Johtajan kirje.
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä!
Käytiin treenaamassa ja mittailemassa kehonkoostumuksia. Olipas opettavainen päivä ihmiselämän peruskoodauksesta. Yhteenvetona voi todeta, että todella moni on tänä päivänä ihan kelpoisesti kehotietoinen ja samaan aikaan täysin kykenemätön järkevään toimintaan. Olen huomannut, että varsinkin kuntosalilla aktiivisesti käyvät ovat ottaneet tavaksi jutella terveysasioista ja osaavat tuohon päälle lisätä täsmätietoaan netistä. Tuo ei kuitenkaan tarkoita millään tavalla, että osaisi tehdä asiat oikein. Saisi siis reilun mahdollisuuden voida hyvin ja saada toivomiaan tuloksia aikaan. Lista ihmisten luettelemista ongelmista on pitkä ja vino.
Erityisesti jäi mieleen eräs fiksu herrasmies ja perheen isukki, joka paini pitkän listan ongelmien kanssa. Kuten, uni jää katkonaiseksi. Sairastelun kierre vaivaa molempia päiväkoti ikäisten vanhempia ja estää lähes täysin nousujohteisen harjoittelun. Lihakset kramppaa ja nykii yöllä. Sisäelinten ympärille on mittarin mukaan kertynyt vaarallista rasvaa, vaikka peili ja mieli sanoo, että ongelmia ei pitäisi olla. Työpäivät menevät haukotellessa ja tuntuu, että ei saa mitään aikaan. Mieli on haikea molemmilla vanhemmilla ja lutuisen romantiikan mahdollisuudet ovat kaukainen haave arjen tiuskimisten keskellä.
Tähän ei voi todeta muuta, kuin toistaa erään valmennettavani sanat ensi tapaamiseltamme.
”Niin, se taitaa olla aika eri asia harrastaa itku kurkussa kiristyksellä aikaan saatua ensiapuseksiä, kuin elää tasapainoista elämää, jossa tuota hätää ei tule”.
Kuulostaako tutulta?
Voin kertoa, että näin tuo tilanne on 97/100 kertaa kohtaamisista jossain yllä mainittujen ongelmien alueella. Arki on muuttunut suorittamiseksi ja selviytyminen päivästä toiseen on päällimmäisenä mielessä. No juu, aina välissä on mukana joku onnekas, elämänsä hallintaan saanut yksilö. Tai sitten juuri rakastunut ja parisuhdetta muodostava pörisijä, jolla ruusulasit pistävät kaiken näyttämään paremmalta ja kiihotushormonit pitävät koneen sen verran kovilla himokierroksilla, että orastava flunssakin kääntyy vain ylikunto analyysiksi. Raaka tosiasia on se fakta, että ylikunto olisi vaatinut todella kovaa pitkäaikaista treenaamista ja tähän ei todellakaan lasketa sitä viiden minuutin sängyllä makoilua sen pikatouhun jälkeen. Vaikka olisikin alkuhuuma päällä käynyt siellä makkarissa jo kolme kertaa päivän aikana. Rakkaus antaa siivet, ei Redbull. Mieli on todella vahva ohjaaja ja hormonitoiminta ylikomentajan paikalla.
Mikä yhdistää melkein kaikki kehonkoostumusmittauksessa käyneet ihmiset?
Yhteistä mittausten yhteydessä käydyille keskusteluille oli se, että jokainen oli tullut kehonkoostumusmittaukseen ja kuitenkin useimmat tarvitsivat enemmän sparrausta elämäntapojen remontin kanssa, kuin itse tuloskortin tulkinnassa. Kyllä, hekin kenestä sitä ei odottanut ollenkaan.
Ihan jokainen tavallinen työssäkäyvä tarvitsee ohjausta, jotta saa ongelmansa hoito järjestykseen, toimintaohjeiden kera. Hänkin, jolla asiat olivat muuten kunnossa, tuli sivulauseena viesti, että parisuhteen asiat eivät olleet kunnossa. Ero oli mielessä ja ajatukset jossain muualla. Ajattelepa mikä vaikutus tuolla olisi sinun suorituskykyysi. Taitaa olla aika lailla dominoiva ote. Kehtasin kysyä hieman lisää ja sitten ymmärsin, että ei kannata julkisesti jatkaa tuota keskustelua. Ihmisellä ei välttämättä ole ketään kenen kanssa puhua ongelmistaan. Varsinkaan yrittäjällä. Johtajan paikka on kovin yksinäinen, toki siinä missä kenen tahansa. Annoin yhteystiedot.
On yllättävän pienistä asioista kiinni, että tuon alussa mainitsemani perheen listaamat ongelmat saadaan selätettyä. Isukki vastasi kyllä suhteellisen oikein moniin kysymyksiin, mutta ei osannut sanoa, mitä pitää tehdä. Aika paljon mielipiteitä ja vääristäviä uskomuksia sekoittuu ajatuksen juoksuun.
Saitko tältä elämältä sen mitä halusit?
On sanonta ”kävi, miten kävi, niin kokemushan se on tuokin”. Aika moni kuitenkin vain hengailee. Noinkin voi elää ja kerätä suht samanlaista kokemusta päivästä toiseen. Ikäväksi tuon kokemuksen tekee se, että kun keskustelen ihmisten kanssa ja vielä todella paljon, on siellä aina toteuttamiskelpoisia ja realistisia haaveita mielessä. No, toki monesti ne ovat myös tyyliin ”kumpa voittaisin lotossa”. Silloin kysyn aina, että olethan muistanut viedä lottokupongin kiskalle. Hölmistynyt ilme yleensä vastaa, että eipä ole kuponkeja viety. Sitten kysyn, että eikö tuossa haaveilussa ole olennaista viedä edes se kuponki, jos meinaa saada mahdollisuuden voittoon? Vastaus on yleensä ”no mitä sitä turhaa, kun ei sieltä voita kuitenkaan”. Niinpä. Haaveilua on monenlaista. Masennus iskee taatusti mieleen silloin, kun tietää mitä pitää tehdä, mutta ainoa asia mitä saat aikaiseksi, on hölmön toivo. Mieli tekee todennäköisyyslaskentaa ja se surkastuu varmasti, kun tulos ei sitä miellytä. Ainoa asia mitä pelastukseesi todella tarvitset, on tietoisuus siitä, mihin ajatuksesi olet juurtanut.
Kysymys siis kuuluu, että mihin ajatuksiin sinä olet juurtunut?
Kehonkulttuurissa palvotaan fysiikkaa ja silloin osa kokemuksistasi voi olla itse ongelmia ja osa ratkaisuja. Tarkoitan sitä, että aina kaikki raajat eivät ole tallella tai kaikki johdot kohdallaan, jolloin jäädään hieman jälkeen juoksukisassa. Tässä vaiheessa toivon, että joku luki sinulle lapsena satua, jänis ja kilpikonna. Jos ei, niin nyt on hyvä aika tutustua Aisopoksen faabeleihin. Itselläni ei koskaan ollut lapsena sadun lukijaa, joten onneksi opin aikuisena lukemaan, niin pystyin tutustumaan aiheeseen. Nyt luen omille lapsilleni noita tarinoita ja niitä rakastetaan. Voit myös tutustua Nick Vujicic nimiseen pikkumieheen You-Tube:ssa ja sen jälkeen ajatteletkin jo ihan kaiken uudestaan. Lupaan, että molemmista tulee hyvä mieli. Ja siinä mielialalääkettä jo ihan tarpeeksi. Huonoin mitä voi käydä on se, että mietit horroksesta herätettynä edes hetken jotain muuta, kuin mielen murheita. Ei huono diili.
3 juurtumisen maailmaa, joista löydät itsesi.
- Jos olet juurtunut vain fyysiseen, voidaan tuo viedä sinulta pois.
- Jos olet juurtunut vain psyykkiseen, voit olla täysin ajatuksiesi vanki.
- Jos olet Jos olet juurtunut olemassaoloon, kaikki on vain kokemusta ja etsit viisautta, kunnes sen löydät.
Katsos, kun tuossa kolmannessa on kyse ymmärryksestä. Ihminen, joka tämän ymmärtää, löytää sisäisen rauhan ja pääsee hyvällä vauhdilla eteenpäin.
Pitäisikö työnantajan panostaa ihmisten hyvinvointiin, jotta töissä kävisi terveitä ja suorituskykyisiä ihmisiä?
No mietipä mitä kaikkea tuolla saisi? Kysymyksessä on todella henkilökohtainen juttu, koska jokaiselle se oma elämä on se kaikista tärkein. Ilman sinua ei ole isää tai äitiä. Joten halusit tai et, lapset kärsii kanssasi tai ilman sinua. Ihmiselämän tarkoitus ei ole olla merkityksetöntä kärsimystä. Vahvistutaan, jotta kestetään paremmin ja opetetaan samaa muille. Ei huono diili. Monet siellä töissä vaan suorittavat, kun voisi innostua ja tehdä, voida ja jaksaa paremmin
Jokainen työyhteisö kaipaa lisää positiivista energiaa, nyt on aika pistää hösseliksi!
Pyydä meidät työpaikallesi.
t. Antti