Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Vahva itsetunto ja sen rakentuminen on tärkein ominaisuus pienelle ihmiselle. Jos hyvin kävi, sait tuon kotikasvatuksessa. Koska kokemusten mukaan harvalle näin hyvä onni käy, on meistä suurin osa omillaan. Kasvatellaan sitten aikuisella iällä töissä ja avioeroissa. Pojalle miehen malli, tytölle naisen malli. Ilman tätä, ollaan suuressa vaarassa. Niin monta sorsaa olen nähnyt kettukoulussa. Toki ihan vaan eksyneitäkin on. Moni eksyy vielä uudestaan, kun pyytää reittiohjeita väärästä paikasta. Tuokaan ei selviä sinulle, kuin vasta ohjeita kokeiltuasi, ellei hälytyskellot soi ajoissa. Herää kysymys, miksi ihmiset tekevät pahaa. Kuten meille kaupunkilaistolloille kävi. Kun johtoryhmän strategiapäivät suuntautuivat ensi kertaa pohjoisen huorausryyppyreissulle. Aamupalan ja fläppitaulun välissä piti olla kiva pikku kelkkaretki. Eksyttyämme kelkoilla tuntureiden väliin, vain kadotaksemme ikuisesti. Kohtasimme onneksemme norjalaisen, joka osasi ohjata erään korpihotellin suuntaan. Pohjoisen pappa siellä narrasi meitä tietoisesti, kun kuulemma alkava lumimyrsky saisi meidät pian palaamaan korpihotelliin. Asiakkaita ollut ilmeisen vähän ja etelän tollojen eurot olisi ollut mukava lisä kassaan. Tyypistä tuli sen verran Norman Bates fiilis, että jatkoimme matkaa. Eksyimme tosin uudestaan ja polttoaine kävi jo vähiin, mutta onneksi tuli toinen norjalainen vastaan. Hänellä oli satelliittipuhelin. Pian löysimme itsemme koltan saamelaisten Sevettijärven kulttuurikeskuksesta. Jaakko täytti siellä tankit ja saattoi aikanaan oikeaan suuntaan. Menovesi on alueella ilmeisen arvokasta, koska tankatessa mies kiroili, kuin tukkijätkä, pienimmänkin pisaran livahtaessa tuulen vuoksi tankin ohi. Ja olihan se. Kun mies kertoi hinnan, meinasimme upota hankeen. Vain maksaisitko itse bensalitrasta viisi euroa mukisematta. Kymmenen kelkkaa, noin 40 litraa per tankki. Eihän tuo tee kuin 2000 euroa. Onneksi poronkäristys kolttatuvassa maksoi sentään vain 30 euroa annos. Oli muuten hyvää ja samalla sai ihailla alueen maisematauluja. Jos saat joskus mahdollisuuden, niin soita ja kysy joltain sevettijärveläiseltä, että lähtisivätkö he viidentoista tunnin kelkkaretkelle suunnittelematta. Ilman paikallista ohjaajaa ja varusteita. Ja näin pääset kuuntelemaan hetken hiljaisuutta. Myös herra Amundsenilla olisi ollut tähän jotain nasevaa sanottavaa. Viikatemies käy joskus aika lähellä. Kuten myös retken jälkimmäisellä osuudella. Retkihän itsessään oli jo tyhmyyden huipentuma. Mutta mikään ei vedä vertoja sille, kun tollo herää retkikruunun baari-illan jälkeen kohmelossa saamelaishuoran vierestä. Vain todetakseen panneensa paljaalla reikää, jossa on saattanut käväistä yksi paljas, jos toinenkin. Johtajakollega ei onneksi saanut tautia, mutta oli kuulemma hiki hetken pinnalla ja vaimolle selittämistä, miksi läheisyys ei muutamaan kuukauteen maistunut. Ovat jo eronneet tätä nykyä. Ei lottoa enää, se kortti on kuulemma käytetty.
Ideasta se lähtee, joten koita vaan löytää se jostain.
Kerran eräs kirjeenlukija yritti purkaa tuskaansa minuun. Laittoi toistuvasti samaa viestiä ärsyttääkseen. ”Niin, kun jostain vain saisi ajatuksen”. Vastasin hänelle, tiesitkö, että tuokin on ajatus. Ei enää jatkanut viestittelyä. Mutta jostain linjojen läpi puskee tunnelma, että tuskaa kirjoittajalla on. Surulista tuskaa. On tullut näpäytetyksi kerran, jos toisen liikaa. Näitä tyhjiä aluksia seilailee keskuudessamme monia. Ei tavoitteita, ei päämäärää. Tuuliajolla huonojen valintakarikkojen keskellä, vain seuraavaa kiveniskua odottaen. Jostain pitäisi saada parempi ajatus.
Se on jännä, mitä toteutuvat suunnitelmat tekevät ihmiselle. Alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia onnistumisesta ja tekemisen kivuudesta. Johan tässä alkaa uskomaan. Toki jos kysyt rakennusohjeita ihmiseltä, joka ei ole itse rakentanut mitään. Voipi olla, että sinua ei ihan hirveästi kannusteta. Tai sitten käy kuten Uunolle, joka saa kyllä hurmattua työpaikan toisensa perään. Ei kuitenkaan kovin pitkää pestiä mitään aikaan saamattomalle tarjota. Usko siis hyvällä, kun auervaarainen tuuliviiri esittelee ansioluetteloitaan, joissa työpaikat vaihtuvat, kuin sukat ja vika on aina jossain muualla.
Joskus joudut hieman etsimään. Tosin, jo et viisastu matkalla, niin sitten kannattaa jättää suunnittelu jollekin toiselle. Onnistumisprosentin vain tulee kasvaa tai sitten teet jotain väärin. Kun kukaan ei näe omia virheitään, tarvitsee valmentajakin valmentajan. Tämä liittyy monesti omiin luonteen piirteisiisi. Omalla kohdalle kyse on liiallisesta innosta ja puskemisen halusta. Ymmärsin tämän luettuani Amundsenin etelänavan valloituksesta. Ei niin paljon kuin pystyy, vaan niin vähän kuin on tarpeen. Ei kuitenkaan poista sitä karua tosiasiaa, että päivämarssi on vain suoritettava. Oli se sitten miten lyhyt tai vaivalloinen tahansa. Se on vain tehtävä. Ei enempää, ei vähempää. Järkevästi suunniteltu. Tauot, palautuminen, järkevä matka, tulee kaikki huomioida. Ihmisen suurin vaara on kuvitella liikoja itsestään ja samalla antaa itselleen erivapauksia, jotka varsinkin moderni maailma kaikessa helppoudessaan tarjoaa lorveksijalle. Ai miten niin. No, koska näin taas yhden vanhan koulukaverin, jota elämän kova koulu on koulinut. Hän nukkui sitten onnellisesti hetken kauppakeskuksen penkillä vartijat ympärillään. Vierellä oli Alepan pussikaljaa ja reissumiestä reppu pullollaan, jonka me veronmaksajat olemme maksaneet. Että kyllä se ilmainen leipä vain mukavasti hengissä pitää. Ei voi kuitenkaan sanoa täysin ilman tavoitteita, koska ”pysyä hengissä seuraavaa fatta päivään” on tavoite sekin. Niitä kirjastoja ja kauppakeskuksia riittää, joissa maleksia pakkasella lämmittelemässä. Oksennukset rinnuksilla eivät häntä haittaa, joten elämä on hyvää, elämä on hyvää. Tämä on muuten yksi niistä veljeksistä, joka kertoi kurjuutensa syyksi ”hei. kato ny mun juoppo faijaa”. Hänen juristiveljensä sanoi aikanaan ihan samaa, kun syytä menestykseen kyselin.
Se hetki, kun käsi laskeutuu olkapäälle.
Moni asia tuntuu alkuun liian naurettavalta ollakseen itselle mahdollista. Mutta jos jotain opin lapsena, työtä ruokaa vastaan diilejä tehdessäni, se on kysyvä ei tieltä eksy. Hyötysuhdetta oppii äkkiä ja terve pakko, kuten et syö tänään jos et onnistu, niin johan alkaa onnistumaan. Kehtaa kysyä, kehtaa kysyä.
Kerroin jossain kirjeessä lastenkodin musiikin opettajastani, joka pisti kitaran syliini ja rämpäytti ääntä. Etsimme näin loputkin äänet kitarasta. Tuossa hetkessä tapahtui jotain, joka sai minut ymmärtämään tätä elämän seittiä paremmin. Ei siellä tähtipölyn ja kosmoksen rajattoman järjestyksen äärellä ole muita lakeja, kuin tekemisen laki. On sinulla orjan tai vapaan ihmisen sydän, olet molemmissa aivan yhtä oikeassa. Jos kysyt leijonan luolassa lahjoituksia helpottaaksesi elämääsi, saat vastakseksi naurua. Jos tarinasi on tarpeeksi surkea, voipi olla, että joku tarjoaa sinulle soppalautasen ja laittaa käden olkapäälle. Siitä voi alkaa jotain kaunista. Koska nyt viisaat antavat ohjeitaan. Jokainen on hyvä jossain, ehkä tiedä vielä omia salaisia voimiasi.
Tee mitä tahansa tarpeeksi hyvin, niin saat töitä palkkaa vastaan. Piirrä, laula, kirjoita, näyttele, hyllytä tavaraa muita paremmin. Koet rikkauksia ja turvaa. Jos luet tätä kirjettä suomessa ja suomalaisena, onnittelen. Yhtä hyvin voisit olla Kuubassa tai Myanmarissa ja vielä vaateteollisuuden orjana, tienaten 20 tunnin työpäivästä, alle euron päivässä. Mietipä sitä. Tosin suomessakin terveellinen täysipainoinen ruokavalio perusaineenvaihdunnan keskikokoisen ihmisen kulutuksella maksaa vain noin 3 euroa päivä. Eli tonnilla vuodessa elät täysipainoista kehonrakentajan elämää. Terveenä, kuin pukki. Juomavesi pitää tosin hakea kirjaston vessasta tai S-marketin käsienpesupisteeltä. Koska vesi on kirjaimellisesti kultaakin arvokkaampaa. Johan se perus kerrostaloasujan kuukausittainen vesimaksu on myanmarilaisen koko kuukauden palkka. Ja jotain pitää syödäkin. Kiitä luojaasi, että hanavettä voi vielä juoda. Tosin ranskalaiset kilpaveljet- ja siskot eivät siihen suostuneet. Tiesivät jotain liikaa.
Sitten tulee se kuuluisa mutta. Kovin harvasta on vapaan ihmisen sieluun. Syömään terveellisesti. Harjoittamaan temppeliä ja sen henkeä vahvemmaksi. Tekemään työtä riemun ilolla. Roskaruoka se vain tuo lohtua. Se on nopeaa ja halpaa. Maistuu juuri sopivalle kaikkien e koodien narkkareille. Ai, että, kuten laulun sanat sanoo, juuri hetkeä ennen, kun varastaa lapsesi neitsyyden. Opettajaa kaivataan, ja nopeasti. Juuri sitä tiukkanutturaista kiukkujöötä pitävää opettajaa, joka antaa kepistä väärinkäyttäytyjille. Kysyy opettavaisesti, kunnes vastaukset miellyttävät. Sieltä se hyvä löytyy, vahva tulee. Kaikista ei ole juu, mutta vain sellainen pärjää, jolle ei tule mieleenkään tehdä väärin arvojaan kohtaan. Se pitää takoa sinne, jos ei muuten tule. Siellä se onnesi lepää. Vahvan itsetunnon, vahvan kehon ja mielen rakenteissa, jonne ei loiset pääse pesiytymään. Sinua ei käytetä hyväksi.
Tartu toimeen. Se on ainoa neuvo, jonka Väinämöinen sinulle antaisi. Ei ole muuta kuin tekemistä tai tekemättä jättämistä. Tänäänkin on hyvä päivä lempiä puolisoa tai tulla tietoseksi lemmettömyydestä. Sitten kurja yhteinen loppuelämä onkin jo valinta. Tartu toimeen.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti