Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Miksi työssä jaksaminen pettää?
Eräs kirjani lukenut asiantuntija, kommentoi sitä näin. ”Aika paljon toistoa, mutta sellaistahan se elämä on”. Kyllä, taito ja menestys on useimmille todella tylsää puuhaa. Tuossa tuli siis haukut ja kehut samassa lauseessa. Kiitin vuolaasti. Kirjani ei todellakaan ole mikään jokaiselle sopiva yleisopas menestykseen. Se on vain tarinaa yhden työyhteisön lähentymisestä ja yhteisestä elämänkokemuksien jamisesta, yhdistettynä suureen menestykseen. Tuo menestys on lopulta vain promillen osa elämää. Tai ainakin siltä se kokemustilastojen valossa vaikuttaa. Hiljaisuus on yleisin vastaus mitä saan, kun kysyn teetkö työtä, jota kohtaan tunnet intohimoa? Kovin harva tekee. Joku yrittäjän reppana menisi ehkä vielä huomenna töihin, vaikka palkanmaksu loppuisi tänään. Mutta palkkatyössä käyvät eivät enää sitä tekisi. Tuossa on se isoin ero menestyksen ja epäonnen välillä. Erotusta tulee myös siinä, että yrittäjä on myös voinut löytää jo alueen, jossa haluaa harrastaa. On siis löytynyt jotain riittävän kiinnostavaa tylsyyden keskelle. Kuka tahansa voi olla niin onnekas, että on löytänyt lahjansa ja tekee samaa illat autotallissaan, mitä päivät palkkatyössä. En ole montaa tällaista tavannut, mutta on sekin mahdollista.
Rohkeus toimia, tee se heti, vaikka ei tunnu valmiilta.
Sitten tulee tosiasiat. Oli kyseinen lukija kirjastani mitä mieltä tahansa. Tulokset ovat kiistattomat, kuten OP ryhmän johtaja Ritakallio palkintotaulussani kirjoittaa. Toki aina voidaan alkaa etsimään virheitä yksityiskohdista ja näin lopulta pitääkin tehdä. Koska muuten et löydä sitä, miten voit parantaa. Silti riittävä liike on tärkeää, ettei jämähdetä paikalleen tai lähdetä jopa väärästä päästä liikkeelle. Kuten eräs viisas opettaja eilen sanoi, miksi panostaa, jos toinen ei harjoittele. Intohimon varaan pystyy kuitenkin rakentamaan. Tulee palkintoja jo luonnostaan.
Parhaimmassakin kiertokulussa on virhe, jos väitetään, että kaikki kannattaa toimeenpanna. Suunnittele, toimi, toteuta onkin = kokeile ja sitten analyysi. Kierto alkaa uudestaan. Virheet paljastuvat joskus nopeasti ja sitten vauhti hidastuu. Yleensä tekeminen hidastuu, kun tuloksen parantuminen hidastuu. Tässä tapahtuu se, miksi harvasta on yhtään mihinkään. Päälle tulee aikakauden some vaikutukset ja muu typerryttävä toiminta. Kun oma ajattelu ja tekeminen jäävät sivuosaan. Toki markkinoita pitää ymmärtää, jos siellä meinaa pärjätä. Mutta sinä et ole markkina, vain sen pelinappula.
Päivän uutisissa Metallican Hetfield kertoo itsemurha-ajatuksistaan. Juuri muutama päivä sitten kuuntelin myös henkensä riistäneen Chris Cornellin, James Bond tunnarin. Tykkään siitä kovin. Täytyy todeta, että itsemurhat eivät todellakaan ole vain köyhien ja kurjien osa elämää. Ajatukset voivat olla synkkiä parhaimmillakin. Siksi onkin tärkeää, että arvot ovat jossain muualla, kuin maallisissa asioissa. Ne jäävät aina tänne. Kuten juurii edesmennyt ammattipainija Hulk Hogan, niin hienosti kertoi viimeisessä haastattelussaan. Hänellä on selässään tautointi ”kuolematon”. Hän eli jumalalle, ei ihmiselle.
Eilenkin oli ilo nähdä ystäviä ja parantaa maailmaa. Toisen kanssa lupaus parantamisesta, siivittyi järkevällä tilanne tsekillä, koska siellä on pakollisia suoritteita kohti unelmia. Silti halauksien siivittäminä sovittiin, että heti kun polut saadaan ristiin. Tulee hyvä mieli, kun tiedät, että sinua rakastetaan. Sopiminen vaatii toimia ja joskus neuvotteluita neuvotteluiden perään. Tärkeintä on toiminta. Onko actzioone parantavaa sellaista. Tämä selviää yleensä melko nopeasti. Jos vain jaksat jatkaa.
Miten meni, miltä tuntuu ja miten tästä eteenpäin? Ovat kaikki tärkeitä kysymyksiä, älä ohita vaiheita. Työssä jaksaminen on taitolaji.
Kurinalaisuus pistää jatkamaan, kun menee tylsäksi.
Sitten herää tuo menestyksen kysymys. Kiinnostaako oikeasti? Missä se näkyy? Intohimo paistaa ja energisoi ympäristön. Sitä ei pysty syntetisoimaan. Muuten jokainen yksilö, kaikki organisaatiot ja seurat olisivat vain parhaita kohti vieläkin parempaa. Jos vain energian piipahdus paikalla riittäisi, tapahtuisi kulttuurimuutokset, kuin itsestään ja jäisivät elämään saman tien. Ilman notkahduksia. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Valtakunta on aina hallitsijansa näköinen. Mukana tulee hallitsijoidensa tavat ja ruhtinaallisuudet. Kumartaa pitää, vaikka hallitsija olisi minkälainen tollo tahansa. Valtakaudet jäävät yleensä lyhyiksi, riippuen toki siitä, kuinka häikäilemätön tyranni on kyseessä ja kärsiikö riittävän moni, riittävän pahasti. Ihminen on sitkeä olento. Ja vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä.
Kun valmennettava kysyy, olisiko tällainen tavoite mahdollista. On kokeneen helppo sanoa, että totta kai on. Jos vain sitoudut riittävän pitkään prosessiin. Myydäänkö siis tuotetta vai lopputuotetta? Siinä kysymys. Kun myyntimies soitti hetki sitten minulle ja tarjosi kaikkien aikojen parasta tuotetta, mutta ei kuitenkaan lupaa mitään. Heräsi kysymys, että mitä sinä reppana oikeastaan yrität myydä? Sinä siis tiedät, tai et tiedä. Välimaastosta kannattaa olla rehellinen. Muuten polkuna on vain epäonnistumisia, jotka ruokkivat pettymystä. Ainakin tälle kyseiselle myyntimiehelle.
Kuka kertoisi rehellisesti, mitä polku tuot tullessaan. Ja pystytkö maalaamaan polun siten, että sinun on mahdollista pysyä sillä. Elämä on henkilökohtaisia valintoja. Ja näiden kanssa pitää pystyä elämään. Seura ratkaisee paljon energian hukkaamisesta. Murehdi viisi minuuttia, niin olet juuri hukannut sen. Jos näin käy usein, kulutat energiaasi väärin. Vaihda ympäristöä. Perille pääsy vaatii sitä, että matka on valmis, ennen kuin lähdet liikenteeseen. Syy miksi Amundsen pääsi etelänavalle. Kannattaa olla niin hyvin perillä välietapeista, että yllätykset ovat luokkaa meteoriitti. Joka sekin on jo ainakin kerran vitsailtu, jossain kohtaa suunnittelua. Jos jäit iskusta henkiin, voit nauraa, että tämä meni juuri niin kuin vitsailtiin. Sitten vain jatkamaan matkaa. Edellinen välietappi on sopivan lähellä. Onnistumisusko tuottaa voimia.
Jaksatko? Jos et niin minkä laskit väärin? Vai etkö ole tehnyt sitä mitä tehdä pitää? Miksi et tee? Jos työssä jaksaminen on koetuksella, oletko laskenut oikein, mihin kaikkeen energiasi riittää? Onko vanhoilla tavoilla vetovoiman kaltainen imu sinuun? Omista tuhoisista tavoista on hankala päästä eroon. Laitostuminen on helppoa, kuten kynän pyörittely toimiston pöydällä. Tai tänä päivän se taitaa olla puhelin käteen ja someilua, kunnes alkaa ällöttää. Sitten pieni tauko, ehkä puhelin kuoli tyhjään akkuun. Mutta heti, kun on taas akussa virtaa, sormet täristen ollaan ottamassa seuraavaa narkkarin annosta. Dopamiinireseptorit vaativat kuuden sekunnin impulssilla uutta ruudun virkistystä, muuten ei enää riittävää tyydytystä tapahdu.
Kun haluat rauhoittaa mielesi, suosittelen paperisen kirjan lukemista. Kun haluat kehittyä, suosittelen ajatuksistasi kirjoittamista. Niin minäkin teen. Sitten kannattaa tuottaa. Oppi menee aina kädestä päähän, ei toisin päin. Vaikka lukisit aiheesta, et kuitenkaan opi materiaalien käyttäytymisestä mitään, ilman käytännön kokemuksia. Vaikka osaisit teoriassa hitsata, et kuitenkaan ymmärrä, mitä kirjassa kerrottu metallin jännitteisyys tarkoittaa. Sitä pitää ihan itse kokeilla. Ja siltikin tulee vastaan aivan eri tavalla käyttäytyviä kappaleita, joita et osannut ottaa huomioon. Samon käy ihmisten ja arjen suunnitelmien kanssa. Rakensin aikanaan itselleni kitaran, kun sellaista, jonka halusin, ei ollut maailman kaupoista saatavilla. Lopulta myin sen ystävälle ja opin itsestäni lisää. Siinä siis ammatti, jos muuta ei ole. Rakennan upeita kitaroita ja alan myymään niitä. Mietin jo valmiiksi, miten hienoja runkoja voisin maalata kitarasankareista lavoilla. Vaikka joku ei itse soitaisikaan, voisi tuo kitara olla silti korvaamaton seinäkoriste, jossa omat sankarit herättävät joka katsauksella mielikuvitusmatkalle. Siitä vain kohti unelmia. Niin tylsää, kun se onkin.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti