Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Olet puurtanut vuosia työssä, josta palkinnoksi joku toinen nyt tekee nyt sinun työsi. Olit hyvä sen aikaa, kun sinusta saatiin hyötyä. Virsu on kylmä, iskiessään takalistoon. Ehkä läksiäislahjaksi saat vielä viimeiset kettuilut päälle, kun sinusta ei ollut mihinkään. Olit vain moka ja se oli sinun syysi. Se on aina kiva kuulla, että et ole saanut mitään aikaan. Kuinka seuraajasi hoitaa nuo hommasi nyt puolikkaalla. Ja sinä saat hakea liksasi palkkaturvasta. Ei sen takia, että palkka ei sinulle kuuluisi, vaan ihan vaan tuhlatun kassan takia. Se on aina työntekijän vika, jos omistajat eivät osaa käyttää rahaa. Ai, että. Reilu meininki. Tai sitten se menee niin kuin ystäväni sen sanoi. On kiva puurtaa pitkää päivää, vain saadakseen kenkää viimeisillä metreillä. Eläkkeen tärkeimmät keruu vuodet menivät pieleen ja työttömän hylkiön asemasta on kiva odotella ohuita kissanpäiviä. Entiset kaverit karsastavat kuin lepraista, eikä säälivät katseet viimeisillä työpäivillä, muuta lähtöä yhtään helpommaksi. Ehkäpä siellä on tärkeitä ihmisiä, joita haluat vielä suojella ja siksi koet tärkeäksi auttaa, vaikka oletkin jo kohdannut riittävästi väkivaltaa. Maailmassa on paljon virheitä. Eikä sinun tarvitse syyllistyä yhteenkään niistä, saadaksesi kohtuuttoman rangaistuksen, tekemättä mitään väärää. Nyt kannattaa ottaa ilo irti hetkestä, talvi on tulossa.
Ole kuin muurahainen, joka miettii vähän talvea, jo kesän laitumella.
Olen istunut lounas pöydässä, jossa vitsaillaan avoimesti samassa pöydässä istuvan lähtölakennasta. Siis irvailtiin työkaverille, että ei sun kannata enää noita miettiä. Sun seuraaja sitten miettii. Ajattelin, että voiko enää raukkamaisuus ilkeämmäksi muuttua. Muistelen tuota hetkeä, kun kyseinen yksilö sai tietää siinä samalla, että niin kutsutut työkaverit ovat tienneet jo kahdeksankuukautta tilanteen. Kukaan ei kuitenkaan varoittanut. Kenkää oli tulossa. Muistan, kuinka hän sitten aikanaan, itkun sekaisesti, kertoi tunteistaan. ”Miten julmia te voitte olla.” Kerroin, että vuotaminen olisi maksanut työpaikan jokaiselle asiasta hiiskuneelle. Ei tekosyy kasvattanut selkärankaa kenellekään. Itse kerroin, että toinen työ jo odottaa. Samaa suosittelin hänelle, pitkän ansaitun loman jälkeen.
Hänen kohdallaan tuo pakkoloma vei kuitenkin hengen. Ura palkittiin siis siten, että neljänkymmenenvuoden mittainen verojenmaksu eläkettä varten, päättyi ennenaikaisesti ja päivääkään hän ei päässyt maksetuista kissanpäivistä nauttimaan. Sakko on joskus todella kohtuuton. Juu, mitalilla on useita puolia. Mutta oli laita mikä tahansa, niin kuka kehtaa sanoa, että nyt meni oikein. Itse katselin vierestä, kun ainoa rikos, mihin kyseinen yksilö oikeasti syyllistyi. Oli se, että oli liian sydämellä mukana työssään. Antoi kaikkensa. Raukka ei vain tajunnut, että häntä käytetään hyväkseen. Sen aikaa, kun siihen suostuu. Näkisitkö itse verhojen läpi, jos omalle kohdalle sattuu.
Siinä kävi vain niin, että vuosien laiminlyönnit ja liiketoiminnan kehittämättä jättäminen kaadettiin viimeisillä metreillä sen tyypin niskaan, joka oli pitänyt kiskaa pystyssä. Tuhansien vaikeusien keskellä ja aina töissä. Lomia siirrellen, ei koskaan sairaslomilla, ei vaikka oli kuinka kipeä. Kerran työkaverit epäilivät sydänkohtausta, mutta tämä tyyppi painoi vain töitä. Ei tullut edes venäläistä vitsimitalia uhrauksista, tälle työnsankarille.
Sitten tapasin yrittäjän, joka oli ymmärtänyt yskän.
Hänelle oli joku viisas joskus sanonut, että sotien jälkeen ei mietitty mitään muuta, kuin taseen loppusummaa. Jos et tätä lausetta ymmärrä, niin suosittelen tutkimaan ja sisäistämään. Mitä on jäljellä, kun sotakorvaukset on maksettu. Voiko olla, että pysytään silti hengissä, vaikka halla vei sadon.
Nykyinen sukupolvi tuskin selviytyisi moisesta. Velkaa on visa tapissaan ja osamaksut myöhässä. Ainoa tase on se, mikä pään sisältä löytyy ja siellä ei paljoa muhi. Tai muhii, mutta sen hoitaa lääkkeet ja avohoito. Parempi tulevaisuus on katsos pilleripurkissa tai kirpputorilöydön huutokaupassa, ei suinkaan poikkeusolojen varautumisessa. Jokos se on iloinen tunti lähipubissa. Katsos, pumminkin onnistumisprosentti on parempi, kun juomat ovat halpoja. Rukouskin siis tuottaa paremman vasteen, kun on joku uskovainen lähellä, ketä höynäyttää sijoittamaan. Taksimatka se on mikä kannattaa, varsinkin toisten ihmisten rahoilla. Hei, mistä tämä on tuttu. Ai niin, eduskunnasta tietenkin. Ymmärrän, miksi moni pysyy kaukana politiikasta ja höynäyttäjistä. Usko kerrasta.
En ikinä unohda lausetta. ”Olisi pitänyt lähteä, kun se toinen irtisanoutui”.
Ruoho ei välttämättä ole koskaan vihreämpää, mutta ihminen voi sairastua ja masentua, lakata yrittämästä, ihan vaan sen vuoksi, että ihmiskohtelu on niin huonoa. Monella, varsinkin isolla organisaatiolla, on olevinaan hienot prosessit ja ihmiset niitä hoitamassa. On niitä kaavoja, joita sitten noudatetaan. Käykin vain niin, että asia, mikä voisi olla totta ja oikeasti hieno ajatus, muuttuu parantavan toiminnan sijaan vitsiksi. Kukaan ei enää usko mitään hyvää tulevan. Usein näissä kahvipöydissä korostuu se, miten monta piikkiä aamumassa on eläkkeeseen. Tuleekin mieleen työkaverin kohtalo. Aina kannattaa vain odotella parempia aikoja. On totta, että aikaa hoitaa kaiken, sinutkin. Mitäs ihmeellistä minussa on.
Olet sydämellinen supertietokone, joka on tarkoitettu nostamaan tasoa.
Erehtyväinen olet ja sekin on ihan ok. Et voi tietää, ennen kuin tiedät. Siksi kortit pitää katsoa, eikä pelätä. Kaikki voi mennä pieleen, joka tapauksessa, et silti lopeta elämistä. En ole koskaan pitänyt televisiosarjasta friend’s. Mutta joudun tekemään siinä yhden poikkeuksen. Kun hahmo Joe, kyselee ohikulkevilta daameilta sinnikkäästi, että miten menee. On siinä hölmön pelottomuudessa jotain lapsenomaisen viehättävää. Kysyvä kompuroi itsensä todennäköisesti parisuhteeseen, paremmin kuin hiljaa varjoissa odottava. Tuntui tuo, miten hölmöltä tahansa. Harva kehtaa. Samoin käy töitä tai uutta asiakasta etsivälle. Pelko vai rakkaus. Siinä kysymys. Aika moni valitsee elämänsä pelosta. Turpaan tulee pyytämättäkin, niin joten mitä jos kuitenkin valitset sen rakkauden. Sanoin sen aiemmin, sanon sen nyt.
Voit joka tapauksessa epäonnistua tehden jotain mitä vihaat, eikö siis kannata yrittää tehden jotain mitä rakastat.
Asiat epäonnistuvat. Se pitää vain mieltää osaksi prosessia. Huippu-urheilijan menestyksen alla on aina tuhatkertainen epäonnistuminen, jota kukaan harvoin miettii menestyksen hetkellä. Ja urheilijalle pitää keksiä mielekästä puuhaa, valmiiksi mietittynä, myös urheilu-uran jälkeiseen aikaan. Muuten tulee masennus ja uutisista tuttu kohtalo. Jos olet käynyt kuussa, niin mikä enää innostaa sen jälkeen. Voi olla vaikea syttyä mistään. Jokainen kuitenkin syttyy jostain. Kukaan ei vain istu paikallaan ja odota. Viimeistään nälkä vie paistinpannulle ja pian oletkin jo myymässä kanaa nälkäisille naapureille.
Marssista väsähtää. Suosittelen vetämään hetken happea ja sitten seuraava sarja. Älä anna niiden ilkeiden sanojen mennä ihon alle, vaan pura ne ystävälle. Tulee parempi mieli ja sitten jaksaa taas yhden sarjan. Se on kuitenkin lopulta se sinnikäs työ, joka palkitaan. Harvoin niitä tulee pikavoittoja. Ne on ne jatkuvat pienet purot, jotka kasautuvat isoon jokeen ja joesta valtamereen. Ohjaat vain nämä pienen pienet virrat oikeaan suuntaan. Penkere on täynnä viheliäitä tuholaisia, jotka padottavat purosi. Mutta sinä räjäytät padot pois ja tanssit tukkien päällä. Sinusta tuli taitava, vahva ja kestävä. Tästä sinut tunnetaan. Etsi vain tukkisi, niin toiset voivat pitää tunkkinsa. jokainen syttyy jostain. Mistä sinä sytyt. Mene sitä kohti.
Suurin osa ei ota onkeensa. Ei siksi, että olisivat suoraan hölmöjä tai pahoja. Ei, ne vain uivat niin syvällä kaivamassaan kuopassa, että toisia kohtaan riehuminen on sitä paniikin aiheuttamaa räpiköintiä. Aina välillä päästään hetkeksi pinnan päälle ottamaan happea. Ei siinä mitään korulauseita ehdi heittelemään, kun hukkuminen on vain seuraavan sukelluksen päässä toteutumisesta. Sinä vain satut olemaan se lisähappi, jota kahmitaan summanmutikassa. Tuttua työelämästä, kun alkaa menemän huonosti. Ystävät muuttuvat hetkessä vihamiehiksi, etkä ymmärrä mitä kävi. No elämä kävi. Varasuunnitelma puuttui ja kun vain selviytyjän lapset saavat joululahjoja, yritä nyt siinä olla ystävällinen. Älä siis ihmettele, miksi entinen niin kutsuttu ystävä ei enää tervehdi. Hymyile vain lempeästi ja kerro katseellasi, että ihan hyvin se tulee menemään. Anna itsestäsi vain se, minkä toinen ansaitsee. Ei helmiä sioille.
Sitten tulee ne psykopaatit, joista sinun tuleekin pysyä kaukana.
Tiedät jo paremmin. Siksi tulet pärjäämään. Monet menneet virheet putkahtavat välistä mieleen ja tajuat mistä oli kyse. Täytyy muistaa, että vankilat ovat syyttömiä neroja täynnä ja nämä tyypit elävät vain nauttiakseen sinun hyväksikäytöstäsi. Nyt kun tiedät tämän, niin osaat nostaa vasarat lyöntiasentoon itseäsi suojelemaan, heti kun nämä tyypit läheisyydellään nostavat niskakarvasi pystyyn. Se on varoituksen merkki. Se on intuitio, jota tulee oppia kuuntelemaan. Jota kannattaa uskoa ensimmäisestä kerrasta. Kun älytön nostaa päätään, niin se on seuraava järkevä vaihtoehto.
Tässä välissä, voitkin opiskella seuraavaa kiinnostavaa aihetta ja suunnitella tulevaa.
Tykkäätkö siitä, mitä sinusta on tulossa. Siinä hyvä kysymys?
t. Antti