiden mielipidettä, vaan sitä mitä sinä haluat olla. Joku ostaa, joku ei, mitä sitten, seuraava. Onko sinulla seuraava? Energiaa on rajallinen määrä, liikaa mitä tahansa ja viha on valmis. Spartassa hiottiin taitoa, yhdessä tekemistä ja toimintatapaa. Harjoittelu perustui rytmiin. Ei puskettu liikaa kerralla. Taisteluosasto muovautui perussuoritukseltaan aina vain paremmaksi. Taso nousi, luottamus kasvoi ja taidot olivat normaalin ihmisen näkökulmasta jotain käsittämätöntä. Voimia, josta suurin osa voi vain unelmoida. Kun muut eivät tehneet näin, Spartan legenda elää yhä. Pian 3000 vuotta myöhemmin. Elämäntapa, ei pakko juoksu. Jos juoksee vähän silloinkin, kun ei ole pakko. Niin se juoksu ei tunnu niin pahalta, sitten kun on joskus pakko.
Moni juoksee hautaan laulamaton laulu rinnassaan. Minä en aio niin tehdä. Aiotko sinä?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti