Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. itä opin työstä ja elämästä.
Aina kannattaa käydä tervehtimässä vanhaa ystävää. Tällä kertaa pitkäaikaista entistä työkaveria. Mukava tunne, jatkoimme siitä mihin viimeksi jäätiin. Näin se ystävien kanssa menee. Saa hyvää energiaa. Vaikka kyseessä onkin vain työn kautta kasvanut ystävyys, niin se ei poista sitä tosi asiaa, että sinä joko viihdyt jonkun seurassa tai sitten et. Sinua siis kannustetaan. Mukava tunne, kun saa jakaa elämäänsä jonkun kanssa, joka sinut tuntee ja on elänyt matkaasi mukana. Muistelut ja tuttujen kartoitus etenevät vauhdilla. Vaikka ei hetkeen olla nähty, mitään vaivaannuttavaa ei tilanteeseen liity. Ihan kuin eilen olisi yhdessä parannettu maailmaa ja nyt heti taas. Luvataan pitää yhteyttä ja näin tullaan tekemään. Ystävät pitävät yhtä ja auttavat toisiaan. Se on hyvä muistaa. Molemmat lähtivät samasta syystä pois työstä. Huono henkilökohtelu. Siinä suurin yksittäinen syy, miksi työyhteisöt eivät nouse haluamalleen tasolle. Sisäinen ihmisten kohtelu ei yllä tasolle, jota ulos haluttaisiin näyttää. Sitten kun kohtelet ihmisiä oikein, niin ne eivät lakkaa soittamasta, kun haluavat niin paljon takaisin turvaan. Työmaailma on ilkeä ja kylmä paikka, ilman työystäviä.
Sitten raakaan todellisuuteen.
Sitä toivoisi, ettei kuolema tulisi joka ihan viikko niin lähelle. Samalla toivoisi, ettei ihmisten henkilökohtaiset traumat nousisi ahavoittamaan kiukkuarkea aivan niin usein, kuin tuppaa tapahtumaan. Toisilla lähtee lapasesta helpommin. Vasta pääsin kirjoittamasta aiheesta, kun taas läheltä lähti ihmisiä. Avioero, syöpä, sairaskohtaus, onnettomuus, siinä syitä ulko-ovelle. *Kaikkia yhdisti yllätys. Avioero sai ampumaan itsensä, toisella syöpä vei varoittamatta, kolmannella sydän pysähtyi kesken työpäivän ja neljäs sai juopon kylkeen. Lohduttomuus kuuluu kertojansa äänessä. Sitä jää väkisinkin miettimään tätä muutosten vauhtia maailmassa. Tasan ei mene nallekarkit. Mieleen tulee jälleen *ratkaisun avaimet. Vain ratkaisija puuttuu. Se kuuluisa joku, tarvitaan hoitamaan homma, kun muista ei siihen ole. Kukaan ei vain tunne tätä Jokua vieläkään.
Ystävä kertoi kokemuksiaan työstä. Vuosikymmen on vilahtanut työpaikan kurailuja suodattaessa. Esitimme saman kysymyksen puolin ja toisin. Mikä saa sinut jaksamaan? Tarinaa tuli etenkin siitä, miten esimies on kohdellut väärin ja saanut koko työyhteisön natisemaan liitoksissaan. Hyvät ihmiset lopulta nostavat kytkintä ja kuorma kasvaa heillä, ketkä jäävät vielä vastuut kantamaan. Kun narsismi, eli itsekäs hyväksikäyttäjä nostaa päätään, on pahoinvointi varmaa. Ei tämä paha pomo kuulemma kuitenkaan aivan huono asia ole ollut. Koska tämä huono ihmiskohtelu on saanut työyhteisön jäsenet lähenemään keskenään. Siis jakamaan tukea ja turvaa toisilleen. Veljellis-siskollinen naljailu ystävälliseen sävyyn paljastaa äkkiä hyvät värinät kuulijalleen. Turvaa haetaan työkaverista. Parhaista tulee ystäviä. Joistakin parhaita ystäviä. Ja heidän vuokseen niin moni on jaksanut jatkaa. Kun on ollut valmis tekemään toisen puolesta sen mitä tarvitsee tehdä. Ei organisaatiolle, vaan ihmiselle. Kirkonmies tosin sanoo jumalalle, ei ihmiselle. Sama se, kunhan jaksat jatkaa. Ja kuten olemme jo aiemmista kirjeistä oppineet, vain tällä ihmisen jaksamisella on merkitystä menestyksen kannalta. Jaksaako ihminen. Luovuttamien on ihan yhtä helppoa, kuin aloittaminen.
Mikä saa sinut jaksamaan?
Omasta puolestani voin todeta, että perhe ja ystävät nousevat korkeimmalle jakkaralle. Heistä saa tukea ja turvaa, mutta myös iloa ja energiaa. Sitten on suunnitelmaa ja tavoitetta. Niitä päivittäisiä kurinalaisuuksia. Merkityksellisen tekemisen keskellä ja tavoitteiden tuodessa kierroksia vauhtipyörään. On kuitenkin hapenotto sarjojen välillä oltava turvattua ja hoivaavaa. Koti on tärkeä turvapaikka. Parhaissa tähtimerkeissä syntyy yhteisiä suunnitelmia ja näistä tulee imureita tulevaisuuteen. Kirjoita tavoitelistalle, vaimolle kauan kaivattu rantaloma, niin yllätyt, miten tervetullut tyyppi olet. Ystävä on muuten sellainen, joka sinun sairastaessa tuo tarvittaessa keiton kotiisi. Ja nyt ei puhuta Suomen valtion omistaman monopoliyrityksen jo edesmenneestä *sopasta. Vaikka toisinaan juhlan tullen sekin voi tulla kyseeseen. Itselleni tietenkin harvemmin, kun ei tällainen urheilija tuhlaisi ikinä päivääkään krapulaan. Jos olet kilpaurheilija, suosittelen tutustumaan alkoholin kehollisiin vaikutuksiin. Tämän jälkeen et enää käytä kyseistä tuotetta. Jos olet maallikko, suosittelen tutustumaan alkoholin kehollisiin vaikutuksiin. Tämä jälkeen mietit kaksi kertaa, suostutko enää laittamaan myrkkyä kehoosi. Ongelma vain putkahtaa siinä, että harva on tosissaan. Harva urheilee kilpaa ja tavoitteellisesti. Ja vielä harvempi maallikoista *ottaa elämäntapamuutoksensa vakavasti. Tässä samaisessa leikillisyydessä lepää myös suurin syy työyhteisöjen kehittymisen epäonnistumiseen. Asioita ei tehdä tosissaan ja tarkasti. Ei niitä asioita liian vakavasti saa ottaa. Naurun puuttuessa kukaan ei jaksa tarpeeksi pitkään. Toki aina välillä pölähdyksistä osa menee tietämättömyyden piikkiin. Et osaa etsiä ongelmia, joista et ole vielä tietoinen. Toinen puoli menee kaveripiirin painostuksen alla murenevan itsetunnon piikkiin. Joukossa tyhmyys voi myös tiivistyä. Mistä opettaja siihen pisteeseen, jossa veturi alkaa vetää ihan itse. No, jos se olisi heleppova, niin eihän meillä olisi kuin miljonäärisupertähtiä.
*Soppa = Wikipedian mukaan tämä Sorbus oli pihlajanmarjoilla maustettu suomalainen cocktailjuoma. Hassu nimitys juomalle, jonka itse muistan sillä lailla, että tämä oli se katujuoppojen keskuudessa kiertävä paperipussiin sullottu pullo ja ainoa mikä enää pysyi rappioalkoholistin kitusissa sisällä. Tämä ihme aine putosi sinne vielä suhteellisen mukavasti, kun mikään muu ei enää kupuun sopinut. Kyllähän se oli todella makeaa. Kysymys kuuluu, että voiko kaksitoistavuotias lapsi löytää itsensä sopparingin keskeltä ja miksi maailma sallii sen? Tasan ei mene nallekarkit. Onneksi poliisi sattuu aina silloin tällöin kohdalle ja nappaa pojut *takaisin kouluun.
*Kaikkia yhdisti yllätys
Vai tuliko yllätyksenä sittenkään. Katsoitko vain läpi sormien. Pystyt päättelemään paljon ihmisten käytöksestä ja tavoista. Tuohon päälle tulee se tosi asia, että ihmiset ovat laumaeläimiä. Eli, kun joku alkaa huutelemaan kiukkurumaa, niin kuoroon helposti yhdytään. Tuomio se on mikä kannattaa, ei lopputulos. Sitten muistankin, että oirehtimisen taustalle liittyy aina jotain henkilökohtaista vauriota. Ei reaktiot muuten olisi niin voimakkaita. Varsinkaan tutkimatta ensin kyseistä tilannetta sen syvemmälle. Eikä tästäkään pidä yllättyä. Sieltä ihmisten keskinäisistä kiemuroista löytyy niin erikoisia järjestelyitä, että mistään ei pidä enää yllättyä. Mielensairaudet lisääntyvät ja ympäristön katkeruus kasvaa, kun elämät valuvat perversioihin. Pahoinvointi tulee lähelle. Älä ylläty, kun käytöksen rumuus yllättää sinut. Sellaisia ne ihmiset ovat. Mutta muista tämä yksi asia. Heillä ei ole mitään vaikutusta sinuun, eikä elämääsi, ellet itse niin halua. Sinä päätät. Kysymys kuuluu, oletko bussissa, vai omassa autossa? Mieti vielä hetki sitä tavoitelistaasi.
Keskustelin erään aloittelevan yrittäjän kanssa. Hän etsi neuvoja ja viisautta alkavalle taipaleelle. Hän kyseli erityisesti siitä, mitä yllätyksiä vastaan voisi tulla. Miten voisi varautua. Otin ensin hieman selvää, minkälainen työpersoona hän on ja mitä hän oikeasti osaa. Sitten totesin, että ei sinulla työn puolesta ole mitään hätää. Kaksi asiaa nousee kuitenkin tästä pinnalle. Mieti vielä mitä tapahtuu, jos sinua ei ole. Sitten ymmärrä, että osakkaiden keskuudessa ei tule aina vallitsemaan yhteisymmärrys ja valta voi päättää jotain muuta, kuin sinun etusi mukaisesti. Tähän et voi mitenkään varautua, jos et omista päättävää osuutta. Osakassopimuksella voit yrittää suojautua parhaasi mukaan, mutta lupaan, että et osaa ottaa kaikkia tulevia kiemuroita huomioon. Siellä on tulevaisuudessa niin paljon muuttuvia tekijöitä, ja aina joku voi tehdä kuitenkin toisin. Ihminen on oikukkaampi eläin, kuin neiti onnetar. Voit suunnitella, mutta sitä kutsutaan vain suunnitelmaksi. Parhaimmillaankin suunnitelmasi on vain luotettavuuden heijastus tämän tiedon valossa ennustettavasta tulevaisuudesta. Ja siellä voi silti käydä mitä vaan. Hyvin harva pystyy toimeenpanemaan kaiken ja päälle tulee nuo inhimilliset tekijät. Elämä yllättää ja pian taas uudestaan. Tee parhaasi ja opettele paremmaksi. Älä ryhdy mihinkään sellaiseen, jonka pieleen mennessä, et pysty elämään asian kanssa. Älä silti pelkää. Ainoa asia, jota tulee kavahtaa, on ajan hukkaan kuluminen. Jos teet työsi kestävästi, etkä käytä vääriä oikopolkuja. Voit jopa onnistua. Tunnen monta onnistujaa. Mikäs sinulta on riistänyt saman mahdollisuuden?
*Ratkaisun avaimet.
Tiedät jo, että ihminen muistaa aina sen, miten sait hänet tuntemaan. Siksi työyhteisön tärkein tehtävä on vaalia ihmisten välistä toimeentuloa. Tässä henkilön yhteisöön sopimisen tärkeys korostuu. Jotain mikä selviää vain kokeilemalla. Myrkky on myrkky, aivan sama kuka sitä myrkkyä ojentaa. Itsehillintä on kuitenkin se kaikkein tärkein työkalu. Minullekin kävi äskettäin sillä tavalla, että se mitä sanoin ei miellyttänyt, jota kuta. Sain kohtuutonta vihaa päälleni, asiasta, jolla autoin samassa tilanteessa olevaa. Itse autettava kohde kiitti vuolaasti, ja se riittää mainiosti. Mutta joku mielensä pahoittaja kiukuttelee aina jeesusteluun asti. Jos yrität miellyttää kaikki, menetät kaikki.
Jos jotain olen oppinut näistä tunteen paloista, se on se, että ei kannata lähteä mukaan. Usko nyt, ei niillä ihmisillä ole mitään vaikutusta elämääsi. Ja jos et arvosta itseäsi sen vertaa, että jätät tekemättä oikein, vain miellyttääksesi kiukuttelijoita, niin ei meillä ikinä tapahtuisi mitään korjaavaa liikettä. Ihminen on aina itseoikeutetun erivapautensa ansainnut ja siitä tulee lupa rääkiä, mitä sylki suuhun tuo. Aivan sama kuinka paljon toista loukkaa. Kenellekään ei vain tullut mieleen kysyä, että miten se tyyppi, jota piti auttaa yli päätään voi. On helppo huudella sivusta ja jättää oma osuus hoitamatta. Katsos, jokaiselle on mielipiteensä, sitten jäljellä jää tekeminen. On heitä, ketkä puhuu, ja heitä kenestä puhutaan. Valitse kumpaan ryhmään haluat kuulua. Tämä on jotain, minkä opin jo nuorena. Kiitos sellaisen maailman vahvimman legendan, kuin Riku Kiri. Vain tonttinsa hoitavat voivat kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Tee ja tuota, niin voit saada. Muuten pääsee vikisijöiden joukkoon. Ja siellä on paljon mielipiteitä vastassa. Kaikki voi mennä pieleen. Älä silti lopeta yrittämistä. Uskalla unelmoida ja elää unelmasi todeksi. Sieltä sen virran löydät. Se ei ollutkaan haltijan taikasauva, joka tulevaisuutesi tuo, vaan päivittäinen kurinalaisuus. Harvinainen herkku, pirskahtelevan oirehtivassa ihmismassassa. Kaikki on hyvin, kun laatu on kunnnossa.
*ottaa elämäntapamuutoksensa vakavasti.
Suurella todennäköisyydellä ihminen, joka vihaa sanaa ruokavalio, ei ole siellä missä haluaisi. Miksi muuten sana, joka liittyy vain siihen mitä suuhusi työnnät, aiheuttaisi välitöntä raivoa. Väsymys on iskenyt koetusta elämästä, eikä siellä ole mukamas aikaa punnita ruokia. Eiköhän jokaiseen muotihullutukseen saada joku diagnoosi taustalle, kun oikein syvennyttään tutkimusmäärittelemään. Tarkoitan tällä sitä, että mitä raivokkaampi puolustusreaktio jotain ilmiötä kohtaan, sitä suurempi syy ymmärtää, että siellä on jotain kovin henkilökohtaista selvitettävää taustalla. Yleensä kukaan ei selvitä, niin raivo saa lentää vapaana. Vaatii yleensä jonkinlaisen pohjakosketuksen, että hoitoon hakeudutaan. Jos sellaista nyt ylipäätään enää on tarjolla. Eli ei suinkaan tehdä pikaista johtopäätöstä, että oman mielipiteen laukoja olisi oikeassa. Leikkaus, kun ei tarkoita enää pöydällä avattavaa ihmistä, vaan tuhlailusta pakotettua säästöä väärästä paikasta. Vastaus riippuu aina siitä, kenen suusta se tulee. Sitten tulee nämä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet. Toisella se karppaus vain toimii paremmin, kuin toisille. Kysymys kuuluu, oletko ottanut selvää mikä sinulle oikeasti toimii, vai lauotko vain lonkalta. Ja jos et ole ottanut laajaa verenkuvaa säännöllisesti ja tutkinut mitä muutoksia ja vaikutuksia elimistössäsi tapahtuu, olet vain mielipiteillyt itsellesi. Eikä siinä mitään, näin suurin osa tekee. Sitä kutsutaan arjeksi, eikä siellä ole voimavaroja aivan kaikkeen. Mutta tosi asia on se, että käytät aikaasi ja seisot ruokajonossa, joka tapauksessa. Teet sitä hellan äärellä tai pizzerian kassalla. Älä käsitä väärin, ei pizza ole pahasta. Jos se mahtuu kaloreihin. Itsekin tykkään pizzasta kovin. Ja pizza silloin tällöin on todella kivaa. Ei ole vienyt minulta mitään. Vitriini on pizzasta huolimatta palkintoja täynnä. Eli päin vastoin, pizza on antanut vain mukavia hetkiä, ystävien ja rakkaiden kanssa. Nyt kysymys kuuluu, että jos käytät viisinkertaisen ajan pizzeriassa vierailuun, kun samaan aikaan terveellisen hyvän ruoan valmistus vie kotona vain kymmenen minuuttia ja maksaa vain viidenneksen hinnasta, miksi keksit tekosyitä? Tuo on se yksittäinen suurin ongelma, josta sinun kohdallasi kannattaa ottaa selvää. Miksi valitset, kuten valitset. Kuka on kuskin paikalla, kun sinä menetät valtikan. Tuo tulee eniten määrittelemään elämääsi, kuin mikään muu yksittäinen asia. Jos joskus löydät tiesi terapiaan, oli se sitten ystävä tai ammattilainen, keskustele tästä. Mikä saa sinut etsimään lohduttomasti lohtua vääristä paikoista. Olen itsekin kärsinyt turvattomuutta, sekä nälkää ja kerjännyt jo lapsena, joten tiedän mitä käyt läpi. Tämän ei vain tarvitse olla sinun pysyvä kohtalosi. Mielen haavat yleensä jätetään vuotamaan, vaikka hoivalaastari olisi parempi vaihtoehto. Arjen voi kehystää uudelleen, jos vain raamit löydät työstettäväksi. Yleensä tähän tarvitsee apua.
*takaisin kouluun.
Keskustelin markkinointiammattilaisen kanssa. Hän innostui erityisesti, kun tajusi, että on itse täydellistä kohderyhmää meidän tuoteperheellemme. Kiva, kun jokainen vastaantuleva ihminen on mahdollinen asiakas. Sitten tulee se miljoonan euron kysymys. Miten kohdistaa paukut, kun aika on niin kovin rajallinen? Kyllähän sitä itsekin oppisi markkinoinnin ammattilaiseksi, mutta miksi odottaa, kun apu on jo saatavilla. Viisas resurssien käyttö parantaa hyötysuhdetta. Ai, että. Tässähän jo innostuu. Ai niin, se työ pitää tehdä joka tapauksessa. Tiesitkö, että vain ottamalla selvää, voit tietää missä mennään. Siihen tarvitaan paluutietoa. Kuten osaamiskartoituksia työyhteisön henkilökunnalle. Vaikka tulos olisi kuinka karmiva, niin ainakin nyt tiedetään mitä pitää harjoitella. Päästään siis eteenpäin. Se joka tämän työn tekee, voittaa lopulta kaikki. Ai miten niin? No ostaisitko itse ensikertalaisen remppaamaan keittiösi, vai sellaisen ammattilaisen, josta ilahduttavia tarinoita kerrotaan. Aivan, tämä oli helppo.
Näiden pärjäämisasioiden kanssa palataan aina samoihin teemoihin. Miksi tuo tyyppi ei tee sitä mitä pitää. Keksii vain selityksiä ja tekosyitä. Tämäkin on helppo. Ihminen ylipäätään sanoo mitä tahansa, jotta saa paikan. Auervaarat ja auerliisat tekevät kaikki temput, päästäksesi pöksyihisi. Sitten tili on tyhjä ja kupeet saastutettu. Huijaus meni läpi. Väittää osaavansa, ja osata, ovat kaksi kovin eri asiaa. Ja vain suorituskyvyllä on lopulta merkitystä. Kuka tekee työn. Tiesitkö, että ihmistä vaivaavien kammojen lista on niin pitkä, että tuskin jaksaisit sitä yhdeltä istumalta edes lukea. Puhumattakaan siitä, että tietäisit mitä kukin kammo voi pitää sisällään. Ihminen voi pelätä, ihan mitä tahansa. Vaikka toisen ihmisen loukkaamista siinä määrin, että ei sitä tee. Ei vaikka joku kuolisi. Miten hoidat ongelman, jos et uskalla sitä kohdata. Helpointa on olla tekemättä mitään. Mutta kuinka arvostettuna sitä pidetään? Surkeita tyyppejä on jo ihan tarpeeksi. Ei alennuta siihen enää.
Mitä sinä pelkäät?
Kerran näin kauppareissulla, kun nainen hyppi vuorojaloin pihalaatoituksen yli siten, että koskaan ei saanut astua välien päälle. Sitten ennen sisään astumista, hänen piti ottaa kolme ruutua taaksepäin ja hyppiä samalla jalalla sisälle asti. Jos ovelta tuli vastaan joku samaan aikaan, niin uusiksi meni. Melko rasittavaa. Olisitko uskonut tällaisen mahdolliseksi, jos et omin silmin näkisi. Tämä tyyppi ei tule astumaan välien päälle, vaikka kuinka pakottaisit. Ja sitten kun et ole pakottamassa, niin vielä vähemmän. Tämä on sarjassamme asioita, joita ei pidä yrittää muuttaa, vaan näiden kanssa opitaan elämään. Siksi edelleen johtajan tärkein tehtävä on ottaa selvää. Jos sitä liikettä ei tapahdu, mitä odotat, niin pitää mennä katsomaan mistä on kyse. Sitten pitää katsoa silloin, kun kukaan ei tiedä, että katsotaan. Tähän löytyy monta tapaa. Rehellisyys on kuitenkin se, mistä kaikki alkaa. Pitää uskaltaa ja haluta puhua. Kyllä joku naapuri on nähnyt, miten niitä laatan välejä vältellään. Siellä on jotain tutkimisen arvoista. Sitten tulee valinta. Kuinka syvälle menet tutkimusmatkallasi ja oletko valmis hoitamaan asian päätökseen. Kun kammo voi olla mitä vain, tulee perään kysymys. Kenet pyydät apuun, kun itse et pysty?
Meillä on elämässä monta vaikeaa keskustelua ja kun asiat tulee lähelle, niistä tulee vieläkin vaikeampia. Kun jokainen ihminen joutuu edelleen johtamaan vähintään itseään, ei tästä ole tulossa yhtään helpompaa, ainakaan ilman harjoittelua. Kysymys kuuluu, oletko harjoitellut?
Tiedän, että sinusta on.
t. Antti