Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Yleensä se putkahtaa ilmoille, kun sitä vähiten kaipaa. Se vain pulahtaa, mielen syövereistä. Täysin kutsumatta ja nostaa sykettä lupaa kysymättä. Se pilaa hetken. Se ryöstää kaiken ajatustilan ilmaantuessaan. Kyseessä on virhe. Tiedät ja tai mietit jotain. Joko tiedon kirouksesta johtuva, tai intuition varoittama. Kummastakaan et pääse ilman toimintaa eroon. Toinen pysyy, koska tiedät ja et voi pois tietää. Toinen vaivaa, koska sisäinen hälytysjärjestelmä ei pysty ohittamaan ajatusta.
Näistä pitkään jatkuneista ahdistuksen kokemuksista sitten alkaa lopulta hihna luistaa. Toisilla se tosin venyy pitempään. Mutta kitkapinnoiltaan lasittuneen ja tasaisesti luistavan kiilahihnan kitinän kuulee jo kaukaa. Kokenut tekijä huomaa tämän niistä aivan pienistä jutuista, joihin moni ei kiinnittäisi mitään huomioita. Se on se hetki, kun keskittyminen on herpaantunut ja ajatukset seilaavat jossain muualla. Et ole läsnä. Sen huomaa harhailevasta katseesta. Nopeista silmän liikkeistä silloin, kun mitään nopeaa katseenvangitsijaa ei ole lähettyvillä. Kokenut tietää, että kyseessä on mielessä tapahtuvat liikkeet. Tarkka voisi kysellä syvemmälle, mutta ainahan se ei ole soveliasta. Voi tulla riita. Tähän liittyy persoona, joka on kehittynyt selviytymään. Maneeri, joka pilaa myös tulevaisuudessa kaikki ihmissuhteesi, jos parempia tapoja ei opiskella. Reaktiivisuutesi, eli taipuvaisuus ottaa tai olla ottamatta vastaan, määrittelee pitkälle tulevaisuutesi. Se hetki, kun joskus aikanaan päätät vain olla, se on kaunis. Arvostus kasvaa ja sillä on parantava vaikutus. Kiitos tästäkin ajatuksesta. Pitäisikö kuitenkin puhua totta.
Arvoista on hyvä muistaa, että ei ole olemassa arvoja ilman rangaistusta.
Kotona vanhemmille kiukutellaan, koska luotetaan, että sen vuoksi ei omia hylätä. Toista on kehitysmaissa, jossa lapset eivät itke orpokodeissa. Kun kukaan ei ole tulossa pelastamaan. Ja koska ihminen on hyötysuhde elukka. Ei hän itke, jos sillä ei mitään saavuteta. Hukkaan mennyttä energiaa.
Ja jos nyt tuntuu siltä, että on hieman vaikeaa, niin odotapa vain, kun lasku luovuttamisesta aikanaan ojennetaan. Katso siis loppuun asti, viimeiset jäljellä olevat, ovat kaikista vahvimpia. Tiedän aiheesta jotain. Olen saanut viettää suurimman osan alku treeniurastani yksin salilla, koska kukaan ei halunnut uhrata samaa määrää työtä, jonka itse olin valmis laittamaan likoon. Onneksi löysin kahdentoista vuoden tuuliajon jälkeen samanhenkisen porukan ja loppu on mitalisadetta. Katso siis vielä kerran ympärillesi ja ymmärrä missä olet. Sinä olet itse se pelastava sankarisi nurkan takana. Vanha sinä on jo kuollut, mutta uusi versio odottaa vielä vapautumista kahleistaan. On aika toimia viisaammin. Kun ymmärrät tämän, alat vahvistumaan. Kaikki riippuvuudet ovat vaikeita lopettaa. Siksi kannattaa tulla riippuvaiseksi johonkin sinulle hyödylliseen. Varsinkin, jos olet herkästi riippuvaiseksi tulevaa sorttia. Useimmat meistä ovat. Johan se jatkuvasti kädessä oleva älyttömän puhelimen ruudunvirkistystaajuus siitä kertoo.
Tämän päivän kipu on huomisen voimaa. Teit sitten mitä tahansa sinua parantavaa. Moni eläisi parempaa elämää, jos osaisi rakentaa vahvistavaa kapasiteettia, kuluttamisen sijaan. Jokainen aikaansaamattomuus on vai yksi tiili mielivankilasi oven tukkeeksi. Ei tiilen valmistuksessa ole mitään vikaa, mutta käytä se rakennusaine johonkin järkevämpään.
Mistä on ollut eniten hyötyä, oman mielen hallinnassa?
No, sanoista tietysti. Mummo aikanaan sanoi, että kiitä heti aivan jokaisesta ajatuksesta. Silloin se jättää sinut rauhaan. Ei tarvitse reagoida, kun kiittää heti. Ja niin monta kertaa, kuin tarpeen. Kiitos, kiitos, kiitos. Hahaa, sinä et tule tätä hetkeä pilaamaan. Johan alkaa mieli antamaan tilaa. Kiitä aivan jokaisesta ajatuksesta. Ajatus ei tarkoita ikinä sitä, että sinun tulisi sanoa tai toimia. Sen päätät sinä ihan itse, kun järki aikanaan käskee tekemään. Yleensä järki kaipaa pientä miettimistuokiota, kun suu olisi mielellään jo laukonut sen mitä sylki suuhun toi. Ala kiittämään hiljaa mielessäsi ja ylläty. Uusi vahva sinä pian hämmästyttää ympäristöään.
Kun joku sinua loukkaa, ole vain hetki hiljaa ja kysy sen jälkeen. Onko sinulla kaikki hyvin? Tyttäreni oppi tämän koulukiusaajien kanssa ja pian ne olivat kavereita. Olemme monta kertaa jälkeenpäin hämmästelleet niitä ongelmia, joita kiusaajat ovat elämästään kertoneet, kun tytär on jatkanut normaalin suuttumisen sijaan, tuon kysymyksen kysymistä. Hän on kuulemma onnen tyttö, kun isi hakee joka päivä koulusta. Kiusatun oma isä, kun ei tee muuta, kuin juo kaljaa ja on koko ajan vihainen kaikille. Tasan ei mene nallekarkit.
Kun joku puhuu päällesi, sano. En ollut vielä valmis. Ympäristö oppii nopeasti, että on olemassa hyviä käytöstapoja ja koska kukaan ei halua jäädä kiinni ja leimautua tyypiksi, joka ei kunnioita toisia ihmisiä. Tapahtuu nopea oppiminen. Kysytään kunnioittavasti lupaa, saada sanoa väliin jotain tärkeää, tai puheenvuoro palautuu sinulle takaisin. Tytär kertoi tästäkin, että toimii myös koulussa, kuin junan vessa. Opettaja ottaa komennon äkkiä ja pyytää muita kuuntelemaan loppuun. Sama toimii hallituksen kokouksessa. Puheenvuorot jaetaan, huutoäänestyksen sijaan. Ei tarvitse olla huoneen vahvin saadakseen kunnioitusta, jos osaa käyttää valtaa oikein.
Monta kertaa olen kuullut ihmisten kertovan siitä miten hienoa työtä ovat tehneet. Sano seuraavalla kerralla hienoa. Ja kysy. mitä ovat saaneet aikaiseksi. Keskustelin juuri myyntijohtajan kanssa, joka kertoi, että uusin rekrytointi oli aivan lopen uupuneena kertonut ensimmäisen viikon päätteeksi, että on tehnyt niin vimmatusti töitä. Johtaja oli kyllä kertonut tyypille, että käytössä on kaiken rekisteröivä asiakastietojärjestelmä, josta kaikki viikon tapahtumat näkyvät. Väsähtänyt reppana oli soittanut kaksi puhelua päivässä. Naapurikuutiossa oli soitettu neljäsataa puhelua samaan viikkoon. Määritelmät eivät siis tosiaankaan ole samat kaikille. Vieläkin tärkeämpää on kysyä. Miten elämästä on tullut parempaa? Aikaansaamattomuus alkaa pian paljastua ja sijoitushalut siirtymään paremmille metsästysmaille. Totuus on siinä, eikä muuksi muutu.
Kun kuulet huhuja itsestäsi, vastaa vain sanomalla. Mielenkiintoista, kun en ole kuullut tuota päin naamaa. Huhu pysähtyy siihen paikkaan ja kuulijat puntaroivat asioita uudestaan. On parempi olla hiljaa, kun tajuaa juuri levittäneensä mahdollista hölynpölyä, jolla voi olla seurauksia myös itselle. Jos kuulet jonkun puhuvan selän takana toisesta, kysyt vain, eikö tuo kannattaisi käydä puhumassa kasvotusten. Siihen loppuu höpinät. Ellei sitten ole tosi kyseessä. Se lujiten huutava ei suinkaan ole vahvin. Vahvuus tulee hiljaisuudesta, oikeista kysymyksistä ja vallan käytöstä. Kaikkia näitä voi totta kai käyttää myös väärin. Mutta silloin et ole diktaattoria parempi. Mitenkäs paljon me tykkäämme ihmisistä, jotka meitä huvikseen kyykyttävät. Aivan, ei kovin paljon. Kaikki diktaattorit ovat ihmisten kärsimysten kasvaessa, lopulta ammutta seinää vasten. Jos eivät ehtineet jo tappaa itseään.
Suurmestari Bruce Lee aikanaan hienosti sanoikin. Ole varovainen mitä sanoja suustasi päästät. Ei sitä sanelua turhaan loitsumiseksi kutsuta. Se mitä hoet, alkaa pian olla totta. Ja kuten Henry Ford aikanaan niin hienosti sanoi. Ajattelet, että pystyt tai et pysty. Molemmat ovat aivan yhtä oikein.
Itsellä oli aikanaan tavoitteena nousta voimanoston suurmestariksi. Tavoitteeseen pääsemiseen meni vaivaiset kaksikymmentäneljävuotta harjoittelua. Koitapa saada joku sitoutumaan tuohon aikamääreeseen ilman nikottelua. Ehdin kyllä jossain vaiheessa itsekin jo miettiä, että pääsenköhän koskaan tuolle mustan vyön tasolle. Jonne yltää vain 0,2% kaikista huipulla kilpailevista. Menestys on todella tappavan tylsää. Harva jaksaa, kun on niin monia houkutuksia viemässä sivuraiteelle. Alkoholi, huumeet, helppo seksi, raha, huonot ympäristövalinnat ja väärät puolisovalinnat ovat vieneet monta sielua elävään helvettiin. Itkun ja katkeruuden määrällä ei ole mitään rajaa. Mutta odotapas sitä hintalappua, joka ojennetaan luovuttamisesta.
Kuten potkunyrkkeilyopettajani suurmestari Auvo Niiniketo aikanaan hienosti sanoi, ei sitä mustaa vyötä pidä antaa kenellekään, joka luulee olevansa valmis. Siitä vyöstähän se opettelu vasta alkaa. Ja kaiken sen edustaminen, mistä vyö huokuu arvostustaan. Ei sitä pidä hövelisti kenellekään vain antaa.
Ja kuten yksi tärkeimmistä opettajistani, Jari Sarasvuo sen hienosti aikanaan sanoi. Ei ole väliä mistä sen tietosi saat, kunhan sen saat. Pysy siis nöyränä ja vastaanottavaisena, jotta viisaus voisi joku päivä löytää tien luoksesi. Toinen maaginen lause ”Ei niin paljon kuin pystyy, vain niin vähän kuin on tarpeen”. Voi kunpa olisimme Jarin kanssa tavanneet vuosien välissä myös ennen muutamaa moniurapolkuni suurinta virhettä. Niitä ei onneksi tarvitse toistaa.
No, sinunkaan ei enää tarvitse, koska joku niistä virheistään sinulle kertoo ja sinä et toista samoja.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti