Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Otsikko viittaa siihen, että oppimiskykyä tulee olla. Yksilö ja organisaatio syövät samaa uusiutumisenergiaa. Ravinnon niukkuus jättää jälkensä ja kehitys on heikkoa. Vaikea rakentaa taloa ilman rakennusmateriaalia. Ei siis pidä ihmetellä, miksi ei rakenneta enää koristeellisia holvikaaria. Kulttuuri sen kun rapautuu – ja työkulttuuri siinä samalla. Tehotuotanto tappaa mielikuvituksen. Ei ole kannattavaa opettaa kaarien valamista enää kenellekään. Samaa täytyy todeta kaikesta uuden oppimisesta. Mahdollisuuksia on, mutta mahdollisuudet jätetään käyttämättä.
Vai milloin olet kuullut, että sinulle suunnitellaan jotain parempaa? Aivan. Ne kenellä välähtää, suunnittelee yleensä sitä parempaa itselleen. Miksi sinä siis osallistuisit, kun vain toisen perhe tulee syömään paremmin. On helppo hymyillä onnistumisuskoa, kun oma talous huokuu riippumattomuutta. Huijattu yksinhuoltaja kuitenkin taistelee itku kurkussa selviytymisestä ja menettää hetki hetkeltä viimeisiä uskon rippeitään. Missä on nyt saarnamies, joka uskoaan uskottelee. Ei vain taida olla kovin uskottavaa. Rekrytointikaava ei toimi. Mitäs nyt, et kai sentään laittomuuksiin ryhdy?
Mietipä hetki. Suunnitteletko sinä parempaa edes itsellesi? Aivan. Kyse ei sittenkään taida olla oppimishaluttomuudesta. Vaan pikemminkin vain uskonpuutteesta. Ei ole energiaa. Innostamattomuus ei anna mitään mahdollisuuksia. Laskentakaavassa oli virheitä. Mitään hyvää ei tapahtunut, ei tapahdu, eikä ole tapahtumassa. Ei ennen kuin sinä päätät toisin. Vaikka ylensyöminen on päivän masennuslääkkeistä suurin muotisuuntaus. Jota voi vielä tehostaa SSRI-lääkkeillä. Joiden popsimisen jälkeen et tunne enää mitään, vähiten kylläisyyttä. Silti uskon energiaasi haluat vähiten tuhlata. Kaikkien pintakerroksien alla sykkii sydän. Jota suurella todennäköisyydellä on jo pahasti loukattu. Ketä mistäkin syystä. Maailma on raaka paikka ja vain vahvat selviytyvät. Vahvat vetävät puoleensa. Mikään ei taida olla niin kivaa, kuin olla aivan uskomattoman vahva. Kyllä, henkinen vahvuus on myös kiva juttu, mutta se yleensä päättyy siihen, kun sinua käytetään kärpäslätkänä. Tiedätkö mikä on vahva? Haluaisitko olla vahva?
Ihminen on kaikessa laiskuudessaan älykäs olento.
Kyllä muutos kelpaa ihmisille, mutta ei jos se on vain osa verhoiltua tehonparannusta. Ei ihmisistä edes siihen olisi. Rauhallisiin askeliin tottuneet eivät pysty hölkkäämään, juoksemisesta puhumattakaan. Ei vaikka kuinka haluaisit. Yleensä ei olla tietoisia porukan kunnosta. Ja nyt ei puhuta juoksutestistä. Kunnon kasvatus vaatii aikaa, siinä missä työtaitojen parannus. Tietokoneen kymmensormi-naputtelua ei opi päivässä. Muutosvastarinta on takuuvarmaa, kun sinusta halutaan enemmän irti, jotta toiset saavat rötvätä. Alakerrassa äyskäröidään vettä laivasta, sen minkä ehditään, ja sitten ihmetellään, miksi kapteeni ei korvaansa lotkauta. Katsos, maisema sieltä komentosillalta näyttää edelleen aurinkoisen seesteiseltä. Mitä jos katsoisitte edes joskus yhdessä isompaa kuvaa. On vaikea vaatia tuotannolta tehokkuutta, kun siellä pohjalla ei tunneta kierroslukuja. Olisikohan muutosvastarinta pienempää, jos tehtäisiin yhteistyötä? Ja koska muutos vaatii siltikin aina riittävästi aikaa kasvattaa kuntoa, tulee näiden yhteisten tavoitteiden olla aina järkevään aikaan sidottuja. Muuten on vaikea uskoa. Vähän kuten muutosneuvotteluiden odotetut hyödyt. Yleensä on vain ehditty ampua itseään jo pari kertaa jalkaan, ennen kuin muutoshalukkuutta alkaa ilmenemään. Onko jo liian myöhäistä? Mistä tiedät? Tämä ei ole rakettitiedettä. Mitä jos olisit ystävällinen kuvanveistäjä ja sovitteleva etukäteen, olisiko siitä hyötyä? Yleensä tehdään parempia päätöksiä, kun lopputulos pystytään näkemään jo ennen varsinaista loppua.
Tulee mieleen eräs yritys.
Työntekijälle oli syntynyt harvakuvitelma, että hän olisi yhtäkkiä noussut työnjohtajaksi. Yhtään johdettavaa hänellä ei ollut, eikä minkäännäköistä tulosvastuuta, mutta johtajan itseoikeutetut erivapaudet hän oli hienosti onnistunut imuroimaan päivittäisiin ominaispiirteisiinsä. Hän laski iloisesti tarjouksia asiakkaille, joi kahvia, kun muut taistelivat selviytymisestä. Sitten hän kävi omaan rauhalliseen tahtiin suorittamassa tilattuja töitä. Asiakkaat olivat todella tyytyväisiä. Yhtään reklamaatiota ei hänen töistään tullut. Ei kertaakaan.
Sitten yritys ajautui talousvaikeuksiin ja asioita alettiin tutkia tarkemmin. Ensimmäistä kertaa yrityksen historiassa, tehtiin jonkun toisen toimesta kannattavuuslaskelmia. Varmistettiin siis sisäisen toiminnan laadukkuutta ja prosessien tehokkuutta. Paljastui, että tämä itseoikeutettu johtaja oli laskenut työkustannukset vain 75 % alakanttiin. Kysyttäessä hän oli hämmästynyt ja vihainen. Kuinka häntä tällä tavalla jahdataan. Vielä vähemmän hän ymmärsi, että hänen käyttämänsä alihankinta, apumiehet, aineet ja tarvikkeet maksavat rahaa, jotka olisi pitänyt kattaa samassa tarjouksessa. Häntä oli aina kehuttu erinomaisesta työstä. On siis mahdollista, että ihminen on vilpittömästi aivan helvetin väärässä. Harva osaa selittää taseen ja tuloslaskelman eron.
Miten näin pääsi käymään, arvaatko mistä oli kyse?
Tiesitkö, että talo voi olla pystyssä vielä sata vuotta valmistumisen jälkeen, vaikka kuinka olisi rakennusvirheitä. Salaojat, jotka ohjaavat pintavedet pois talolta ja estävät homehtumisen, jäivät tekemättä. Mutta onneksi maa on painunut talon ympäriltä ja viettää vedet pois päin talosta. Tätä kutsutaan onnelliseksi vahingoksi. Ei liity rakentajaan mitenkään, mutta hyvä onni kävi. Ja koska ei tule ongelmia, ei valiteta virheestä. Myös yrityksessä voi käydä tällainen onni. Jos oikein hyvä onni käy, niin sata vuotta voi mennä seilaten iloisesta vahingosta toiseen. Aina joku sattuma pelastaa yrityksen karikolta. Kuten omistaja, joka pumppaa taseesta rahaa palkanmaksutilille, kerta toisensa jälkeen. Koska selitykset ovat niin hyviä, että sijoitushalukkuutta riittää.
Hyvä onni ja tase kuitenkin kuluvat jossain kohtaa loppuun ja sitten pärähtää kunnolla. Yleensä tämä liittyy siihen, että ei osattu laskea tarjouksia oikein. Kun virheet aikanaan ymmärrettiin, lähdettiin tilannetta pelastamaan kilpailemalla liian halvoilla hinnoilla. Loppu on oleva raju. Lopun pituus riippuu tietenkin siitä, onko oljenkorsia vielä käytetty. Verottaja vielä toistaiseksi antaa halpaa lainaa, mutta siinäkin on tarkat säännöt. Ja kuten kaikki lainat, velka pitää maksaa takaisin.
Mitä tulee itseoikeutettuun työnjohtajaan. Johto ei ollut hänestä ajan tasalla. Siellä komentosillalla oletettiin, että hän osaa hommansa ja laskee oikein. Kun pelkkiä kehuja oli tullut. Oli vain sellainen ongelma, että kustannuspaikkaa ei seurattu yksilötasolle. Päälle, johdon vakuuttavan kiukkuinen käytös työnsi epäilijät pois tarkasteluetäisyydeltä. Ja koska yleensä ainakin laivan omistajia kohtaan osataan käyttäytyä edukseen, pitää jytistä kunnolla, ennen todellisuuden paljastumista. Omistajat kun eivät ole katsomassa, miten ihmisiä laivan kapeilla käytävillä kohdellaan. Ja kyllähän nuo tyytyväisyyskyselyissä vastaavat, että hyvin meillä menee. Muuten tulee kenkää tai jää bonukset saamatta. Aivan sama, kunhan perhe syö paremmin.
Klassinen kiritystapaus ja tosi asia, että et osaa etsiä virheitä, joista et ole tietoinen. Johtajat voivat luulla tekevänsä hyvää työtä, mutta laskelmat ontuvat. Pistä markkinointi-ihminen rakentamaan valtamerilaivaa. Tulee varmasti hienot värit laivan kylkeen, jos vain pysyy pinnalla. Sekoita tähän tilanteeseen tarpeeksi paljon itsevaltiaan kiukuttelua ja toisten ihmisten huonoa kohtelua, niin he ketkä ovat kartalla, alkavat hiljentymään. Tähän hiljaisuuteen sitten päättyy sen hetkinen karikoiden välttely.
Miksi auttaa, kun palkinnoksi saat vain pään aukomista. Yksikin väärä ihminen valta-asemassa pilaa koko taikinan. Tämä on se työkulttuuri, jossa elät. Pitäisi alkaa oppimaan. Valta on aina vaarallista väärissä käsissä. Tätäkään vaaraa ei valittu, siihen vain olosuhteiden pakottamana ajauduttiin. Olisiko nyt aika alkaa piirtämään tarkempaa karttaa? Yrityksessä sitä kutsutaan toimintasuunnitelmaksi. Jossa ei saa olla yhtään epäselvää harjoitusliikettä. Muuten ne jäävät tekemättä ja taas menee pieleen.
Oletko kartalla?
Sinusta on, usko siihen!
t. Antti