Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tuon ”johtaja” sanan tilalle voisi otsikkoon kirjoittaa minkä tahansa tittelin, kuten ystävä tai puoliso. Mutta nyt se sattuu olemaan johtaja, koska tapasin entisen johtajani vuosien takaa. Suuri johtaja, ravintoketjun huipulla. Aika on palvellut hyvin. Viisautta on tullut lisää, vaikka enempää ei olisi tarvittu. Oikea mies paikallaan.
Se menee niin, että tietyn rajan jälkeen hevosvoimia ei enää tarvita lisää. Mutta onneksi moottorin ja tehonkäytön hyötysuhdetta voi parantaa loputtomiin. Ja sitä voi opettaa samalla muille. Näin hän on tehnyt. Hän on hieno esimerkki siitä, että missään vaiheessa ei kenenkään kipinän tarvitse antaa hiipua. Ikä on vain numeroita. Kun perusluonne on rakastaa parasta kaveria ”työntekoa”, niin työtä jatketaan monttuun asti. Elää pitempään. Ja rakkautta riittää. Tästä jaeteen sitten elämyslahjoja läheisille ja vähän myös entisille työkavereille, nykyisille ystäville.
Keskustelussamme korostui kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, että itsensä korostamisen tarve loisti poissaolollaan. Häntä joutui hieman potkimaan, että suostui ottamaan kehut vastaan. Toinen oli se, että toisten kehuminen korostui hänen jokaisessa esimerkissään. Hän muistaa vielä vuosikymmenen jälkeen toisten hyvät työt ja sanomiset. Sanasta sanaan.
Kerroin hänelle, että hän oli erittäin pidetty ihminen. Hänen pois lähettämisensä aiheutti meille aikanaan suurta tuskaa ja epävarmuutta. Ihmisistä välittäminen poistui ja tilalle tuli pahuutta. Iso kulttuurishokki ihmisille, jotka ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan, kasvatetaan paremmiksi ja otetaan mukaan. Kuten nytkin, hän johti jätti konsernia. Tilanne eroaa siten, että nyt johtamallaan konsernilla menee paremmin kuin koskaan, ja se mistä potkut tuli, on monien vuosien pilaamisen jälkeen myynnissä ja kuran aiheuttanut pahuus haudattu. Kertoo aika paljon. Surullisen turhaa, mutta kovin yleistä. Hyviä johtajia ei kasva puissa. Niitä kasvatetaan, jos opettajaonni on myötä.
Hänen aikanaan yritys voi hyvin ja ihmiset vielä paremmin.
Olimme edelleen samaa siitä, että yrityksen pitää löytää uusia ajatuksia kehittyäkseen. Aivan samalla tavalla, kuin kenenkä tahansa yksilön. Asenne on ajatus ja siitä se lähtee, kunhan niitä vain tulee, eikä ilkeyksiä päästetä pesiytymään joukkoon. Liian pitkään ei kannata markkinoilla levätä laakereillaan.
Hän sanoi, että aika kultaa muistot. Minä vastasin, että ei mätää saisi tuoksumaan ruusuilta, vaikka kuinka kultaisi. Hän oli kultainen johtaja. Sitten saatanallisen seuraajan astuessa kehiin, ajattelimme vain murhaa päiväunissa ja pikaista pois lähtöä. Tätä ei kultaa mikään pensseli maailmassa.
Johtaja sanoi, että nyt imartelen jo liikaa. Sanoin hänelle, että jos hän kuuntelee ääneni sävyä tarkasti, niin hän kuule, että sanoissani ei ole piiruakaan imartelua. Koska jokainen hänen aikanaan kasvatettu silloinen työkaveri pärjää elämässä poikkeuksetta erittäin hyvin ja jakaa nyt samaa hyvän kiertoa muualla. Ovat siis kaikki lähteneet pois, hieman hänen jälkeensä. Jokaisessa kohtaamisessa muistelemme sinua herrasmiehenä, joka auttoi ihmisiä kasvamaan paremmiksi. Näytit meille minkälaista on tehdä oikein. Kipuilusta huolimatta. Tästä sinut muistetaan.
Hän ei lepsuillut tai ollut pehmo, vaan isällisen jämäkkä ja oikeuden mukainen.
Hetken vaikuttaa siltä, että tapahtuu herkistyminen. Se on tarkoituskin. Tämä on kiitoksen hetki ja sitä pitää paukuttaa sydän juuriin siinä hetkessä, niin että tuntuu. Perille meni.
Muistelimme menneitä ja kävimme läpi ihmisiä. Yhteistä on se, että jos nyt soittaisimme jokaiselle, kenestä puhuimme ja kertoisimme tilanteen. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jokainen olisi ilahtunut soitosta ja halunnut päästä mukaan muistelemaan. Johtamistyylejä on monia, mutta se mitä tämä suuri johtaja meille opetti, on vienyt ihmisiä palkintojen polulle ja parempaan elämään. Näillä opeilla on ratkaistu ongelmia ja tehty riidat riidattomiksi.
Työrauha kaikille, siellä on hyvä olla.
Yksi tärkeimmistä opeista, mitä häneltä aikanaan tuli, liittyi työtaisteluihin. Hän opetti, että vihamielisyyksien lietsomisen sijaan, voisi jo kaukaa ajatella ja ottaa toiset ihmiset huomioon. Ei tule sitten yllätyksiä, ainakaan niin pahoja. Jos saa hyvää fiilistä kasvatettua ja ylläpidettyä, niin kaikki onnistuu.
Kokeilin itse samaa johtaessani myöhemmin erittäin tulehtunutta työyhteisöä, erittäin vaikeassa tilanteessa. Erästä osastoa oltiin siirtämässä toisen työehtosopimuksen piiriin ja sehän ei sopinut alkuunkaan. Lakon uhka oli päällä ja valtakunnan sovittelija tekemässä ehdotuksia.
Lopulta tilanteen ratkaisi se, että töksäyttelyiden sijaan, otimme pääluottamusmiehen kanssa tavaksi kahvitella yhdessä ajatuksia pallotellen. Hän sitten pureksi niitä ensin yksin porukan kanssa ja sitten sovimme, että teemme sitä yhdessä koko porukalla. Lopputulos oli rauha ja työt jatkuivat. Kenenkään edut eivät heikentyneet, mutta laskentatapa vain hieman muuttui. Meistä tuli luottamusmiehen kanssa ystäviä prosessin edetessä. Seuraavat vuodet olivat parasta mitä työelämä voi tarjoilla. Oli kiva mennä töihin työkavereiden kanssa. Meillä meni paremmin, kuin koskaan tai kenelläkään muulla. Olimme toimialan kärjessä markkinoilla. Edelleen luottamusmies soittelee perään ja jutellaan elämästä. Ikävä on, aikoja ja ihmisiä.
Ikävä on vahva polttoaine.
Kerroin johtajalleni, että häntä on moni ikävöinyt. Myös minä. Hän oli sitä mieltä, että taas aika on kullannut muistot. Pyysin häntä muistelemaan vaikeiden hetkien tyyliään. Eikös se mennyt niin, että ei hän koskaan mistään norsunluutornista huudellut käskyjä, vaan otti porukan lähellä ja tutkiskeltiin tilanteita. Sitten pahassa paikassa, jos piti porukkaa lähettää pois. Niin kaikki olivat samaa mieltä, vaikka tilanne oli todella kurja. Ei auta itku markkinoilla ja jokainen näkee nyt yhtä aikaa saman tilanteen, juuri niin kuin se on. Sinut kuitenkin muistetaan siitä, että teit oikein. Ei näennäisesti oikein, vaan aikuisten oikein. Se, keneltä lähti asiakas alta, oli se keneltä lähti myös työt. Jos ei muuta löytynyt tilalle. Ei tullut yhtään ylimääräisiä sijaiskärsijöitä ja työpaikka oli mahdollisimman hyvä, mahdollisimman monelle. Joskus joku halusi käydä katsomassa, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Sinä jopa autoit saamaan työpaikkoja halujensa mukaan muualta. Sitten toivotit avosylin tervetuloa takaisin, kun routa ajoi porsaan kotiin. Tästä sinut muistetaan.
Sitten tuli mätiäinen.
Kontrasti on suuri. Kun olet saanut hyvää ihmiskohtelua ja sitten tulee itse ilkimys. Et vaan voi hyväksyä tyyliä. Tässä olisi ainesta pitkäänkin elokuvaan, sen verran tragikomiikkadraamaa tarjoiltiin. Draamaa, joka päättyi korkeampien voimien toimesta, kuin hollywood elokuvassa konsanaan. Mutta nyt ei mennä enempää sinne ilkeisiin yksityiskohtiin, annetaan rauhan levätä.
Kaikki meistä tietää mitä mätiäinen tarkoittaa. Työpaikan myrkyttäjä. Kulttuurin tuhoaja. Viheliäinen ankeuttaja, joka pilaa kaikilta kaiken. Surulista, kun mätiäiseksi osuu johtaja. Nyt kenelläkään ei ole asiat hyvin. Tulevaisuus täällä näyttää surkealta ja synkältä.
Täällä mätiäinen kosiskelee oireilevia palkankorotuksilla ja lupailee ylennyksiä, pois poistuneiden paikoille. Saatana houkuttelee juuri niillä keinoilla, mitkä saattavat sinuun toimia. Osa lankeaa. On sitten kiva naama itkussa kepittää pieniä työntekijöitä tittelin takaa asemallasta käsin ja maksaa veroja pahan työstä. Onneksi edes perhe syö paremmin, ainakin hetken. Onneksi kaikki eivät ole ostettavissa ja hyvää sydäntä ei kepittäminen kiinnosta. Lähdetään vain pois. Mihin haluat nimesi tässä elämässä yhdistettävän. Siinä hyvä kysymys.
Onneksi ammattitaitoa tarvitaan aina.
Tämä on jotain, mitä suuri johtaja meille opetti. Kiitin häntä siitäkin vuolaasti. Olen päässyt elämässä pitkälle, kun sain näitä mahdollisuuksia. Sain kouluttautua kalliisti ja firman piikkiin.
Hänellä oli tapana kertoa johdettavilleen, että kouluttautuminen kannattaa aina ja kannusti tarttumaan työnantajan tarjoamiin mahdollisuuksiin. On tärkeää pitää huolta työmarkkina-arvostaan. Tärkeä opetus, jolla oli hyvä opettaja.
Sitten hän teki jotain, mistä hänet muistin oikein hyvin. Hän kehui hyvin säilynyttä iloisen energistä asennettani ja sanoi, että sinä tulet kyllä pärjäämään aina. Samalla hän muisteli tuloksia ja kertoi, että minun johtamani yksikkö oli aina ollut hänen lempparinsa. Ei pelkästään tulosten takia, vaan sen poikkeuksellisen positiivisen ilmapiirin vuoksi. Sinne oli kiva tulla käymään ja juttelemaan. Myös edeltäjäni oli aivan paras esimies koskaan ja kasvatti voittaja asenteen porukkaa. Muistelimme ihmisiä ja minne kukin on siirtynyt vuosien saatossa. Henki oli tutun lämmin ja rennon avonainen. Juuri tästä hänet parhaiten muistin. Tästä kaikki hänet muistavat. Herrasmies keskustelee jokaisen kanssa herramiesmäisesti ja opettaa tätä ympärilleen. Tilanteesta riippumatta. Hänellä on aikaa olla ihminen toiselle ihmiselle. Kunnioitus huokuu olemuksesta. Aika lentää siivillä, ei haluaisi tämän loppuvan.
En pitänyt pörssiyhtiön johtamisesta, kun aika meni paperien pyörittämiseen.
Hän kertoi, että on aina rakastanut ihmisten kanssa puuhailua ja varsinkin asiakkaiden tapaamista. Siellä se paras työ tehdään. Ihmisten parissa. Siksi järjestän sille aikaa enemmän, kuin muulle. Tälläkin viikolla olen viettänyt enemmän aikaa ihmisten kanssa, kuin järjestelmien ja raporttien parissa. Tässä oppii ja mieli pysyy virkeänä. Kuulee tarinoita ja tulee ehdotuksia. Toisten viisaita juttuja, joita voi kirjata ja sitten vain toteuttaa itse. Tässä on visautta.
Tässä tuleekin se tärkein opetus. Hänen vuokseen olimme valmiita tekemään sen mitä tehdä pitää. Olimme valmiita puolustamaan työkaveria ja meidän yhteisöämme. Hän opetti meille, että yhteisössä on voimaa, jota ei voi korvata millään muulla, kuin huolenpidolla. Hän näytti meillä, mitä on olla ylpeästi nöyrä ja miten työtä tekemällä vaikeista ajoista selvitään. Pitää vain olla tahtoa tekemiseen. Räntäsateen piiskassa työskentely vain virkistää ja päivän päätteeksi ollaan kaikki samassa veneessä. Kenenkään jalat eivät ole kuivat, mutta sille voi naureskella hetken päästä yhteisen saunan lämmössä.
Tämä on sellainen muisto, jonka aika kultaa.
Hänen aikanaan oltiin kyllä virallisesti monta kertaa lakossa, mutta kukaan ei jäänyt pois töistä. Ei olisi tullut mieleenkään aiheuttaa ongelmia hyvää työpaikkaa horjuttamaan, jäämällä pois, jonkun helvetin lakon vuoksi. Tästä ei ehkä kerrottu julkisesti, koska silläkin olisi voinut olla ongelmia aiheuttava vaikutus. Lakkovahtejakin toki oli, mutta vain pitämään lehdistön poissa ja kertomaan töissä olijoille, mikä hätätyövalhe kannattaa sanoa lakon aikaista työntekoa ihmetteleville kyselijöille. Ihminen puolustaa itseään satuttaen sitä, mikä on puolustamisen arvoinen. Ei mennyt hukkaan keneltäkään. Me oltiin me!
Siinä ihmeteltävää tämän päivän päättäjille.
P.S. Sinua kaivattiin ja kaivataan edelleen. Parhaan johtajan tunnusmerkit.
t. Antti