Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kun kaikki mahdollisuudet näyttävät kovin paljon työltä, kannattaa aikaisin hyväksyä vain kaikessa rauhassa se tosi asia, että osa panoksista ampuu aina ohi. Et silti lakkaa ampumasta, koska huomennakin pitää syödä. Jos olit nuorena viisas ja hyvä opettajaonni suosi, opit ymmärtämään markkinoita. Hait sataprosenttista pankkilainaa ja vivutit yritysrahoituksen lainoilla käsirahat kerrostalon ostamiseen. Ei se laitonta ollut. Nyt voisi olla hieman vaikeampaa toteuttaa. Lainoittajat ja yritystuet ovat tiukempien syynien takana. Kivaa on se, että nyt vuosikymmeniä myöhemmin elät vuokratuloilla. Ei niin kivaa on se, että tänä päivänä itket korkojen nousun tuskaa iltapäivälehdissä. Empatiaa ei heru. Kateus on niin karu bussivieras. Ehkä kerroit, että jouduit jopa myymään pari asuntoa. Muuten olisi juuri se tietty kahvipapu puuttunut aamukahvista. Ai kamala. Väestö ei kuitenkaan ymmärrä tuskaasi. Helppohan se on rikkaan siellä mersussa itkeskellä. Täällä nähdään nälkää. Samat mahdollisuudet, eri tietotaito. Molemmat tärkeitä oppeja. Koska jostain pitää tulla ajurit parempaan, muuten kerjuu on tarjolla.
Silti kaikki voi mennä pieleen.
Oletko jo lukenut Babylonin rikkaimman miehen. Luen sitä nyt puolivälissä tyttärelle iltasatuna. Häntä on alkanut kiinnostaa myös nämä tyhmät aikuisten jutut. Tarinat on kerrottu niin elävästi, että nyt yhtään tarinaa ei saisi jättää kesken jännän kohdan. Tuossakin hitunen salaisuutta. Pitää olla koukkuja kiinnittämään huomio. Jos olisit tiennyt jo aiemmin, et olisi maksanut tuota hintaa. Myöhemmin ei ehkä annettu vaihtoehtoja. Suomen kansalla on karuja kokemuksia valtiojohdon tyhmyydestä. Ei tarvitse kuin kirjoittaa kuukkeliin caruna, niin alkaa otsa hiki nousta.
Tämäkin on asia, jolle voi tehdä jotain, jos vain kiinnostaa. Mutta todennäköisesti olet liian kiinni maallisessa elämässä, joten et pysty muuttamaan omavaraiseksi järven rantaan. Kanto vesi, ulkohuussi, puugrilli ja lämminvesikattila saunan kulmaan. Kynttilänvalossa sitä on ennenkin iltasadut luettu. Mikäs sinua estää. Aivan, mukavuus on tullut helpon elämän mukana sieluun ja nyt siitä luopuminen tuntuisi rangaistukselta. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole kaupungissa vielä liian kallista. Tai onhan kaikki kallista köyhälle, mutta ei kuitenkaan tasoltaan saavuttamatonta. Ja nyt oikeasti hieman tarkemmin katselet niitä kulutustottumuksia, niin eiköhän aika äkkiä löydetä lääkkeet kulutuksen pienentämiseen.
Yksi tärkeimmistä opeista kaiken hälinän keskellä, on oppia rauhoittumaan. Nauttimaan hiljaisuudesta. Koska rauha ei tule pakonomaisesta elämänsä korjaamisesta, vaan siitä, että opit istumaan hiljaa paikallasi, keskellä omaa kaaosta. Näkemään kaiken hyvän, ja mahdollisuudet kaaoksenkin keskellä. Kuulet, näet, haistat, maistat, liikut, siis pystyt. Viittomallakin pärjää oikein hyvin. Tai ainakin näin sen itse koin, vaikka kuuro ystäväni ei samaan pystynytkään. Elämä oli kuitenkin rauhallisempaa. Äkilliset kovat äänet eivät häirinneet keskittymistä. Ylisuuri luokkakoko koko ja vierellä huutavat apinat eivät haitanneet. Syntymäkuuro ei kaivannut ääniä. Ei tiennyt mistä puhutaan. Häntä ei myöskään voinut huutoäänestää hiljaiseksi. Tuossa on meille kaikille jotain suurta opittavaa asioista, joita pidämme yleisesti murhenäytelminä. Moni maksaisi tuosta rauhan tuomasta keskittymiskyvystä paljon rahaa. Mietipä, jos pystyisit tekemään sen mitä tehdä pitää, ilman häiriötekijöitä. Mitä se elämällesi toisi.
Elämässä on niin paljon asioita, joihin et voi vaikuttaa. Onnettomuuksia sattuu ja koska tahansa voi työkyky mennä. Joskus pysyvästi. Mutta niin kauan, kun hengität, on mahdollisuuksia. Ehkä pidät puheita robottien tulemisesta pelottavana ja ajatus ikuisesta elämästä ei sinua juuri houkuttele. Mutta mietipä vaihtoehto, että oma lapsesi halvaantuu kaulasta alaspäin. Hän voisi kuitenkin jatkaa täyttä elämää ulkoisen kuoren sisällä, johon hänen aivonsa siirretään. Kuori näyttää ja tuntuu samalta, kuin aito ihmisen keho. Etkö haluaisi antaa tätä mahdollisuutta hänelle. Ja vaikka kaikki tekniikka on aluksi ulottumattoman kallista, se kuitenkin arkipäiväistyy nopeaa tahtia. Mikä ennen maksoi satatuhatta, on erää sadasosa tästä. Ajattele vaikkapa taulutelkkareiden kokoa tai tietokoneiden laskentatehon kasvamista. Tämän päivän älypuhelin on supertietokone, verrattuna parin vuosikymmenen takaiseen tyhmään tiiliskiveen. Huomisen tieteiskuvitelma, on pian tämän päivän totuus.
Kuka kärsivällisyyteen pystyy, voittaa.
Koska nyt pystyt lopettamaan murehtimisen asioista, joihin et pysty vaikuttamaan. Sitten voisit katsoa kotisi järjestystä. Se on heijastus kaikesta muusta elämästäsi ja kertoo paljon sisäisen kurin tasosta. En nyt tarkoita sitä, että käyttäisit kaikki aikasi kodin tahrattomana pitämiseen. Koske tämä todennäköisesti ryöstäisi sinulta keikan muun ilon elämästä. Toki, jos tästä sinulle maksetaan ja sillä elät haluamaasi elämää, niin kaikin mokomin, anna mennä vaan. Mutta todennäköisesti tästä ei ole kyse, niin en suosittele. Se mitä ehdotan, on se, että teet ne pienet asiat lennosta ja opit pitämään paikat puhtaana ja järjestyksessä pienimmällä mahdollisella kertapanostuksella. Näin kuorma ei kasva koskaan liian suureksi. Todellinen elämässä menestymisen määrittelevä tekijä, on kyetä hallitsemaan päivämarssin pituutta. Tuo lause kannattaa lukea uudestaan ja miettiä omaan elämään, eri osa-alueille. Vaikka voisit marssia aurinkoisena päivänä hurjan matkan, niin kannattaako se. Mitä jos huomenna sataa ja myrskytuuli estää etenemisen. Otitko huomioon eilisen rasituksen tuoman väsymyksen ja ylimääräisen energian tarpeen. Rasitusmurtuma on enää vain yhden marssin päässä toteutumisesta. Ei siis tarvitse kovin montaa kertaa laskea väärin, kun homma loppuu kokonaan. Kysy vaikka Robert. F. Scottilta.
Viisas puhuu, mutta vasta tunnekuohun jälkeen.
Sain eilen taas tiedon, joka sai veret kuohumaan. Tai sitä se tunnekuohun reppana ainakin yritti. Kovin huonolla menestyksellä. Taas nukuin, kuin vauva. Ai, että. Tuttu rukous nukkumaan mennessä. Kiitos.
Kun painan pään tyynyyn, omassa lämpimässä sängyssä, omassa kodissani. Terveenä ja voimaa uhkuen. Ei voi sanoa, kuin kiitos. Iso kiitos. Samaan aikaan, kun sota raivoaa Euroopassa, aivan meidän kotimme nurkilla, saan nukkua rauhassa. Muistan elävästi kylmät yöt armeijan teltassa ja isoisiemme samaisesta syystä, saamme elää tätä rauhan aikaa. Eli vielä isompi kiitos, näin isänpäivänä. Olet saanut elämäsi omalta isältäsi ja vaikka et olisi missään tekemisissä hänen kanssaan, kuten minä elin lapsuuteni. Ei silti auta, kuin kiittää. Kiitos tästä elämästä. Moni unohtaa kiitollisuuden, kun pitää asioita itsestään selvänä. Tänäänkin on hyvä päivä kiittää, herraa, ystävää, puolisoa, lapsia ja heitä, ketkä elämäsi sellaisenaan madollistavat. Kiitos tästäkin lounaasta.
Juu, talous on kuralla, mutta ei sitä rahaa yhtään vähempää maailmassa ole. Se vain menee sille, joka sitä oikeasti haluaa. Sinulle tarjotaan Net flix tienaamisen sijaan. Ei siis kannata ihmetellä elintasoasi. Toki, jos tilillä on taloudellinen riippumattomuus, ja voit vain nauttia elämästä, onnittelen sinua. Harvalla kuitenkaan näin on. Mahdollisuuksia sinulta ei ole viety. Kysymys kuuluu, teetkö riittävän päivämarssin?
Jos vastaus mietityttää, suosittelen tekemään paremman suunnitelman. Parempi suunnitelma, tarkoittaa enemmän sitä mitä haluat. Kaiken tarkoitus, on tuottaa parempia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Siten sinulle on parempi tulevaisuus. Älä toivo, että elämä olisi helpompaa, tee itsestäsi parempi.
Kun alat rauhoittumaan, maailma viimeinkin näyttää hiljaisen kauneutensa.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti