Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tapahtuuko, vai ei? Siinä kysymys. Minkälaista vaivaa ollaan valmiita näkemään. Ei voi kuin ihmetellä tätä maailmaa, sen verran hassuja juttuja tulee vastaan jatkuvasti. Ei toki sotaa Euroopassa ja siihen liittyviä asioita voi hassuiksi kutsua, kuten ei myöskään arkemme uutisointeja. Sen verran hurjia juttua siellä ilmautuu. Aina välillä ihmisen itsekkyys ja harhaluulot omasta erinomaisuudesta, kuitenkin tuovat hymyn huulille. Kun ihminen kirjoittaa olevansa paras jossain, mutta vain omasta mielestään, ollaan hassun äärellä. Varsinkin, kun näillä mielensä pahoittajilla on tapana valittaa aivan kaikesta. Tulee väkisinkin mieleen vanha tuttu kysymys. Nyt kun olet syyttänyt kaikkea ja kaikkia muita maailmassa ongelmistasi, mitä jää enää jäljelle? Kuuluisa peili auttaisi varmuudella, mutta kuinka saada jonkun itseään täynnä olevan pää kääntymään sitä kohti. Suosittelen Stoasta tuttua tyyliä. Etäisyys on ainoa oikea vastaus näihin tyyppeihin. Älä hyvä ihminen anna energiasi valua hukkaan. Aikasi on liian arvokasta.
Et voi auttaa heitä, ketkä eivät halua tulla autetuiksi.
Katsos, johonkin se aika käytetään. Puoliso nuolee sinua tai jotain muuta. Epäsuhta on vain siellä missä sitä suvaitaan. Vaikka eletään suvakkien aikaa, ei sen silti tarvitse sinun kohdallasi tarkoittaa elämästäsi luopumista. Toki voi olla, että olet kuollut jo eläessäsi. Näin käy monelle. Ei varmasti koskaan tarkoitettu valinta, mutta jotenkin se elämä lipsui käsistä. Ymmärrän kyllä. Jossain kohtaa vain lakkasit unelmoimasta. Kaiketi siinä käy niin, että tarpeeksi pitkään turhaa unelmointia ja olet opettanut tärkeimmän työkalusi ruokkimaan vain pettymystä. Kukaan ei jaksa sellaista, ei ainakaan pitkään. Turha siis ihmetellä kuningas alkoholin valta-asemaa. Horisontissa lisää lumelääkettä näkyvissä.
Tapasin seurakuntani pastoria. Aina yhtä mukavat ja inspiroivat keskustelut ennen ehtoollista. Niin, mistä sinä voimasi ammennat, sama se, kunhan voimasi saat. Siinä tavoite. Pystyä olemaan se, mihin pitää pystyä. Mutta koska, elämä on kompromissia ja neuvottelua, niin pyydä nyt sen verran voimia, että saat ilmaistua itsesi. Muuten tulee kylmää kyytiä. Toinen hyvä virike, olisi kyky puuttua epäkohtiin. Sanoittaa sillä tavalla, että toinen ottaa opikseen ja muuttuu tapansa. Tai sinä muokkaat ympäristöä. Tiedän pariskunnan, jossa puoliso oli aina poissa. Kun he vihdoin koronan ansiota joutuivat viettämään eristyksissä aikaa yhdessä. Paljastui pian, että he fysiikan perussäännön mukaan hylkivät toisiaan, kuin samanmerkkiset magneetin navat. Erohan siinä tuli. Ainoa surkeus oli se tosi asia, että kaksikymmentä vuotta oli heitetty hukkaan. Turhia lupauksia ja tuhansia pettymyksiä. Palkinnoksi tahaton lapsettomuus. Vähempikin olisi riittänyt tekemään katkeraksi koko maailmaa kohtaan. Tässä on syytä viettää pohdinnan hetki. Mikä saa ihmisen luopumaan elämästään, jo eläessään? Osa kunniasta pitää antaa häpeälle. Osa typerälle toivolle. Kolmas varmasti menee jonnekin itsesäälin ja ylpeyden sarakkeille. Aina on myös se mahdollisuus, että pelko estää toimimasta. Tässä kertoisin tarinan lapsesta lastenkodin sängyn alla. Mutta sitä varten kannattaa kuunnella kappaleeni narriprinssi. Tai sitten selailla näitä kirjeitä. Sieltä se tarina löytyy. Tosin, en muista missä kirjeessä siitä kerroin, joten selailua on jokin verran tiedossa. Näitä kirjeitä on meinaan jo parisen tuhatta sivua. Kaikkea sitä ehtii, kun itseään terapioi.
Sain viestin ihmiseltä, joka löysi voimansa.
Johtajan kirjeet kirja löytyy kertoman mukaan työlaukusta ja yöpöydältä. Sitä luetaan ja kysymyksiä pohditaan sopivissa rauhoittumisen hetkissä. Opastin kirjoittamaan elämän tavoitelistaa, samoin kuin päiväkirjaa niin ikään. Omat ajatukset kirkastuvat ja kirjallisen ajattelun pystyy muuttamaan helpommin suunnitelluksi tekemiseksi. Toki se vaatii monesti sen, että löydät oikeat ihmiset ympärille. Ja tuo vaatii sen, että uskallat avata suusi ja kertoa itsestäsi. Minäkin jännitin laulamista aikanaan niin paljon, että en koskaan uskonut saavani ääntäni ilmoille. Toissa päivänä julkaistiin tulevan albumini neljäs kappale. Ai, että. Kaikki kuitenkin alkoi siitä, että ystävä pyysi häälahjaksi laulamaan omissa häissään. Pyysi esittämään oman kappaleen. Pian olin toisen ystäväpariskunnan kotona äänittämässä samaista laulua. Sitten studiossa. Jännä miten elämä kulkee. Olin kuitenkin kirjoittanut toimintasuunnitelmaani, pyydä ystäviltä apua oman albumin maailmalle saattamiseen. Tuo on nyt hyvää vauhtia toteutumassa. Tässä tulee monta tärkeää oppia yhtä aikaa. Katsos, kyllä joku tuntee polun haluamaasi.
Iso kirja sanoo, että kysyvä ei tieltä eksy. Oletko siis kysynyt. Siis sellaisella lapsenomaisella tavalla, jossa jatkat, kunnes vihdoin kuulet sanan kyllä. Jos et jatka, niin kyseessä on asia, mitä et oikeasti kaivannut. Ihminen on sellainen, että mieleen tulee kaikenlaista. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että toimivat hetken mielijohteesta. Kauhea panostus alkuinnostukseen ja taas menee rahat ja aika hukkaan. Pahimmillaan terveys pettää. Tai oikeammin täytyy todeta, että jokaisen terveys pettää. Yllättäen ja ennemmin tai myöhemmin. Siksi pitää tehdä sitä mitä tekisit muutenkin. Tarinalla on voimaa. Joku viisas sanoikin, että tarinat ovat viimeinen johtamisen keino, hetki ennen maailmanloppua.
Lapsen kaltaisten on taivasten valtakunta.
Kun mietin tekemisen iloa, tulee usein päiväkoti mieleen. Se energia, jota into tuottaa. Aina ei tiedetä ihan tarkkaan mitä ollaan leikkimässä, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä tapahtuu. Tuo on muuten hyvä lause. Eräällä työkaverilla oli tapana nauhoittaa puhelimen vastaajaan juuri tuo kyseinen veisu. ”Et nyt juuri saanut minua kiinni, mutta jätä viesti, niin tapahtuu”. Hieman muokkasin omaani. Vastaanottaja kokee tärkeyden tunteen. Tuossa on hyvä opetus siitä, miten kannattaa pyytää.
Se on jännä juttu, miten tekeminen seuraa tunnetilaa. Joskus musiikki on iloisen rytmikästä ja sitten tulee melankolia. Omissa lauluissa pohditaan paljon ihmisen suhdetta ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kuten Jope sen hienosti sanoi, jokainen kaipaa rakkautta. Hevarit, popparit, räppärit ja varsinkin ne sarjamurhaajat, jotka kuuntelevat vain klassista musiikkia. Tai näin siis eräs rikostutkija kerran minulle sanoi. Ei siis omia ajatuksia. Itsekin tykkään Mozartin yön kuningattaren aariasta oikein paljon.
Aina kaikki palaa lähtöruutuun. Juu, maailma muuttuu ja sinä sopeudut mukana. Tosi asia kuitenkin on, että perusasiat ei muutu mihinkään. Ja koska materiaali ohenee jatkuvasti, on sinun aikasi loistaa. Nyt, kun on helpompi erottua massasta, kuin koskaan. Ei tarvita kummoisia urotekoja, jotta saat sen mitä haluat. Lapsuusajan rangaistukselta tuntuneet hetket ovat muuttuneet tämän päivän palkinnoiksi. Syö terveellisesti, pese hampaasi, tee läksyt (lue jotain mielekästä somen sijaan) mene ajoissa nukkumaan. Huh huh. Mahdollisuuksia olisi, jos vain muistaisi olla kiitollinen. Moni asia muuttuu niin helposti itsestään selväksi, että sen saavuttamiseen vaadittavat lahjat ovat vain kaukaisia muistoja. Kai siinä tulee joku itseoikeutetun erivapauden etuoikeuden kiukku, kun universumin piti tarjota enemmän, jo niin paljon aiemmin. Ehkä teit niin kuin muutkin. Hankit ammatin, hait töitä ja pääsit. Sitten alkoi elämä. Johon tässä kesän kynnyksellä odotellaan loman alkua. Kuten rehtori sen kevät juhlissa sanoi. Älä huoli, syksy tulee nopeammin, kuin arvaatkaan. Saattaa alkaa ahdistaa, kun loman ensimmäiset pari viikkoa on takana. Sekin riippuu parista asiasta. Oletko ollut kuin muurahainen ja työstänyt unelmaasi. Katsos, muurahainen ajattelee talvea, koko kesän. Älä käsitä väärin, kyllä se nauttii hetkellisesti auringosta ja sateenkaarista. Mutta jos vain kulutat aikaa, saattaa surkeuksien seinä tulla vastaan nopeammin, kuin ehdit parahtaa kuuluisan kissan. Eräs kyllä sanoi raflaavasti. Nyt kun pääsee lomalle, voi unohtaa sen työn mitä stressaa aivan kauheasti, kun siellä on. Mutta onneksi on sairaslomat. Aina voi ottaa vähän hermolomaa täydellä palkalla, kun ketuttaa tarpeeksi.
Ehkä et ole löytänyt vielä omaa muurahaisintoasi. Siksi kannattaa lomalla kirjoittaa tavoitelista. Tai tee se jo tänään. Kun sitä tekee usein, alkaa mielikirkastumaan ja sitä kirkkautta kohti on kiva kulkea. Työn taika tulee, kuin itsestään ja se ei tunnu ollenkaan työltä.
Mitä ajattelit tavoitella seuravaksi?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti