Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Samoin tuntuu käyvän ravintoketjua hämmästyttävälle ihmiselle. Tämä organismi, jota moni kutsuisi ihmeeksi. Sen verran monimutkaisesta kyhäelmästä tässä on kyse. Kun tiede ei pysty ihmistä selittämään, eli ratkaisemaan elämänluomisen koodia. Täytyy tässä alkaa uskomaan uskomattomaan. Sukupuutto uhkaa lopulta, kuten kaikkea elollista. Ellei tekniikka sitten tuota mekaanista jatkumoa. Maailma on ihmeellinen paikka ja ihminen kaikista ihmeellisin. Miten muuten selität planeetan valtiaan ja sen raivoamat mielipuoliset sodat. Aikana, jolloin tieteen ja sivistyksen olisi jo mahdollisuus tehdä maailmasta parempi paikka. Ihminen on raaka olento, joka rajattomassa mielikuvituksessaan ei kuitenkaan pysty nostamaan sivistyksensä tasoa, apinanraivosta järkevään yhteiselämään. Jokainen lauantaiaamu on raikkaan potentiaalinen paikka, iskeä ohjuksella väärinajattelijan savupiipusta sisään.
Luoja, kaikessa rajattomuudessaan, teki sinusta itsensä kuvan.
Laajasti kyvykkään olennon, joka suureksi harmikseen antaa rajoittaa itsensä ympäristön suitsimaan muottiin. Siemen on rajaton, joten miksi sinä olet vähemmän, kuin voisit olla. Otsikko toteutuu useimpien kohdalla. Kehonvoimaa, sielunvahvuutta ja mielen älykkyyttä olisi tarjolla. Siispä opiskele, tee ja opeta. Muu on järjetöntä. Yksilön kehityksen tuottosuhde kertoo kuitenkin kovin toisenlaista tarinaa. Jostain se itseään rankaiseva itsetunnon heikkous tulee. Miten muuten selität sen hyväksikäytön, jonka sallit itsellesi tapahtuvan. Sielu huutaa paijausta, jota ei koskaan tule. Sitkeydestä täytyy antaa pisteet. Ei siis siitä, että sanoisit vihdoin ”nyt riittää”. Vaan siitä, ettei yksikään preerian elukka antaisi ekosysteemin laulukilpailussa pisteen pistettä ihmisen selviytymiselle. Ei ainakaan kuultuaan laulua paria ensimmäistä nuottia pidemmälle. Ihminen on raaka olento, kun väkisin tekohengittää jokaista pahanmielen ruokittavaa, ilmaisella lomarahoituksella. Tulee samalainen ajatus, kuin edellisellä esimiehelläni, firman sisäisestä laskutuksesta. Se ei tuota meille mitään, mutta tuo rahan sisäinen siirtely pitää tehdä ja työstä pitää maksaa. Vaikka euroakaan ei tule palkanmaksutilille. Kiukuttelu yksikkörajoista ei poista ongelmaa. Kannustimia pitää katsella tarkemmin. Kuten nykyistä tukien kannustinloukkua, jossa rahaa tulee tekemättä mitään. Miksi korjata toimintaa, kun perhe syö sen vuoksi huonommin. Kuten miksi jakaa liiketoiminnassa pärjäämisen salaisuuksia, kun oma tuotto pienenee. Pitäisikö katsoa isompaa kuvaa. Palkinnot sinne, minne ne kuuluvat.
Älä käsitä väärin. Ei hyvinvointiyhteiskunnassa ole mitään vikaa. Minäkään en olisi hengissä ilman poliisia, terveydenhoitoa, lastensuojelua, lastenkotia ja sinun panostasi verojen keräämiseen. Kysymys on nyt enempi tuottosuhteesta. Olen niin monta huonosti johdettua yritystä ja keksintöjen tukahduttamista nähnyt, että ei enää pidä ihmetellä valtion velan kasvua. Energiantuhlaus ja rahaa talon tuovan myyntiviennin tehostamisen puutteidenkorjaus. Jätetään samaan kannustin kasaan tai paremminkin sen puutteeseen. Tarkastuslistalla olisi viisikymmentä kohtaa, mutta yleensä vain kolme ensimmäistä on täytetty. Sitten loppuu into. Mitä se kertoo johtamisesta. Täydellinen esimerkki on valmiusvarautuminen. Harjoittelun pitää olla aitoon suorituskykyyn tähtäävä, eikä muodollinen velvollisuus. Osallistuttiin nyt sitten harjoitukseen, kun käskettiin. Mutta ei tästä mitään ajan lusimista vaativampaa olla saavuttamassa. Tai kuten harjoituksen johtaja sen sanoi, purkutilaisuudessa. Vastahyökkäysosastosta kuolivat kaikki. Herää kysymys. Tämäkö oli tarkoitus. Tilanne olisi ollut vältettävissä tilanteen mukaisella vaiheittaisella harjoittelulla, eikä lähettämällä lisää mäskiä läjään. Toki näiden harjoituksen jälkeen ymmärtää paremmin ne jättimäiset viinavarastot, mitä ei tietenkään ole olemassa, jos asiasta tiedustellaan. Onhan se helpompi tehdä mäskipäätöksiä, kun pieni sievä korjaa estoja pois. Kuuluisa joku, olisi tosin saattanut aloittaa aidot treenit, muodollisuuksien sijaan. Saahan sitä huonoa torua, kun asema suojelee peilikuvalta, joka vetäisi muuten ympäri korvia.
Ihmistä rajoittaa omat tavat ja tottumukset.
Ilmoille kajahtaa kysymys. Mistä aika kaikkeen tuottamiseen. No, osa kirjoittaa päiväkirjaa. Toisen käyvät juoksulenkillä ja kolmas soittaa viulua. Kaikille yhteistä on se, että kenenkään heistä ei tarvitse opetella enää taitoa suorittaa. Koulussa opit kirjottamaan. Jokainen oli joskus lapsi, jonka luontainen tapa liikkua oli juosta. Moni harjoittelee soitinta varhaisella iällä ja siksi pystyy milloin vain tarttumaan soitimeen ja alkamaan soittaa. Tätä kaikkea voi myös tehdä yhtä aikaa. Tosin juokseva viulunsoittaja, joka sanelee päiväkirjaa juostessaan, olisi melko hilpeä näky. Ainakin tavikselle, joka hädin tuskin kehtaa nimeään ääneen lausua. Toki kaikessa tekemisessä on tasoja. Huippusuoritukseen ei riitä pelkät hupiajelut. Asiaa voitaisiin kysyä, vaikka ystävältäni Aleksi Laiholta, jos hän olisi vielä hengissä. Koska muistan ajan, jolloin häntä kiusattiin liiallisesta kitaran soittamisesta. Kahdeksan tuntia päivässä on useimmille liikaa. Ainakin jos tämän päivän toimistotyöläisen etätyöpäivän tehokaan työajan mukaan asiaa katsotaan. Toisaalta suunnistuksen maailmanmestari, joka kävi meillä inbody mittauksessa, ei osaisi elää ilman huippu-urheilijan tasaisen tappavaa rutiiniaan. Se joka aamuinen lenkki on elämää parantavaa terapiaa, josta ei pystyisi luopumaan ilman pakottavaa syytä. Keho alkaa huutaa sitä ja pian täytyy tapahtua. Muuten alkaa ahdistamaan. Minäkin olen kirjoittanut näitä itseterapiakirjeitäni jo toistakymmentä vuotta. Toiset rentoutuvat tekemällä palapeliä vapaa aamuinaan. Kysymys kuuluu, mitä sinä haluat.
On olemassa kirja, joka kertoo tästä suurmenestyksen kaavasta. Kaikki alkaa halusta. Mitä palavampi halu, sitä todennäköisemmin tapahtuu. Joku viisas sanoi, että paras tapa olla bisneksessä, on olla bisneksessä. Kun sinä vielä mietit kaikkea maan ja taivaan väliltä, toinen on jo valmistanut ensimmäisen kitaran autoallissaan. Ja kun siinä kaverisi kanssa vielä diskuteeraat ”Sana viittaa ruotsalaiseen tapaan keskustella loputtomasti höpötellen aiheesta”. Toinen on jo myynyt sen ensimmäisen valmiin kitaran ja innostuneena valmistaa kolmea seuraavaa. Nyt on katsos rahaa millä toteuttaa unelmiaan. Mikään ei taida olla surullisempaa, kuin katsoa harmaata ihmistä, jolla olisi mieli täynnä kauniita maalauksia. Mutta ympäristö ei tykkää maalaamisesta ja siksi taulut jäävät tekemättä. Kyllä puristamalla saa tottelevaisuutta. Ja pian käy kuten orjapiiskurille, joka ei itse harjoitellut. Hän piiskasi myllynpyörittäjiä, kunnes pyörittäjät kasvoivat niin vahvoiksi, että heittivät piiskaajan kuolemaansa. Se tosin näytti onnettomuudelta, jotta rangaistusta ei tullut. Mutta seuraavat piiskaajat käyttivät vähemmän piiskaa, kun kuiskaukset muistuttivat heitä edellisen orjapiiskurin kohtalosta. Samaa sanoo koko elämänsä viisaasti rahansa sijoittanut tavallinen duunari. ”Kun tili on pullollaan rahaa, voi aina näyttää keskisormea orjapiiskurille, jos ei nappaa”. Alkaa elämä terveellisemmässä ympäristössä.
Koska sinä olet riittänyt koko ajan.
Harvalla käy niin hyvä opettajaonni, että matka olisi ollut siunattua koko reissun ajan. Synnyin perhettään, kun ei voi valita, eikä ympäristön halua panostaa sinuun. Joudut ihan itse panostamaan. Onneksi elämme tätä aikaa, kun yksinhuoltajat ruokkivat jälkikasvunsa turvallisemmassa ympäristössä. Ei enää käärmeet pure puskapissalla pyllyyn ja aiheuta matkan katkeamista ennen alkuaan. Silti sukupuolitautien tilastot kasvavat kaikkien aikojen ennätykseensä. Eikö ihminen opi mitään.
Kyllä oppii. Ei ehkä ihan mitä tahansa. Eikä onneksi ole enää tarpeenkaan. Ihan pian on yleiskääntäjiä saatavilla, joten kielten opettelu olisi ajan hukkaa. Ellet sitten halua juuri sitä. Sitten se on eri asia. Kukapas ei haluaisi syventää suhdettaan erikieltä puhuvaan puolisoonsa yhteisellä kielellä. Kaupan käyntikin on aika erilaista, jos puhuu kieltä ja ymmärtää kulttuuria. Hyötysuhde on kuitenkin jotain, minkä markkinoilla pärjäävä joutuu äkkiä opettelemaan.
Ympäristö, joko mahdollistaa tai sitten ei. Sinä mahdollistat tai sitten et. Juu, elämä on rankkaa. Ja vain rankemmaksi muuttuu. Aika raju tyyppi pitää olla, jos meinaa pärjätä.
Päätän tämän kertaisen kirjeen Jordan Belfortin lähtemättömään iskulauseeseen. ”Se hemmetin puhelin ei näppäile itseään”. Kaiva se nöyryys esille ja ala tekemään. Ostat yölle rauhaa.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti