Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tekijäsi suunnitteli sinut kehittyväksi olennoksi. Sinulla ei ole kovaa suojakuorta, kuten ravulla. Joten heistä poiketen, sinä et ryömi kiven alle irrottamaan nahkaasi, aina nahan käydessä tukalaksi. Olen aikanaan kirjoittanut, että stressi on kapasiteetti kysymys. Tämän päivän yhteiskunnassa on mahdollisuus siihen, että kuljet suoraan lääkärin vastaanotolle ja pyydät lääkettä. Jotta sinun ei tarvitse stressata. Voit vain heittää serotonergiassa kylpevät jalkasi sohvan kulmalle ja antaa lääkityksen turruttaa. Ei sinun kannata nahkaasi paksuntaa. Siinähän voisi käydä niin, että lääketehdas joutuu keksimään jotain sellaista, josta olisi sinulle jotain oikeaa hyötyä.
Suurin osa lääkkeistä määrätään terveille ihmisille.
Siis heille kenestä ei löydy mitään selkeää koodipoikkeamaa. Nyt pitää osata erottaa todellinen tarve ja ihmisen mukavuuden halu. Katsos, kun sinä et pidä huolta itsestäsi, niin aivan varmasti tulee tarve lääkitä sitä ruhoa. Ja vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa, niin elätkö oikeasta arvojesi mukaan. Mieli ei tee erottelua totuuden ja kuvitelmien välillä. Voit yrittää selittää itsellesi sitä puolisolle kiukuttelua, ihan miten kykenet. Tosiasia on kuitenkin se, että sinä valitset aina itse oman käytöksesi. Rankaiset siis vain itseäsi toisten huonosta käytöksestä, suuttumalla ja kostamalla. Voit sitten eron tullessa taputella itseäsi olkapäälle ja tuudittautua ajatukseen, että ainakin pidit puolesi. Hmm, vai pitikö tässä olla samalla puolella. Mistä se sitten johtuu, että ärsyttää niin vimmatusti. No ei sillä mitään tekemistä ole sen kanssa, että sinä ärsyynnyt niin helposti, etkä osaa suunnata energiaa ratkaisuihin, ongelmien sijaan. Ei siitä mitään hyötyä olisi keskustella itse aiheesta, eikä keskittyä toisen esitystapaan. Viimeksi eilen sanoin autossa omalle vaimolleni ”rakas, olet aika herkällä tänään, mikä hiertää?” Vastaus oli ”Tänään on vain sellainen päivä, että kierrokset nousevat”. Totesin päälle, että kohta helpottaa. Otin kädestä kiinni loppumatkaksi. Seuraavat sanat olivat jo miellyttävämmän sointuisia. Minä päätin, että en loukkaannu toisen hädästä. Ei sitä yksin jaksa kukaan riidellä. Jos menee vaikeaksi, niin muutama omatuntoon vaikuttava kysymys herättää sielun ymmärtämään tilannetta paremmin.
Eräs työkaverini sanoi aikanaan aamukahvilla, että on surkea, koska vaimo raivoaa hänelle jatkuvasti. On miettinyt jopa eroa. Sanoin hänelle, että voihan siinä noinkin käydä, mutta kun pieleen voi siis mennä joka tapauksessa, niin eikö kannata olla ensin varma tilanteesta. Aviomies siis seuraavan huudon keskellä kysyi ohjeistetusti vaimoltaan, ”olisiko rakkaani se elämäsi parempaa ilman minua, kun niin kovin riitainen olet aina minua kohtaan”. Vaimo kauhistui ja pyysi anteeksi. Sanoi, että ei tajunnut tämän kokevan hänen tuttua tapaansa keuhkota, olevan vain höyryjen päästelyä. Tästä kehkeytyi keskustelu, joka tulevan toisen huomiointisopimisen kanssa, paransi elämää suuresti. Toinen ystävä kysyi saman lauseen ja elää nykyään uuden puolisonsa kanssa rauhallista elämää. Molempia yhdistää kasvu, ihmisen pitää päästä kasvamaan tai pääset kasvamaan. Kasvu sisältää stressiä, jotta elämästä voi tulla parempaa.
Jos sinä loukkaannut, niin kuka päätti loukkaantua?
Tarvitset harjoitusta. Niin fyysistä, kuin henkistä. Lenkkipolullehan joku saattaa vielä tänä päivänä tiensä löytää, mutta mielen harjoitteluun mennään vasta sitten, kun tilanne pakottaa. Monelle tulee yllätyksenä omat fiilikset, kun pääsee ensimmäistä kertaa kokemaan mielen koulutuksen. Vastuu omasta elämästä on jokaiselle aikuisella itsellään. On aina helpompaa syyttää yhteiskuntaa ja koko maailmaa omista ongelmistaan, kuin yrittää kasvaa. Kasvaa pitää, niin kauan, että onnistuu. Ainoa varma on kasvu tai lannistus, joka on aina edessä. Suhtautuminen on se mikä ratkaisee. Osaatko mennä oikeaa polkua, osaatko olla kiitollinen ja kertoa siitä. Kenelle olet kertonut, mitä riemua siellä on tulossa? Itse sytyn musiikista, moottorisahasta ja hitsaamisesta. Kaikkea se mieli tuottaa, ennen kuin hitsaa kiinni.
Liian moni odottaa, että joku laittaa valot päälle.
Eilen näin ihmisiä, joilla on lamput päällä. Ja ihan itse laitettu. Treenataan, syödään oikein, ollaan hyviä työssään ja osataan keskustalla fiksusti asioista. Toinen oli selkeästi toista varmempi ja niin se yleensä meneekin. Kun kyse on pariskunnasta, niin toinen on aina jossakin asiassa tai tilanteessa vahvempi ja silloin tukeudutaan toiseen. Niin se kuuluukin mennä. Paljon näkee, aivan toisenlaista turvattomuutta. Tavasta, jolla ihmiset puhuvat toisilleen, näkee paljon. Vielä enemmän kertoo tavat, miten puhutaan toisesta, kun toinen ei ole läsnä. Milloin viimeksi kerroit puolisollesi, että mistä ihailet häntä? Miloin kerroit jollekin toiselle? Jos ei heti tule mieleen, niin mietipä vielä, millä polulla kuljet.
Avaa sitten suusi sopivalla hetkellä tulevalla viikolla ja lausu puolisollesi nämä sanat. Kulta, olenko kertonut sinulle jo tänään, miten ihailen taitoasi… Lupaan, että tämä tapa ei tule menemään hukkaan. Kaikki voi mennä pieleen, joka tapauksessa, mutta pidä huolta, että se ei ollut turha vahinko. Joskus joudut myös vain itse olemaan osallistumatta siihen, miten toinen kiukkuansa purkaa. Et voi päättä toisen puolesta, että hei, älä stressaa. Voit päättää olla roolimalli, joka ei kitise mukana.
Stressiä pukkaa ja niin pitääkin.
Rapu ei mahdu kuoreensa ja siksi irtautuu vanhasta kotelosta. Päälle kasvaa isompi ja vahvempi kuori. Älä sinä siis stressiä pelkää, yhtään sen enempää, kuin sielusi tutkiskelua. Sieltä se mielikuorman laatukin paljastuu. Tämä vaatii uteliaisuutta ja avoimuutta. Harvan itsetunto kestää oman paikkansa etsimistä tässä elämässä, vaikka se on tärkeintä mitä sinun tulee elämäsi aikana tehdä. Vaikeinta se ei suinkaan ole, mutta tärkeintä kyllä. Vaikeinta tulee olemaan omatuntonsa kuuntelu ja sen mukaan oikein tekeminen. Sosiaalinen paine on pilannut liian monta elämää. Joku saattaa väittää, että tekee sitä työtä mitä rakastaa, mutta totuus on aivan toinen. Kun kysyn, mitä tapahtuu, jos palkanmaksu päättyy tänään. Niin ainoa, joka oikeasti töihin enää menee, on yksinyrittäjä, joka koittaa hädässä pelastaa työnsä tai ihminen, joka tekee sitä mitä tekee, joka tapauksessa, rakkaudesta lajiin. Valitse siis lajisi huolella, tuota parasta mihin pystyt ja opeta sitten eteenpäin.
Rakastatko sitä mitä teet?
Juu, olet kuullut, että sinulla on vain yksi elämä. Lisää ei tule. Siksi pitää oppia monia asioita ajoissa, kuten se, että rakkaus ei satu, se tuntuu todella hyvältä. Silti suuri osa kärsii tuskaa, jota lääkkeillä turrutetaan. Siellä lääkärin vastaanotolla pitää opettaa kuuntelun jälkeen keskustelutaitoja, koska tuo keskustelutaidottomuus on suurin yksittäinen ihmisrotua kurjuuttava asia. Toiseksi surkeinta on epärehellisyys itsellesi. Ei sitä liiallista ruokamäärää kukaan muu sinne suuhusi työnnä.
Jos sinulla on kumppani, joka tuo lumollaan rauhaa, draaman sijaan, olet jo isosti voitolla.
Historialla on tapana toistaa itseään, kunnes sinä päätät toisin. Joskus se huume some kertoo totuuden. Ihminen, joka ei koskaan kuvissaan hymyillyt aidosti, alkoi yhtäkkiä julkaisemaan kuvia, joissa hymyilee silmät soiden leveästi. Löytyi puoliso kainaloon. Ystävä valitsi puolisonsa ennen kaikkea yhdestä syystä. Puoliso toi rauhaa elämään, joka on puuttunut suurimman osan elämästä. Jotain mihin on halua sijoittaa loppuelämäksi. Kannattava sijoitus sanon minä. Onnstumisella on serotonerginen vaikutus sinuun. Samaa lääkettä sinulle annetaan masennukseen kemiallisesti, kun sinusta halutaan vähemmän surua tunteva. Tällä saadaan selkäsi suoremmaksi. Todellisuudessa sinulle pitää saada kehityskulku, jossa pääset asettamaan uutta vyötasoa lanteillesi, siinä missä muutkin suoraselät ylpeästi leveilevät onnesta soikeana. Aivan, pitää päästä fleksaamaan. Nouset siis arvohierarkiassa ylemmäs ja arvostuksen tunne kasvaa myös sinun sisälläsi. Trauma tekee aina pysyvää neurologista tuhoa, ja siitä selviytynyt tietää miltä se tuntuu. Selviytyessäsi olet kahta vahvempi. Katsos, kun masentuneella Hippokampus surkastuu ja mantelitumake kasvaa. Pitää siis tietää se fakta, että kun selviydyt surustasi ja hippokampus kasvaa takaisin omaan mittaansa, ei se mantelitumake, joka vastaa tunneälykkyydestä, enää pienene. Se on nyt pysyvästi isompi vastaamaan tuleviin iskuihin. Se saa siis pitää saamansa uudet voimat. Siksi on äärimmäisen tärkeää oppia jo lapsena sietämään pettymyksiä. Puolisoille jää muuten niin kovin monelle tuttu ja kohtuuttoman kova tehtävä, kun joutuu yrittää kasvattaa sinusta sitä, mitä sinun piti jo lapsena oppia. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi kovasti kärsineet, ovat eniten kestäviä auttamaan toisia kärsiviä. Siellä missä on totuttu pommien paukkeeseen, ei enää hätkähdetä paukkeesta. Surullista, mutta totta. Toisin sanoen, pitää myös oppia olemaan pelkäämättä väistämätöntä. Kaikki mitä sinulla tulee olemaan, on päätökset tässä hetkessä. Sanotko rumasta, vai kaikesta huolimatta nätisti. Kukaan muu ei sanoja suuhusi laita. iso mantelitumake auttaa sinua nyt ymmärtämään, oletko sinun arvoisessasi ympäristössä.
Tärkeä taito on myös oppia erottamaan tilanteet tarkoituksesta. Kaikilla on huonoja hetkiä, silloin tärkeää on vain toimia heti tilanteen tarpeen mukaan. Tuska ei helpotu lisäämällä tuskaa, mutta täydellä mahalla harvoin kukaan enää jaksaa kiukutella.
Anna siis vain iloisen laulusi kuulua siinä kokatessa ja anna toisten ihmetellä, että mistä sienistä sinä salaattisi oikein teet.
Halleluja, olen puhunut!
t. Antti