Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Naurunremakka saattelee kohti viikonloppua. Hetkeä ennen olimme naama kauhusta vääristyneenä. Tuttua juttua, viime ajoilta. Naurua yleisesti pidetään parantavana voimana monessa paikassa, jos sillä ei ole tarkoitus kiusata ketään. Sekin kun on mahdollista. On hyvä, että nauretaan, jaksetaan pidempään. Mutta nyt ei naurettu iloisesta tapahtumasta. Hoidettiin vain sielua paremmin hyväksymään tosiasiat. Yksi päätelmä tuli päätökseensä. Kaikista ei ole, mutta onneksi sen ei tarvitse tarkoittaa juuri sinua. Jos tästäkin viikosta pitää yksi asia nostaa ylitse muiden. Liittyy sekin Nalleen. Ja taas niin tasaisen tappavan tylsästi. Se yksi asia, minkä Nalle mainitsi todelliseksi muistuttelijaksi, kun jälkiviisauksia kysyttiin.
”Ainoa asia mikä harmitti myöhemmin, oli se, että en toiminut heti kun tiesin”.
Ja näin meitä taas koulitaan arjen keskellä, oppimaan kuuntelun jaloa taitoa. Päättely tulee heti hyvänä kakkosena perässä. Mutta usko kerrasta, kun intuitio varoittaa. Se on aina oikeassa. Riippumatta lopputuloksesta. Jos siellä joku asia mietityttää, niin se ei ole poistumassa itsestään. Ei tule kauppoja.
Jos jätetään kaikki erikoisuudet pois.
Otsikon lause tuli ilmoille, kun todettiin jälleen surkuhupaisesti, että tyypistä ei ole. Tai on, mutta ei ihan puhtain jauhoin. Yleensä se joka kovimpaan huutaa, yrittää kiinnittää huomion toisaalle. Onkin siis syytä tutkia syvemmälle. Kiinnittää ei haluttua huomiota. Ei suinkaan päästää helpommalla. Omalta kohdalta sitten pitääkin miettiä, mihin energiaansa käyttää. Syytä epäillä on syytä tutkia. Mokelo mokaa uudestaan. Joku sanoo, että vaihtamalla ei parane. Onnistumistilasto kuitenkin sanoo, ettet vaihtanut tarpeeksi. Aikailit ja sait maistaa kuravettä, nyt on maha kipeä. Sama pätee liikevaihtoon. Harvassa on ne, ketkä oikeasti toimittavat. Tänään juttelin sellaisen tyypin kanssa, joka sai taas ajatukset oikenemaan. Mietipä, jos pyramidin pohja kerran määrittelee sen korkeuden, niin kärjelle pääsee vain todella harvat ja valitut. Muut saavat tyytyä siihen, mitä alaspäin tipahtelee. Ja yleensä ei tipahtele mitään hyvää. Sama pätee ihmisiin. No, ehkä joskus vahingossa. Kaikenlaista tapahtuu. Ja joskus käy onni myös tarralenkkarityypillä. Auringonpaiste ja risukasa. toki tarralle on monta syytä, mutta nyt, kun erikoisuudet on jo jätetty pois. Vain vätykset ovat jäljellä.
Jos sivistyksen mitta on siellä, kuinka elintaso ja kohtelu asettuu kaikista surkeimmille. Silloin tulee myös osata erottaa, kuka oikeasti tarvitsee tarralenkkareita ja kuka vain ei saa aikaiseksi sitoa omia kengännauhojaan. Pitää muistaa henkilökohtainen motiivi. Jotain, minkä olet kuullut amerikkalaisista poliisisarjoista. Sisäinen syy, joka saa ihmisen toimimaan. Ilman syyn määrittelyä, ei ole voinut tapahtua rikosta. Mikä voisi olla syy? Kun ilta saapuu, murusten jäljet johtavat sylttytehtaalle. Murusia seuraamalla löydät motiivin. Yleensä ei vain kiinnitetä huomiota näihin murusiin. Aina ei tarvitse jäädä kiinni käsi keksi purkissa. Toimintamalli huutaa yhtä lujaa, kuin tse teko. Yhtäkkiä kaikki on selkeää. Näkymien avautuminen johtaa ahaa elämykseen. Tätä epäilinkin. Ja taas tulee Nalle mieleen. Miksi et heti toiminut? Tällekin on syynsä. Kuka kunniallinen ihminen, haluaa naamakuvansa päivälehteen porttolan oven välissä?
Mikä sitten määrittelee pyramidin pinta-alan?
Joku alkaisi puhumaan hypotenuusista. Tosiasia on kuitenkin rajoittavat tekijät. Ihmismieli on vaikutuksille altis. Enemmän, kuin arvaatkaan. Mihin mittasuhteisiin sinä olet valmis venymään, siinä tekijä. Sitten tulee ympäristö. Saitko mahdollisuutta alkuunkaan, annoitko sitä itsellesi? Useimmat erikoisuuksiin johtavat polut ovat liian helppoja ja yksinkertaisia, että ne eivät tule edes mieleesi. Keho ei tiedä, mitä juuri suuhusi työnsit. Se tulee mielikuvituksesta ja mielihyvän etsimisestä. Jotain siellä yritetään turruttaa ja pikaisesti palkita. Et sinä sitä oikeasti tarvitse, mutta ansainnut kyllä sitäkin enemmän, jos joku kysyy. Saatana.
Se on muuten just niin kuin sanoit.
Meillä oli tässä mahdollisuus tehdä se porukalla ja oli todella hieno tunnelma. Kaikki syttyivät aivan uudella tavalla. Siellä ei ollut ketään päätä aukomassa tai ilmapiiriä pilaamassa. Sai uutta virtaa ja hyviä vinkkejä, joita itsekin pääsi kokeilemaan. Heti perään tuli uusia ennätyksiä. Kyllä se vain seura määrittelee aika paljon menestyksestä. Tekemisen ilo pisti vauhtia tekemiseen. Ja kun siellä on itseä parempia näyttämässä mallia, niin johan tapahtuu. Vanhakin nuortuu. Johan tässä alkaa itsekin uskomaan.
Samaa sanoi oikea guru. Se on harvassa, joista mitään ikinä tulee. Ja jos niitä yhtään täytyy työntää eteenpäin, niin meni jo. Se on sillä lailla, että menestyjien keskuudessa joutuu seisomaan koko kehonpainolla jarrun päällä, ja silti liikutaan eteenpäin. Sellaista se on. Eikä heistäkään suurin osa koskaan pääse kotitalon bussipysäkkiä pidemmälle. Sellaista se on. He tosin viettävät aika lailla erikoisemman kivaa elämää, kuin he, jotka eivät koskaan aloittaneet. Vahvoja, kauniita, taitavia, rikkaita. Valitse huumeesi. Se on kivaa, kun elämä tarjoilee enemmän valinnan varaa.
Huipulla tuulee, kovempaa kuin uskoitkaan.
Riippuu tietysti millä huipulla ollaan. Mielenterveyden kannalta suosittelen tekemään sitä mistä tykkää ja tykkäämään useammasta asiasta. Asiat on niin helppo ottaa pois. Potkut, loukkaantuminen, sairaus, ero, syrjintä, riidat ja lista jatkuu. Iso kirja lupaa enemmän heille, ketkä lisäävät taitojaan. Siis panostavat itseensä. Ei haittaa tehdä yksin., vaikka hyvässä seurassa onkin kivampaa.
Ajattelet ehkä, että juuri se mitä sinä teet, on maailman tärkeintä ja hienointa. Vaikka suurin osa maailmasta ei ole ikinä kuullutkaan sinusta tai sinun tekemisistäsi. Curlingista ja sadan metrin pikajuoksun maailmanennätyksestä nyt vain jaetaan samat olympiakultamitalit. Vaikka harva laittaisi Markun ja Usainin samalle jalustalle. Mitali on kuitenkin saman arvoinen. Tässä lepää se erikoisuus. Tee mitä tahansa, sinua parantavaa, niin saat palkinnon joka tapauksessa. Sitten, jos intohimo vie sinua kohti suurempia areenoita, niin se oli tarkoituskin. Älä vain anna sen määritellä sinua, kenenkään toimesta. Saavutuksia ei saa pois. Ja niitä on kiva muistella. Mihin kaikkeen sinusta vielä onkaan. Kun uusi proteesi sai yksijalkaisen vaeltamaan tunturin päälle. Mutta sinä istuit edelleen kotona sohvalla.
Tiesitkö, että sadan kilon penkkipunnerrus tekee sinusta erikoisen. Se ei riitä vielä maailman menestykseen, mutta kuulut maailman vahvimpaan prosenttiin. Jos työnnät kaksisataakiloa penkiltä, olet jo todellinen harvinaisuus. Tämä suoritus riittää joka kerta pysäyttämään salin ja saamaan kaikkien ihmettelyn osaksesi, kuulut maailman vahvimpaan promilleen. Jos työnnät kolmesataakiloa penkiltä, olet yksisarvinen. Jotain mistä vain kuiskitaan huhuina kaukaisilta vuorilta. Alan gurut ovat tästä kuulleet, mutta eivät välttämättä koskaan itse nähneet paikan päällä. Jos tämän työnnät, niin suurella todennäköisyydellä, kaikki suorituksen aikaiset elossa olevat ihmiset ovat kuulleet tarinat tai lukeneet sinusta iltapäivälehdistä. Yksikään ihminen ei ole ilman apua vielä työntänyt neljää sataa kiloa penkiltä, joten tuossa on koko skaala. Väliin mahtuu paljon, mutta satayhdeksänkymmentäyhdeksän kiloa ei ole vielä kahta sataa. Uutiskynnys ei ylity. Pitäisi panostaa vielä vähän. Muuten sinua ei ole olemassa. Ei ainakaan sosiaalisen median silmissä. Väärin. Taas punaisen summerin ääni kajahtaa.
Jokainen on aloittanut jostain.
Ensimmäinen tavoite on nostaa tyhjä tanko. Joskus aikanaan ihan mitä tahansa. Mitään rajaa ei mielikuvituksen lisäksi ole olemassa. Alun ja lopun välimaaston väärin laskeminen on suurin syy pettymyksiin. Väliin mahtuu niin paljon muuttuvia tekijöitä. Motivaatio on häilyvä käsite, parhaimmillaankin. Ellet sitten ole löytänyt intohimoasi. Teet sitä mitä tekisit muutenkin. Joku viisas puhuu luontaisista taipumuksista.
Jos pystyt tekemään sitä, mistä kaikki valitsemassasi lajissa syntyy, oli se sitten vaikka kuinka tylsää ja tappavan tasaista. Olet jo voittanut. Kuin kilpikonna jänistä vastaan juostessaan. Kukaan ei ottanut jäniksen ylimielisyyttä huomioon. Miten olisikaan, sehän paljastui vasta kilpailussa. Samalla tavalla käy monen muunkin asian kanssa. Ne ilkeät yksityiskohdat paljastuvat vasta matkanvarrella. Suurella todennäköisyydellä joku laski väärin. Kannattaa pitää tarkkaa kirjaa siitä, kenen kannattaa antaa laskutoimitukset suorittaa. Ja sinun pitää pystyä elämään lopputuloksen kanssa.
Jos et ole vielä miettinyt, miksi sinä olet hyvä siinä mitä et vielä tee. On tänään hyvä päivä aloittaa.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti