Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Aloimme ystäväni Michael Majalahden kanssa julkaisemaan uutta Man Up podcastia. Kyseessä on miehisen energian mittari. Pari ekaa jaksoa on jo pihalla ja tehnyt hyvää työtä, herättääkseen keskustelua miehisyydestä tämän päivän suomessa. Matkaamme on vaadittu jatkamaan. Eritoten naiset huutavat apua. Jotain peruuttamatonta on tapahtumassa miehisyydelle.
Tavoitteemme on kirkastaa tämän hössötyksien keskellä, käytännöllinen ja riittävän vahva määritelmää siitä, mitä sana ”mies” todella tarkoittaa. Minkälainen miehen tulee olla, ansaitakseen tämän jylhän arvonimen. Tällä hetkellä treenisalilla näyttää siltä, että naisille kasvaneet henkiset pallit ovat isommat, kuin tämän päivän perus Jonnella jalkojen välissä keikkuvat, alati surkastuvat pikku kulkuset. Eikä miehet enää pärjää tilastokehityksessä. Tämän päivän alle kuusikymmentäyhdeksän kiloinen kauneuskilpailuissa pärjäävä tyttönen työntää 160kg penkiltä. Siinä on vähän isommillakin äijillä ihmettelemistä kerrakseen. Mitä tapahtui miehille? Tämä on tosi elämän Counter strike, pelastetaan miehisyys yksi sielu kerrallaan.
Ymmärrämme siis paremmin kuin hyvin, että keskustelun synnyttäminen on nyt tärkeämpää, kuin ikinä. Sosiaaliseen mediaan perustuvan kulttuurimme aikakausi ei tuo helpotuksia aiheelle. Nyt ollaan tekemässä paljon enemmän, kuin vain ilmaisemassa pelkkä mielipide aiheesta. Tässä ajassa, jos koskaan, isien, setien ja muiden hyvien miesten on opittava näyttämään roolimalliesimerkkejä miehisyydestä. Eikä nyt puhuta ikkunan takana läähättävistä setämiehistä, jotka joutavatkin alas Spartan kallioilta. Tosi asia on, että suoraan yli kolmannes Suomen pojista kasvaa isättömissä kodeissa. Toinen kolmannes isättömässä, koska isi ei jaksa. Isi on kankkusessa. Isi on poissa tai poissaoleva. Siinä käy, kuten kävi minullekin. Ei olut isää näyttämässä miehen mallia. Isä hylkäsi minut, hetki syntymäni jälkeen. Hassuinta oli tietysti se, että yleisö piti häntä miehisenä miehenä. Todellinen pyssysankari modernissa maailmassa, jyrkkine kannanottoineen, aikana, jolloin se ei ollut enää niin soveliasta. Huippuälykkäänä pidetty seuramies, joka osasi kuitenkin käyttäytyä miehen lailla, jos joku oli katsomassa. Lämmityspatterin kuva äidin kasvoilla, kertoi kuitenkin toisenlaista tarinaa. Jostain tuli raivo. Mietin joskus, että olisiko isä ollut erilainen, jos raivo olisi kulutettu voimailusalilla. Isä ei treenannut. Raivo patoutui. Pato murtuu ihmisen mielessä helpommin, kuin teräsbetonissa.
Onnekseni sain isän pieneksi hetkeksi elämääni. Kuin kiirehtimään hyveopillista koulutustani. Kiitos nuoriso-ohjaaja Kallen sieltä lastenkodistani. Mutta en voi väittää, etteikö liipannut läheltä. Oli myös monta kertaa hengenlähtö lähellä. Moni ei tiedä, mutta kohtasin paljon laitapuolen ihmisiä. Myös Immua, Latea ja Markoa kasvamisen herkkänä aikakautena, jolloin olin erityisen vaikutuksille altis. Onnekseni miehistymisen malli oli omalla kohdalla silloin jo täysillä päällä, joten terveelisempi seura, tulevat vastuut ja harrastukset vetivät pois pahuuksien painovoimasta. Voihan oppisopimus, punttisali, potkunyrkkeily, kitara ja nainen. Mitä sitä mies muuta kaipaa. Näistä ne miehen toimintaperiaatteet helposti rakentuvat.
Sanomattakin on selvää, että on syntynyt aivan karmea miehisyyden puute, jota yksinhuoltajaäidit eivät yksinkertaisesti voi millään korvata.
Se osa-alue, joka naisilta puuttuu, on testosteroni. Sille uholle on paikkansa, usko pois. Tämä on se kasvatuksen osa, jota ei voi mallintaa synteettisesti. Väärin kanavoituna käy toki hassusti. Ilman miehen mallia, poika on vaarassa saada tytön mallin. Nuoret miehet ja myös hieman varttuneemmatkin lapastelijat, haluavat nähdä vahvaa johtajamiehen mallia. Katsos, kun heidän lähellään elämästä tulee parempaa. Työhaastattelussa tilanne ilmenee käden puristuksesta. Onko tumpussa ollut muutakin, kuin tumppu, kaukosäädin ja peliohjain. Nälkä on kova. Naiset kiljuvat väsyneinä raudanpuutosta, eikä nyt puhuta pelkästään alhaisesta veren ferritiiniarvosta. Todellista luotettavaa miehisyyttä on vain niin kovin vähän esillä. Tutkimukset kertovat miehisen suvunjatkamisen kasvavasta katastrofista. Samalla nuortenmiesten pahoinvointi kasvaa potenssiin, kiihtyvässä potenssin laskussa. Eikä siinä mitään. Potenssi voi laskea monesta syystä. Mutta missä on mies, joka opettaa kehtaamattoman puhumaan rohkeasti ongelmistaan ja kysymään tietä. Häpeä on aina tappanut, mutta tässä ajassa enemmän, kuin koskaan. Spartalainen mies on luopunut häpeästään, jotta pystyy tekemään sen mitä tehdä pitää. Katsoo kyllä sitten aikanaan vaimoaan silmiin kysyäkseen, ovatko juuremme yhdessä, ennen sodan julistusta häiriköille. Vaimo odottaa turvaa ja suojaa. Tappajan meininkiä. Silti väkivallalle pitää olla aina yhteinen hyväksyntä, kuin säännöt yhteiskunnassa. Tällöin tappelussa on kysymys kehässä tapahtuvasta matsista, kadulla heikomman puolustamisesta tai tilanteesta, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Pitää siis olla oikeutetusti sodassa vihollista vastaan. Kysymys kuuluukin, että miten saadaan koulukiusattu reppana ottamaan askel ulos häpeän varjosta. Sanomaan nimensä ääneen ja kertomaan äänensävyllään maailmalle, että tämän nimen kuultuasi alkaa tapahtumaan. Ja häntä uskotaan.
Mieheksi pyrkivän pitää nähdä, mitä tarkoittaa olla mies.
Miehen täytyy saada selvät perusarvot ja suuntaviitat, jotka ohjaavat heidät kohti naisen ihailua. Sellaiseen elämään, johon heidät tarkoitettu. Miehen rooliin.
Ajattele nuorta poikaa, joka kysyy sinulta. Mitä on olla mies? Miten vastaisit. Poju tarvitsee selvän kuvauksen. Sellaisen suoraselkäisen ja anteeksipyytelemättömän mallin, jonka hän voi omaksua itsellensä. Sen täytyy olla tervetullut hänen sydämeensä ja ruokkia itsenäistymistä. Sen pitää innostaa ja saada aikaan liikettä. Vastauksesi on perusta, jonka mukaan hänen tuleva luonteensa kasvaa. Ja kuten mikä tahansa pohja, sen tulee olla vahva. Meillä on kilpavoimanostossa sellainen sanonta, että mitä vahvempi pyramidin pohja, sitä korkeampi pyramidi.
Perustyö on tehtävä, jos haluaa olla kestävästi vahva. Jos kenen tahansa perustus on liian heppoinen, on myös mahdollista, että yksilön maailmankatsomuksesta tulee tuon heppouden kaltainen. Älykkyys kärsii. Totta kai ehdottomia miehiä on helppo ihailla. Uskollisuus on hyve, jota romanttisesti ihaillaan. Mutta uskollinen on myös hakattu koira, joka tekee mitä käsketään, eikä sillä ole mitään tekemistä miehisyyden kanssa. Aikana, jolloin kuninkaat ovat enää vain kaukainen muisto, tällainen luonne miehellä on murhenäytelmä liiallisesta kiltteydestä. Tästä kärsin aikanaan itsekin. Olen nähnyt lukemattomien liian kilttien saavan turpaan, kerta toisensa jälkeen. Myöhemmin kiltteys on valinta, siitä minkälaista yhteiselämää haluat vaimosi kanssa elää. Mutta mies tietää, että tasapainoisessa hyvässä elämässä ei vain ole mitään sijaa hyväksikäytölle.
Toisaalta, jos perusta on liian leveä, poika ei ehkä koskaan asetu kunnolla mieheksi. Pyramidi ei koskaan nouse. Voima jää kasvattamatta. Ja oli ikä miehellä mikä tahansa, kun kysyt tuon miehisen kysymyksen, niin se on poika, joka jää odottelemaan vastaamista. Mies jo tietää. Tämä on se rauha, jota sydämemme ja mielemme kaipaavat. Meidän on tiedettävä vastaus, koska kaikki miehisyys meissä nojaa tähän taustaan. Tähän arvomaailmaan me nojaamme, päätöksenteon hetkellä.
Miehisyys, on hyvettä miehisyydessä.
Lähtökohta on se, mikä on oikein. Johan se muinainen japanilainen sanontakin toteaa, jos yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Liikkeiden tulee olla sen verran hienovaraisia, että takana seisojatkin on huomioitu. Mies on johtaja. Johtaja ei miellytä ketään oikean kustannuksella, vaan tekee aina oikein. Tämä on kaikista vaikein asia, johon olen törmännyt pitkällä johtamisurallani.
Miehet ovat sotineet kautta aikojen. Naisille on paikkansa, joka roolituksessa. Ja juu, tottahan toki myös miehen voi raiskata, mutta miehet eivät voi synnyttää. Sotavangin kohtalo on aika paljon julmempi naisille, kuin miehille. Miehisessä maailmassa raiskaamista pidetään muutenkin niin voimalla rangaistavana tekona, että sitä tapahtuu vain kulissien takana. Yksikään raiskaaja ei näytä naamaansa vankilan gongilla, se on aivan varma juttu se. Eikä enää missään muuallakaan, kun jää kiinni tuollaisesta. Pitää olla viisaampi.
Kuka opettaisi hyveitä?
Elämä on jo niin perisyntien runtelema, että vastavoimaa kaivataan. Enää ei ole sunnuntain pyhäkoulua. Ja oli uskontosi mikä tahansa, niin lupaan, että kaipaat vierellesi johtajaa, joka tekee elämästäsi parempaa. Tällainen tyyppi on hyvejohtaja. Harvinainen laatuaan. Hän ei lähde mukaan ympäristön kitinöihin, eikä muuta oikean suuntaa, vain huutoäänestyksen perusteella. Hän tietää, että meteliä tulee aina, eikä yleensä meteli vaadi häneltä mitään huomiota. Vasta sitten, kun joku sortaa yleistä rauhaa vastaan. Hän muistuttaa olemassaolostaan. Kuin kuningasapina, joka ravistaa häkkiä kertoakseen, kuka on pomo. Ilman tätä ravistelua, rauha häiriintyy. Ajattelemattomat painekoestavat tätä rauhaa, kokeilemalla omaa vaikutusvaltaansa. Yksi yrittää saada itseoikeutettuja erivapauksia jäämään voimaan ja toinen haluaa kiristää lisää liksaa. Kumpikaan ei yrityksissään onnistu miestä vastaan, koska mies ei neuvottele terroristien kanssa.
Toinen asia, jota painekoestajat eivät tunnut ymmärtävän, että kukaan ei ole korvaamaton. Ei jäänyt reikää veteen tälläkään kertaa. Jostain on jäänyt päälle sellainen poikamainen kiukuttelullinen harhaluulo, että miehen tulee kapinoida. Voin kertoa sinulle, että yksikään kapina ei ole päättynyt hyvin kapinoitsijoiden osalta. Ei sitä hirsipuuta vain nostalgian vuoksi pelata. Tämän päivän hirsipuu on työttömyys ja vankila ja yksinäisyys, jonka kapinahenkinen aiheuttaa itselleen. On siis jäänyt kriittinen osa herran pelkoa kasvattamatta, kun pitää vielä aikuisenakin kiukutella, kuin pikku lapsi. Tämän päivän yhteiskunnassa myydään eniten yrityksiä, joiden pyörittäminen tuottaa enemmän päänvaivaa, kuin mahdollinen osinko. Ei siis pidä ihmetellä, miksi muutosneuvotteluiden luvattuna aikakautena tätä muutoskorttia käytetään yhtä helposti, kuin aromisuolaa ripotellaan näkkileivän päälle. Ei jaksa enää kasvattaa.
Mies jaksaa, ja mies kasvattaa.
Tuupertuminen aiheutuu siitä, että sinä et ole itse kasvanut ja kasvata matkalla toisia. Silloin, kun sen hetki koittaa. Kuorma kasvaa liian isoksi ja moottoriteho tulee vastaan. Jossain kohtaa lopetit välittämisen. Mietipä aikaa ennen sitä. Missä meni pieleen? Töissä se on sitä, kun lukemattomista keskusteluista huolimatta, mitään parannusta ei tapahdu. Vaikka kuinka sovitaan, niin mikään ei muutu. Samalla tavalla käy kotona, kun ei osata vaatia oikeuksiaan. Ja sitten, kun jo kauan aikaa sitten sinulle on ollut selvillä, että mitään oikeuksia ei ole. Niin mikä helvetti sinut sai alistumaan kohtaloosi. Kuka antoi kaikille luvan olla harjoittamatta sovittua treeniohjelmaa
Tiesitkö, että ihminen on luomakunnan ainoa olento, joka tyytyy vähempään, kuin voisi parhaimmillaan olla. Miehinen voimattomuutesi johtuu treenin ja roolimallin puutteesta. Olet arkojen ihmisten ympäröimänä ja ihan syystä. Kukaan ei halua muutosneuvotteluissa listan kärkeen, kuka saa ensimmäisenä kenkää. Tämä on asia, josta mies on osannut pitää huolta jo ennakoiden. Kukaan ei pysty haastamaan miestä, joka on tottunut hiljaisuuteen, jota yksinolo ei haittaa. Hän pitänyt markkina-arvostaan huolta. Töitä riittää ja aina on viisi työpaikkaa takataskussa. Ei kiristys mentaliteetin vuoksi, vaan itsearvostuksen vuoksi. Yleensä itsenäiset ihmiset ovat yrittäjiä tai sen kaltaisia, joista työnantaja tykkää. Arvostavat itseään sen verran, että kun meno äityy vääränlaiseksi, voi huoletta sanoa sanottavansa ja tarvittaessa jatkaa matkaa. Stressi tulee kyllä, jos tämä osuus tontistasi on hoitamatta. Väärästä turvallisuudentunteesta nauttimaan oppinut elää mieluummin diktaattorin vallan alla ja ottaa siellä herransa pöydältä tippuvat rippeet, kuin kapinen koira. Ei sano ikinä vastaan. Muristaan sitten vain kulisseissa.
Moni nauttii kyllä hedelmistä, mutta eivät silti ole valmiita hoitamaan osuuttaan.
Kaikki ei ole yksilön omaa syytä. Siinä käy helposti niin, että isi ja äiskä hoitaa. Kukaan e opeta, mistä raha tulee ja se aamupala on valmiina pöydässä. Sinä yhtenä aamuna, kun näin ei ollut, niin se on äidin syy, että lapsi myöhästyi koulusta. Leipä piti tehdä ihan itse. Taikakaappi on liian pitkään tuottanut valmiit ainekset, joilla herkut joku toinen oppimattomalle valmistaa. Ei siis pidä ihmetellä nykytilaa.
Päälle tulee kettuilut siitä, että keittiö ei ollut toivotulla tavalla aseteltu.
Katsos, aina joskus nälkäinen haluaa itse leikkiä keittiötä, niin silloin kaiken on parempi olla paikallaan. Tämä ei kato sitä, olisiko ollut kohtuulista tehdä osuutensa, kun äiskä on työpäivän päätteeksi hieman väsy. Enää ei siis riitä kiitoksen saamiseen se, että katto on pään päällä, ruokaa kaappi täynnä ja päälle valmistetaan kaikki perheen ruuat. Sen kerran, kun kasvukipuinen käyskentelee keittiöön narisemaan, ”koska sitä ruokaa oikein tulee”. Saat todennäköisesti vain lapsellista kasvatusopillista mielenosoitusta, jossa hallitsijaa yritetään saada tekemään parempaa työtä. Lapsiruhtinas on syntynyt. Mies kestää tämänkin, ei tosin hiljaa. Nyt on kasvattamisen paikka.
Tästä saamme nauttia aikanaan lisää, kun joku pikku terroristeista pääsevät vahingossa valtaan. Katsos, kun joku näistä etuoikeutetuista päättää käydä kouluja ja ottaa ilmaisen paikkansa, vaikka valtion päättäjistössä, niin eihän siitä nyt mitään kunniavelkaa nouse. No ei ainakaan, tuota kaiken maksanutta rahvasta kohtaan. Ja kansa on ihmeissään. Tapakasvatus jäi nyt vaan tekemättä. Pitääkin äänestää lisää liksaa. Sitten tulee nyrkistä kotimatkalla puiston läpi. Taas oli mies kasvattamatta. Ei noita asioita näin hoideta. Alkaa olla myöhäistä, todella myöhäistä.
Aika monta sellaista löydän lähipiiristäni, joita ääneen sylettää katsoa tätä miehistä rappiota. Ei tarvitse kuin hetki lukea somejulkaisuja, ja ihmetellä näitä ihmisiä. Jotka mielellään nauttivat demokratian ja hyvinvoinnin hedelmistä, mutta eivät ole kuitenkaan valmiita tätä lahjaksi saatua oikeutta vastaan, omaa osuuttaan hoitamaan. Juu, onneksi on olemassa sananapaus, mutta vain heille, keiden sana pitää. Puheista tulee velkaa, joka pitää maksaa takaisin. Kuka olisi opettanut tämän ajoissa pikavippiä ottavalle teinille. Olisi ehkä välttynyt pahimmalta sitten aikuisena, pikavippien kierteessä.
Eräs tankoveli kertoi, kuinka juuri tämä raivostuttaa eniten. Somessa karjutaan kovaan ääneen ja ollaan valmiita ajamaan sananvapautta. Edistämään sillä ideologioitaan omaan etuunsa asti. Mutta heti oman agendan=suunnitelma itselle, onnistumisen jälkeen, haudataan ajatus sananvapaudesta ja äänestetään sitä vastaan. Katsos, se on jo tuottanut omat edut. Ei tarvita enää. Nooh, valehtelijoille on onneksi omat kemunsa, Spartan kallioiden pohjalla.
Mies ei kuitenkaan koskaan lähde mihinkään kitinään mukaan.
Vaan opettaa tyynen rauhallisesti, mikä on oikein ja missä kenenkin paikka on ruokaketjussa. Kuinka oma leipä ansaitaan ja kuinka jatkopalveluita saadakseen tulee käyttäytyä. Mies osaa sijoittaa järkevästi. Niin sanansa, rahansa, kuin rakkautensa. Pätee naisiin ihan yhtä hyvin, mutta nyt puhutaan miehisyydestä, jota nainen kaipaa.
Mies ei käännä koskaan selkäänsä ja juokse ongelmista pois, sillä silloin tulee vain puukkoa. Asia on sillä lailla, että miehen tehtävä on puolustaa. Kotia, uskontoa, isänmaata, perhettä ja oikeutta olla mies vapaassa maassa. Vapauteen kuuluu oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Vapaudessa saat sanoa vapaasti, kunhan et loukkaa kenenkään kunniaa. Saat myös olla fyysisesti koskematon, niin halutessasi. Samalla tulee velvollisuus maksaa veronsa ja noudattaa lakia.
Jos et vielä ole oppinut, niin sananvapauteen liittyy sellainen vaatimus, että jonkun tulee haluta puolustaa tuota sinun oikeuttasi. Jos puolustaja puuttuu, niin huonosti käy. Meillä ei ole mitään ilman itsenäisyyttä ja mies ei voi olla mikään mies, ilman itsenäistymistä. Tämä vaatii miehenmallia. Alkaa asiat tapahtumaan sovitusti ja maailma ympärillä kirkastumaan. Syntyy luottamusta elämään ja tulevaan, jossa menneisyyden traumat ovat heikompia, kuin paremman tulevaisuuden imu.
Jos sinua ei muusta tunneta, niin kasvatuksellinen rakkaus ei jätä ketään ikinä kylmäksi.
t. Antti