Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. mitä opin työstä ja elämästä.
Narkkarin huuto pysäyttää kaupankäynnin, mutta vain pieneksi hetkeksi. Porukka siis katseli, onko turvallista jatkaa pakkaamista. Hetkeä aiemmin, narkkari käveli tahallaan minua päin ja alkoi huutamaan. Tapa minut, tapa minut, pääsen vittuun täältä. Tönäisy selkään oli sen verran kova, että piti suojautua. Jokainen, joka minut tuntee, ymmärtää mistä on kyse. Tämä tönäisijänarkkari oli ehkä nippa nappa 60 kiloinen käsipaino, joka olisi lentänyt yhdellä kädellä juuri sinne, minne olisin halunnut. Päiväuni kyllä vilahti silmissä. Sitten rauha laskeutui. Kaveri otti sen verran etäisyyttä, että laskin suojauksen.
Että sellainen lounastauko.
Tämä tilanne sattui perjantaina eteläsuomalaisessa kauppakeskuksessa. Olin läpikulkumatkalla ja noudin välipalaa. Siinä autolle kävellessä pysähdyin hetkeksi katselemaan, mistä WC löytyy. Olin siis paikallani ja tarkkaillut jo tovin katon rajassa olevia kylttejä. Ei aivan helpoin navigointi, tämän päivän jättimäisissä kauppakeskuksissa. Sitten tapahtui tuo, mitä en osannut odottaa. Jotain mitä en ole koskaan elämässäni kohdannut. Kuullut tarinoita kyllä, mutta ei ikinä ole omalle kohdalle sattunut. Olisin ymmärtänyt paremmin, jos tilanne olisi ollut tyypillinen sekopään riidanhaaste, mutta tällä kertaa jäin todella pohtimaan tapahtunutta. Tämä hylkiö toivoi nopeaa kuolemaa. Ja vaikka tarjolla olisi bussia, metroa ja moottoritien siltaa nopeaan exitiin, hän valitsi minut. Kerrassaan erikoinen avunhuuto. Tai sitten ei niinkään.
Kirjeen arvoinen kohtaaminen.
Huuto päättyi siihen, kun kuvasin jäbälle tilanteen etenemisen. Sanoin, että en minä tapa sinua, mutta jos tulet vielä kimppuun, niin satutan sinua kyllä niin, että et halua enää olla siinä. Valitse siis katkennut käsi tai jatka matkaa. Sanoin, että kyllä minuakin harmitta, jos sinulla katkeaa käsi, mutta olen aika varma, että sinua harmittaa vielä enemmän. Kysyin, että onko sulla kaikki hyvin, pitäisikö sun päästä hieman juttelemaan jonkun kanssa. Vastaus oli se, että tyyppi lähti juoksemaan. Katselin siinä, kun jäbä juoksi pihan jäitä pitkin, eikä askel horjahda mihinkään. Hieman kadehdin tyypin hyvää tasapainoa. On tainnut harjoitella. Tärinöistä päätellen jäbällä oli sen verran aikaa edellisestä annoksesta, että seuraava ruutta on saatava pian. ”Vauhti” oli siis retoriikkaa. Ymmärrän. Ilmeisesti ajatus kitumaan jäämisestä, pisti jäbän ajatukset uuteen arvojärjestyksen.
Tilanne oli, niin kuin useimmat somevideot, hauska ruudulla, mutta huono idea livenä.
Tulee mieleen se mummo, joka soitti kiinteistönhoidon päivystykseen, että ei pääse saunavuorolleen, kun nuoret herrasmiehet ovat vallanneet pukuhuoneen. Jotain teetä ne siellä varmaan keittivät ja kutoivat, kun oli neulaa ja lusikkaa. Että, voisiko se huoltomies tulla ajamaan nämä pois, kun poliisi ei nyt kuulemma ehdi. Pitääkö hänen nyt itse tähän häätöön ryhtyä. Rouva hyvä, voi olla, että tällä kertaa teillä jää tämän tiistain saunavuoro väliin. Ja jos mitenkään sopii, niin älkää menkö sinne enää yksin, vaan odottakaa, että herrat poistuvat tai poliisi saapuu avuksi. Huoltomies ei ole tulossa. Kiitos.
Immu kirjoittaa, että kansaa alkaa kiinnostamaan turvallisuus viimeistään, kun omassa kauppakeskuksessa aletaan ampumaan. Mutta mitäs nyt, kun itsaria pyydetään kassajonossa. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta. Oletko kuullut aiemmin?
Jos järkipuhe vielä toimii, niin vielä on järkeä jäljellä.
Oma rauhallisuus rauhoittaa tilannetta ja järkipuheet paljastavat äkkiä tilanteen todellisen tolan. Mieltä prosessoiva kysyminen paljastaa sen, liikkuuko siellä mielessä vielä jotain. Tämä on taito, joka jokaisen on hyvä harjoitella sinne omaan sanakatepankkiin. Pitää osata nopeasti ottaa selvää, minkä kanssa on tekemisissä. Ei aivan helpoin tehtävä yllättävässä stressitilanteessa. Homma voi kääntyä nopeasti etelään, jos tätä ei ole yhtään harjoitellut. Taidosta hyötyy aivan jokainen. Olit sitten asiakaspalvelija tai muuten vain ympäristöstäsi huolestunut kansalainen. Aika monta kotiriitaa myös välttäisit, jos osaisit keskustelun taidon.
Tämä vaatii sitä kuuluisaa substanssiosaamista, eli pitää pystyä vastaamaan luvatulla voimalla.
Kun luen uutisen, että lapset eivät enää liiku. Tulee mieleen ajatus. Miten ne lapset sitten puolustautuvat uhkia vastaan. Juu, terveys kärsii, sehän on selvää. Mutta miten käy sitten narkkarin kanssa, kun ketään ei hädän hetkellä ole puolustamassa. Ei treenata, muuta kuin päänaukomista pelien chatissa. Joten tilanteen todellinen väkivallan uhka jää tiedustelematta. Ja sitten, kun juosta pitää, niin kestääkö kunto turvaetäisyydellä asti. Virtuaalipelit voi tuoda kadehdittavia tuloja, mutta ei kukaan sitä suorituskyvyttömyyttä ihaile.
Henkilölle, joka on harjoitellut uhkakeskustelua, sekä veitsien ja pesäpallomailojen pois ottamista ihan oikeasti, on helpompi suojautua. Tuohon päälle, kun harjoitellaan vielä poliisin hallintaotteita, jolla tuplaten isomman vastustajan voi viedä nätisti maihin, ja toinen käsi jää vapaaksi soittamaan apua. Ei tule niin ikäviä tilanteita vastaan. Joskus aikaa ostetaan järkevälle ajattelulle, joskus vain hengissä pysymiselle. Narkkarin hakkaamisesta saa tuomion, vaikka kuinka vain puolustaisi itseään, joten pitää olla parempia keinoja. Vain uskottava puolustus, estää vihollista ylittämästä rajoja.
Jotta sinä voit hyvin, tarvitset voimaa ja viisautta.
Ai miten niin. No, koska mieli on lihas siinä missä panssarintorjuntatykki torjuu panssaria. Koitapa olla mieleltäsi terve, kun pääset torjumaan panssarivaunua ilmakiväärillä. Siinä alkaa säikkymään arkea, kuin rusakko. Ei sitä kotivakivallan uhkaa tarjota siellä, missä siitä palkinnoksi tulee turpaan. Toisin päin, väärä turvallisuudentunne, jota useimmat elävät oikeusvaltioaikana, voi muodostaa kovin epärealistisen käsityksen omasta turvallisuudesta. Ja kirvoittaa usein ihmisiä käyttäytymään typerästi. Sitten nokka veressä itketään oikeutta, kun ei pystytty torjuntaan ja huonosti kävi. Mutta, kun minulla on oikeus. No ehkäpä oikeusvaltio takaa jonkinlaista kuntoutusta ja uudellaan kävelemään oppia, jos jäit henkiin.
Fiksu osaa ja käyttäytyy tarpeen mukaan.
Sieltä se turvallisuus tulee. Kuten aikamme legenda Auvo Niiniketo sen sanoi. Jos joku meinaa murhata, niin ne ampuvat, sieltä asemista kaikessa rauhassa. Turha sitä väistämätöntä on pelätä. Pidä vain pää alhaalla. Rähisijät sitten antavat mahdollisuuden reagoida ja usein se riittää väistämiseen. Kaikki millä uhataan käden ulottuvilta, on mahdollista ottaa pois ja sitä vartenhan me harjoitellaan. Ole siis fiksu, kuten se juuri ampumisesta hengissä selvinnyt tennispalatsin huumediileri. Luotiliivit aina hupparin alla, osana normaalia pukeutumista. Ai, että. Siinä oli jäbä tehtävänsä tasolla. Sitä nyt sitten hämmästellään mediassa, kun jätkä osaa hommansa. No pysyy hengissä. Yleensä uutiset kertoo huumekaupoista toisenlaista kohtaloa.
Sinun pitää olla pätevä ja vaarallinen.
Vaihtoehto on olla heikko ja kykenemätön. Vaarallisuus ei tarkoita sitä, että saisit olla törkeä muita kohtaan ja käyttää voimaasi väärin. Ei todellakaan. Pidä miekkasi tupessa harjoitusten ulkopuolella, mutta pidä huolta, että olemuksesi huokuu kunnioitettavaa taitoa. Heikkous on luomakunnassa lopun alku ja saalistajat kiinnittävät aina huomionsa nilkuttajiin. Niin se vaan menee. Olet helppo saalis. Vaarallisuus tekee sinusta vaikean saaliin ja kunnioitettavan vastustajan. Sinusta ei siis selviä ilman varmoja vammoja. Pistää miettimään uudestaan, onko hyökkäys kannattava sijoitus. Yksikään kouluampuja ei pääse yrittämään tekoaan, jos koulussa on metallinpaljastin ja koulutetut vartijat suojelemassa. Ainahan sitä toivoo, että yhteiskunta olisi niin rauhallinen, että näitä ei tarvita. Todellisuus tulee kuitenkin puremaan pyllyyn, nopeammin, kuin ehdit sanoa Pekka-Eric Auvinen.
Kenelläkään vanhemmalla ei ole muuta huolta, kuin se mitä lapsille tapahtuu, jos minua ei enää ole suojelemassa.
Nyt on hyvä aika aloittaa terveen itsetunnon opettaminen niin, itselle, kuin lapselle. Ota treeni osaksi elämäntapaa. Lajeja on monta, joten kokeilla kannattaa. Usein lapset seuraavat vanhempiaan tai lähimpiä kavereitaan. Kaverit on siis hyvä löytää terveiden harrastusten parista, eikä lähimmästä huumeluolasta. Taidot tulee treenaamalla ja terveet rajat olemalla varteenotettava, voimakas ja rauhallinen. Siinä voittava kaava.
Miltä tuntuisi kävellä pimeällä pelkäämättä?
İkkyo, nikkyo, sankyo, yonkyo!
Olen puhunut.
T. Antti