Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
CP-vamma, aivojen vaurio, joka vaikeuttaa mm. ihmisen liikkeiden hallintaa ja kommunikointia. Itselläni on ystävä, joka valmentaa CP vammaista. On ollut ilo kuulla, kuinka paljon hyötyä voimaharjoittelusta on olut elämänlaadun parantamiselle.
Itse muistan katulapsuudestani kirkkaasti sen, että joku hiemankin poikkeava kivitettiin saman tien. Ai muka kivitettiin. Kyllä. Ja ihan suomalaisessa kotikylässä ja suomalaisten lasten ja lastenmielisten toimesta. Koston kierre oli valmis. Se vaati verta. Kukaan ei puuttunut. No, ehkä välillä kiusaamisen hetkellä vastaan tuli joku topakka grillin täti, joka puukengissä ja kirjaimellisesti paistinpannun kanssa, ajoi hakkaajat tiehensä. Mutta turpaa tuli takuulla uudestaan, kun seuraavan kerran kiusaajat kohtasivat. Yleensä tämän tädin nimi oli Satu, ja ne oli ihan helvetin häijyjä olentoja. Tämä ei tosin nyt yleistä Satuja mitenkään ikäviksi ihmisiksi, ei, päinvastoin. Ihmettelen vaan, että missä oli miehet. Tai sellaiset miehen alut, että joku vahvempi olisi puuttunut peliin. Missä on miehet tänä päivänä? Onneksi meillä on edes Sadut. Onko tulevaisuus vahvoissa naisissa? Tietää hyvää tyttärilleni! Ei tosin haittaa, jos joku kolli olisi selkä suorana myös tulevaisuudessa. Vaikka tämä CP vammainen, joka treenaa kovempaa, kuin suurin osa vinkuvista, mulle kaikki heti nuorista. No, motiiveja on monenlaisia.
Toisiin satuihin.
Kannattaa harkita, että luet antiikin kreikan Aisopoksen opettavia eläin aiheisia iltasatuja lapsillesi nukkumaan mennessä. Tai ehkä vähän itsellesikin. Jää opetuksellisia tarinoita mieleen, jossa ketulle käy huonosti tai kaveria sattuu. Voi olla, että opit itsekin lasten kyljessä olemaan huutamatta sutta, kun apua ei oikeasti vielä tarvitse ja että kaikkia munia ei kannata laitta samaan koriin. Myös isosta tai pienestä ystävästä voi olla monenlaista hyötyä, kun apua tarvitsee. Siinä jotain, mitä meistä jokainen kaipaa.
Takaisin CP vammaan.
Muistan erittäin kirkkaasti erään Lauri nimisen kaverini nuoruudesta. Hän oli tietenkin separi Late, eikä ikinä Lauri. Aikuisetkin tituleerasivat, että ei saisi kiusata separi Latea. Mihin katosi nimi Lauri, aikuisten suusta. No, Laurin luokseen mentiin joskus vitsinä katsomaan, että missä tuo vajakki asuu. Ei suinkaan olemaan se kaveri, jota esitettiin. Jos olisit yrittänyt olla kaveri separi Laten kanssa, niin sinutkin olisi hakattu toistuvasti, koska sinäkin olit nyt vajakki. Laten luota varastettiin aina jotain. Laten suuria intohimoja olivat elokuvat, joita oli kaikki mahdolliset leffat kopioituna alkuperäisiin värikansiin. Kannet sai kopiointiliikkeestä firiksenä niihin aikoihin, aivan siitä videovuokraamon vierestä. Jätkällä oli siis koko Hollywood himassa. Toisena tämä jätkä keräsi Heman ja Starwars figuureja. Samaa näin muuten ihan tavallisten lasten kotona, jos perhe oli varakas. Laten koti oli minulle paratiisi, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Hieman taidettiin kompensoida vanhempien häpeää. no, Lauri oli minulle paras kaveri, ainoa kaverini. Varsinkin sen jälkeen, kun minut oli nähty hänen kanssaan. No, outolinnut hengailee aina parhaiten outolintujen kanssa. Oli sitten kyse mistä tahansa suhteesta.
Molempia koteja, siis niitä tavallisia ja Latea yhdisti se, että vanhempia ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
No, minä ystävystyin Laten kanssa ja meistä tuli hyviä kavereita. Late kuunteli laatu musaa ja minä pääsin mukaan konserttiin. Jossain kohtaa mietin, että missä Laten vanhemmat ovat. Kaveri selkeästi tarvitsi hieman apua ja ohjausta. Itse olin tuohon aikaan juuri kaduilla ja nukuin rappukäytävän sijaan mieluummin Laten lattialla patjalla. Mutta ihmettelin, että koskaan nähnyt alaikäisen Laten vanhempia. En siis koskaan. Joku maksoi kämpän ja toi yön pimeydessä paljon rahaa Latelle säännöllisesti, mutta niitä ihmisiä en koskaan nähnyt. Mitä ihmettä. No, vammaisia kohdeltiin ja kohdellaan eri tavalla, eikä kaikille ole vielä vuonna 2023 ok näyttäytyä vammaisen kanssa. Siinähän menee maine ja leimataan itsensäkin joksikin virheelliseksi. Minun kokemukseni Latesta oli se, että Late oli hyvä kaveri ja hän tuli kilveksi eteen, kun meinasi tulla turpaan. Jokainen meistä kaipaisi vähintään yhden Laten elämäänsä. Oli tausta sitten minkälainen tahansa.
Ihmiset arvostelevat toisia kansikuvan perustella, mutta onneksi sinä tiedät paremmin.
Aivan kuten voimanoston EM kisoissa meille tuli vaimon kanssa mahdollisuus tutustua erääseen Lateen ja hänen vaimoonsa. Huippu tyyppejä. Sydämellisiä ihmisiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa. Rajun taustani vuoksi ymmärrämme toisiamme varmasti paremmin, kuin suurin osa ihmisistä. No, me pidetään yhteyttä jatkossakin ja seuraavaksi katsotaan Laten voimatekniikat kuntoon. Tervetuloa treeneihin. Vaimo mukaan.
Nuoruuteni parhaat muistot sijoittuvatkin vuosiin Laten kanssa. Samaan aikakauteen elämääni kuuluu myös kappaleet 12-vuotias ja katkolla, sekä yksinäinen peltirumpu lastenkodin komerossa. Joten ymmärrät varmasti, että Laten koti, leffoineen, Figuureineen ja pizza laatikoineen, oli lähinnä taivasta, mitä tuohon aikaan olisin voinut kuvitella. Älä ymmärrä väärin, olen todella kiitollinen suomalaisesta huostaanottojärjestelmästä ja lastenkodista, ja olen pysynyt selvänä tuon viinan huuruisen lapsuuden jälkeen. Nuo Lapsenmielisen Laten luona leikityt Star Wars leikit 12-vuotiaana olivat tosi tervetullutta taukoa katuelämästä, vaikka sen hinta oli tulla hakatuksi, vain Koska kaveerasi separi Latea. No, minä valitsen Laten koska tahansa, ennen vaihtoehtoa.
Tiesitkö, että suomessa voi olla ylioppilas ilman, että on käynyt peruskoulua ollenkaan.
Mietin nyt omia lapsia, jotka tulevat parin vuoden päästä samaan ajan kohtaan, jossa itse asuin jo katkon jälkeen laitoksessa. Siis 12 vuotiaana. Olisi ollut suotavaa saada nukkua oman kodin lämmössä ja viettää aikaa leikkien vähän lapsellisempia leikkejä, niin pitkään kuin leikittää. Aikuisten karu todellisuus iskee jokaiselle kasvaessa, joten lapsuus loppuu kyllä aikanaan ihan itsestään. Sen ei vain tarvitsisi loppua, ennen kuin alkaakaan.
Me keräämme nyt tyttären kanssa WC paperi- ja talouspaperirullia. Me teemme niistä aikanaan jättilinnaa, tuonne tytön huoneeseen. Laitan kuvan tulevaan kirjeeseen, kun linna joskus aikanaan valmistuu. Pidetään siis huolta, että lapset saa leikkiä, tulee hyviä rakkaita muistoja terveestä lapsuudesta, jotta osaisivat tehdä muutakin, kuin murehtia elämää. Ehkä säästämme heidät tällä, tuolta meidän sukupolven kurimukselta, jotta niitä mielialalääkkeitä tarvitaan vähemmän. Jotain, mitä suomalainen koti ja työelämä kaipaisi kovin kovin paljon, tässä surun ja murheen ajassa.
Silti mennään teenpäin ja tehdään parasta mitä pystytään.
Tulimme vaimon kanssa juuri kotiin voimanoston EM kisa-matkalta Tsékistä, jossa otimme molemmat hopeaa. Päällimmäisenä mieleen jäi hyvä fiilis ihmisistä, jotka auttoivat toisiaan, jakoivat elämäntarinoita ja loivat ystävyyksiä ympäri maailmaa. Tuli taas uusia veljiä ja siskoja Norjasta, Italiasta, Saksasta, Briteistä, Ruotsista, Ranskasta ja ihanasta koti suomesta. Joskus pitää lähteä näköjään ulkomaille asti, että löytää ystävän kotoa.
Tänään tavataan ystäviä useampia, hyviä ihmisiä, joiden näkemisestä tulee suunnatonta iloa. Juhlitaan mitaleita ja suunnitellaan seuraavia tavoitteita elämään, samalla, kun kerrotaan, miten muuten menee. On kiva olla siunattu.
Sitä ennen kuitenkin tehdään hieman uutta biisiä tulevalle levylle. Treenataan CP vammaista kohti parempaa elämää, sielun hoidetaan mieliä ja otetaan aurinkoa.
Kun sinä olet valmis parempaan elämään, niin laita viestiä.
Hyvää kesää sinulle, rakas ystävä!
t. Antti