Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Sanat eivät ehkä siinä kohtaa herättäneet sen enempää mietintää. Jälkeenpäin senkin edestä. Hetken kohteliaisuudeksi luultu, ei ollut sitä alkuunkaan. Kyse oli tarpeen ilmaisusta. Toinen näkee jotain, mistä olisi toisissa hommissa hyötyä.
Oletko ajatellut omaa hyötyäsi, vai käytkö vain töissä.
Olen aina ollut tarpeen mukaan toimija. Eli teen sitä mitä tehdä pitää. Yleensä tämä menee niin, että suurin osa oppii tekemään matkan varrella. Joko omasta tahdosta tai viimeistään pakon edessä. Sitä kasvamiseksi kutsutaan. Olisiko siitä mitään hyötyä, että hieman ennakoisit. Onko sillä tutkintotodistuksella väliä, jos et osaa niitä hommia. Miten käy töissä ja mitä siellä hetken päästä ajatellaan.
Ymmärrän. Ajatus vaipan vaihdosta voi ällöttää, kunnes kyseessä on oma lapsi. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat kiukkuisen valikoivia sille, mitä suostuvat ylipäätään tekemään. Herkkä hipiä kertoo karusti mielentilan lujuuslaskelmasta ja kotikasvatuksen tyylistä. Tai paremminkin sen puutteesta. Loukkaantunut saarnamies kiukuttelee, siinä missä pienet lapset. Joustavasta mielestä olisi nyt hyötyä, jos sitä vain oppisi käyttämään edukseen. Säilyy ehkä keskivertoa paremmalla mielenterveyden käyrällä. Elämä on palapeli, jonka palaset maalataan lennosta. Ja maalataan pyytämättä aina uudestaan, kun juoppo tulee kylkeen.
Eräs viisas työnjohtaja sanoi aikanaan, että jokaista tarvitaan jossain.
Toisen heikkous saattaa olla vahvuuksista suurin, kun työtä pitää tehdä siellä missä kyseistä ominaisuutta tarvitaan. Yksinkertainen ihminen, joka tekee yksinkertaista työtä. Ilman laatuvirheitä, kaikessa rauhassa. Ei ehkä herätä kateutta toisissa, mutta pitäisikö kuitenkin. Hän on painonsa arvoinen kultaa. Ei ehkä sinulle, mutta sille yritykselle, jossa halutaan jatkaa sopimuksessa. Siellä missä ei kauaa katsota töiden laiminlyöntiä. Samoin käy lopulta jokaiselle parisuhteelle. Työelämässä jaetaan varoituksia, joita ei kotona tule. Tai tulee kyllä, mutta kiukuttelun keskeltä on vaikea havaita lähestyviä ongelmia. Herkälle ne ovat itsestään selviä. Olosuhteet sitten määrittelevät sen, miten on voimia toimia. Kaikkeen ei tarvitse reagoida. Mutta teitkö tarvittavat, sanoitko nätisti. Vai jäikö sanomatta. Lähtikö sanat vain suusta jotenkin väärin. Pato murtuu liiallisesta paineesta. Jokainen eronnut tietää, mitä tuleman pitää. Voi kun omat lapset saisi suojeltua tuolta. Mutta miten opetat lapselle, että tuli polttaa.
Tässä on kyse yksilön omasta tyytyväisyydestä.
Varsinkin, kun hänen kanssaan on keskusteltu kehityksestä ja yksilö ei enempää kaipaa. Mikään ei kuitenkaan estä häntä nousemasta kyseisen työn ravintoketjun huipulle. Olitko tietoinen tästä. Ja mitä se elämällesi mahdollistaa. Niitä unelmia. Pieniä ja isoja. Ja siihen häntä tuleekin kannustaa.
Samasta työstä todellakin maksetaan moninkertaisesti. Ei ehkä sinulle, mutta kysymys kuuluukin. Mitä aiot tehdä sen teen, että olisit sen paremman palkan arvoinen. Fiksu keksii keinot. Löytää paikan, jossa toteuttaa. Pitää olla suunnitelma. Ja arvostaa itseään sen verran, että ei myy itseään halvalla. Miksi myyt.
Tässä on kyse kapasiteetista. Kenen hartiat kestävät, häntä sen mukaan voidaan työllistää. Organisaation taso on juuri niin hyvä, kuin tämä kapasiteetti antaa myöten. Ja nyt ei puhuta kuluneista totuuksista, vaan siitä paljonko penkistä nousee. Se on puheluita, työmääräyksiä, laboratorionäytteiden määrää. Puhutaan oikeasta suorituskyvystä.
Vai, mikä on sinun mielestäsi oikea määrä verinäytteeseen tarvittavia neuloja. Aivan, suorituskykyisen näytteenottajan tilasto sanoo yksi. Vaihtaisitko seitsemännen neulan kohdalla näytteenottajaa. Eräs viisas opettaja sanoi, että tärisevään käteen ei voi laittaa sitä kirurginveistä. Ei vaikka kuinka haluaisi. Tällä kertaa jalkahoitaja vaihtuu. Mitä, luulitko, että vain leikkaussalissa käytetään kirurgin veitsiä.
Virheitä sattuu ja ne kuuluvat osaksi oppimiskäyrää.
Kun kosteuskartoittaja menee huoneistoon kartoitusmittaukselle, eikä pääse turvalukon vuoksi asuntoon. Niin miksi sitä kutsutaan, kun toisella kertaa käy samalla tavalla. Olisiko tilanteen paljastuessa pitänyt muuttaa käynnistä sopimisen prosessia sen verran, että asia huomioidaan kaikkialla aina tuosta eteenpäin. Toki tulee uusia ihmisiä ja heidät jätetään perehdyttämättä. Mutta sama selitys ei mene läpi enää toisella kertaa.
Tason pitää nousta virheiden paljastuessa ja viisauksien jakautuessa. Sitä kutsutaan legendaarisesti tiedottamiseksi tai yleensä sen puutteeksi. Tälle, kun pitää luoda kanavia. Pelkkä kylmä sisäinen intra ei riitä. Ihmiset eivät vietä siellä taukojansa. Nuo pieleen menneet keikat, joista ei ääneen puhuta. Paljastuu tämän päivän nuotiotulilla. Työkaverien whatsup ryhmässä tai kahvitauon puolihuolimattomissa jätski kioskin keskusteluissa, joissa auktoriteetin pelkoa ei ole.
Siinä harjoiteltavaa tämän päivän johtajalle. Jos et vielä osaa kutsua itseäsi työkaveriksi, siinä missä jokaista heimolaista. Niin vielä on opeteltavaa. Kotona puolisoa tulee nostaa, ei yrittää itse nousta yläpuolella. Oli tasosi sitten mikä tahansa.
Voit kutsua luokse tai työntää pois.
Kyllä totuuksilla voi puhua ja kannattaakin. Tämän päivän somegurut yrittävät vain kovasti luoda tuulipyörteitä saadakseen reaktioita. Kaikki julkisuus on hyvää. Riittää, kun nimi on ilmoilla. Luulisi siis kyseisen toiminnan tuottavan mammonaa, mutta googlen tilasto kertoo karusti madon lukuja. Ei muutu toiminta siitä huolimatta. Miksi Einstein kutsui sitä, kun jatkaa aina samaa ja odottaa eri tulosta.
Onneksi on pääomaa pelastamaan toiminta. Markkinoilla sitä kutsutaan suojatyöpaikaksi, jos mitään tuottamatta saa jatkaa työssään. Kauanko omistajat jaksavat pumpata rahaa taseesta palkanmaksutilille. Ja vastaus on. No niin kauan, kuin omistajan on tilillä rahaa. Tämä on siihen asti helppoa, jos sattuu vielä olemaan itse omistaja. Muuten voi olla hieman tukalaa äänestyksen hetkellä.
Tulee mieleen taas Kaarle kustaan sanat. Jos sä oot niin perkeleen talousnero, niin miksi et ole ihan helvetin rikas.
Säästäminen on päivän sana.
Niin, onhan se vaan järkevää säästää, siellä missä säästää voi. Katsos, kotona opittiin lapsena kärsivällisyyttä tai sitten ei. Taito, josta lapsi hyötyy suunnattomasti elämässään. Taito, jonka puutteesta suurin osa ihmisistä kärsii läpi koko elämänsä. Pitää saada välitöntä palkintoa. Muuten en ala. Tik tok sukupolven dopamiini käyrä on sellaiset kymmenen sekuntia, tässä vaiheessa evoluutiota.
Yrityksessä tämä on jotain mikä liittyy pitkälti tuohon kommunikaatioon ja omistajalla onkin hyvä tarkoitus opettaa kaikille kauan kaivattua kulukuria. Jotain mistä hyötyisit suuresti sen oppiessa ja jotain mikä on jäänyt täysin väliin. Nyt vain kävi sillä lailla, että kun enää ei vain saa hakea uutta porakonetta rautakaupasta, aina kun siltä tuntuu. Niin kaikki on pilattu. Se perkele säästää vain, eikä töitä saa enää tehtyä.
Ei, tuo ei ole se mitä haetaan. Tällä on tarkoitus opettaa ihmiset siihen, että ei vain haeta aina kaupasta, vaan katsotaan ensin omaan kaappiin. Voisiko pärjätä sillä mitä on. Ja sitten, kun on katsottu ja kyselty ja saatu naapurilta vastauksia, niin sitten ostetaan. Vain jos on pakko. Toisen rahoja on helppo tuhlata. Jonkun se aikuisen rooli on vain vedettävä. Ei aina voi olla karkkipäivä.
Hyvä ja paha pitääkin laittaa vastakkain.
Mistä muuten tiedät, kumpi on kumpi. Ihminen on vain niin herkkä olento, että väärä esitystapa tekee hyvästäkin pahan ja tuhoaa tykättävyyden sekunneissa.
Viesti on hyvä, mutta koska hyökkäsit sanoillasi toisen ihmisen kimppuun, etkä esitellyt ongelmaa. Tulit juuri lietsoneeksi riitaa. Syyttelit toista ties mistä ja haukuit alhaiseksi. Tähän pieneen hetkeen loppuu kaikki auttamishalukkuus ja näytelmäkerho on valmis.
Ihmistä pitää ymmärtää. Etenkin tuota tunnepuolta, jos meinaat saada suorituskykyä irti. Isoa kuvaa on vaikea katsoa, jos koko ajan keskittyy yksityiskohtiin.
Hyvän maun rajoja ei tule ylittää.
Se tarkoittaa keskustelua ennen toimintaa. Toimintaa keskustelun mukaan. Paluutietoa, jotta voidaan keskustella uudestaan. Toisten tunteiden huomiointia ja hyvää kohtelua. Tärkeillä asioilla ei vitsailla ja varsinkaan toisten ihmisen kustannuksella. Itsellesi voit nauraa ja nolata niin paljon kuin haluat. Se on turvallista. Siitä muutkin tykkäävät. Aika moni vain kokeilee toisin päin.
Olet herkkä itsekin. Mitä jos aloittaisit ensi kerralla ihan vaan huomaavaisuudella.
t. Antti