Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Elämässä tulee hetkiä vastaan, jolloin kaikki on hyvin. Rauhallinen hetki, ennen seuraavaa myrskyä. Ja kuten jo tiedät, sellaista elämä on. Edellinen myrsky on menossa ohi, kun seuraava on jo tulossa kohti. Onneksi kaikki myrskyt, jotka taivaanrannassa näkyvät, eivät osu omalle kohdalle. Sama tuuli, kun puhaltaa ne poispäin, joka vie ne toisten ihmisten päälle. Onneksi jokaiselle joskus osuu myös myötätuulta. Silti kipu kuuluu matkaan. Ei anneta sen kuitenkaan haitata. Tärkeintä on, että suunta pysyy kohti parempia metsästysmaita. Sinne pääsy on voinut olla täynnä muutoksen tuomaa kipua ja moni keskittyy kertomaan tarinaa vain ikävyyksistä. Tärkeää sekin. Mutta ei saa unohtaa naurua ja onnea, jotka parhaillaan tuovat sen tekemisen ilon, jota modernissa työssä kutsutaan flow tilaksi. Aikaa, jolloin muu maailma vain katoaa ja nautit hetkestä. Miloin viimeksi nautit niin, että et muista missä olet?
Ystävän häät ja muistojen matka.
Seisoin hääjuhlan keskellä ja pidän puhetta. Kerron hääväelle, että kyseessä on työystävän juhla, *poikkeuksellinen ihminen, jonka kanssa sain kunnian tehdä viisivuotta elämästäni yhdessä töitä. On muuten keskimäistä pidempi johtajan palvelusaika, ainakin PRH.n tilaston mukaan.
Samassa juhlassa oli toinen ystävä, joka yhdessä juhlakalun kanssa muistutti, että joskus oli aika, jolloin työtä tehtiin *yhdessä hauskaa pitäen. Tämä aika kuuluu yhteen eniten iloa ja kasvua minulle tuottaneeseen ajanjaksoon. Joka sitten päättyi kuuluisasti omiin virheisiini. Niin hullulta kun se kuulostaakin, *aina ei kannata tehdä liian hyvää työtä. Tästäkin pääsin keskustelemaan, koska naaman eteen tuli kolmas entinen työkaveri, joka kertoi olevansa muualla töissä. Touhu oli mennyt hurjaksi. Mutta nyt oli hyvä olla. Se oli kiva kuulla. Silmistä näki, että mies ei valehtele. Tiesitkö, että kiukuttelut saattava johtaa potkuihin, vaikka menisi paremmin, kuin muilla ikinä. Olen nähnyt johtajan saavan kenkää, koska aina ei tarvitse tehdä hyviä päätöksiä. Tai näin siitä valtaa pitävä ”paha kuningas” vitsikkäästi kertoi. Tässä on hyvä opetus muistuttamaan, että ei kannata olla riippuvainen toisista. Ystävä ei sinua satuta, ja kun satuttaa, niin muista kerrasta. Samaa on tulossa lisää.
* Poikkeuksellinen ihminen
Kerroin juhlaväelle, että meillä oli tästä jätkästä sanonta. Jos haluat jonkin työn hoidetuksi, niin anna se Mikalle. Johtamistyössä on normaalia se, että valituksia joskus tulee. Ja koska johtamisurani on ollut pitkä ja vaiherikas, niitä reklamaatioita on päässyt kolmenkymmen johtamisvuoden aikana hoitamaan todella paljon. Mutta koskaan en joutunut Mikan töiden perään murheilemaan. Hän hoiti ne tilanteet ihan itse. Neuvottelija tyyppi, viimeiseen asti. Häneltä meillä kaikilla on paljon opittavaa.
Tässä on työkaveri, joka yön pimeinä tunteina mietti ratkaisuja työpaikan kehittämiseksi. Ja hänestä olen tarinoinut teille aiemminkin. Tämä on se jätkä, joka suunnitteli sen uuden auran traktoriin ja tuotti kolmekymmentäprosenttia nopeamman työkoneen. Uskomaton suoritus, uskomaton jätkä. Parasta tässä oli se, että minua ei vaadittu tuohon suunnitteluprosessiin, kuin muutaman hallinnollisen päätöksen verran. Minä sitten pyrin palkitsemaan jäbän sillä, että suunnittelimme yhdessä hänelle maailmanympärysmatkan. Täytyykin kysyä perään, että vieläkö hänellä on se exel taulukko tallessa, johon aikanaan luonnostelimme eri maiden aikatauluja ja viipymisaikoja. Tämä on perua siitä, että pääsimme tilanteeseen, jossa töistä ei juuri tarvinnut enää puhua, kaikki toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Näin jäi aikaa jutella kahvin äärellä siitä, mistä kukin elämässään unelmoi. Mika unelmoi matkasta maailman ympäri. Minä autoin sen minkä pystyin, töitä tehtiin joskus kellon ympäri. Ja matkakassa tulikin nopeasti täyteen. Aloitin jo hyvissä ajoin vuorotteluvapaan sijaisen etsimisen ja loppu oli maailmanympärys matkaa. Hienoja kuvia tuli matkan varrelta.
Asiakkaat tykkäävät Mikasta ja monesti, kun kysyin missä mies menee. Hän kertoi olevansa työkeikan keskellä asiakkaan tarjoamilla pullakahveilla. Sellainen jätkä se Mika on. Huomion arvoista on se, että koskaan nämä työajalla nautitut kahvittelut, eivät häirinneet töitä millään tavalla. Ja Mika on taitava diplomaatti kieltäytymään ylimääräisistä tauoista, mikäli tilanne sitä vaatii. Hänen kanssaan työnteko ei tuntunut työnteolta. Suuri lahja, kun suurin osa työtätekevästä maailmasta, taistelee ylisuuren työtaakan alla, vain selviytyäkseen päivästä.
*yhdessä hauskaa pitäen.
Kuten olen kertonut. Yksi rakkaimmista työmuistoista liittyy aina, siihen yhdessä syötyyn aamupalaan. Jo ensimmäisessä työpaikassani, oli kaunis tapa, että aamukahvit juodaan kaikki yhdessä. Jokainen tulee paikalle. Vain luvalla sai olla pois, jos Pertti siihen suostui. Ilma oli puhdas. Työt hoituivat ja yrityksellä meni hyvin. Maine oli kultainen ja kovin henkilökohtainen. Ihmisten kansa juteltiin ja luotiin suhdetta. Mutta ennen kaikkea oman väen kanssa. Pertti ei halunnut, että olemme jokin porukka, joka vain ilmaantuu samalle työpaikalle, mutta emme oikeasti tee yhdessä töitä. Tavoite onnistui hienosti. Älä nyt käsitä väärin. Ei tämä mikään utopia ollut. Siis kokonaan ongelmaton pilvenhattara, jossa kaikki on aina hyvin. Ei todellakaan. Välillä kiroiltiin niin, että nyrkkitappelu oli lähellä. Mutta asiat sovittiin yhtä nopeasti, kuin riita alkoikin. Ja koskaan ei jäänyt anteeksi pyytämättä. Siitä piti Pertti huolta.
Hääjuhlassa, entinen työkaverini ja nykyinen ystäväni Max, muistutti minua siitä, että joskus meillä oli tällainen yhdessä olemisen tapa. Esittelin hänet vaimolleni ja kerroin, että tämä on se Max, joka piirsi sen kauniin taulun seinälleni. Se oli minulle kiitos ja tärkeä muistutus. Vaikka Maxin sanat saavat minut haikeaksi, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Koska kerran kysyin Maxilta, mikä häntä harmittaa, kun mies on alla päin. Vastaus oi seuraava.
”Minua harmittaa, koska meillä on ollut maailman parasta aikaa ja tiedän, että en tule koskaan saamaan samaa enää uudestaan”.
Olin muutamaa päivää aiemmin kertonut, että olen lähdössä pois firmasta. Viimeinen yhteinen aamiainen ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi tapaamiseksi. Koska meillä on ollut vuosien aikana tapana, käydä yhdessä syömässä aina, kun sopiva hetki osuu kohdalle. Jatkamme tätä, hautaan asti. Suurin lahja työelämältä, mitä olen koskaan saanut, on juuri nämä työkaverit. Raha, tittelit, asemavalta, niillä ei ole mitään merkitystä ystävien keskellä. Tärkeintä on olla olemassa toista varten ja auttaa sen minkä voi. Joskus se on vain lounas yhdessä, joka hitsaa yhteen koko loppuelämäksi. Max opetti minulle sen, että suuren voiman kanssa tulee suuri vastuu. Ja lopulta vain tulos ratkaisee, ei puheet. Show me the money, kaikuu ikuisuuteen, niin kauan, kuin muste Maxin piirtämässä taulussa pysyy. Siinä on jälkipolville ihmeteltävää.
*aina ei kannata tehdä liian hyvää työtä.
Sanat, jotka sanoin toiselle häävieraalle, kun jettelimme siitä, miksi hän lähti työpaikasta pois. Kallisarvoinen opetus, jonka entinen esimieheni Hannu opetti. En koskaan unohda niitä sanoja.
”Olisihan Anti sinun kilpaurheilijana tietää, että puoli kiloa riittää uuteen ennätykseen”.
Ei tarvitse yrittää yhtään enempää, kuin se mikä riittää. Se, että teet niin paljon kuin pystyt, vain kirvoittaa ahneuden omistajien silmissä. Sitten kävi, niin kuin meille kävi. Ahneus asettui sinne, missä ennen oli tekemisen ilo. Palkinnoksi tulee lisää töitä ja ylisuuret tavoitteet. Tapetaan into, jo ennen lähtölaukausta.
Aivan, tämä on se syy, miksi opettajaonni on niin tärkeä. Mistä muuten tiedät, mikä on paras hyötysuhde asioille. Me teimme tietämättöminä liian hyvää työtä ja liian nopeasti. Olemme tästä keskustelleet Hannun kanssa vuosien aikana monta kertaa. Vaikka hän sääli minua jossain kohtaa, ollaan silti kiitollisia. Meistä tuli parempia. Työssä ja ihmisinä. Siitä on monet ystävät muistuttamassa jatkuvasti ja elämä on halauksia täynnä. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Kaupan päälle tuli aivan huipputekninen ammattitaito ja sen mukainen elämä. Ei ole mitään puuttunut ja lisää satelee. Päälle, ollaan viisaampia toteuttamaan suunnitelmia ja neuvottelemaan parempia sopimuksia. Enää ei onnistuminen jää palkitsematta. Olisiko sinunkin aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja järjestää tekeminen?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti