Saitko tältä elämältä sen, mihin voimasi olisivat riittäneet?

25.2.2024 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Armo, tuo ansaitsematon hyvyys, jota vahva voi halutessaan osoittaa heikommalle. Älä lyö lyötyä. Voi kun se olisikin noin. Elämä on yhtä armoton, kuin se ketutus, joka pistää väärin ohjelmoidun kepittämään kissoja pihalla. Yleensä nämä oikut ilmenevät silloin, kun olet väsynyt, pettynyt ja peloissasi. Tämäkin riippuu täysin kotikasvatuksesta. Mihin sinut on opetettu. Luonne yhdistyy tapoihin ja jos hyvin kävi, niin tuli hyvät tavat suitsimaan laukalle lähtöä. Saa kulkea vapaana ja toteuttaa itseään. Jos onnetar suosii pelisilmäistä, niin armotar tykkää maalaisjärjestä. Tämä on jotain mikä opitaan navetassa, siellä paskanhajussa, peltotöissä. Paikassa, jossa työt alkavat, kun työt alkavat. Ja ne loppuvat, kun työt on tehty. Kaikki tekee kaikkea, niin kauan, kunnes kaikki on tehty. Kello tulee kukonlaulusta ja maapallon pyörivästä liikkeestä. Auringonvarjostus ohjastaa lauman takaisin navettaan. Eksyneet etsitään kotiin, ennen iltalypsyä. Jotain minkä vain auringonnousun ja lauman liikkeet nähnyt voi tietää. Milloin viimeksi katselit auringonnousua, sometilin sijaan.

Katsos, kun oli armoa tai ei, se paskanhaju ei muutu mihinkään. Samalla tavalla käy työlle, jossa ihminen tekee väärää työtä. Mikään määrä palkkaa ei tee työstä kivaa tai muuta sitä faktaa, että hukkaan menet. Ei kiinnosta. Paraskin strategi katoaa hierarkian herkkään hipiään ja nopeammin, kuin osaat sanoa asemavalta. Hmm, eikös tässä pitänyt parasta hyötysuhdetta etsiä. Vai miten se meni. Eikös varautumiseen riitäkään se, että toinen sanoo olevansa varautunut. Vain nähnyt voi tietää ja silloinkin joutuu uskomaan näkymättömään. Muuten pitää olla aina paikalla.

Miten ihmeessä sitä on selvitty ennen älypuhelinta.

Ei niin kauaa sitten, kuulin työtätekevästä, joka muuttaa veden viiniksi. On keksitty kaiken parantavat lääkkeet ja kirkon urut ikuiseen vireeseen. Akku, josta ei virta lopu. Jonkun pitää todella työntää raukka omalle polulle, ennen kuin elämä hukkuu valittamisen pohjattomaan kaivoon ja kansalta riistetään pelastus. Itseään toteuttamattomille ei armotar hymyile. Suosittelen rahanlainaajaa kuitenkin sopimaan työnjaon siten, että keksinnöt näytetään toteen ennen sijoittamista. Muuten pääsee tutustumaan armottaren sukunimeen, se on meinaa ketutus. Joka on armoton totuuden paljastumisen hetkellä.

Maalaisjärki sanoo tässä vaiheessa ihmisevoluution kaarta, että ei pidä epäillä minkään keksinnön mahdollisuutta. Ei myöskään olettaa, että kukaan ei ryöstä sinua matkalla pankkiin, kun mummon patjan sisältä paljastunutta setelivuorta lähtee kuskaamaan tilille. Ethän kertonut siitä kenellekään. Kuka kuuntelee. Kun saalis on suuri, niin todennäköisyys ilkeyksiin kasvaa. Perhe voi olla myös pahin. Miksi siri sanelee, että ei ymmärrä reittivalintaa. Eihän se ollut edes päällä.

Onnetar sanoisi, että kyllähän niitä ihmisiä kuolee kotona vessanpöntölle aivan yhtä paljon, kuin tulee puukotetuksi bussiterminaalissa ruuhka aikaan. Vain yhden epäonnisen kohtaamisen vuoksi. Saalista tuli viisi euroa ja kymmenenvuotta. Armotar vain katselee armoa anelevan kasvoja haavi auki ja kysyy, että oletko tosissasi.

Kun 99,9 % ihmisen maapallolla olemassaoloajasta tuollainen puukottaja olisi menettänyt päänsä kirveelle, eletään todellakin armottaren aikaa. Voi miksi, voi miksi, ei aivojenkäytön järkikapasiteetti, nouse tässä kiihtyvän kehityksen ajassa, edes huonon Wifi.n lailla kaikkien käyttöön. Luulisi 50 tuhatta vuotta riittävän tekemään ihmisestä viisaamman. Eikö wifi toimi, tauko paikalla. Soita ystävälle.

No, onhan ne lääkkeet ennenkin keksitty ja täysin onnellisena vahinkona.

Jos vain keksijä tekee sitä työtä, jossa keksinnöt pääsevät tapahtumaan. Onneksi työnarkkarit rehottavat myös keksijöiden puolella, ei vain valtion veitsenteroittajan tahkojakkaralla. Suhdeluku saisi kyllä olla parempi, ainakin jos valtion talouskehitystä katsoo. Ai niin, eihän ruuan nouseva hinta ole päättäjien ongelma enää. Liksa ja kilometrikorvaukset tulee, kuin Manulle illallinen. Ja ainahan voi taas äänestää lisää liksaa, kun päätökset eivät tälläkään kertaa tuota sitä elintasoa, johon palkka riittäisi. Antaa rahvaan vinkua. Sitähän ne tekevät. Fiksua olisi ennen seuraavaa lisäpalkkaäänestystä päättää, myös halvemman netflixin puolesta, niin ei ne vinkujat olisi vinkumassa. Ei ne tietäis mitä me täällä tehdään. Ne olis kattomassa sitä saippuasarjaa. Hei, kuka väittää, että päättäjät ei tee hyviä päätöksiä. Ai niin, tätä päätöstä ei ole vielä tehty. Vinkki, vinkki. Onneksi saa lisää velkaa, rahanlainaaja kiittää. Kiva, että Valtsu, eli valtio ei voi mennä konkkaan. Vai voiko.

Älä juokse hautaan laulamaton laulu rinnassa.

Kun sinulla on nyt se ihana älypuhelin, jota ilman et voi elää. Niin hyräile nyt edes ne melodiat sinne sanelimeen. Niin joku swappie puhelimen ostanut voi sitten laulaa ne kauniisti ja viedä kaiken kunnian. Ei jää melodiat ikuisuuteen. Ai niin, eihän sitä kunniaa voi jakaa. Näiden kaikkia ilahduttavien juttujen pitääkin hautautua sinne multaan sun mukana. Siitäs saitte ja siitä. Hetkinen, olisinko minä voinut siis tehdä sitä kaikkea sitä mitä minussa oli. Miksi kukaan ei kertonut tätä aiemmin.

Nipistä itseäsi tässä kohtaa. Jos tunnet, olet elossa ja voit edelleen laulaa sielusi kyllyydestä. Lupaan sinulle, että sinä et ole maailman ainoa ihminen, jonka suusta ei tule ihan oikeita nuotteja ja ihan siitä vireestä, johon äänialasi venyy. Lupaan myös, että se iloisuus, jota tulet kokemaan, tuo sellaista sielunrauhaa, että lääkeyhtiöillä ei ole mitään mahdollisuuksia sinua vastaan. On aika kysyä tietä. Se sinun polkusi on sitten se vähiten kuljettu. Siksi sitä on vaikea hahmottaa umpeen kasvaneesta maisemasta. Tarvitset jonkun, joka tykkää sinusta sen verran, että rämpii kanssasi kaislikon läpi. Vaikka jalat hieman kastuisivatkin.

Jos et tiedä mihin mennä, niin paras neuvo on kysyä ystävältä, näkeekö hän seuraavan askeleen. Hän kysyy sinulta saman. Näetkö jo sen. Ota se. Sitten katsot seuraavan ja otat sen. Ei sinne metsän taakse tarvitsekaan nähdä. Nautit vain kauniista maisemista. Lopussa itkette onnettaren kanssa yhdessä ja onnesta soikeana. Ystävät mukaan. Sopikaa ajat kalenteriin, niin joku kyselee perään.

Tilivelvollisuus on taikaa.

Parasta on ostaa teatteriliput ja maksaa ruuat ennakkoon, niin saa paikalle kutsutut ystävät näkemään vaivaa paikalle pääsynsä vuoksi. Jälleennäkemisen todennäköisyys kasvaa. Kuka väitti, että tilivelvollisuuden kiristävä tunne ei tuota lujempaa ystävyyttä. Tässä on sulaa nerokkuutta. Samaa voin suositella sinne työyhteisöön. Tarpeeksi porkkanaa pöytään, niin ihmiset tulevat viikonloppuna töihin ja ihan ilmaiseksi. Kuka väitti, että tuo on mahdotonta. Rahaa voi säästää ilman uusia ideoita, siihen asti, kun kivestä puristuu viimeinenkin pisara vettä. Mitäs sen jälkeen tehdään. Olen kuullut, että vuotavan vesihanan korjaus on halvempaa, kuin koko talon kattavan vesivaurion jälkeinen väistötila asukkaille ja pitkä uudelleenrakennus. Tulee myös pienempi saldo lusimisvuosiin. Terveisin, vakuutusyhtiön suojeluohjeet. Menetetyistä vuokratuotoista puhumattakaan. Joita omistajat nyt vaativat hamaan tulevaisuuteen. Tärkeintä on saada ihmiset paikalle. Ei tässä turhaan tälläydytty. Tehään ny, ku täs ollaan.

Moni murehtii menneisyyttä ja valintojaan.

Olisiko ollut parempi… Totuus on kuitenkin se, että tuo pohtiminen on täysin turhaa. Hukkaan heitettyä energiaa. Ei ole mitään takeita siitä, että toinen polku olisi ollut toistaan parempi. Jokainen polku haarautuu aina loputtomasti ja elämä kulkee kulkuaan. Se mitä sinä olet ja edustat kulkee mukana. Tärkein sijoitus on aina itseensä. Rahaa voi tehdä lisää, jos vain olet kykeneväinen. Kun sinä kykenet, ja opetat lapsenlapsiasi tuottamaan parasta mihin pystyvät ja välttämään riskisijoituksia, niin kassa kilisee. Nälkävuodet jo jotain, mikä luetaan historiankirjoista. Tuotat ylisukupolvista hyvää, jossa onnetar kuuluu perheeseen. Kauniita lauluja lauletaan ikuisesti. Siinä sitä pääomaa, että pää voi nyt hyvin. Ei tarvitse enää ihmepilleriä metsästää. Sinä olit oma pelastajasi ja koko suku tuli perässä.

Kunnian kukko ei laula tuntemattomalle marttyyrille.

Jos muut eivät tykkää ideastasi, niin ei se silti estä sinua tekemästä sitä mitä koet oikeaksi. Kun yksi uhraa itsensä monien edessä, vaikka vieraan valtion sodassa, olet kuitenkin kiitoksen velkaa. Sytytä siis kynttilä myös sille tuntemattomalle, joka mahdollistaa sinun elämäsi sellaisenaan. Sankari, jota kukaan ei tuntenut. Mistä teidät, minkä vaikutuksen hän on tehnyt. Taistellessaan vapauden puolesta. Teki tekoja, jotka saivat hyökkääjän miettimään uudestaan, mihin suuntaan kannattaa seuraavaksi mennä.

Onneksi on kutsumuksia ja ihmiset niitä noudattavat. Kyllä sinäkin kaipaat lakia ja järjestystä, ensihoitajaa ja tuomaria, vaikka se kurinpito joskus osuukin omaan nilkkaan. Vaihtoehto olisi aika kurja. Vaikka itse kuulunkin siihen porukkaan, joka ei jäisi pahnan pohjimmaiseksi. Siellä missä vahvimmat veisivät koko täytekakun. Valvon silti, että minun vahtivuorollani ei kiusata ketään. Vastuu omasta tekemisestä tai tekemättä jättämisestä, on aina jokaisen oma. Mikä on oma kuntosi.

Vai viisautta pitäisi jakaa. Hah hah.

Ymmärrän, että sinun hyötysuhdelaskimesi sanoo, että ei ole paljon viisautta jaettu. Siksi suhtautumisesi yhteistoimintaan on koetuksella. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että pitää lopettaa sinuun sijoittaminen. Vai sitäkö haet tuolla töksähtelevällä käytökselläsi. Ymmärrän, jossain vaiheessa voi käydä niin, että sinä et usko viisauden enää tapahtuvan. Kun ei tapahtunut ennenkään. Mitä jos päättäjä ajattelee samoin sinun kohdallasi, kun pitää päättää kuka saa jatkaa ja keneen kannattaa sijoittaa. Tulitko ajatelleeksi, että miten käytöksesi vaikuttaa niiden ihmisten ajatuksiin, jotka voisivat sijoittaa sinun tulevaisuuteesi.

Pitäisikö siis hyvissä ajoin opetella pois omasta reaktiivisuudesta, ja ensin hieman miettiä, mitä kannattaa suusta päästää. Kertaakaan et ole vastannut kyllä, kun kysyn, että oliko tarkoituksesi loukata toista sanoillasi. Armotar tarkkailee sinua, kuin peltipoliisi tietä. Eikä siellä ojenneta palkintoja ajattelemattomuudesta. Onnetar suosii tarkasti havainnoivaa. Reaktiivisuutesi on aina tuleva paljastamaan todellisuuden käytöksen takana. Pidetään vain huolta, että mahdollisuudet eivät kadonneet esitystapaan. Suurella todennäköisyydellä arkesi on asemavallan määrittelemää, koska kukaan ei tiedä mistä seuraava taso löytyisi. Pitää avata edes toinen silmä, se auttaa näkemään.

Sinusta on, usko sinäkin.

T. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"