Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Miksi uskot, kysyn minä. No käsittämättömyyksiä tapahtuu jatkuvasti. Tappion kärsineelle jää vain valinta. Seisoako selkä suorana, vai veikö tapahtumasarja rasvan nivelistä. Kenen tehtävä oli voidella ja huoltaa. Ihminen sokaistuu monella tavalla. Koristelemme sitten asiat helpoiksi, jotta tuo saisi meidät tuntemaan olomme turvalliseksi. Sijoitamme ympäristöön ja kokemukseni mukaan, arvioimme itsearvoamme sen perusteella, kuinka tervetullut tunnelma meille saapuessa välittyy. Ei tässä sinänsä mitään ongelmaa ole, ei ihan vielä. Kyllä rakentaa pitää. Siitä seuraa kaikenlaista hyvää. Tulee vähintään taitoa ja ystävien mahdollisuuksia. Markkina-arvosi kiittää. Suoraselkäinen huomataan helpommin. Ihan kaikilla markkinoilla. Jousta ensin, jotta on millä vaatia. Teet sijoituksen. Mitä sijoitus tuottaa. Opit sijoittamaan.
Työntämällä pääset työntämään, tönitään vain oikeaan suuntaan.
Tässä puhutaan itsetunnon kivijalasta. Kun perusta on terve, siellä rakennetaan sitten yhdessä ja jokainen pääsee vahvistuvalle suunnalle. Yhdessä on hauskaa ja yksinkin pärjää siihen asti, että ollaan taas yhdessä. Halusta, vai kiristyksestä. Siinä kysymys. Jotain, mikä kannattaa opettaa jälkikasvulle, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kestävä kehitys. Ei akkujen hautausmaata. Orjuus on elossa ja voi hyvin. Se vain muutti hieman perusmuotoaan. Valta tuntuu pitävän huolta siitä, että orjuus ei pääse laihtumaan. Jos mietit näiden kirjeiden tarkoitusta, niin yksi niistä on herättää moraalisi seuraamaan itsellesi tehtyjen palveluksien polkua. Jotta sinä ja perheesi vältytte orjuudelta. Pitää oppia kysymän oikeat kysymykset. Ei se katto firman kaveri mene sinne katolle, jos palkkaus vaiheessa unohdat kysyä, niin oliko sinulla korkeanpaikan kammoa. Perään käydään katolla varmistamassa. Muuten vastassa voi olla ikävä yllätys. Älä koskaan laske oletuksen varaan, jos haluat olla varma.
Rakenna haluamasi valtakunta, äläkä koskaan lopeta rakentamista.
Muodosta itsesi ja rakenna elämääsi. Lisää sitten ihmiset, jotka ansaitsevat olla kanssasi. Jotain, mistä hyödyt suunnattomasti myöhempinä vuosina. Ei tarvitse turhaan eroilla. Parhaimmatkin kipuilevat mitä arkisempien asioiden kanssa. Sekin tyyppi, jonka luulit olevan universumin kovin jäbä. Paljastuu pian tavalliseksi surkeaksi jäbäksi, epävarman sielun takana. Siellä mietitään kummituksia sinne missä niitä ei ole ja haetaan selityksiä asioille, joiden takana on vain tasapuolisuusvaatimukset ihmisten kohtelussa. Puolin ja toisin. Eli, jos ihmistenkohtelutapasi ei yllä sille tasolle, jolla haluat itse tulla kohdellun ja et tykkää siitä mitä koet. Olet suurella todennäköisyydellä syyllistynyt omien rikkeidesi lisäksi otsikon tapaiseen rakenteluun. Älä ole se surkea jäbä.
Ei savua ilman tulta.
Mistä löytää rohkeus tarttua asiaan oikealla paineella ja viisautta haastaa älykkääseen sanojen vaihtoon. Siten, että esitystapa ei riistä mahdollisuuksia järkevältä keskustelulta. Yleensä itsetunto ei kestä painetta ja lopputulos on tuttua riitaa. Pitäisikö toisen antaa vain vouhottaa loppuun ja jatkaa sitten paremmalla vaihteella. Suhteellisuuden ymmärtäminen auttaa tässäkin, jos vain itsetuntosi kestää tarkasteluprosessin. Etkä luovu itsearvostuksestasi, toisille uhrautumisen vuoksi. On täysin eri asia pelastaa lapsesi elinluovutuksella, kuin suostua joustamaan arvoistaan. Palvellakseen vain toisen yksilön itsekkäitä henkilökohtaisia vaatimuksia. Täysin käsittämätön määrä virhekäyttäytymistä menee läpi suodattimista, joiden tarkoitus on nimenomaan pitää tuhoisat tavat poissa sinun elämästäsi. Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii, jos sitä on vain olemassa. Siinä se oikea kysymys.
Minne katosi suorat selät ja soveltuvat sanat, joista huokuu ansaittu kunnioitus.
Tuttu kertoi, että on menossa koulutukseen tutustumaan itseensä. Ajattelin heti, että hieno sijoitus. Ikää on toki jo aika lailla, joten ensireaktioni jälkeen pohdin osallistumisen tarkoitusta. Eihän siinä mitään vikaa ole, että yksilö haluaa olla kartalla. Voi hyvinkin olla, että sieltä paljastuu sisältöä, jota ilman muuten olisi jäänyt tulevien ilonkokemuksien ulkopuolelle. Meillä ei ole kuin tämä yksi elämä ja ikä on vain numero. Varsinkin pääoman kohdalla. Tämä jokaisen pitää muistaa.
Pääomasta puhuen, taas tuli todettua sama perusasia. Jokainen organisaatio kärsii samasta ongelmasta. Ihmiset ajattelevat, mutta eivät keskustele riittävästi pohdinnoistaan. Johto miettii yksin ongelmanratkaisua, johon paras lääke on ulkopuolinen huomion herätys ja kaikki yhdessä. Pistetään ammattilaiset pohtimaan omaa työtään ja prosesseja. Ilman korulauseita. Ei tule puolustautumistarvetta, kun ulkopuolinen ei vihjaa mitään. Selvittää vain prosessipuun vaiheita ja ne vaikealta tuntuneet sopimattomuudet siirtyvät idealistisen puheen siivittämäni toimintaohjeiksi kaikille. Jotain, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Tätä ei tosin saa jättää vielä tähän, vaan palata kerta toisensa jälkeen samaan pöytään, saattamaan tilit selviksi. Pysyy ilma puhtaana ja tärkeät asiat muistissa. Yhdeksän kertaa kymmenestä, virheet johtuvat muistamattomuudesta. Ei kukaan halua olla tunnettu toisten ihmisten loukkaamisesta, mutta käytöstavat unohtuvat harjaantumattoman tunnetilojen voimakkuuden mukana. Vain sisäinen rauha voi tuoda ulkoista rauhaa. Oletko kokeillut. Kirjoitin tästä aikanaan. Sain palautetta, että useampi yritys, avioliitto ja vanhempi/lapsisuhde oli pelastunut. Ei mennyt se kirje hukkaan.
En mä kehdannut häiritä, mä ajattelin, että kyllä se tuosta sitten hoituu.
Aivan, et sitten kehdannut. Mutta nyt kehtasit. Kun oli turvallinen tunnelma. Haastaja ei etsinyt syyllisiä, vaan, kysyi oikeaa suuntaa. Jotain, mikä jokaisessa yhteisössä pitää ymmärtää. Oli sitten kyse työstä tai kodista. Jokainen haluaa, että elämästä tulee parempaa. Jokainen työyhteisö haluaa pärjätä paremmin. Jos homma ei toimi ja joku ei osallistu, niin syy siihen pitää selvittää. Myrkkyä ei saa päästää leviämään.
Oliko sovittu. Yleensä ei. Ei täälläkään. Nyt on.
Yksi plus yksi voi olla kolme. Itseasiassa kahdeksan voi olla kaksikymmentä. Jos joudut tätä miettimään, niin olet viettänyt liikaa aikaa omien ajatuksiesi kanssa. Aina löytyy parempia tuloksia ja kysymys kuuluu, että mikäs sinulta on riistänyt saman mahdollisuuden. Aivan, ei yhtään mikään. Jos kädetön jaa jalaton pystyy, niin mikäs sinun tekosyysi on.
Alkaa harmittaa. Paine kasvaa ja stressikäyrä nousee. Tehokkuus heikkenee, kohta ei enää jaksa. Keskittymiskyky ei enää riitä. Tarvitaan toimintasuunnitelma ja jatkuva tilivelvollisuus. Muuten keksit kaikki ne tarvittavat tekosyyt, että miksi tälläkään kertaa sopimukset eivät tuottaneet haluttua lopputulosta. Ei edes siihen suuntaan. Suunnitelma muuttuu toimenpiteiksi ja sitten voi jo alkaa tapahtumaan. Toki vaatii sen, että ihmiset pystyvät. Näytä mulle.
Vaiheita pitää hioa, kuin muurahainen, kunnes alkaa sujumaan.
Tuttu lause ensimmäisistä johtajan kirjeistä. Samaan aikaan täytyy todeta, että ihmiset taantuvat takaisin lähtöpisteeseen, moottoritievauhtia. Se on mukavaa. Kerta toisensa jälkeen kuulen virheistä, jotka johtuvat vääristä ihmisistä. Jos hevosvoimat ei riitä, pitää alitehot hyväksyä siihen asti, että hepat joskus riittävät. Kysymys kuuluu, mitä tuon virittämisen eteen tehdään. Usein ei mitään. Järkevä keskustelu katoaa herkkään hipiään nopeammin, kuin ehdit kaverille soittaa ja heijastaa huoliasi. Mihin katosi hyvät kuninkaat ja kuningattaret. Joskus valtakunnassa oli kaikki hyvin.
Kysy tutulta neuvoa, ilosta olet aina syntyvä uudestaan. Siellä on kaikki hyvin.
t. Antti