Johtajan kirje.
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tuossa olisi kyllä hetkellisesti etujakin. Kukaan ei ensi näkemältä erehtyisi luulemaan sorsaa ketuksi. Eli voisi hetken aikaa käyttää naamioitujaa pahantekoon. Juuri tämä olettaminen. Sorsa ei voi olla vaarallinen. Se onkin kaikkien epäonnistumisten äiti. Ja se on energia, joka synnyttää tuonkin ajatuksen. Liike vaatii energiaa ja ihmisen johtaminen on tämän energian ohjaamista. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Yhtään ajatusta ei putkahda ilman kilokaloreita, paitsi ruuan etsimisen tarpeeseen. Tämän kallisarvoisen näkymättömän ajatusvoiman voi ohjata tekemään palveluksia elämällesi tai sitten johonkin muuhun.
Kun katsotaan vuosikymmeniä jatkunutta kiinteistöjen energiantuhlausta, joka on seurausta ihmisten ajattelemattomuudesta. Syntyy vain yksi ajatus. Pitää olla huolissaan. No, ainakin töitä riittää. Niin energian säästämisessä, kuin ihmisten ajattelun herättelyssä. Earth hour.in tarkoitus kun on sammuttaa sähköt tunniksi osallistuvista kiinteistöistä, hauskaa tämä siksi, että olen nähnyt liian monen kiinteistön valojen palavan muuna aikana ympärivuoden, vaikka siellä ei ole ketään paikalla. No, jos ei ole oma, niin ei tarvitse välittää. Tuokin on ajatus. Luulisi kuitenkin edes omistajaa kiinnostavan. Syy tähän taitaa olla siinä, että jos tuotot tulevat muuten odotusten mukaisesti, ei enää koeta tarvetta tutkita muita mahdollisia ongelmia. Kehityshaasteet pysähtyy. Oletus on luonut välinpitämättömyyden tilan, joka on muille lupa tehdä samoin. Vasta se hetki, kun menee huonosti, pakottaa tutkimaan taas tarkemmin.
Käytä viisiminuuttia murehtimiseen ja tuhlasit juuri korvaamattoman ajan.
Voivottelun sijaan pitää toimia. Tutkia ja tehdä selväksi. Uskaltaa kysyä ja haastaa. Mitä kokeillaan seuraavaksi. Tottuneessa seurassa voit olla huoleton kysymystesi kanssa ja saat arvokasta paluutietoa. Syntyy kuuluisaa rakentavaa keskustelua. Ihmiset auttavat toisiaan. Nyt pitää vain alkaa huomioimaan se läsnäolohalukkuuden tärkein elementti. Älykäs keskustelu vaatii sitä, että energia kohdistuu itse asiaan. On liian helppo vajota henkilökotaisuuksiin ja riitaa on alkanut. Ihminen on herkkä hipiäinen olento, joka loukkaantuu riipaisevan helposti. Älykäs keskustelu vaihtuu iloisen reippaasti välittömään koston hautomiseen ja takaisinnäpäyttelyn pingis on yhtä valmis, kuin eduskunnan kahvitaukojen mediatuokiot. Surkuttelun sijaan on hyvä aika opetella se tärkein taito elämässä.
Opettele hyökkäämään ongelman kimppuun, ilman, että hyökkäät ihmisen kimppuun samalla.
Politiikan seuraava supertähti on opetellut vähäeleisyyden taidon ja käy keskustelut mieltä prosessoivin kysymyksin ja inhimillisyyttä kunnioittaen. Olen tästä kirjoittanut aikanaan paljonkin. Tuntuu vain, että oppiminen on taantuvan hidasta. Mistä moinen johtuu. Eikö ihmisiä kiinnosta välttyä samoilta riidoilta, jotka erottavat puolisot ja ystävät toisistaan, sekä pilaa välit siellä työpaikoilla. Energiat voi kohdistaa vain kahdella tavalla. Ja jokainen sana joka suusta lähtee, ohjaa vastaanottajan ajatuksia jompaankumpaan suuntaan. Haastat riitaa tai luot ystävyyksiä. Ennakkoasenteettomuus vaatii harjaantumista olennaiseen ja paksua nahkaa.
Kylvä keväällä tai kerjää syksyllä.
Kevätkylvön aikaan linnut täyttävät pellot. Ette silti näe maanviljelijää huitomassa luudalla pitkin peltoja, kun valtaosa siemenistä menee lintujen nokkiin. Linnunpelätin on lähinnä tuttu vitsi sarjakuvista, joita nähdään ränsistyneitten latomaisemien keskellä lintujen taukopaikkana. Sato meni hallan mukana, mutta silti suunnitellaan seuraavaa kylvöä. On siis paljon asioita, joihin et voi vaikuttaa, mutta silti mennään eteenpäin. Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Tuo haukunta kuuluu asiaan samalla tavalla, kuin linnut pellolla. Ja jos menet huitomaan lintuja pois ne nauravat matkan päästä, vain singahtaakseen jatkamaan ruokailua luudan ulottumattomiin. Maanviljelijä kuluttaisi lintuja jahdatessaan kallisarvoisen energiansa turhaan vouhottamiseen, jonka seurauksena muita tärkeitä töitä jäisi tekemättä. Näin käy aika usein arjen tuoksinassa. Ei ole enää energiaa itse asiaan, kun huhukeskustelut varastavat keskittymisesi ja vievät ajatukset toisaalle. Ihan taikureiden peruskikka. Ja tänä päivänä avohoidollinen ilmiö, josta on muodostunut sielunhoitoa tarvitsevien työkavereiden itseoikeutettu erivapaus hoitaa mielenterveyttään. Kato kun minulla on oikeus. Eikä siinä mitään. Sielunhoidollisia kahvituokioitakin tarvitaan. Niillä on monta funktiota. Kunhan vain se päivän jumppa ei unohdu siinä samalla. Ne työtkin, kun pitää hoitaa. Muuten päästään pian puhumaan ihan uusista ongelmista ja silloin niille voi olla jo muitakin syitä, kuin vain nuo sielunhoidolliset tarpeet. ”Tässä on ollut vähän kaikkea”, ei mahdu exel taulukkoon. Vain tehtyjen töiden luku sopii ruutuun, eikä selityksiä kaivata. Suorasta valehtelusta jää pian kiinni. Töissä tuosta tulisi potkut, mutta eduskunnassa tarjotaan munkkikahvit. Näin maailma lepää, mutta sinä et, jos mietit yhtään miksi. Näin vain on.
3000 huonoa kahvipöytävitsiä ja yksi niistä lopulta muuttaa koko toimialaa maailmassa.
Jonkun pitää vain tuoda ihmiset yhteen, kuunnella ne reaktioheitot ja käydä tutkimassa vitsin taustat. Ai, että. Johan alkaa löytymään mielenkiintoisia asioita. Muutos vain pitää olla istutettu niin rennon pysyväksi osaksi arjen kahvipöydissä tapahtuu kehityskeskustelua, että siihen ei enää reagoida, kuin muutokseen. Kuten ampumaradalla tottuu paukkeeseen. Ne työt pitää pystyä hoitamaan metelistä ja ajoittaisesta niskan nihkeydestä huolimatta. Mielellään hymyssä suin.
Ja odotapa vain sitä hetkeä, kun hengissä pysyminen vaatii ajoittaista juoksemista ja kunto ei kestä edes hetken kevyttä hölkkää. Se on sitten tuttuun tapaan kuusikuukautta sairaslomaa ja psyykelääkkeet ihan vaan valmistautumattomuuden piikkiin. Tietysti oma elämänfilosofiasi voi olla se, että kyllä setä Samuli pitää huolta. Kela kouluttaa sairaslomapäivien täyteen tultua toimeentulotuella uuteen työhön ennen uudelleensijoittumista johonkin työhön mitä ei oikeasti halua tehdä. Kaikki vain, koska työkyvyttömyyseläkehakemus ei mene enää läpi, kassa on tyhjä.
Vaikka hyvinvointiyhteiskunnassa heikoista ja sairaista täytyy pitää huolta, niin tyhjä pankkitili ei tuo ruokaa pöytääsi, ei vaikka kuinka hokisi, että minulla on hyvinvointioikeus. Amerikan mallissa, sinulla on oikeus olla hiljaa. Mielenkiintoiseksi tulee nähdä, miten hiljaiseksi tulevat hölkkävaatimukset tässä valtakunnassa ihmiset pian vetävät. Olisiko aika miettiä omaa kuntoa. Niin päätä, kuin häntää.
Usko pois, työtä tekemällä tästäkin selvitään.
t. Antti