Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ihminen tarvitsee vain idean, jotta alkaa tapahtua. Kun kaverit hyppää kaivoon, on sinne kiva mennä perässä. Vahvat vie ja heikot vikisee. Kaikista ei ole johtajiksi. Ja kun jokainen meistä joutuu johtamaan vähintään itseään, tarkoittaa se sitä, että apua tarvitaan. Itsensä johtaminen on johtamisen lajiotteluista, se kaikista vaikein. Eikä lajimitaleita ole jaossa, vaikka kuinka sinä yrität vältellä sopimattomia. Yleensä siinä onnistumatta.
Työelämässä tyypillistä on se, että hyvin työnsä tekevät, löytävät itsensä johtajan paikalta. Heimosta riippumatta. Halusivat tai eivät. Vielä tyypillisempää on se, että asemaan ei tule mitään koulutusta. Uudesta vallasta humaltunut käyttää valtaansa, lapsiruhtinaan tavoin. Varsinkin kiusatulle tuo valta tuntuu kovin mukavalta, kun on tottunut pikkupomon kivuliaisiin potkuihin. Joilla simputtaja purki traumojaan sinuun. Samat tavat kopioidaan ja on vaara, että uusi urasi loppuu lyhyeen. Kuin simputtavaa esimiestä lyövän aliupseerikoululaisen opiskelupäivät.
Opettavan esimerkin laatua ei valvonut kukaan.
Eikö kukaan ei kertonut, että enää ei ole kavereita. Apua ei tule. Ja sinä olet se, joka uhataan korvata toisella tyypillä, jokaisen kvartaalin tuloksenluvun kohdalla. Kun tavoitteisiin ei ole päästy. Stressi tulee kotiin ja uniin. Aika moni on valinnut kokemuksen jälkeen, tyydyttävän rivityöntekijän roolin. Loma, sairasloma ja saldovapaa. Ne on se mikä kannattaa. Kesäloma päälle. Kyllä joku ne työt hoitaa. Mitä sitä muutenkaan johtajan paineita kantamaan. Leipänsä saa helpommallakin. Suomessakin on simputusvapaa vyöhyke ja sitä yrittämiseksi kutsutaan. Ei tule pikku pomo potkimaan nilkoille. Mitä nyt valtiovalta saattaa joskus hieman muistutella olemassaolostaan, mutta velvollisuutensa hoitavalle vähemmän.
Ihan jokaista tarvitaan. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Enemmän pitää keskustella yksilön kanssa, siitä mihin elämä on menossa. Jokaisella on kunnianhimoa, jos sitä vain osataan sanoittaa oikein. Mutta kaikki eivät todellakaan ole kykeneväisiä tekemään sitä, mitä unelmat vaativat. Menestys on taattu, kun saat tehdä sitä mitä rakastat, eikä aika mene hukkaan. Harva siihen kuitenkaan pääsee. Röyhkeimmät paskiaiset vievät ja sinä vikiset. Olisiko aika vahvistaa selkääsi.
Elämä on koko polkunsa houkutuksia täynnä. Ja vääristä syistä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat sinussa kaikkeen. Olit sitten toimitusjohtaja, joka pian turpertuu samaan työuupumuksen, kuin edeltäjänsä tai vain huonosti perehdytetty työntekijä, joka saa pian huudot niitä ansaitsematta. Olet kuitenkin vain ihminen, joka kärsii hölmöydestä, joka saa alkunsa vääristä valinnoista ja sielun heikkoudesta. Kun pitää olla laadukas, mennään silti helposti aidan alta. Nyt ei tarkastella enää kulttuurillisia ilmiöitä, vaan ihan sinua itseäsi. Miksi hyväksyt väärän, kun tiedät paremmasta. Täytyy toki ymmärtää olosuhteita, jotta ei tulla hetkessä haukuttua kiristyksen kohteena olevaa, mutta sen hetken yli onkin kyse jo vain yksilön omasta heikkoudesta. Mistä lähtien sinua on saanut kiristää. Karsi hyvä ihminen, karsi.
Elämä on täynnä ikävyyksiä, yhdistettynä mahdollisuuksiin.
Miten saisit ihmisen näkemään mahdollisuudet, pelkojensa sijaan. Miten raikasta elämä olisikaan, kun idioottien ei tarvitse antaa hillua ympärillä ja aina on seuraava suunnitelma toteutusta vaille valmis. Sanomattakin on selvää, että kyllä mahdollisuuksia pitää toisille antaa, muuten joutuu viettämään elämänsä yksin ja kurjana. Mikä olisikaan kurjempaa, kuin olla yksin ja kurja. Ehkä olla yksin, kurja ja kipeä. Entä yksin, kurja, kipeä ja tyhmä. Lisätään tuohon vielä köyhä ja ruma.
Mitä jos olisit yksin, kurja, kipeä, tyhmä, köyhä ja ruma. Siinä vasta elämä.
Äläkä nyt käsitä rumuutta vain ulkoisena rumuutena. Rumuuteen riittää se, kun et tervehdi ihmisiä nätisti takaisin, kun sinua tervehditään. Siinä sinusta tuli tyyppi, joka ei saa enää mahdollisuuksia. Mitä jos se ohi kävely olikin seuraava työnantajasi, tai olisi ollut. Heh heh. No, sitä et enää koskaan saa tietää. Rumat karsitaan pois vahvojen elämästä. Vääränlainen materiaali tuhoaa koko kulttuurin. Pidä ne ihmiset kaukana sinusta. Niin ne fiksut tekee.
Kun somessa retostellaan yksinelämisen ihanuudella, on siellä taustalla aina karmeita sydämen palovammauhreja. Heitä, ketkä eivät enää tiedä paremmasta ja luulevat, että yksin on parempi. Joku voi hetken näin todeksi luullakin, kunnes sukset menee ristiin sen ainoan luotto ystävän kanssa, eikä ole enää ketään pitämässä huolta. Pian on mielenterveys uhattuna. Elämää olisi vielä elettävä, mutta luovuttaminen läpäisi jo suodattimen. Päivän trendi sana on voimaannutaan. Vaikka sitten vain tuosta somessa retostelusta. Muusta ei lohtua enää löydä. Tykkäys se on mikä kannattaa. Ihkua. Sitä varten yksineläjä on valmis ottamaan, vaikka lainaa. Uudet vaatteet saa niin paljon tykkäyksiä. Visa, pikavippi, karhukirje ja maksuhäiriö. Mistä löytyisi vahvempaa itsetuntoa, yhdistettynä järkeen.
Onneksi on myös vaihtoehtoja, jotka valitsen aina itse ylitse muiden. Tänäänkin näin treenisalilla onnellisia hymyjä ystävien kesken. Siinä on alkuvoimaa. Ystävä hellii ystävää ja kertoo, kuinka tärkeä olet. ”Enhän koskaan joudu olemaan sinusta erossa.” Sanat, jotka jäävät kaikumaan kuulijansa päähän. Tulee vahva olo. Selkä suoristuu ja viisaus istahtaa päähän. Miksi välittäisin noista väärintekijöistä. Olen jo joukkovakuutettu. Tulkaa vaan kurjat, saatte vasten suuta.
Mitä jos laitetaan sinutkin uuteen uskoon, päivitetään käyttöjärjestelmä ja koodataan hälytysrajat uusiksi. Tulisitko kysyneeksi ympäristöltäsi oikeita kysymyksiä, jotka ainakin painekoestettuna paljastavat pian sinulle terveellisemmän ympäristön. Enää et mene väärään junaan.
Jos sitä ei tule, niin ei tule. Usko jo.
Elämä on rakennettu, sillä lailla, että ihminen joutuu opettelemaan hyväksi jommassa kummassa. Kylvä keväällä tai kerjää syksyllä. Miksi ihminen hakkaa kaupan käytävällä, sitä samaa hedelmäpeliautomaattia. Vuodesta toiseen, vain hävitäkseen kaikki rahansa kerta toisensa jälkeen. Ei ainakaan, koska haluaa elää kurjaa elämää. Mitä jos ehdollistaisimme sinutkin nykyisten tuhoisien riippuvuuksiesi sijaan, terveellisempään mielihyvää tuottavaan toimintaan. Oletko miettinyt, mitä kylvät. Ehdollistumista tapahtuu, aina kun olet vaikutuksille altis, varsinkin hetkinä, jolloin viriää vaikeita tuntemuksia. Kun pomo sanoo pahasti, menee luottamus. Kun häneltä on syytä odottaa parempaa. Tottuminen on vaarallista.
Lopulta käy niin, että pomo huutaa aina vaikean tunteen noustessa pintaan, kun siitä on tullut hänelle refleksi. Samon käy puolisolle, joka ei ole opetellut puhumaan perheelleen nätisti. Tässä on nyt sinun pahoinvointisi liikevoima, joka sysää sinut masennukseen, kerta toisensa jälkeen. Lamaannus tulee psyykkisinä oireina, ongelmien hiljaiselle hyväksymiselle. Vaikeiden tunteiden välttely, todellisuuden pakoilu ja yksinäisyyden pelko. Syitä on vaikea erottaa toisistaan ja usein ne esiintyvätkin yhtä aikaa. Syntyy sairas riippuvuussuhde, jossa pahoinpidelty puoliso jää lapsensa kanssa vain lisää pahoinpideltäväksi. Sitä nyrkkiä alkaa jopa narkkaamaan. Sama narkki kieltäytyy taas silmä mustana, todistamasta oikeudessa omaa hakkaaja puolisoaan vastaan. Mietipä, yhtään huumetta ei ole vielä edes käytetty, mutta riippuvuus on vahva. Varsinkin, kun se on rakentunut pitkän ajan saatossa.
Elämäntapamuutoksissakin pettymys on suuri, kun kahdenkymmenen vuoden aikana hankitut liikakilot eivät lähdekään viikossa. Venytetty vatsalaukku tuntuu aina tyhjältä. Se oikein hyvin riittävä, riittäväksi laskettu ruokamäärä, ei nyt vaan yksinkertaisesti riitä tyydyttämään ruokahalua. Lohtumuussi sentään.
Yrityskin on voinut elää kuin pellossa vuosikymmeniä, kunnes se ei enää taloudellisesti ole mahdollista. Hikikarpalot otsalla omistajat etsivät ratkaisuja voittaa vastoinkäymiset. Harvoin vanhoilla ihmisillä tulee mitään uutta. Ja nyt ei puhuta henkilöiden iästä. Varsinkaan jos ei ole tullut aiemminkaan. Turpaan vaan ja onnea. Mustan silmän voi peittää meikillä ja kertoa tarinoita kaatumisesta. Läpi menee, kuin kuuma veitsi voihin. Kassa on silti tyhjä, eikä katoava asiakasvirta ole tulossa itsestään takaisin. Joku suunnitelma varmaan tarttis tehdä. Kukahan sen vielä toteuttaisi.
Melko ylimielinen röyhkimys.
Kun sinulle tutusta ihmisestä sanotaan näin, tulee kieltämättä ajatus mieleen, että ei tuossa mitään uutta. Jokainen valitsee itse omat röyhkimyksensä. Kysymys kuluu, miksi sinä valitsit hänet. Yleensä kyseessä on raha. Yleensä se on niin, että se, joka tarjoutuu sinut pelastamaan, miettii kuitenkin vain omia etujaan. Harvoin yhteisiä etuja ilmenee. Sama ihminen, kun valitsee joululahjat vain omille lapsilleen, jos valita pitää. Todellinen ystävyys on harvinaista ja kallisarvoista. Se on yksi rakkaimmista lahjoista, joita elämä voi sinulle tarjota. Pitää olla tarkkana.
Rikkauksia on monenlaisia. Kun yksi yrittää räpiköidä, ja pitää omaisuudellaan jo menetettyä yritystään hengityskoneessa. Toinen on jo aikaa sitten ymmärtänyt luopua lisätappioista ja keskittää energiansa sinne, missä se voi tuottaa jotain parempaa. Illuusion varaan rakennettu on kovin hataraa ja jos se on ainut mistä sinut tunnetaan, voi omasta erikoisuudestaan olla vaikea luopua. Tuskin kukaan haluaa palaa loppuun ennen aikaisesti, mutta käyttäähän ne uudenvuodenjuhlijatkin rahansa täysin turhiin paukkuihin, vain hetken ilon vuoksi. Onko se niin, että parempi kunnon roihu, kuin pitkä kyteminen. Mukava lyhyt elämä on parempi, kuin pitkä ja kettumainen.
Kuka sanoi, että elämän tulisi olla kettumaista ylipäätään. Pysähdy hetkeksi, vedä happea ja seuraava sarja. Ne sanoi, että sinusta ei tule ikinä mitään, mutta sinä tyhmä jatkoit. Pian ne ovat kaikki sinulla töissä ja kyselevät, mistä saisi samaa. Elämä on kovaa, mutta vain heikkomielisille, jotka eivät pysty keskittymään edes hetkeksi, kuin seuraavaan tik tokin guru videoon.
Sinusta on muuhunkin, usko siihen.
Tervetuloa treenaamaan.
t. Antti