Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Sinä olet sata prosenttisesti vastuussa itsestäsi. Kukaan muu ei tee päätöksiä puolestasi. Sitä suunnanottoa yritetään kyllä. Jokainen kohtaaminen läpi elämän, toisten ihmisten kanssa. Olet altis monille vaikutuksille, joiden merkitystä et ehkä hetkessä vielä ymmärrä. Kohtaan tätä niin paljon, kun lapsenkaltaiset aikuiset elävät jonkun toisen sanelemaa elämää. Kovin harva tuntuu olevan työssä tai ympäristössä, jossa haluaa tehdä ja elää. Lukitaan vain se mikä annetaan. Tätä oloa sitten puretaan ympäristöön. Pitäisikö jotain tämän harjoituksen arvoista olla tulossa, vai tätäkö tämän elämän kuuluu olla. Merkityksetöntä kärsimystä.
Olen kysynyt tuhansilta ihmisiltä, että mitä tekisit, jos raha ei olisi ongelma. Yleensä ensin lähdetään lentoon, ja sitten pian palataan maan päälle. No mistä sinä tykkäät. Mitä jos tekisit töitä sen parissa. Tuota energiaa, kun siellä on jo kaivattukin. Ne ei vain vielä tiedä sinusta. Taitosi jää nyt omaan tietoon. Olisiko aika sijoittaa sinuun.
Töitä pitää tehdä. Se on totuus ja töissä pitää saada aikaiseksi. Mutta mikä siinä on, kun kerta toisensa jälkeen, tavoitteet jäävät saavuttamatta. Ei tapahdu, vaikka kuinka puskee ja käskee. Tuossapa se ongelma onkin. Toisaalta annettu ei elä sinussa. Herättää vain hiljaista kapinaa. Ajatukset ovat aivan muualla ja käskijä kantaa vastuun. Tämäkö oli tavoite.
Jos olet onnekas, sinulla on edes joskus keino päästä kärpäseksi kattoon.
Etsi siis keinoja saada tuo mahdolliseksi. Haluat sinne hiljaisen tiedon lähteelle. Ihmisten vapautuneeseen käytökseen. Mitä siis tapahtuu, kun auktoriteetti istuu toisaalla ruudun takana ja sinä pääset näkemään mitä katselijat oikeasi ajattelevat ja tekevät. Älä käsitä väärin, etätöissä tehokkaasti työnä tekevä on taukonsa ansainnut. Mutta silloin homma toimii.
Nyt puhutaan vastuunkannosta, joka ei kelloa tai rajoja tunne. Ainoastaan vastuun, joka ei päästä otteestaan. Yleensä näitä ihmisiä kutsutaan yrittäjiksi. Tiesitkö, että minkä tahansa ammattitutkinnon perusteisiin kuuluu yrittäjämäisen toiminnan osaaminen. Päivät timpurina, illat laskuttamassa ja viikonloput korjaamassa toisten virheitä. Ei ole yrittäjän arki tuntematonta ei. Miksi se loistaa poissaolollaan siellä, missä sitä tarvitaisiin.
Varsinkin ongelmayhteisöissä hiljainen johtajuus on karua draamaa. Viihdepalvelut ovat ahkerassa käytössä suomalaisessa työelämässä. Ihan hauskojakin tapauksia siellä tulee vastaan.
Toimitusjohtaja pitää tulevaisuuden määrittelevää tiedotustilaisuutta koko henkilökunnalle. Yhteistilassa porukan kanssa istuva pomo, näyttää varoituksen arvoista esimerkkiä, katsomalla puhelinmestaan kivoja kuvia Instagramista jalat ikkunalaudalla. Autuaan tietämättömänä meneillään olevasta tiedotuksesta. Hauskinta on se, että palaverin alkuun hän lähti vessaan kymmeneksi minuutiksi ja kehottaa muita samaan. Hei kaverit, yläfemmat, tehdään kiva päivä.
Ihmisten reaktiivisuus paljastaa todellisen kulttuurin tilanteen.
Tarvitaisiin kirjallista ajattelua, että selvitään. Mistä sitä saa. Tulosten katteettomien lupaushuijausten sijaan, tarvitaan toimintasuunnitelma, joka toteutuessaan tuo kaikille kaiken. Tulevaisuuden nuotit löytyvät, mutta kuka on kykenevä johtamaan orkesterin tahtia. Ehkäpä sen ei kannata olla tuo surkea jäbä, jolle pitää erikseen sanoa, että käypä nyt vessassa ennen tiedotustilaisuuden alkua, kuin lapselle ennen automatkaa. Ilme niiden johdettavien kasvoilla, jotka vielä välittävät on näkemisen arvoinen, kun jäbä palaa vessasta ja kysyy, että mitäs se toimari siellä ragee.
Ei ole hönkäsen pölähtämän hajua, mistä se toimari on viimeiset puolituntia vouhottanut.
Pitäisi varmaan käydä oman väen kanssa läpi nuo tärkeät toimintakohdat. Sopia eteneminen. Mutta ei voi, kun kiinnostus puuttuu. Ja hei, sehän on nyt jo se lakisääteinen kahvitauko. Kuppi meni tyhjäksi jo tuon turhan teamsin aikana ja johan tässä herätäkin pitäisi. Mistähän muuten oli juuri puhetta. Ei mitään hajua, mutta kyllä sieltä joku sitten vaatimaan tulee, niin kuin aina. Ei tuota tarvitse erikseen jännittää. Ja mitä tässä nyt kavereita kurmuuttaamaan. Niillä on jo ihan tarpeeksi pureskeltavaa. Tai siis ei ole, kun keikkaputki on tyhjä ja jonkun pitäisi tarttua myyntiluuriin. Mutta ei kai se nyt meidän hommamme ole. Antaa myyjän reppanan myydä, siitä sille maksetaan. Joku viisas aina välillä yrittää sanoa jotain rakentavaa tekemättömistä töistä, mutta ei kuitenkaan toista sanomisiaan ääneen. Ei siitä mitään hyötyä olisi kysyä ja kirjoittaa ylös näitä ajatuksia. Ai niin, näistä reaktioista pitäisi olla tietoinen, että voisi rekisteröidä. Katso vaan sitä Facebookia. Hyvä tulee. Ei kenenkään reaktioista kannata olla kiinnostunut.
”Oliko meillä niitä jätskipukonkeja”.
Siinä päivän ajatus. Se ei haittaa, että firman laskut ovat maksamatta ja kesälomapalkat puuttuu tililtä. Hmm. Kauankohan omistaja jaksaa vielä pumputa taseesta rahaa palkanmaksutilille. Mitähän sitä piti tänään tehdä. No jaa, onneksi on kesäloma tulossa, niin murehtikoot nuo pöljät täällä sitä ihan itse.
Meillä ei muutenkaan tehdä palavereista mitään hemmetin aikaa vieviä muistioita. Meillä on muistilaput. Ne ovat tosin aina hukassa ja nämä työt muutenkin keskeytyvät vähän väliä, kun puhelin soi tai joku haluaa jotain. Tai sitten on taas joku hemmetin kriisipalaveri. ”Kääk, millä nämä laskut maksetaan”. Antaa talousjohtajan miettiä sitä, se on sen hommaa. Meillä on täällä ihan tarpeeksi sotkua selvitettäväksi. Jokos se on lounas aika, mihin mennään syömään.
Ei tämä johtaminen mitenkään toimenkuvaasi kuulu.
”No ei kuulu ei. Tai siis kuuluu, mutta kun ei toi toimari tajua yhtään mitä me tehdään, niin turha sen on tulla meitä ohjailemaan. Tää menee niin kuin se on aina mennyt. Vouhotus ja touhotus, ja mikään ei muutu. Sitten pakon edessä firma tekee paniikkipäätöksiä ja homma menee taas uusiksi. Ja turha tässä on mitään yrittää. Edessä on taas YT.t ja porukkaa vähennetään, kuin pipoa. Se on saikku mikä kannattaa ja uutta duunia etsimään. Ihan paras sijoitus. Ei mene aika hukkaan. Siellä onkin mukavasti yksi sarja kesken Netflixissä. Sitä voi sitten katsella, kun odottelee uuden duunin alkua. Samalla voi tehdä koulutyöt loppuun.”
Ainoa varma asia tässä on se, että asenteen luoma ennustus ei ole kaukana toteutumisesta. Se on vain yhden keskustelun päässä, eli lähempänä kuin arvaatkaan. Johtajan tärkein tehtävä on ottaa selvää ja vasta toiseksi tärkeintä on tehdä selväksi. Sitten tulee avun pyytäminen ja heti perään kasvuun haastaminen. Mikään edellä mainituista ei onnistu ilman läsnäoloa.
Niin yritys, kuin ihminen, luopuu ominaisuuksista, joita se ei harjoittele.
Siksi tarvitaan toimintasuunnitelma. Ja ihan ilman käsitteellisiä korulauseita. Näissä käy niin helposti niin, että tavoite on itse toimitus ja mittariksi riittää suoritus. Oli se sitten, miten susipaska tahansa. Vinkkinä sellainen, että pääasia tässä ei ole se, että muodollinen velvollisuus on vain suoritettu. Jotta tulospalkkion siivu kilahtaa maksuun. Ei ystäväni, ei. Se ei ole tavoite.
Tärkein tehtävä kun on ottaa selvää, niin toimintasuunnitelman, yksi kahdeskymmenesosa toimenpiteeksi, kelpaa esimerkiksi se, että tänään aloitetaan soittamalla kukin omat avainasiakkaat läpi. Sitten kirjataan päivän aikana taulukkoon, että mitä he vastasivat. Sitten keskustellaan kuulumiset kahvitauon mittaisella ja ollaan kartalla. Huomenna jatketaan ja soitetaan listalla seuraavana olevat. Listaa jatketaan hamaan tulevaisuuteen. Sillä erolla, että enää ei haaveilla itsenäisesti tapahtuvasta myyntitoiminnasta, vaan se on osa jokapäiväistä leipäämme. Kauppa on käynyt jo vuosia hyvin ja mitään estettä saman jatkumiselle ei ole ilmoilla. Kannattava kauppa on tuonut rahat kaikkeen. Hyvin menee. Nyt kavereiksi muodostunet asiakkaat näkevät jopa hieman vaivaa, että saavat jatkaa meidän ystävien kanssa hyvin toimivaa yhteistyötä. Tätä ei tainnut vain vielä lukea siellä muistilapuilla. Taitaa olla sopimaton liiketoiminnan termiksi. Ystävyys. Ai niin, meillä pitää olla ensin se suunnitelma, ennen kuin sitä voi täyttää ja käyttää.
Tuleeko meille taas joku turha exeli täytettäväksi?
Ymmärrän, mitä jos tällä kertaa ei tehdä sitä turhaksi, vaan työstetään se yhdessä oikeiden asioiden tekemisen muistilistaksi. Sopisiko sellainen, vai oliko parempia ideoita. No kokeillaanko tätä siihen asti.
Johtajuuden portailla noustiin juuri ensimmäistä kertaa asemavallasta, tykätyksi tyypiksi. Vielä on matkaa suureksi johtajaksi, mutta jostain pitää aloittaa. Katsos, kun se että joku sai onnellisena vahinkona työpaikan, jonka mukana tuli johtajan asema, ei tarkoita sitä, että olisit ansainnut paikkasi johtaa. Siihen vaaditaan hieman muutakin, että johdettavat haluavat pistää parastaan peliin.
Mikäs sitten saa sinut tekemään parastasi. Elätkö innostavassa ympäristössä. Niin kotona, kuin töissä. Vai varastaa jokin aikasi olla sinä?
Yllättyisit, jos tietäisit, kuinka moni seilaa koko elämänsä tuuliajolla.
Jos tuostakin huolimatta on pysytty hengissä, niin on tapahtunut monta onnellista vahinkoa matkalla. Vai miksi sitä kutsutaan, kun suunnitelmaa ei ole ja seilaat vain tuulen mukana. Pari asiaa on tuolloinkin varmoja. ensimmäinen on se, että johonkin tulette päätymään aikanaan. Mutta eikö se olisikin kliffaa saapua hyvin suunniteltuun määräpäähän mieluummin, kuin sattumanvaraiseen karikkoon.
Toinen varma on se, että sama tuuli puhaltaa jokaiselle markkinoilla seilaajalle. Ja samaan aikaan toiset tekevät kymmenen kertaa parempaa tulosta kaikille mittareilla. Purje on oikeassa asennossa ja vene tulee laiturille juuri silloin, kun pitää. Mikäs sinulta on riistänyt saman mahdollisuuden. Tiedät kyllä vastauksen jokaiseen kysymykseen, mitä haasteisiin esitetään. On aika toimia. Kysy apua, jos ei avaudu.
Ja tärkein kysymys kuuluu, että mikä vie toiminnan maaliin?
Yllättyisit, miten kekseliäitä ihmiset ovat kiertämään kieltoja. Vaikka kuinka laitat sitä facebook estoa serverille, niin siellä ne kuitenkin hetken päästä surffaavat. On siis asioita, joihin ei ihan hirveästi kannata paukkuja laittaa. Sen sijaan, että tuhlaat energiaa, niin tehkääpä yhdessä lista. Ei se tyypillisesti työntekijän niskaan oksennettu, vaan se oikeasti yhdessä työstetty. Se tämän päivän treeniohjelma. Se mitä tehdään kaiken automaattisen rinnalla. Se mitä tänään pitää tapahtua. Ei enempää, ei vähempää. Kannattaa pitää mielessä, että menestys on numeropeliä ja vain yhtä puhelua voi puhua kerrallaan. Suunnitelma ei toteudu alkuunkaan, jos yhtälön mikään osa on nolla.
Kauppa se on mikä kannattaa, mutta vain asiakkaan kanssa käyty myyntikeskustelu voi tuottaa kaupat. Eikä se työntekijä lakkoile, jos on parempaa tulossa. Onko?
P.S. Kuten eräs viisas aikanaan kysyi, ulkoistuksen porteilla, pois lähtöä uhkailevalta. ”Olisiko se mitään muuta, kuin lahja työnantajalle, että ihan itse lähdette. Ja jos ainoa asia, mikä työsuhteenne enää pelastaa, on se täytettävä exel. Niin pitäisikö keskittyä sitä täyttämään, siitä kiukuttelemisen sijaan. Ihan vaan ajatus.”
Kyllä sinä siihen pystyt, tai ne etsivät jonkun, joka pystyy:)
t. Antti