Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Moni miettii, että miksi ei saa mitään aikaiseksi. Ei tule hyvää, vaikka kuinka puristaa. Näytetään kyllä kiireisiltä, kierretään kahdeksikkoa. Osa siksi, että saisi pitää työpaikansa, toiset yrittävät muuten vaan säilyttää rauhallisen nakkisuojansa. Ei tätä pidä liikaa ihmetellä, kun ihminen on kovin rajallisilla voimillaan liikenteessä.
Paljonko sinulla nousee rautaa maasta. Ja jos tulee pettymys, niin antaako pääsi lisää sisäistä kannustusta. Vai tuleeko uuden maven sijaan mase. Jos olet yhtään niin kuin ihmiset normaalivaihtelun käyrällä, niin olet kiusannut itseäsi säälimättä monen monituisella kurjuutuksella koko elämäsi. Se ympäristö, missä kasvoit, antaa tähän yhden vastauksen. Tämän päivän meininki antaa toisen. Ja kolmas pitää olla kristallin kirkkaana mielessä, jotta menneisyyden traumat eivät varasta tulevaisuuttasi.
Ei pidä olla hätäinen arvostelemaan ihmisiä.
Sinä ja he, voivat tulla minkälaisista olosuhteista tahansa. Muistan, kuinka minua on joskus nuorempana haukuttu tyhmäksi ja pidetty vammaisena. Tyhjäpäiviä lauseita, jotta hetken päästä kiusaaja pääsee nielemään karvaan pettymyksensä. Tyyppi kun luuli, että koulumenestys olisi jotenkin älykkyysosamäärän testi. Voisiko olla, että kun sinä olit koulussa, niin toinen oli kerjäämässä ruokaansa kadulla. Yksi sai huippuopetusta ja hyvät perustiedot, joiden varaan rakentaa. Toinen sai lihapiirakan nakkikioskilla. Tasan ei mene nallekarkit. Pienen päälle on kyllä helppo astua, mutta pieni ei välttämättä ole aina pieni. Pääset siis vaihtamaan kadun puolta, kun kiusattu tulee muutaman salivuoden päästä kadulla vastaan. Mitä, jos pomo muistaa sinut pahalla.
Samaiset ihmiset, joiden koulutustaustalla ei ole mitään väliä. Ovat olleet itse uudelleen koulutuksen alaisina, kun oman alan töitä ei ollutkaan. Ovat sitten viisikymmentä tonnia opintovelkaisena, hakeneet töitä mistä vain sattuisi saamaan. Alkaa perusduunarin työt kiinnostamaan. Hakivat minulle sitten töihin. Tai eivät vielä tienneet tätä, kun hakemusta kirjoittivat. Mutta tavattiin sitten vahingossa ohimennen toimiston käytävällä, kun tulivat työhaastatteluun. Ainoa vain, että johdin koko orkesteria ja se rekrytoija toimitti kandidaattien kupongit eteeni, jos valinta kohdistui heihin. Olen siis antanut armon käydä oikeudesta monta kertaa. Ei siksi, että niin automattisesti pitäisi tehdä. Vaan siksi, että viisaampi ymmärtää asiayhteyksiä ja olosuhteita. Sanooko lapsi pahasti, silkkaa pahuuttaan, vai eikö reppana vain vielä tiedä paremmasta. Viisas osaa erottaa nämä asiat toisistaan. Jonkun pitää se kasvattajan rooli ottaa ja opettaa samaa muille. Päälle tulee tyyneysrukous, joka jokaisen mielenterveydestä haaveilevan tulee osata ulkoa ja lausua päivittäin. Eikä tämä rukousvinkki liity nyt mitenkään kristinuskoon, vaikka kyseinen värssy aiheen sisältä löytyykin. Ei, etteikö kristilliset arvot olisi jotain, minkä jokainen maailman ihminen elämänosakseen haluaisi. Vaan sen vuoksi, että energiaa voi kohdentaa kahteen suuntaan. Rakennat tai tuhoat. Jatkuva hyvän ja pahan taistelu. Valitse puolesi.
Modernit addiktiot tekivät kaikista narkkareita.
Ruudun vieritys, mässäily, epäterveet juomat, suoratoistapalvelut, siveettömyys, jatkuvat tykkäykset ja mitään tuottamattomuus. Tuossa on raakaa listaa, jonka aiheet tuhoavat vahvimmankin, jos ei ole osannut rakentaa itseään ja elämäänsä oikein. Osa liittyy tuohon kasvatukseen. Millä ihmeellä sinä mitään rakennat, josta et ole mitään ollut rakentamassa. Kuinka sinä ketään neuvoisit, miten puinen sinkkaliitos tehdään, jos et tiedä mistä puhutaan. Kaikkea tätä osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä siivittää liiallinen kulutus. Merkityksetön touhu, joka antaa jatkuvaa tyhjää nautintoa. Luotetaanko liikaa, että kyllä googlesta löytyy. Mitä sitä enää mitään opettelemaan. Ja hyvin meneekin, kunnes pitää tapahtua oikeassa elämässä.
Tämän vuoksi suurin osa aikakautemme ihmisistä sairastuu masennukseen. Meistä on tullut pikakulutusnarkkareita. Voi kun pieni ihminen tietäisi isossa mielessään, mitä tuo aiheuttaa aivoillemme. Siinä polttaa dopamiinin vastaanottimet. Jatkuva hermoston virikepommitus on liikaa. Näin ei ole tarkoitettu. Tämä vuoksi on niin paljon keskittymisongelmia, unettomuutta, riippuvuutta ja motivaation puutetta. Itseilmaisu vaikenee päivä päivältä. Riita on valmis ja ulos pääsyä ei näy. Tämä määrä kiihoketta, mitä sosiaalisen median aikakausi meille tuo, on vain liikaa välkkyvaloa. On aika alkaa opettelemaan terveellisempiä tapoja ja harjoittamaan kohtuullisuutta.
Hetki sitten ystäväni totesi, että tämä on tänä päivänä melkein kaikille liikaa. Istuimme ilman puhelimia tuntikaupalla vain juttelemassa. Kukaan ei selaa somea, ei tuhlaa hetkeämme kyseiseen harha aktiviteettiin. Nyt ollaan läsnä ja virikkeet tulevat keskusteluistamme. Mieli lepää ja tervehtyy.
Samat suodattimet, jotka saavat somepäivityksissä kurtut suoriksi. Ovat juuri niitä, jotka asentavat estopultin arkoihin aiheisiimme ja tekee normaalista uuden hittituotteen. Jos joku kehtaa olla rehellinen, niin hurmio on välitön. Maailma on niin jo paljon väärennöksiä täynnä, että tämän päivän supertähti on ihminen, joka uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä omaa juttuaan. Silloin some on vain terve kanava näyttää sitä itse tuottamaansa elokuvaa muulle maailmalle. Riemuvoitto, aikana, jona dildovessaselfie saa satamiljoonaa tykkäystä. Muistan ajan, kun tuo ei ollut juhlimisen arvoista. Mitalin saadakseen, piti oikeasti saavuttaa jotain. Ei vain haluta olla turha julkkis. Tervetuloa tulevaisuus, jossa ihmiset eivät itse osaa enää mitään.
Useimman tulevaisuus määritelty jo etukäteen.
Siksi ahdistaa. Todennäköisyys laskin kertoo mitä tuleman pitää. Siksi lääkkeen lailla käytettävä jatkuva hermoston somepommitus siirtää mukavasti todellisuutta aina hetken kauemmaksi. Se karikko vain tulee hetki hetkeltä lähemmäksi ja paniikki iskee. Syitä kasvaville paniikkikohtauksille yhteiskunnasamme ei tarvitse etsi omaa käytöstä kauempaa. Mitä jos vai kävelisit metsässä ja et kerro kenellekään. Sitten teet jotain muuta hyödyllistä ja tuottavaa. Kuten ensi viikon ruuat valmiiksi jääkaappiin. Viisas ymmärtäisi, että tulee syötä, kun ruoka on valmiina. Aika ei mene ruuasta murehtimiseen, ja voit käyttää ajan tehokkaasti, kuten tiskikone vapauttaa tiskaamiselta. Jos käytät ajan tervehdyttävään toimintaan. Saat palkinnoksi sitä mitä kaipasitkin, eikä seitsemän perisyntiä enää sulostuta elämääsi samalla tavalla.
Nyt rahat säästyvät, kun valmiit ruuat on punnittu ja budjetin mukainen. Ei tule hukkaa. Et syö liikaa. Opit terveelliset rajat ruokamäärille ja pian osat syödä oikein ihan ilman puntaria. Sinusta tuli viisaampia. Vielä kun käytät ajan hyödyksesi. Etkä tuhlaa sitä turhanpäiväiseen jatkuvaan somen selailuun. Haastat itsesi seuraavalle epämukavuusalueelle, niin alkaa laskin näyttämään parempia todennäköisyyksiä.
Voit yrittää kusettaa itseäsi lopun elämääsi ja tulla toistuvasti raahatuksi oman elämäsi autiomaahan, tukehtumaan itsesäälisi katumukseen. Tai sitten opettelet paremmat tavat tuottaa elämisen arvoista elämää. Et pysty huijaamaan itseäsi, vaikka kuinka yrität. Masennus hiipii taustalla ja suutelee, kuin naapurin namusetä. Aina salaa, kun kukaan ei ole katsomassa. Ainoa todiste, mitä mielesi todennäköisyyslaskin kaipaa, on se että alat tekemään. Tulokset tulee, kun opit tekemään paremmin. Tärkeintä on, että teet. Oikein.
Se ei ole yksi tai kaksi ihmistä, kenen kanssa joudut sparraamaan matkalla. Mutta niin sen kuuluu ollakin. Osa ihmisistä tulee kohdalle, kun sinä olit valmis ottamaan vastaan. Eikä todellakaan kaikki kasva mukanasi, sinne minne sinä olet menossa. Älä ryhdy pikkumaiseksi. Sinä olet niin paljon arvokkaampi, kuin ikinä annat itsellesi arvoa. Älä ole se, jota saa kohdella ihan miten huvittaa, vain pelon vuoksi. Haluat voida hyvin ja elää hyvää elämää. Mitä hyvää on siis tulossa?
Voitko kuvitella, miltä tuntuu kävellä pimeällä, ilman pelkoa.
Tervetuloa vahvojen joukkoon.
t. Antti