Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ensiajatus johtaa sinua harhaan. Mietit kevyempien kokemuksiesi pohjalta vaihtoehtoja, jotka eivät ole pahimmasta päästä. Mietit jotain toiminnallisuuteen liittyvää. Kuten ulkona on pakkasta ja asukkaiden viihtyvyys kärsii, mikäli patterit eivät lämmitä. Olet aiemmin käynyt keskustelun automaatiokoodarin kanssa siitä, mihin hälytysluokkaan kyseinen hälytys kannattaa laittaa. Taistelukaraistunut päivystäjä olisi antanut toisenlaisen ohjeen. Mutta tulitte siihen tulokseen, että ei se patteriverkostonpaine, mikään niin kiireinen hälytys ole. Siellä on vain unohdettu seurata näitä paineita ja lisätä vettä tarvittaessa verkostoon. Ehkä tämä talvella olisi hieman kiireisempi, jos on paljon pakkasta. Mutta eihän se mökki nyt silloinkaan niin nopeasti jäähdy. Hyvin on aikaa. Ja kesälläkin päivystyskäynti olisi aivan turhaa kulua. Joten laitetaan kyseinen hälytys B-luokkaan. Kiinteistönhoitaja katsoo asian sitten arkena, kun ehtii.
Tulet maanantain aamuna töihin ja päivystäjän viesti kertoo, että hän oli saanut sunnuntaina aamuyöllä soiton vesivuodosta, kun asukas oli noussut yöllä vessaan ja astunut nilkkoja myöten veteen. Koko kiinteistö herätettiin ja evakuoitiin laajan vesivahingon takia. Kaikki etsivät kotinsa nyt jostain muualta. Patteriverkoston putki oli irronnut ihmisten nukkuessa ylimmässä kerroksessa liitoksestaan ja valuttanut verkoston tyhjäksi kiinteistöön. Talo menee kuivatukseen ja remonttiin kellaria myöten. No ei hätää, onhan meillä vakuutus.
No katsos, vakuutusyhtiö ei korvaa, kun suojeluohjetta ei ole noudatettu. Kyseisen kupongin olisi joku viisas voinut jollekin vastuulliselle perehdytyksessä luetuttaa. Mutta tosiasia on nyt se, että hälytys oli väärään tärkeysluokkaan aseteltu. Vahinkosaneeraus ja uudelleenrakennus ovat yhdessä tuomassa noin miljoonan euron laskun ja päälle tulee vielä pääomasijoittajan vaatimukset evakkokuluista ja menetetyistä vuokratuotoista. Omistajanedustaja on kuitenkin sydämellinen ihminen ja kysyy, että olihan se teidän isännöintiyrityksenne osakeyhtiö, eikä toiminimi. Katsos, osakeyhtiössä velat jäävät konkurssipesään, mutta toiminimessä nuo velat ovat henkilökohtaisia ja seuraavat sinua hautaan asti. Ehkä joku velkasaneeraus sitten aikanaan hyvällä onnella pelastaa, joskus viidentoista vuoden päästä. Näin ei ehkä tulekaan, aivan koko elinkautista. Taputus olkapäälle.
Jokainen asuu jossain.
Olet sitten vuokralainen, osakas, hallituksen jäsen tai kuka tahansa palveluntoimittajista, yksi asia yhdistää teitä jokaista. Kaikilta meni talo alta. Pahimmillaan tässä käy vielä niin, että yksi muutaman kympin päivystyskäynti, joka olisi pelastanut koko omaisuuden, on nyt menetetty. Pahiten kärsii se nuoripari, joka työntää Emmaljungaa parkkipaikalla odottavaa muuttoautoa kohti. Koti meni, eikä kukaan saa penniäkään. Vakuutus ei korvaa. Ja siltä syypäältä, eli tavalliselta työssäkäyvältä köyhältä syylliseltä, ei koskaan tulla saamaan senttiäkään. Halleluja. Ei jäänyt kuin iso velka, ei mistään. Kivaa elämää asianosaisille. Syyllinen kyllä löytää lopulta uuden työn. Yhtä kallista kokemusta viisaampana. Syyllisellä ei lopulta ollut mitään väliä. Kaikilta meni kaikki, joka tapauksessa.
Tiesitkö, että suomessa sattuu yli sata vesivahinkoa joka ikinen vuoden päivä. Koulutettu ammattilainen osaa sanoa, että aina pitää miettiä, mikä on pahin mahdollinen mitä on voinut tapahtua. Ja aseta hälytysrajat sen mukaisesti. Hän myös säännöllisesti koestaa asiat ja suojelee itseään laittamalla asiat aina kirjallisesti. Joku päättäjä voi aina tehdä väärän päätöksen. Mutta, kun ammattilaisen ohjeet kuitenkin löytyvät kirjallisesti mustaa valkoisella. Tätä on vaikea kiistää. Ehdotettu on, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Päätit mitä päätit.
Ohje on, jos et voi olla sataprosenttisen varma asiasta, niin mene aina heti paikalle tutkimaan. Sama ohje on johtajan tärkein tehtävä. Ota selvää. Tee se heti.
Kouluttajia on monenlaisia.
On hieman eri asia, lähettää sotaan jo ennestään taistelukaraistunut sotilas, kuin ensikertalainen. Asemansa puolesta myös rauhan aikaisessa työelämässä voit joutua tilanteeseen, jossa kokemusta ei ole mutta valtaa senkin edestä. Silloin edessä on helposti sota, joka on yleensä itse aiheutettu.
Teoria ja käytäntö, kumpaakin tarvitaan. Jos saat valita, otatko ensikertalaisen sinua leikkaamaan, vai kokeneen kirurgin, on asia aika selvä. Teoria on tärkeä lähtökohta, mutta vain kokemus opettaa, miten asiat kannattaa tehdä. Lääkärin ammatti on keinoälyn myötä katoamassa, tekoäly tekee tuloaan. Se ei opiskele, kun tietää jo. Kaikki maailman data kerralla käytössä, kun ihmispoloinen vielä miettii, miksi googlen haku tökkii, juuri kun potilas katselee tuskastuneena vieressä. Vaikea tapella vastaan. Hyvä kysymys elämän varrelle. Onko sinulla varasuunnitelmaa?
Et ehkä mieti asiaa vielä aivan riittävällä propellipäällä. Mutta maailma muuttuu ja sinä mukana, samoin muutosjohtaminen kehittyy. Monen asian elinkaari on pidempi, kuin muutosten tuomat uudistamiset. Koskaan et ole valmis ja vielä nopeammin tippuu kelkasta. Mitä olet opiskellut viime aikoina? Ja nyt e puhuta siitä muodollisesta diipa daapasta, jossa käyt jonkun pakollisen korttikoulutuksen. Ei, nyt puhutaan siitä, mikä lukee rivien välissä. Niistä, jotka myyntimies kirjoittaa LinkedInissä työsuhteen purkunsa syiksi, kun kenkää tuli koeajalla. Kauppa ei käynytkään. No, jos kaupan prosessi on ensikontaktista kuusikuukautta, niin onko reilua ja ammattimaista antaa ”mitään” aikaan saamattomalle myyntireppanalle kenkää, vain prosessin keston vuoksi? Vai, eikö johtaja tuntenut prosessia? Eikö rahoitusta oltu tehty tunnettujen kaavojen mukaan?
Selvää on, että jokainen on yksin. Ilman apua tekemässä omaa elämäänsä elämisen arvoiseksi ja harva pääsee mukaan sellaiseen oppiin, jossa joku toinen on maksanut oppirahat ja suojelee sinua tiedon voimalla. Vielä sellaisella tavalla, että luonteesi ei ole riskiä ottavaa tyyppiä. Aika moni vanhempi on maksanut lastensa pikavipit, pilttinsä pelastamiseksi. Vain todetakseen, että sama pitäisi tehdä taas uudestaan. Ei se oppinut mitään. Muuta kuin helppoa rahaa. Mitä jos opetellaan ensin tykkäämään kaurapuurosta ja vasta sitten annetaan isompia vastuita, kun rahaa osataan käyttää. Todellisuudessa, myös se taloudellisesti riippumaton saarnamies, katsoo aivan yhtä lailla liikaa Netflixiä. Vaikka olisi opettavainen iltasatu luettavana omille lapsilleen. Ei se huono ole, mutta nyt puhutaankin tekemättä jättämisestä, ei yksilön hyvyydestä. Taitava voi laiminlyödä, siinä missä taitamaton.
Mitä jos Mersun logo olisikin ollut ankka?
Katselin aikanaan Nordic business forumin yhteistyökumppanien logolistaa. Siellä oli vain yksi logo, muilla oli kirjoitettu nimi. Vain Mersun johtotähti loisti kirkkaana nimien keskellä. Näin käy, kun brändi on tarpeeksi vahva. Ei tarvita kuin logo, ja selityksiä ei enää kaivata.
Sitten käy sillä tavalla, että yrityksessä halutaan samanlainen brändi. Kaikkiin autoihin sama väri, vaikka rahat eivät riitä edes kottikärryihin. Tunteella brändiä rakentamaan lähtenyt vaatii, että kaluston pitää olla yhtenäinen ja sen antaa tarkkaa kuvaa siitä mitä edustamme. Maksoi, mitä maksoi. ”Tästä meidät tunnetaan”. Konkurssi tuli, mutta värit olivat hetken hienot. Sitä on kiva muistella kiikkustuolissa.
Mielikuvilla on väliä. Mutta, mitä jos otsikko olisi toteutunut? Ankka olisi antanut aika lailla eri fiiliksen mesestä, vaikka kuinka olisi ollut ajatusta takana. Haluaisitko itse olla ankka? Niitä on kyllä kiva käydä lasten kanssa ruokkimassa ja heittää niille kiellettyä pullaa, vaikka tiedät varsin hyvin, että se ei ole raukoille terveellistä. Aikanaan samaiset lapset kyselevät sinulta, miksi ankat eivät enää lennä. Koitapa keksiä hyvä selitys, ettei vika ollut itsessämme. Ja mitä pallerot ajattelevat, kun saavat lopulta tietää totuuden. Vai opetatko, että toisia saa satuttaa ja vammauttaa ilman vastuuta?
Ihminen miettii aina, miksi näin tehdään?
Samalla hän miettii, meneekö nyt oikein. Olen huomannut jatkuvan muutoksen keskellä, että ihmiset juttelevat kaikesta, kun menee juttelemaan ja herättää luottamusta. Se vaatii oman takin avaamista ja muutosjohtamisen taitoja. Ja vaikka eräs ihmisiä väärinkohdellut *tht käsittelyyn tuomittu johtaja opettaakin ”älä kaveeraa niiden resurssien kanssa”.
*tht = Tulla hakatuksi tunnistamattomaksi.
Tästä huolimatta suosittelen luomaan suhteita ja ystävystymään ihmisten kanssa. Saat huonoimmillaankin läpi elämän kestäviä ystävyyksiä ja ystävät auttavat toisiaan. Ystävä myös ymmärtää muutosten tarpeet ja se mahdollistaa muutoksen johtamisen. Kun tilin kate on sama kaikille. Ystävä on myös sellainen, joka auttaa löytämään uuden työn jostain muualta, kun sen tarve jostain syystä, joskus koittaa. Sitä odotellessa, voitte puhua rehellisesti tilanteista ja kehitätte toimintaa yhdessä paremmaksi. Tätä on kivampi muistella.
Kaikki voi mennä pieleen, joka tapauksessa. Mutta senkin teen mieluummin ystävien keskellä samaa pauketta katsoen, kuin istuisin jossain piilossa miettimässä, ketä olisin voinut kohdella paremmin.
Tiedän, että sinäkin mietit tällä hetkellä murheita syviä. Keneltä ajattelit pyytää apua, kunnes kyseiset murheet ovat ohi?
Sinusta on, usko siihen!
t. Antti