Tuleva muumio terrorisoi asiakaspalvelua, kun ei ole ketään muuta kenelle puhua.

7.5.2023 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Tuo otsikon tarina on uutisista tuttua ja minulle töistä ennen uutisia. Näitä uutisia olisi varmasti useamminkin, jos noista uutisoitaisiin. Joskus sentään yksi tapaus putkahtaa uutiskynnyksen yli, mutta useimmat eivät. Kurjuus yksinään ei myy. Pitää olla sensaatiota. Muumiossa on sitä jotain!

Muumioita löytyy tasaisesti, kun unohdetut käyvät viimeiselle leposijalleen. No katsos, kun ovessa lukee ei mainoksia, eikä mitään muitakaan lippulappuja. Vuokra menee Kelan maksupalvelun kautta automaattisesti kerran kuussa, siinä missä sähkölasku. Eikä ole yhtään sukulaista tai ketään kummin kaimaa huolehtimassa. Ei ketään, joka olisi ollut kiinnostunut. Sitten kotihoidon palveluntoimittaja vaihtuu ja yksi nimi unohtuu siirtää järjestelmästä toiselle. Tuosta 5 vuoden päästä luetaan lehdestä, miten asunnon kuntotarkastaja löysi muumion. Kyseinen tarkastaja ei muuten enää koskaan palannut normaaliin arkityöhön. Järkytys oli sen verran suuri. Jokaisella on katkeamispiste. Luonnollisesti näistä tapahtumista syytetään vastuunkannon sijasta järjestelmätoimittajaa tai inhimillistä selittämätöntä virhettä. No, ei ole kukaan kaipaamassa. Pikku juttu, vainaja unohtuu yhtä nopeasti, kuin uutinen vaihtuu seuraavaan. Eihän sitä kukaan edes tuntenut. No, tämä tuskainen yksilö ei enää soittele elämäntehtävänä kiinteistöhuollon asiakaspalveluun itkettämään manauksillaan ihmisiä loppuun. Valtakunnan puhelinvaihteeseen kun ei voi laittaa estoa yksittäiseen numeroon päälle, niin terrorisointi olisi varmasti jatkunut hamaan tappiin asti. Oli sentään joku joka vastasi ja jolle pystyi pysyvästi vuodattamaan yksinäisyyden tuskaa. Tästä joskus lisää…

Sillä on iso vaikutus elämään, ollaanko sinusta kiinnostuneita, vai ei.

Yksinäisyys on ikävä matkakumppani, ihan jokaiselle. Tuota ikävää sitten kompensoidaan elämässä monella tavalla. Useimmiten lisää kurjuuksia kerjäten. Onneksi Netflix tarjoilee ajatukset muualle vievää viihdettä. Siinä voi unohtaa oman yksinäisyyden ja myös ne muut yksinäiset, joilla ei ole varaa moiseen luksukseen. Aika moni yksinäinen kipuilee. Vaikka kiukuttelemalla, heille ketkä sattuvat olemaan läsnä. Riitaa haastamalla sinut ainakin huomataan.

Onnistuvan parisuhteen edellytykset tai työyhteisön kasvava kiva tulla töihin fiilis, ei siis juurikaan eroa hyvästä johtamisesta.

Kun ihmisistä halutaan tietää enemmän ja tsempata eteenpäin, tapahtuu taikoja. Enkä nyt tarkoita tsempillä sitä olalle taputtelua, vaan oikeaa huomiointia, haaveilua, suunnittelua ja sitä oikeaan suuntaan työntämistä. Markkinoiden vaatima hölkkä ei haittaa, kun kunto kestää juoksemista. Stressi ei ole enää stressiä, kun on koestettu isommissa paineissa. Kun lupaus leveämmästä lumiaurasta siintää kalenterissa, niin lumi ei hetkellisesti paina käsilapiossa enää mitään. Vaatii onnistumisuskoa, saada ihmiset jaksamaan. Kukaan ei sijoita aikaa ja energiaa mihinkään, jos panokset valuu hukkaan.

Miksi sinä jaksat, niitä asioita, joita enää jaksat?

Ilman tukea tai jotain palkintoa, kukaan ei jaksa pitkään. Oman lapsen henki ja terveys kasvattaa kiitollisuutta nopeammin, kuin mikään muu palkinto elämässä. Tai kasvattaisi, jos kiireeltä näkisit elämäsi oikeat arvot lopullisessa mittakaavassa. Säikähdys on hyvä opettaja. Ja usko pois. Ei yksikään äiti tai isi juo, koska suunnitteli haluavansa olla juoppo. Niitä kompensoinnista alkaneita sairauksia on vain pitkä lista. Oma mummoni joi itsensä hengiltä, koska ikävä oli niin karmea. Asiat ei muutu, ennen kuin on tarve muuttaa. Joko hyvällä tai pahalla. Ihminen tarvitsee uuden ja paremman motiivin.

Tosin tänä päivänä se jaksaja on aika usein se kärsivä pikku pomo, joka elää todeksi tähtien sodasta tuttua fraasia, jonka kuuli omalta pomoltaan.

”Jos et tuplaa porukan ponnistuksia, niin minä kyllä löydän uusia keinoja motivoida teitä” Darth Vader

Älä koskaan aliarvioi ikävän voimaa ihmisen sieluun.

Tosi ystävä on sellainen, että pysyy ystävänä, vaikka tietää kaikki ilkeät yksityiskohdat sinusta. Jatkatte seuraavan kerran siitä mihin viimeksi jäitte. Aika saa vain arvostamaan tosi ystävyyttä. Ystävä ei hylkää. Ystävä auttaa. Kun olet sellaisessa seurassa, että sinua halutaan auttaa onnistumaan, olet arvoistesi ystävien lähellä. Ystävä ei yritä muuttaa sinua, vaan hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Oi, että. Jos olet löytänyt puolison, jota voit kutsua ystäväksi. Siinä vasta palkinto. Se on se haavoittuvaisuus, joka repii sielun auki toisille, jotta muut voisivat nähdä upeutesi. Väkisin laulettu kuulostaa aina puristukselta. Laulamisen iloa ei voi matkia. Ihmiset näkevät ja kuulevat toistensa läpi välittömästi, jos vain uskaltavat katsoa. Virheet loistavat, kuin majakan valot. Virhe ei ole aina se riitasointu, vaan se liian täydellisesti yritetty suoritus, kun tunne olisi se mitä haetaan. Jotta löydät tosi ystävän, pitää avata sielu. Siinä on aina vaaransa. Mutta se on se haavoittuvaisuus, joka ne hyvät asiat mahdollistaa. Paras opettaja ei väitä osaavansa mitään, vaan iloitsee laajasta viisauden jakamisesta. Samalla, kun näyttää muille mitä osaa.

Haluat ymmärtää paremmin, mistä elämäsi ongelmat koostuvat. Pitää päästä syvemmälle. Vaatii avointa keskustelua, niin kotona, kuin töissä. Vain jakamalla saadaan todellista tilannekuvaa ja avautumiseen tarvittavaa luottamusta rakennettua. Sitten päästäänkin jo sanavalintoihin. Väärinkäsityksiä muodostuu niin helposti, että valitse sanasi väärin, ja et ehdi kissaa sanoa, kun riita on jo päällä.

Elämä on uhrautumista.

Tai jos poteroon kaivautunutta kiukuttelijaa kuuntelee, niin uhriutumista. No inhimillisyyttä pitää ymmärtää. Kukaan meistä ei halua, että elämästä tulee huonompaa, mutta yksin voi helposti jäädä syrjään. Sivuun unohdettu alkaa tuskailemaan ja lopulta kiukuttelemaan. Kuka nyt sen kiukuttelijan kanssa viitsisi enää mitään sopia. Se vaan on sellainen. No, jos et halua nähdä vaivaa, asia tai ihminen ei ole sinulle tärkeä. Vaihda maisemaa. Et ole puu. Tai sitten lopetat vinkumisen ja pistät toimeksi. Yhteistä näille on se, että minkä tahansa asian tärkeän asian vaaliminen vaatii vaivannäköä. Läski ei pala ilman miinus kaloreita. Puoliso ei kiitä, että unohdit hänet. Lapsi ei opi puhumaan tunteistaan ilman harjoitusta. Treeni se on mikä kannattaa.

On aika kaivella oma tärkeysjärjestys esille.

Ja kaikki alkaa sinusta. Sen verran itsestään kannattaa tykätä, että et heitä omaa elämääsi hukkaan. Hulluksihan siinä tulee, vahvempikin. Saat pitää itsestäsi ihan luvan kanssa, eikä keneltäkään tarvitse siihen kysellä lupaa. Vahva itsetunto se on mitä ihminen kaipaa, jotta kehtaat kysellä sen mitä keskustella pitää. Tämän päivän koti- ja työelämän ongelmia kuunnellessa tulee mieleen, että aika moni ei kehtaa kysyä. Maton alle vain. Haaveet ja unelmat samalla.

Menettämisen pelko ei ohjaa sinua vielä tarpeeksi. On helppo kuvitella, että tuo kurjuus on vain sinun osuutesi elämää. No ei ole. Itsellekin parhaat ystävät on löytynyt voimailusalilta. Ja niin löytyy sinullekin. Saadaan ne unelmat samalla sanotuksi ja pian oletkin jo laulutunneilla. Kyllä sinäkin sen lemmen kielen vielä opit. Mietipä sitä!

Anna kanteles kajahtaa.

Välissä voit vahvistua valmentautumalla.

T. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"