Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Jo esiteinille tapahtuu jotain ikävää. Lapsenmielinen leikkienergia kuluu muualle, kuin terveeseen kasvamiseen ja oppimiseen. Puumajojen rakentamiseen. Täytyy toki ymmärtää, että majaa on vaikea rakentaa, jos ei ole yhtään puuta lähettyvillä. Olosuhteet luovat siksi kovin eriarvoisia kasvuympäristöjä. Puhumattakaan tämän päivän aikuisoletetuista, jotka käyttävät suurimmanosan tajuissa oloajastaan johonkin älylaitteeseen ja ilkeään sovellukseen. Tässä kohtaa oletettu termi toimii. Vaikka en käyttäisi koskaan terminä mitään oletettua, sellaista ei ole olemassa. Se on vain tämän päivän tapa etsiä poliittisesti korrekteja tapoja ilmaista yhteiskunnallisia tietoja. Onneksi wokesäkin raukka pinjatattiin rikki jo pitkän aikaa sitten. Ja rapakon takana vielä uudella voimalla, kun trumpetti pisti haisemaan. Paluu geneettisiin totuuksiin paahtaa hirmuista vauhtia. Aikuinen ei siis ole välttämättä kasvatettu vielä lähimainkaan aikuiseksi. Ja työpaikoilla päästään tämän päivän suvaitsevaisuuspakon puristuksessa, antamaan kasvumahdollisuuksia kovin monelle, jotka eivät sitä ole ansainneet. Voi Yellowstone sentään. Missä on ajat, kun miehistä tehtiin miehiä ja naisista naisia. Kivuliaasti, jos ei muuten maistunut. Kunnioitus ansaittiin. Muuten tuli nenä kipeäksi.
Missä on nainen, joka vetää kilpakosija daamia turpaan ja ajaa hännystelijät etsimään vapaata riistaa. Taisi miesten miehisyys kadota samalle kujalle, jossa naisen käsilaukun ryöstäjä sai raiskata vapaasti, kun ei ollut miehistä puolustamaan. Selitys ei auta. On vain oikea ja väärä.
Omaa perseilyään ei pääse pakoon.
Omatunto pitää siitä huolen. Ainakin terveellä ihmisellä. Muille voi yrittää vielä selittää kurailua, mutta tarpeeksi pitkään tätä, niin lääkitys alkaa maistumaan. Elämästä on pakko tulla parempaa. Muuten rappeumanäkymä tarttuu mieleen. Laskin ei valehtele. Sinä tiedät kyllä. Itselleen ei voi valehdella, vaikka sen yrityksien mestari sinusta on tullutkin.
Kun aika päättää kenet sinä elämässä tapaat ja sydämesi päättää kenet sinä haluat pitää lähelläsi. On lopulta käytöksesi ainoa asia, joka erottaa sinut heistä, ketkä ehkä haluavat jäädä hengailemaan kanssasi. Tiedät kyllä, oletko sanonut nätisti. Hoitanut tonttiasi. Ota puhelin käteen ja laita viestiä. Kerro, että ajattelit ja mitä toivot. Aivan sama, toteutuuko asiat vai ei. Tärkeintä on aina aloite. Ota se tänään. Ota se heti. Pistä hyvä ilmoille.
Kun ihmisiä oikeasti sattuu, he hiljenevät.
Mitä vakavampi kohtaus, sitä selkeämpi kuva. Tarpeeksi iso vamma ja vaihtoehto on enää selvitä hengissä. Joskus haava on tunnepuolella ja sitä ei näe ulospäin. Tuskin kukaan ilosta pomppii tai pysyy muuttumattomana, kun suru ottaa vallan. Uutisissa taas ampuminen. Siellä missä moista ei osaa odottaa. Mitä se kertoo kulttuurista.
Kaveri kertoi, että töissä oli turvallisuus koulutusta. Ihmisten tervehtiminen oli tullut päällimmäisenä pinnalle. Miten ihmeessä olemme voineet vajota näin syvälle arjen selviytymistaisteluun, että Pyörä joudutaan keksimään kerta toisena jälkeen uudelleen.
Minkä tahansa organisaation kulttuuri muovautuu turvallisuuden tunteista. Tämä on kaiken poltteen alkupiste. Ilman turvallisuutta, kukaan ei luota mihinkään. Yritäpä saada porukka vastaamaan rehellisesti ja ottamaan tosissaan osaa työtyytyväisyyskyselyyn, kun tuo aika koetaan menevän hukkaan. Ei tästä aiemminkaan mitään hyötyä ollut. Mutta vastataan nyt, kun tästä on luvattu osuus vuotuista tulospalkkiota. Juu, ei tässä mitään näytelmä kerhoa olla kyhäämässä. Ei, se on tehty jo kauan sitten. Kun hiljeneminen alkaa, on edessä pitkä työmaa luottamuksen palauttelua. Toimitusjohtajan virassa pysymisen elinkaari kertoo totuuden. Patentti ja rekisterihallitus tietää kivun määrän paremmin, kuin konsultti ehtii sanoa kissa. Yhtä nopeasti toimitusjohtajat meinaan vaihtuvat. Aina kannattaa sanoa apua pyytävälle oppilaalle, että pitäisi osata jo, ja jättää heitteille. Edunvalvonta pitäisi hoitaa, mutta edunvalvonnasta päättävän pitää ensin opettaa, kenen etua tässä pitäisi oikein valvoa. Välinpitämättömyyden ja heitteillejätön määrästä päätellen, asia on hieman epäselvä useammalle. Aina välillä valo pilkahtaa, kun hanhiemo päättää lähteä katsomaan, missä piltit seilaavat.
Eletään mahdottomuuksien aikaa.
Juuri se mitä sanoit, ettei koskaan tapahdu, tapahtui taas. Olet tullut viisaammaksi. Et hyväksy vähempää ja olet valmis kokeilemaan, kun muuten menetät mahdollisuuden. Tarpeeksi pitkälle edennyt ei enää halua odottaa. Tiedät jo, että aika on kovin rajallinen. Turpaan tulee pyytämättäkin.
Tylsyys ei pääse pesiytymään mieleesi, kun teet työtäs oikeaa. Selkä suorana kiittää. Kyllä sinä tiedät. Vähintään sen, että et tiedä. Silloin pitää osata kysyä apua ja heti. Muuten alkaa tylsyys pesiytymään nopeasti. Pitää nähdä liikettä, jotta uskoo.
Pitää rakentaa, jotta usko paranee. On täysin mahdotonta tylsistyä mielessä, kun kasvatat liiketoimintaa. Samalla muutat kehonkoostumusta terveellisempään ja vahvempaan suuntaan. Sekä teet itsestäsi viisaampaa kirja ja yksi sivistävä keskustelu kerrallaan. Rakenna hyvä ihminen, rakenna.
Vaikka kuinka mahdottomalta se tuntuu, on jokainen unelma työllä rakennettu. Se on kuten eräältä johtajalta juuri kysyin. Onko suunnitelmaa näkynyt. Ei. Onko ehdotuksia tullut. Ei. Onko ehdotuksia aikataulusta, jolloin voisit jotain odottaa näkeväsi. Ei. Mitä ihmettä sinulla on sitten odotettavaa, jos kerran sinulle jatkuvasti väitetään, että tässä pitäisi joku odotusarvo pystyä laskemaan.
Ei tullut, ei ole tulossa, eikä tule. Sitten väitetään, että vaaditaan mahdottomia. Kun ei ole edes aloitettu. Ehkä näkemystä pidetään niin rankkana, että mahdottomalta se näyttääkin. Yksi asia tässä on varmaa. Olettamalla, että mitääntekemättömyys ja täydellinen aikaansaamattomuus muuttuu itsestään paremmaksi. On todellakin mahdoton tehtävä. On tapahtunut virhe. Unettomia öitä luvassa.
Pelkään pahoin, että kyseessä on jo paljon aiemmin tapahtunut virhe. Blateron bärenyt, Bathertzad.
Ihmiset näkevät vain päätöksesi, eivät vaihtoehtoja, joita sinulla oli.
Yleensä se taika, jota etsit korjaamaan ongelmasi, on juuri se tehtävä, jota välttelet. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kun oma rauha menee, se on kuitenkin aina liian kallista. Pelko toimia pysäyttää elämän siihen paikkaan. Älä siis koskaan ota itseesi ihmisten kiukutteluista, joista et voi ottaa oppia itseesi. Et edes itseltäsi. Olethan sinäkin rakennettu tarkoitusta varten. Kuten valtamerilaiva. Olet turvassa vain satamassa, mutta ei sinua rakennettu pysymään satamassa. Olet elementissäsi, kun isot aallot lyövät kylkeesi. Siihen sinut on tarkoitettu. Älä anna kenenkään väittää toista. Kun laiva ei enää tee tehtäväänsä, se puretaan jossain ikävässä paikassa, jossa kohtelu ei ole kilttiä.
Sinun elämäsi on yleisesti ymmärrettävää vain sinulle. Siksi on ihan ok elää omanlaista elämää. Sinne on turha tulla selittämään totuuksia yhtään mistään, koska ilman olosuhteiden ymmärtämistä on turha pitää meteliä. Ja juu, aina joku on hätäisesti arvostelemassa toisia ihmisiä ja niitä turhia lastensuojeluilmoituksia menee tuomareille asti. Se on vain elämää. Ollaan kuitenkin iloisia, että systeemi toimii ja lapset ovat turvassa. Ei pidä olla niin herkkähipiäinen, että ottaa itseensä. Täytyy muistaa, että ihmisillä on paha olla. Niin sinullakin. Onneksi sinulla pysyy lapasessa. Parhaimmillaan systeemi huomaa ongelmien olevan toisaalla ja ohjaavat toimintavaiheita ottamaan lisää selvää. kohdistamaan toimet sinne, minne pitääkin. Sitten asiat ehkä lähtevät oikenemaan. Jäljellä jää silti sinun kipusi. Sitä toivottavasti hoivaa rakkaan tai läheisten syleilyt. Eikä paha maailma pääse liian lähelle. Vaikka kovaa yrittääkin. Siellä missä on jotain hyvää, yrittää paha jatkuvasti hyökätä sen kimppuun ja tuhota sen. Älä anna sen tapahtua. Pidä sydän auki ja ole valmis. Kohta saat palkinnon vaivoistasi.
Mitä pelkästä toiminnastasi voi päätellä.
Erään lauluni sanat sanovat, että kukat ei riitä, koska jättävät liikaa arvailun varaan. Pitää mennä luokse ja koittaa näyttää. Mitä luulet, jos ihmiset näkisivät vain toimintasi, mutta eivät kuulisi puhettasi, mitä ajatuksia heille heräisi? Olisi helppo uskoa tulevaan ja nähdä riittävää liikettä. Jos olet lukenut edellisiä kirjeitäni, tiedät jo, että on olemassa onnistumisusko niminen suuri voima, jota ilman ihminen ei sijoita mitään mihinkään. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, jotta voisit selityksien sijaan kuunnella enemmän. Tämä oli itsellenikin aikoinaan iso haaste. Iso mies, iso ego ja päälle ADHD lukihäiriö, niin soppa on valmis. Onneksi sain hyviä työystäviä, jotka opettivat paremmaksi. Ilman heitä olisin ollut kurja ja typerä. Mieti mitä kaikkea voitkaan oppia. Ja saada. On suuri lahja saada pyyteetöntä rakkautta osakseen. Ja on aivan yhtä suuri lahja saada suurisydämisiä työystäviä, jotka kantavat läpi elämän ja sulostuttavat suurinta osaa tajuissa oloajastasi. Valitse tarkkaan ja jatka valintaa, kunnes onnistut. Työmuurahainen voittaa joka kerta, jos vain kohdistaa paukut oikein. Väärässä seurassa et saa mitään mahdollisuuksia.
Ei riskiä, ei tarinaa.
Tästä syystä parhaat tarinat ovat kovin tuskaisia. Ne mitkä saavat ihmiset tuntemaan ja samaistumaan. Herättävät kuulijansa horroksesta, kuin karhun talviunilta. Rakkaus, erot, lapset, konkurssit ja itsemurhat. Näistä on ihmisen huomion juuret punottu. Ilman suuria tunteita ei ole suuria tunteita. Ja nämä maksavat aina kovaa hintaa, jotta jotain arvokasta voisi syntyä. Itselläni ollut pikku pojasta asti haave, tehdä musiikkia ja esiintyä. Ja monesti on käynytkin hyvin lähellä, että muusikon ura olisi alkanut. Ei ehkä sellainen perinteinen täysiaikainen muusikon ura, mutta tuottava ja sopivasti esiintyvä. Yritin jo monta kertaa vuosikymmenten varrella saada lauluja aikaiseksi, mutta ei oikein lähtenyt. Moni asia oli vastaan. Ensimmäisen bändimme rumpali Kalle hukkui omissa polttareissaan ja sitten elämä vain vei vuosiksi toiseen suuntaan.
Vuosien varrella sain kyllä paljon hyviä ideoita melodioista, mutta sanat eivät tulleet. Kun täytin neljäkymmentä, alkoivat sanat tulla kuin itsestään. Nyt olen tehnyt diilin albumista ja pian on musiikkia ilmoilla. Pitää siis ensin elää tarpeeksi ja kerätä tarinoita. Kasvaa ihmisenä, jotta olisi tarpeeksi kiinostavia tarinoita ihmisille kerrottavaksi. Sinä pitää tapahtua omanlaista aikuiseksi kasvamista, jotta uskaltaa laulaa niillä sanoilla, miten asia kuuluu kertoa. Ilman mitään häveliäisyys suodattimia. Vaikka kaiken maailman keikuttajat tekevät tänä päivänä keinoälyn avulla niin kutsuttua hittipaskaa, pikavoittojen toivossa, en itse kuulu siihen jengiin, joka näin voisi toimia. Huomaan, että herkistyn omista lauluista. Tarinoiden raadollisuudesta ja omien tunteiden purskahtelusta. Joku toinenkin voisi purskahdella. Olen soittanut laulujani toisille ja saanut itkunsekaista palautetta, että tätä sinun kuuluu tehdä. Levyä jo odotetaan. Tämä saa minut pakahtumaan onnesta. Nyt täytyy vain toivoa, että huomenna ei tule juoppo kylkeen. Niin saa taas yhden unelman viivattua listalta yli. Ai, että.
Taas eilen illalla sain idean uudesta laulusta. Se piti kirjoittaa ylös ennen nukkumaan menoa, etten unohda sitä yön aikana. Samoin kannattaa muutenkin tehdä, jos etsaa yöllä unta ja joku ajatus vainoaa. Kirjoita se ylös ja palaa siihen seuraavana päivänä. Kirjoittaminen antaa yölle rauhaa. Aivot tajuavat, että tämä asia on jo rekisteröity ja nyt se ei unohdu, joten sen saa hetkeksi unohtaa. Paremmat yöunet on taattu.
Onko sinulla listaa?
Minulla on. Sitä kutsutaan toimintasuunnitelmaksi. Teen sellaisen joka vuosi. Aina jokainen rivi ei ihan täysin toteudu, mutta suurin osa kyllä. Se on varmaa, että yksikään asia, joka ei ole listallasi, ei saa mitään mahdollisuuksia. Ei vaan tule tapahtumaan. Ihminen on liian suorituskeskeinen, vain tilanteesta johtuen suorittavainen, että sinne meni. Muistista puhumattakaan.
Kuten yrityksen onnistumisen kanssa käy. Jos toimintasuunnitelma puuttuu tai sitä kunnioiteta, ei tapahdu mitään parantavaa liikettä. Töiden suorittamiseen ja tekosyiden keksimiseen on helppo unohtua ja hukkua. Joten ne asiat, mistä tulevaisuus on riippuvainen ja monen moiset näkökulmat, jotka muuten jäävät huomiotta, pääsevät suunnitelman mukana elämään. Tämä on suurin syy miksi yritykset epäonnistuvat. Totta kai suunnitelman pitää olla todellisuuteen sidoksissa. Muuten siitä tulee vitsi ja sitten se epäkunnioitus vasta alkaakin. Kun kyseessä on yrityksen suunnitelma, sitä ei kuulu vain esitellä vitsikkäästi henkilökunnalle, vaan tehdä se kokonaan yhdessä. Kuuluisasta ruohonjuuresta alkaen. Tämä on kulttuurillinen ilmiö, josta tarinat kunnioituksesta alkavat.
Monesti johtajat vaalivat tietoa ja keräävät valtaa.
Luovat erillisyyden harhaa ja pelkoa organisaatioon. Koska luulevat, että näin olisivat jotenkin paremmin itse turvassa. Käy täysin päin vastoin. Viisaus jää puuttuvan yhteisöllisyyden jalkoihin ja kukaan ei halua auttaa, kuin itseään. Syntyy kyllä kulttuuri, mutta ei se minkä johtaja olisi parempien tulosten ja ystävyyden toivossa halunnut rakentaa. Paljon hyvää menetetään.
Jokainen joutuu hoitamaan tonttinsa. Muuten siitä jää kiinni. Siitä pitääkin jäädä kiinni. Sitä kutsutaan ryhmäkurin kulttuuriksi. Siellä ei pomollakaan ole yhtään varaa alhaisuuksiin. Hän joutuu olemaan kulttuurin vartija ja näyttämään mallia. Myös silloin, kun kiukku iskee tuulettimeen ja uhkaa levitä yleistä järjestystä uhaten pitkin huhujen käytävää. Sinä pysyt roolissasi ja näytät mitä on olla hyvä ihminen. Oikeus toteutuu ja sinun hyvätahtoisuuteesi luotetaan. Sitä opitaan kunnioittamaan ja samalla toisiamme. Kuuluisa turvallisuus laskeutuu osaksi jokaisen arkea. Täällä on hyvä olla.
Onko sinun hyvä olla?
Sitä kohti, sinusta on siihen. Minä uskon sinuun.
t. Antti