Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opis työstä ja elämästä.
Kukaan ei tiedä jatkuvasti sataprosenttisella varmuudella, että tekeekö oikein vai väärin. Tämähän on aina näkökulma kysymys. Riippuu täysin, mistä suunnasta asiaa katselee. Ei olisi edes inhimillistä kuvitella, että joku tekee kaikki oikeat päätökset ja tietää kaikesta kaiken. Olemme kyllä kaikki tavanneet tuon kaltaisia ihmisiä ja mitäs mieltä heistä ollaan? Aivan, jokaisella on omat lempinimet, joilla heitä kutsuvat. Ei mitään kaunista.
Älä rasita itseäsi liikaa miettimällä turhia. Taito, joka pitää opetella. Tuo lisää hyvinvointia.
Kun tuot hyvinvointia ihmisille ympärillä, niin et ole menossa väärään, vaikka joku sinua takuulla aluksi epäilee. Eihän sinulla voi olla tavoitteena parantaa toisten vointia, kun historia opettaa, että se oma napa on ollut edellä. Ihmiset tulevat toki tekemään vääriä päätöksiä koko elämänsä ajan ja siksi sitä kutsutaan elämäksi. Osa miettii näitä päätöksiään vankilassa ja usko pois, ei siellä kukaan halua elämäänsä oikeasti viettää. Toki joku laitostunut pitkäaikaisvanki sanoisi, että ei pidä paikkaansa. Tuo johtuu siitä, että ei usko pärjäävänsä enää ulkomaailmassa ja selli on turvallinen hotelli, jossa kokki tekee ruuat puolesta. Ei huono diili, jos niiltä 2 miljardilta maailman ihmiseltä kysytään, jotka eivät saa puhdasta juomavettä päivittäin. Aivan, asiat voi olla aina huonomminkin. No, voimaa ja vahvuutta pitää tulla siitä porukasta, joka sinut ympäröi. Ja voimaa voi toki käyttää, joko hyvään tai pahaan. Ainoa valaistuneen ihmisen mietinnän aihe tulee olla seuraava.
Tuoko tämä hyvää lähelleni, itseäni unohtamatta?
Töissä, sillä kehityskeskustelulla tulee olla muitakin tavoitteita, kuin se, että se on pidetty ja tallennettu järjestelmään tulospalkkion toiveissa. Yleensä kun kysyn, että kenen elämästä on tullut parempaa kehityskeskusteluiden tuotoksista, niin vastaus on hiljaisuutta tai naurua. Ei saisi vitsailla tärkeillä asioilla, jos haluaa, että ihmiset ottaa asiat vastuullisesti. Yritys tarvitsee toimintasuunnitelman, sinä missä ihminen treeniohjelman ja muut ne monet muut kupongit tukemaan seurantaa ja seuraavaa askelta. Useimmilta työyhteisöiltä ei löydy mitään suunnitelmia. Tai jos löytyy, niin siellä toimintasuunnitelmassa lukee, että tavoite on työhyvinvointi ja mittari on pidetty kehityskeskustelu. Kuka nyt huijaa ja ketä?
Muista, että ihminen on kuolevainen olento.
Vaatii toimenpiteitä, että työkunto jatkuu. Sen paranemisesta puhumattakaan. Menestyneet ja elämässään onnistuneet ihmiset eivät ole mitään taikureita. Heillä on vain käynyt hyvä tuuri ympäristön ja havaitsemiskykynsä kanssa, että ovat tekemässä itselleen suorituskykynsä kannalta sopivaa asiaa. Niin, jos olet vain metrin pituinen, en suosittele koripalloa ainoakasi lajiksi. Ja ei meistä kukaan ole takonut omaa jääkaappiaan, joten kokeilukulttuuri tuo lopulta parhaiten tilanteeseen sopivan vaihtoehdon käsille, jos vain uskaltaa kokeilla. Mikäs sinua estää menestymästä? Vanhat tavat, uskon puute, piiloon jäävät kyvyt?
Katastrofin kaava= Voisin, pitäisi, mutta en tee.
Suurin osa ihmisistä tekee asioita mitä ei haluaisi tehdä, vain koska ovat oppineet ajattelemaan tuon olevan heidän osansa ja kärsivät siitä koko elämänsä. Älykkäät tekevä sitä mitä rakastavat, ja sitten nauttivat elämästään siinä muodossa sen mitä irti saavat. Nero tekee sitä mitä rakastaa, puhkeaa kukkaan ja oppii tekemään sen täydellä hyötysuhteella, jotta voi nauttia elämästä täysillä. Katsos, kun elämää voi katsoa rajattomasti. Anna siis anteeksi ja anna itsellesi mahdollisuus. Paras lääke on onnistuminen ja vahvistuminen.
Vaikka muistat jokaisen kurjan katkeran hetken elämästäsi, etkä silti kanna katkeruutta sydämessäsi. Se on anteeksiantoa. Aina pitää kaatua eteenpäin. Paras kosto on sinun menestyksesi.
Älä anna kiusaajille sitä iloa, että saivat sinut piiloutumaan ja luovuttamaan elämässä.
Viime viikkoina olen käynyt monta keskustelua kiusattujen ihmisten kanssa. Onneksi osa on päässyt elämässään parempaan paikkaan, kun ovat löytäneet itselleen terveellisempää seuraa. Melkein aina tuo on onnellinen vahinko. Jokin johdatus, tai yleensä toinen ihminen ei kävellyt ohi ja ohjasi oikeiden ihmisten ääreen. Siitä alkoi parempi aika.
Ystäväni on ollut kiusattu lapsuudesta asti. Karmeimmat kokemukset tulivat armeijasta, jossa hullu kouluttaja pisti nukkumaan pakkasessa teltan ulkopuolella märissä vaatteissa, kun muut kuivattelivat raskaan päivän päätteeksi puolijoukkueteltan kamiinan lämmössä. Kouluttajan tulisi saada potkut ja kokea itse sama. Hävetköön. Ei suomen puolustusvoimat tällaista käytöstä kenellekään opeta. Miten kukaan ei puuttunut. Aivan, pelko on itse piru.
No, eilen ystäväni juhli suurta onnistumista, kun on tavoitellut jo 8 vuotta 300 kg maastanostoa. Eilen tuo rauta nousi hyväksyttyyn loppuasentoon. Mahtava virstanpylväs kenelle tahansa. Tilastojen mukaan myös erittäin harvinainen. Tuohon ei pysty kuin mikroskooppinen osa koko ihmiskunnasta. Suomessa näitä suorituksia ei ole kuin muutama sata koko valtakunnan historiassa.
Kivaa, kun ystävä onnistuu!
Mutta kivointahan tässä on se, että enää häntä ei niin vain kiusata. Kiusatusta tuli suojelija. Ei tuon pelkän voimankasvun takia, vaan sen takia miten hän on kasvanut ihmisenä tänä aikana. Tapahtui ihme, johon hän ei itsekään uskonut. Nyt on toisin, tuli kerrasta uskovainen. Eikä tuota uskoa horjuta enää mikään. Tuossa ihan paras palkinto meille kaikille.
Tuloksia on turha vertailla. Keskityt vain voittamaan itsesi. Tehdään sinustakin uskovainen, ja nyt ei puhuta mistään muusta, kuin onnistumisuskosta. Usko on kykyä nähdä asioita, joita ei voi fyysisesti näyttää. Onnistumisusko on kykyä nähdä onnistumista, jota ei vielä ole olemassa. Uskoa on aika paljon, miten muuten selität pankinmyöntämän talonrakennuslainan? Aivan, ei sitä taloa ole vielä olemassa, mutta tarina on niin uskottava, että laina irtoaa. Siltikin nuo rahat voi tuhlata johonkin muuhun ja pankki jää nuolemaan näppejään. Usko on silti ainoa asia, joka mitään liikuttaa.
Olisiko aika alkaa uskomaan?
Tervetuloa kehonkoostumusta mittailemaan ja valmentautumaan kohti suojeluskuntaa.
P.S. Onnenkyyneleet, ne on ihan parhaita!
t. Antti