Johtajan kirje
Mitä opin työstä ja elämästä.
Asiat eivät koskaan ole niin huonosti, etteivätkö ne voisi olla vielä huonommin. Vaikka kuinka sinua poljetaan, niin henki ei siitä lähde. Elämästä pitää muistaa se tosi asia, että olet lopulta yksin ja yksin pitää viihtyä. Vaikka kuinka joku lupaa, että olet turvassa, ei tule ongelmia, niin lupaaja ei ole aina paikalla tai oikeasti sinusta kiinnostunut. Ihminen on epäkiitollinen olento, joka kuluttaa itseään väärissä vesissä ja usein liioitellusti. Luemme somesta jatkuvasti murhenäytelmiä. Lukemattomia tarinoita aluista ja lopuista. Jokaisella on tarina tai nippu takanaan. Omakohtaisia kokemuksia. Yhdellä korkki meni joskus kiinni, toisella terapia auttoi pääsemään riippuvuuksista eroon. Kaikki asioita, joita mukavat ajat mahdollistavat, tylsistyneille ihmisille. Ihminen ei ole tosissaan mukana. Ei missään. Tulokset olisivat aika paljon parempia, niin ystävyydessä, kuin työssä, kun paukut laitetaan töihin asian puolesta. Kuka tekisi maailmasta paremman paikan. Tarvitaan johtajaa. Ei soteloisia, jotka varastavat ylisuurta palkkaa, ilman mitään tuottamisen perustetta. Kaikki on vain transteoreettistamuutosta, kunnes asiat tehdään paremmin käytännössä. Se vaatii kovaa jätkää tai mimmiä. Ei näitä pullamössöjä.
Tylsyyttä paetaan milloin mihinkin.
Päivän ykköshuumeita ovat tik tok ja snäp chat. Pimeän verkon karmeammista nimettömistä törkyilyistä puhumattakaan. Aivan, maailma on saastaa täynnä, joka saastuttaa ympäristönsä lisäksi, myös käyttäjänsä. Fiksummat ovat saattaneet löytää itsensä jostain järkevämmistä, kuten terveemmistä parisuhteista, antoisammasta työstä, lenkkipolulta tai kuntosalilta. Nämä voi kaikki, muuttaa yliopistoksi, vaikka äänikirjoja kuuntelemalla. Siihen, kun kutsuu puolisonsa mukaan, niin ei mene elämä hukkaan. Sitten, jos et halua viettää puolisosi kanssa aikaa käsikädessä, yhdessä maailmaa ihmetellen. Niin miten meni puolisovalinta, noin niin kuin omasta mielestä.
Yllättyisit, miten moni ei tahtoo viettää vapaa aikansa ilman siippaa. Surullista, surullista kerta kaikkiaan.
Tulee mieleen tarina, jonka myyntipäällikkö aikanaan esitti. Hän oli töissä sohvalla nukkumassa, kun menin eräs aamu aikaisimmin hommiin. Keitettiin siinä sitten kahvit ja juteltiin tilanteesta. Yleensä toimiston sohva oli vain työajan taukoja varten, harvemmin kukaan siellä nukkui. Tällä kertaa aikainen saapumisajoitukseni paljasti sen, että sohvarungon sisällä olikin säilytetty peitto ja tyynyt. Ollut jo pitemmän aikaa. Syyksi selvisi se, että eräänä iltana hän oli ollut kotona suihkussa, kun hänen puhelimensa oli soinut. Ruudulla luki ”hoito 3”. Puhelin oli ikävästi unohtunut olkkarin pöydälle. Jossa vaimo katseli töllöä. Vaimo oli sitten avannut luuriin ja langan toisessa päässä kiekui iloisesti vaimon paras ystävä. Sivusuhde oli jatkunut jo hyvän tovin. Ennen kuin ukko ehti suihkusta pois. Oli vaimo ehtinyt järkytykseltään perustaa ryhmän ja laittaa viestiä myös hoidoille 1,2,4, 5 ja 6. ”Ukolla on nyt teille kaikille hoidoille aikaa, ihan niin paljon kuin maistuu”. Vaimo poisti lähetetyn viestin, eikä kertonut tästä mitään. Seuraavana päivänä oli kotiin tullessa lukot vaihdettu ja ukon kamat lojuivat pihalla sateessa odottamassa. Hän on kyllä tänä päivänä uusissa naimisissa ja ex vaimollakin on jo uusi mies, joka iloisesti kasvattaa tuon edellisen liiton lapsia. Sattumalta tunsin myös tämän ex vaimon, joka kerran totesi reippaasti, että olisi pitänyt ymmärtää kuunnella intuitiota silloin heti, kun se varoitti. Kun ukon kanssa oli aina niin vaikea löytää yhteistä aikaa.
Opetus on se, että jos intuitio hälyttää, on se yleensä totta. Toimi heti.
Se on kuten Immu sen sanoi. Vain puhdas irrottautuminen tuo mahdollisuuden puhtaaseen starttiin. Vanhat kuviot, ihmiset ja aktiviteetit vain imevät sinut ennenaikaiseen tuonelaan. Moni tappaa itsensä henkisesti tekemällä väärin itseään kohtaan, altistamalla itsensä turmiolle. Antamalla elämänsä valua muuten vain huvikulutukseen, omaan tai toisten. Kaukana on stoa nykyihmisen päiväopeista. Tämä aikakausi on niin täynnä rikkinäisiä ihmisiä, että on vaikea enää, löytyy särkymätöntä sielua. Särkynyt tekee helposti itselleen pahaa, koska ei usko olevansa minkään paremman arvoinen.
Et ikinä antaisi toisen ihmisen kohdella itseäsi niin, kuin omat hetken mielijohteesi sallivat satuttaa itseäsi.
Tuo lause kannattaa lukea uudelleen. Sitten eilistä on turha enää miettiä. Siihen et voi vaikuttaa. Nyt on hyvä hetki muuttaa suuntaa. Kohta se voi olla myöhäistä.
Tuli tuossa katsottua eläkekertymää ja täytyy todeta, että pistää miettimään. Tosin, tuskin mitään eläkettä tulen koskaan saamaan. Eiköhän koko järjestelmä ja siinä samalla koko valtio ole ehditty ryssimään holhoukseen, jo monta kertaa. Tässä ymmärtää kyllä paremmin taloyhtiöiden iäkkäämpiä edustajia, jotka yrittävät rimpuilla kuukaudesta toiseen, keksien keinoja tulla toimeen. Pieni eläke ei riitä yhtiövastikkeen lisäksi ruokaan ja pakollisiin lääkkeisiin. Pitää siis valita vuorotellen, kumpaan tässä kuussa panostaa.
Sitten tulee se yhtiökokous, jossa kerrotaan tulevista korjausurakoista. Ei siis pidä ihmetellä, miksi niin monessa taloyhtiössä on niin kurja tilanne. Mummolle ja papalle korjausten teettäminen olisi tarkoittanut asunnon myyntiä ja vaivaistaloon joutumista. Lähtöä kovalla työllä ansaitusta omasta kodista. Voit vaan kuvitella, kuinka motivoituneita mummut ja papat ovat siirtämään näitä korjaushankkeita. Sillä seurauksella, että rikkinäinen talo ei enää riitä vakuudeksi ja pankit eivät myönnä korjauslainaa. Kun siihen ei myöskään ole riittävästi henkilökohtaisia mahdollisuuksia. Yhtiö ajautuu konkurssiin. Mummo ja pappa lähtevät nyt joka tapauksessa valtioavustettuun asumiseen. Muille tämä tarkoittaa paljon pahempaa. Maankäyttömaksujen jälkeen, kun tontti myydään aikanaan grynderille, ei jäänyt kuin satatonnia velkaa, ei mistään. Kiva näky parkkipaikalla. Nuori pari, itku kurkussa, emmaljungat kohti muuttoautoa. Tosi tv:tä parhaimmillaan, vain elämää. Ei ne ”rahat patjassa” mummot tainneet ollakaan niin tyhmiä, kuin yleisesti vitsaillaan. Joku olisi tosin voinut suositella paloturvaluokitettua kassakaappia. Ei olisi ne säästöt lähteneet niin iloisesti. Katsos, kukaan ei vie mummolta niitä käteisiä, mistä ei kukaan tiedä. Eikä kukaan tule kuoleman jälkeen tuonelaan vaatimaan maksamattomia velkoja. Ne velat päättyivät siihen. Käteinen antoi mummolle mukavan pullaiset viimeiset vuodet. Mutta sinulle, nuori tyhjästä ylivelkainen, elämä on vasta alussa, etkä tule ikinä velkojasi maksamaan. Vai oliko parempi suunnitelma. Syö siis säästäen savea, sanoi mummo vainaa. Viisaita sanoja, viisaita sanoja.
Oletko itse ajatellut, miten pärjäät, kun elämä ja tulot romahtaa. Eläkkeellä ei pärjääkään. Olisiko jotain oltava myös patjassa. Kohta meinaa sataa niin saatanasti ja vain tuottava tulee selviytymään hukkumatta. Ja jos tuotto on vain sinusta kiinni, niin oletatko lapsellisesti olevasi aina terve ja kykeneväinen tuottamaan. Kerron sinulle ystäväni, että olettamus on edelleen kaikkien epäonnistumisten äiti. On parempi alkaa varmistamaan. Lue se kirjani. Näytä mulle.
Valitat elämän vaikeutta, kunnes et yksi aamu enää kävele.
Näin kävi ystävälleni. Tänä päivänä hän kiertää kokemusasiantuntijana, tsemppaamassa masentuneita ja muita suuntaansa elämässä etsiviä. ”Luojan kiitos vehkeet toimivat” ja elämässäni oli vielä jotain elämisen iloa jäljellä. Sitten, kun ei voinut enää käydä mamman kanssa kävelyllä, niin piti touhuta kotona. Vaimo tykkäsi tästä uudesta innosta ja huomiosta. Ainakin alkuun. Sitten piti lähteä takaisin salille, mistä koko episodi sai alkunsa. Sinnekin mennään aina yhdessä.
Kävi sitten aikanaan niin, että entinen suorittajajohtaja meni treenaamaan tuttuun tapaan, joka päivä. Satoi tai paistoi, oli väsy tai nuha. Erään nuhakuumeen aikana treeni teki sitten tehtävänsä. Yleistulehdus iski koko vartaloon ja kun aikanaan kuume laski alle neljänkympin, eivät jalat enää kantaneet. Loppuelämäksi pyörätuoliin. Shokki alkuun, mutta lopulta ” se oli parasta mitä minulle on tapahtunut” siihenastisessa elämässä.
Hän kertoi, että yhtäkkiä maailma oli jotenkin värikkäämpi. Puiden lehdet lepattivat jotenkin eläväisemmin ja kaikki näytti kauniimmalta. Oli aikaa pysähtyä nauttimaan maisemasta ja vaimokin näytti kauniimmalta. Entisen suorittamisen vauhtisokeuden tilalle tuli kokemuksia, jotka täyttivät elämän. ”Ai, tossa on tollanenkin”. Sanat kaikuivat ukon suusta. Vaimo vastasi, että tässä olen ollut koko ajan ja odottanut, että sinäkin olisit. Lastenkin kanssa voi rakennella legoista, vaikka mitä. On aikaa lukea iltasadut. Ilman tätä, lapset olisivat kasvaneet ilman isää ja ainutlaatuinen kokemus olisi jäänyt saamatta. Asia, jota jokainen uratykki katuu jälkeenpäin. Myös Immu.
Rahaa ei pidä tehdä tehokkaimmalla tavalla, vaan parhaimmalla hyötysuhteella.
Jos et tätä lausetta ymmärrä, niin on aika opiskella aihetta hieman lisää. Mikä on tuntityön ja urakan ero. Urakka on sellainen, jossa riskillä tehdään nopeammin enemmän. Kaikkea ei kuitenkaan kannata pikavoiton toivossa tehdä urakalla. Varsinkin jos keikassa on osia, joita on vaikea ennustaa. Kilpailussa ei kannata pärjätä hallitsemattomia riskejä ottamalla. Ja hallittu riski on sellainen, jonka pystyt laskemaan auki ja lopputuloksen kanssa voi elää. Ilman luotettavaa laskelmaa riski on hallitsematon ja tulee tuottamaan kohtuutonta murhetta. On aika oppia keräämään yhteen kokemuksia, laskemaan asiat kolmeen kertaan ja palaamaan hyvin nukutun yön jälkeen laskelman pariin. Vielä kerran, ennen tarjouksen jättämistä. Kiireessä ne virheet tapahtuvat. Ilman järkevää aikaa, pitää osata jättäytyä pois. Ei työntekijänkään kimppuun hyökätä viisiminuuttia ohjeen antamisen jälkeen. Mutta jos kyse on tämän päivän töistä, niin viimeistään huomenna aamusta on hyvä olla kartalla.
Oletko sinä kartalla. Tänäänkin on hyvä päivä miettiä hieman ja laskea hyötysuhteet uudestaan. Yksikin pieni parannus on parempi, kuin ei ollenkaan. Kun jatkat, ja lisäät tuon pienen pienisen teon joka päivä, niin valtakunta on hetken päästä sinun. Karttojen katsomisen päivä vielä koittaa, vaikka sitä ei arjessa kukaan teekään.
Minä uskon sinuun, usko sinäkin.
t. Antti