Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Sillä ”sitten kun” rahalla kuvitellaan saavan onnea ja monia muita siihen vaikuttavia asioita, vain huomatakseen, että ei se niin menekään. ”Sitten kun” varastaa aikaa tästä hetkestä.
Ai miten niin. No, voit ostaa hienon talon, mutta mikäs siitä talosta kodin tekee. Oletko kuullut sanonnan ”parempi rannalla teltassa rakkaansa kanssa, kuin yksin kylmässä kartanossa”. Voit vakuuttaa talon täysarvoltaan ja vielä hölmön asujan lisällä, mutta silti se palaa, kuin taikurin illuusio. Ja päälle vakuutusyhtiö löytää suojeluohjeen laiminlyönnin, jolla korvaus evätään, joten rahalla ei saanutkaan mitään turvallisuutta ostettua, mutta rahat meni. Juu, siellä keittiön seinällä sinulla on elämän tärkeistä menoista muistuttamassa käsin tehty kultainen kello, jonka viisarit vaan jatkavat tikittämistään, aikaa et voi ostaa sekuntiakaan lisää. Jääkaappi on täynnä, mutta mistäs saisit myös ruokahalun ostettua, kun terveellinen ei maistu niin ei maistu. Talossa on viimeisen päälle mittatilaussänky, mutta mitään takeita unen tulosta ei ole. Voit maksaa erikoislääkärille ruhtinaallisesti, mutta se mielesi ei sillä parantunutkaan. Menet tyhjään kotiin ja mietit mistä sitä rakkautta saisi ostettua, kun vastassa ei ole lämpöä. Rahaa saa olla niin, että ei pas….. taivu, mutta arjen ongelmat ne vain seuraa perässä. Onko hinta kuitenkin turhan kova. Nooh, vaari vainaa aikanaan sanoi, että ”raha ei tuo onnea, mutta kyllä se van helpottaa”. Tai ei se helpottanutkaan vieraantuneen vaimon tai pojan väleihin. Suhdetta ei voinutkaan rahalla rakentaa. Kuolevan miehen suusta kuulostaa melko brutaalilta, ”suhde vaimoon ja omaan lapseen jäi ohueksi ja se harmittaa”. Olisi pitänyt, tuli paapan suusta aika usein.
Ai että, materiaalin houkutus. Eurot pyörii ajatuksissa, kuin mansikat hedelmäpelissä. Estäen näkymät sielun maisemilta. Ja kaikilla sama ongelma. Rahalla ei saa onnea. Onnellisuus on kyllä jotain, minkä voit saavuttaa, jos olet ahkera viisauden etsijä. Tai kuten vaari vainaa korisi kuolin vuoteellaan, ”oppiihan sitä kantapäänkin kautta, kuka se tosi ystävä on”.
Vain yksi tie kohti totuutta ja onnea: Ala tekemään!
No, opettajaonni voi olla huono ja sinulle myytiin vain väärä diili. Aina on siis mahdollisuus siihen, että kohtaamasi opettajan oma agenda meni epäonnisesti vinoon suhteessa sinun tavoitteidesi kanssa. Ja kun vain yhteiset tavoitteet luovat yhteistä hyvää, niin se viisaus näiden tunnistamiseen onkin se kivempi juttu. Vai mitä sanoo lapsettomaksi jäänyt nainen, kun löytää kymmenen vuoden päästä eron jälkeen ex miehensä vasektomia sairaskertomuksen, ajalta jolloin niitä lapsia piti tehdä.
Ainoa asia, joka saa meidät tietämään, mitä olemme ja missä olemme, on oma tietoisuus. Kun avaat silmäsi, olet tietoinen ympäristöstäsi, joten kaikki on sinulle silloin todellista. Mutta kun suljet silmäsi, mikä silloin määrittää, mikä on totta ja mikä ei? Jos menettäisit kaikki viisi aistiasi, olisiko sinua enää ole olemassa? Muille ihmisille ehkä, mutta itsellesi ei. Kaikki inhimillisyys on pohjimmiltaan tietoisuutta. Pitäisikö siis mammonan sijaan tavoitella sisäistä rauhaa ja kasvattaa taitoja sinuun, jotka moninkertaistuvat omaksi pääomaksi. Sitä voit opettaa tuota kasvua tuleville polville ja merkityksettömyys päättyy ainakin teidän osaltanne. Tulee yli sukupolvista hyvää. Kuitenkin hetkessä elämisen taidolla taottuna. Turha kärsimys väistyy, kun opitaan kysymään oikeat kysymykset ja ymmärtämään onko yhteisiä etuja, vai ei.
Kuten eräät maagi nimisen lauluni sanat kuuluvat:
Se tahtoi muistiin, kun juokset sen rahan perässä, älä juokse hautaas laulamaton laulu rinnassa.
Kuten vaari vainaa sen niin hyvin sanoi, ”nyt kun on viisautta hoitaa asiat oikein, niin tää reissu on jo ohi”.
Ihmistä voi energisoida monella tavalla. Valmento on yksi näistä tavoista.
Oma urasuunta ei ollut aikanaan tietoinen valinta, mutta siitä tuli sellainen, kun kutsuttiin mukaan osaksi jotain parempaa. Oli kiva mennä töihin, kun parempi tulevaisuus imi vahvemmin, kuin menneisyyden traumat.
T. Antti