Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
No miksi kaikki eivät usko, jos se usko kerran pelastaa. No miksi lapsi on likainen, vaikka kotona on saippuaa. Molempia yhdistää se tosi asia, että kumpikaan ei toimi, jos sitä ei käytä. Samaa voi sanoa mistä tahansa työkalusta, jolla on tarkoitus. On se työkalu sitten pelkkä ajatus tai siten jakoavain. Jos et ole koskaan nähnyt sitä käytössä, voi olla, että käytät sitä johonkin muuhun, kuin mihin se on tarkoitettu. Vaikka se ei toimi sinun käytössäsi, se ei tarkoita sitä, etteikö se toimi. Etteikö se tekisi tehtäväänsä osaavissa käsissä. Yksi älykkyyden osamäärä on ymmärtää olla muodostamatta lopullisia päätelmiä yhtään mistään. Mennään sillä mitä käsillä on ja etsitään parempaa, kunnes löydetään. Kunnes kunto kestää.
Kaksi kertaa sama virhe ja se onkin sitten jo ihan oma valinta. Jos kukaan ei haasta sinua säännöllisesti miettimään työkalujen parhaita käyttötarkoituksia, saatat olla väärässä seurassa.
Vääristynyt kasvuympäristö ja kasvat vinoon.
Enää sinusta ei suoraa tule, ei ainakaan ilman tukea. Aikaamme leimaa välittömän palkinnon rasitus ja vauhti kiihtyy. Vuosituhanteen vaihteessa syntyneet ovat olemassaolollisen kriisin kourissa ja sen tuska tiuskitaan tavalla, joka pistää itse lausujansa välillä ihmettelemään omaa jatkuvaa pahaa oloa. Kun kysytään mikä on, tulee vastaukseksi ”Ei mikään”. Sekin huutamalla. Helpot ajat tuottavat heikkoja ihmisiä. Diamandiksen ennustus käy toteen. Enää ei tiedetä olemassaolon tarkoitusta.
Itselleni oli aikanaan suurta hyötyä siitä, että sain lastenkodissa selkeät raamit ja kannustimet. Iltapalapöydästä ei yksinkertaisesti voinut lähteä ilman, että omat asiat vietiin pesukoneeseen. Viikko rahaa ei tullut, jos huone oli siivoamatta. Puhtaita vaatteita ei saanut, jos ei itse niitä pessyt. Onneksi elettiin jo sentään koneiden aikaa. Muuten jokainen olisi saanut tiskata ja jynssätä omansa siinä paikassa. Tänä päivänä teinit eivät laita astioita koneeseen. Ei edes uhkailemalla vaatien. Syy on siinä, että aika on opettanut oikeuksien ymmärtämistä. ”Ei mun tarvii, kun ruoka tulee muutenkin”. On opetettu, että iskä ja äiskä hoitaa, tai se on lasu ja voudin puheille. Miksi ihmeessä pitäisi lopettaa lorvehtiminen ja auttaa kotitöissä, kun siitä ei mitään seuraa kuitenkaan. On opetettu, että mitään ei seuraa, teki mitä tahansa. Pitää kato ymmärtää. Kun tuska ja sillain. Ja palvelu pelaa. Sama tuska jatkuu aikanaan aikuisessa elämässä, kun tapoja ei ole opetettu etukäteen ja raskaalla rakkaudella. Kuninkaallinen elämä on raadollista ilman valtakuntaa ja palvelijoita. Onneksi terapeutti ymmärtää.
Vastuuttomuus rehottaa, niin töissä kuin kotona. Siksi suihkun lattia on lastoittamatta ja koiran paskat makaavat lattialla, kun vanhemmat saapuvat kotiin. Saat ehkä huomion arvoisen tokaisun, että siellä ne pötköt lepäävät lattialla ja haju on sen mukainen. Itse tavara ei ole liikkunut mihinkään. Se ei ikään kuin kuulu toimenkuvaan. Ne paskat häipyvät sieltä ilmankin, kun kukaan ei vaadi niitä siivoamaan. On opittu, että pitää koko ajan saada kivaa ja heti. Viihde toimiston pitää tuottaa. Ja auta armias luoja, jos sitä hemmetin koulukyytiä pitää odottaa yli minuutti. Jatkuva roskapostitus pikaviestimeen alkaa. Mis oot, mis oot, mis ##tus oot? Toiminta kertoo nykyajan nuorten sieluntilasta ja elämän helppoudesta. Ei ole tarvinnut opetella tekemään itse sitä aamupalaleipää. Tienaamisesta puhumattakaan. Todellisuus iskee, kuin miljoona volttia. Rahat ei riitä, jos ruokaa menee roskiin. Tekoäly tekee tuloaan. Jos ei vielä ollut merkityksettömyyden tuottamaa ahdistusta, niin pian sitä tarjotaan. Rajoitinta vasten ja monelle pysyvästi. Älä käsitä väärin, kyllä joku vielä ihmistohtorillekin haluaa jutella, mutta siitä tulee harvojen herkkua. Ja koulutuksesta on sinulle hyötyä vain, jos sinua ei voida korvata robotilla. Kannattaa miettiä tarkkaan mihin oppiin kompuroi. Varsinkin aikana, jolloin oppilaitokset eivät saa sinusta enää rahaa, jos jokin tutkinto on jo hankittu. Kun niin moni valitsee käytännöllisyydestä minkä tahansa koulutuksen, ei tule miettineeksi, että haluaako ylipäätään tehdä kyseistä työtä, tai onko sitä enää edes hetken päästä olemassa. Helpota nyt tällä tiedolla sitä valmiiksi päätä huimaavaa, olemassaolon tuskaa.
Onkohan se niin, että ihminen jotenkin alitajuisesti uskoo tietävänsä kohtalonsa ja tyytyy jo ensimetreillä osuuteensa. Miksi yrittää mitään, kun peli on viritetty minua vastaan. Ei muuta kuin luovutus. Kuin alistettu eläin, joka kierähtää selällensä ja paljastaa haavoittuvaisimmat paikkansa. Jos siitä selviää, niin saa olla rauhassa. Mitä nyt diktaattorin joukot aina kiinni saadessa raiskaavat huvin vuoksi. Mutta muut ajat saa olla rauhassa. Katsos, alhaiset odotukset, pienempi pettymys. Olinhan laiha jo alkuunkin.
Havunneulassoppa on kuulemma ihan hyvää.
Oletko maistanut. Ihan kaikkea ei kannata kokeilla, vaikka vaarin sotaviisaat tarinoita kertookin. Sillä oli syynsä, miksi oltiin sotien jälkeen enimmäkseen aiheesta hiljaa. ”Se oli sellaista” Vaari totesi. Muuta ei juuri irronnut. Liian usein käydään arkisotaa vahingossa, kun ei osattu johtamisen perustaitoja. Mikä sinua vaivaa, aiheuttaa aika lailla eri vastaiskun, kuin mikä sinulla on hätänä. Sanavalinnoilla teet itsestäsi vihollisen tai ystävän. Kumpi olikaan tavoitteesi.
Ihminen herkistyy ja alkaa odottamaan. Tarpeet eivät muuttuneet mihinkään, mutta ei ole syytä odottaa parempaa. Työpaikojen iänikuiset turhat tyytyväisyyskyselyt aiheuttavat lähinnä olan kohautuksia. Ellei joku suoraan uhkaa potkuilla, jos meinaat jättää vastaamatta. Hetkinen, eikös näiden pitänyt olla nimettömiä kyselyitä. Älä nyt vitsaile. Jokainen muistaa miten avauduit aiemmin. Kyllä jokainen tietä kuka nyt kiukuttelee. Ei muuta kuin yt poistolistan kärkeen. Siitä sait, ja siitä. Ai niin, pitikö meidän oikeasti saada jotain parempaa aikaiseksi, vai oliko taas vain jokin sertifikaatti menossa vanhaksi. Rahalla saa ja banjot soivat. Ei tässä nyt mitään työntekijöiden vinkumista olla kuuntelemassa. Rahvas tekee mitä käsketään. Hyvä tulee.
Harvasta on ammattilaiseksi.
Sehän vaatisi suunnitelmallisuutta ja niiden toteuttamista. Jokainen tieteilijä ymmärtää, että luotettava arviointi perustuu mittausolosuhteiden muuttumattomassa kokeessa saatuun paluutietoon. Tehdään niin kuin sovittiin. Sinulla on siis syytä odottaa tuottamisen kaavaa. Tuon tiedon perusteella otetaan uusi suuntima. Mihin ihmeeseen olet menossa, jos et tiedä mihin polku johtaa. Niin älyttömältä, kuin ajatus kuulostaakin. Elää tosiasiassa suurin osa yrityksistä ja kotitalouksista hallitun kaaoksen kangastusta. Oneksi aina on toivoa ja se tuo edes hetkeksi väärää turvallisuudentunnetta. Aina välillä joku herää horroksesta ja vaihtaa työpaikkaa tai puolisoa. Vain todetakseen samat ongelmat kerta toisensa jälkeen. Elämä hakkaa kiltteyden pois, kunhan vain tyydyttymispiste tulee vastaan. Alkaa viisastuminen. Alkaa oikeiden asioiden tekeminen. Suusta tulee parempia kysymyksiä. Enää et alistu.
Narkkinsa kullakin. Jotain lapsuudessa opittua tai muuten vaan matkanvarrelta poimittua. Kun tavat on opittu, niitä on todella vaikea muuttaa. Tarvitaan onnellisia vahinkoja. Ihmisten keskuudessa se tarkoittaa lähinnä kohtaamisia sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat sinua jotenkin auttaa. Kertovat omista järkyttävistä kokemuksistaan tarinoita ja tekevät niillä vaikutuksen. Hyvä opettaja kertoo, miten asia on. Parempi opettaja, kertoo miksi se on näin. Paras opettaja kuitenkin näyttää ja siksi et koskaan unohda mitä opetettiin. On vaikea unohtaa asiaa, jonka on itse päässyt kokemaan ja ymmärtää kirkkaasti sen miljoonan euron korvausvaatimuksen, joka epäonnistumisesta seuraa. Ei tule virheitä enää, ei ainakan yhtä helposti. Riskien hallintaa parhaimmillaan. Kun yrityksen riski on ymmärtämätön työntekijä, eli toimitusjohtajasta siivoojaan, joka polttaa koko tehtaan. Niin olisi aika saattaa koko poppoo ymmärtämään oikea toiminta. Palaa mökki harvemmin. Silti pitäisin vakuutukset voimassa.
Turvallisuudentunteen kaipuu rajoittaa vahvasti.
Siksi kiinteiden kulujen tulee kasvaa alisuhteisesti liikevaihdon kasvuun nähden. Voi kuinka moni koti olisi ruokaisampi, jos olisi ymmärretty ajaa vanhalla autolla loppuun asti. Ei sitä autoa tarvitse vaihtaa, vaikka siltä tuntuisikin. Sitä kutsutaan autokuumeeksi ihan syystä. Yltäkylläinen lapsuus, jossa ei tarvitse tehdä mitään leipänsä eteen. On opettanut sukupolven tunnevammaisia nuoria. Ja ehkä muutaman vähän vanhemmankin, jotka eivät osaa muuta, kuin hakea mitä tahansa työtä. Kulutusjuhla on valmis. Todella moni elää kädestä suuhun. Raha menee rahan luokse. Ja siellä tehdään työtä herkeämättä, jotta sinulta saadaan viimeisetkin lantit pois ja unelmat revittyä ulos sieltä harhaluuloistasi. Olet kuullut sanat, itken mieluummin mersussa, kuin ladassa. Totta tuossa on vain se, että itket. Jos jotain on lapsuuden kerjuureissuista jäänyt elävästi mieleen. Niin se on se, että jos joudut itkemään, on pieleen mennyt jo lähtiessä. Katsos, hyvä kerjäläinen syö mahansa täyteen ja nauttii olostaan. Ei se helppoa ollut, mutta palkinto on sitäkin maistuvampi. Vaihtoehto olisi ollut olla syömättä ja se sehän nyt vaan ei käy. Kerjäläinen kerjää, kunnes maha on täynnä. Sinä luovutit jo ennen lähtöviivaa. Pitäisikö edes aloittaa. Sekin vaatii sen, että kehtaat pyytää. Mitä ikinä tavoitteletkaan. Ei helppoa ihmisille, jotka eivät ole kehdanneet muuta, kuin jättää kotityöt tekemättä, hakata avuttomia ja aiheuttaa yleistä pahennusta örvellyksellään. Siinä kehtaamiset. Sitten ihmettelet, miksi elämä ei tarjoile enempää, kuin matkalippua kohti itsesäälien hautuumaata ja senkin vain valehenkilöllisyyden turvin anastetulla pikavipillä. Tarttis varmaan alkaa tekemään jotain, vai mitä on tulossa. Vai onko suunnitelmasi, kuin vanha kahdenkymmenmarkan seteli. Tampella takana ja linna edessä. Kuin orastava muistutus jostain kansanedustajasta.
Tiedät mitä pitää tehdä, mutta miksi jätät tekemättä.
Iskikö marssiväsymys, vai mikä tuli. Se on kuin Ransun käsivarsi, joka meni kahvipöydässä aivan veltoksi, kun ohikulkeva pomo pyysi kiristämään ovipumpunvarren sisäänkäynnin ovelta. Osataan sitä muuallakin. Täällä ei pomot päätä auo. Ainoa vain, että ei aukonut. Kun pumpun varsi oli irtoamassa ja ovi jää jo kanittamaan auki. Kohde on sinun hoitokohteesi ja ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta. Tuulikaapin patteri jäätyy viimassa justiinsa ja sinä vietät päiväsi vesivahinkoa hoidellen. Että, jos ei muuta ollut suunniteltu, niin sopiihan sekin. Tämä oli vain ystävällinen huomio. Suosittelen kuitenkin hoitamaan asian heti, niin jatkuu työt pidempään. Ja ymmärrän, että ryhmän edessä vain piti näyttää pomolle paikkansa. Sekin jotain, mitä saa myöhemmin pyydellä anteeksi. Vai oliko tarkoituksesi loukata. Mitä jos kävisit kiristämässä sen varren ja juodaan sitten kahvit porukalla. Voidaan jutella samalla päivän kuulumiset.
Tässä kohtaa joku sivusta seuraava voisi sanoa, että nyt kasvatettiin vastuuseen. Jotain mikä helposti hautautuu helppouden valitsemiseen. Aina voi sanoa, vitsi vitsi. Onneksi pomo ei vitsaillut, muuten kiinteistön omistaja olisi kiittänyt yhden isomman puoleisen vesivahingon verran ja moni olisi joutunut kärsimään. Mitä jos lopetettaisiin tärkeillä asioilla vitsailu. Voi suojeluohje sentään.
On se hassua, miten parviäly tekee tyhmäksi.
Tämän päivän kohinan keskeltä on vaikea erottaa vitsiä totuudesta. Harvalla on kohinanvaimennin asetettu oikealle taajuudelle. Parempi mennä vitsillä, voi aina toista loukatessa vedota siihen. Muuten jää kiinni ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Parempi jos joku vielä nauraa, niin vitsi ei ollut liian huono. Toisaalta olemme laumaeläimiä ja jokainen haluaa kuulua jengiin. Tämä kannattaa pitää mielessä. Aiheuttaa pysähtyneisyyttä. Monen yrityksen toimistolle mennessä, ajan patinan ja totutut solvaukset voi haistaa ilmasta. Näin on meillä tehty. Ei tule kehitysimpulssia, ei treeniohjelmaa. Miten mikään vanha vitsaus saisi edes mahdollisuutta parantua. Ihmisten onnistumisuskosta puhumattakaan.
No kuka on parantanut juoksua. Ai ei mitata. No ei siitä mitään hyötyä ois? Ai ettei kukaan pahoita mieltään. No sitäkin voi sitten miettiä siellä uuden työn etsimisen yhteydessä. Villisti veikkaan, että mieli ei siitä kohene. Varsinkin jos joku lähipiiristä on joskus kokenut lama ajan työttömyyden kauhut. Pitäisikö sittenkin tehdä heti ja yhdessä nostaa tasoa. Vai mitä on tulossa. Jos et osaa kertoa euron tarkkuudella, niin suunnitelmassa on aukkoja. Vai eikö ole suunnitelmaa, eikö mikään kerro tulevaa. Mennäänkö vain tuuliajolla. Suosittelen sitten asentamaan kauhukahvan seinään, on sitten jotain mistä ottaa kiinni karille rysähtäessä.
Yksi asia kuitenkin mieltä kohentaa. Meinaan ihminen muistaa aina, miten sinä sait hänet tuntemaan. Oliko se ahdistusta ja pahaa mieltä, vai toivoa ja ystävyyttä. Olosuhteita pitää ymmärtää. Kukaan ei kilju riemusta, kun lyödään vasaralla sormeen. Anna hetki aikaa ja auta sitten, niin paljon kuin pystyt. Väärä äänensävy ja saat vasarasta itsekin. Olin aikanaan työmaalla, kun teline heilahti ja työkaveri löi pahasti vasaralla peukaloonsa. Työnjohtaja naurahti alhaalla ja sanoi, että kylläpäs sitä nyt pikku tyttö ollaan niin herkkänä. En muista koskaan nähneeni niin raivostunutta ihmistä ja niin nopeasti karkuun juoksevaa työnjohtajaa. Iso mies olikin rusakon nopea. Ei se ollut olenkaan hidas, hemmetti, taas meni yksi oletus pieleen. Tilannetaju on yleensä yhden lisäpisteen arvoinen. Palavia sulakkeita, kun ei ole ainoastaan ryhmäkeskuksen taulussa. Ja kun sulake palaa, niin jossain on oikosulku.
Treeniohjelman toimivuutta ei tiedä ennen kuin kokeilee. Ja vain noudatettu treeni kertoo, toimiiko se. Jos ehdotuksia ei tule nopeasti ja luottamukseen asti, niin yleensä on ongelmia luvassa.
Tarvitaan iloenergiaa, kirkasta näkymää ja suunnitelman mukaisia liikkeitä. Niin johan tapahtuu.
t. Antti