Johtajan kirje
Hankaluuksia, yhdistettynä mahdollisuuksiin. Siinä koko elämän kirjo. Yksi jättää väliin, toinen edes kokeilee. Uutisissa kerrotaan tapahtumista, jotka pistävät miettimään kansan mielenterveyden tilaa. Oliko se tarkoitus, että ongelmien kasautuessa tehdään se viimeinenkin virhe. Ei siis riistetä omaa henkeä, vaan kohdistetaan pahanteko johonkin viattomaan. Ja yhteiskunta maksaa loppuelämän hotellin. Suunnitelma se on tuokin. vankiloihin rakennettavat lisäsiivet, kertovat ajan trendi-ilmiöistä. Viisas onneksi osaa nostaa kytkintä, kun picnic ilma käy huonoksi.
Ei suunnitelmia pitäisi koskaan tehdä vain suunnitelmien vuoksi. Mutta silloin, kun muistettavia asioita on paljon, ei kukaan ilman suunnitelmaa niitä asioita muista. Mitäs tässä pitikään olla tekemässä. Ja kuka ylipäätään tietää, mitä tehdä pitää. Ja vaikka tietää, niin miksi ei tee.
Kun laiskuus tappaa kunnianhimon, niin tappaisiko nälkä laiskuuden.
Jäisi taas sijaa kunniakkaille tavoitteille. Rajattomien kalorien aikana, ihminen tarvitsee vielä kipeämmin niitä suunnitelmia. Vain punnittu ruoka on sopiva, eikä sillä ole mitään tekemistä syömishäiriön kanssa. Tavoite on tavoite. Ruokavalio vain työkalu, tavoitetta kohti. Yllättävän harva pystyy ruokavalioon, ilman pakottavaa syytä. Syitä on monia. Yleensä henkiset traumat. Ruoka on halpa lohtu. Seksi ilmainen. Jokainen etsii huumeensa. Tavallinen tallaaja muistuttaa päivä päivältä enemmän sätkynukkea, joka kertoo kyllä hiljaa kavereille kokemistaan vääryyksistä, mutta ei tee mitään asioille. Kaukaa katsova näki jo kauan sitten hetken, jolloin seuraavaa toimintasuunnitelmaa piti alkaa tekemään. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Nurkan takana on jotain mielenkiintoista, johon voit sydämesi taas sijoittaa. Vaikka sydämesi on palasina, ja mietit, että miten ihmeessä se edes enää toimii. Löydät uusia ystäviä ja uuden perheen. Elämänläpi kulkevien työkaverien lahja on vain yhden soiton päässä toteutumisesta. Anna mennä.
Kun viha tappaa viisauden, niin tappaisiko ymmärrys vihan.
On aivan eri asia, yrittää väittää olevansa oikeassa, kuin yrittää saada toinen ymmärtämään. Ihminen on hätäinen arvostelemaan toista. Tunteet kuohahtavat ja siitäs sait. Tunteiden hallinta on yksi tärkeimmistä taidoista, joita tulet elämässäsi tarvitsemaan. Riittävästä itsepuolustustaidosta ei ole haittaa tässä haasteessa. Nyt ei kuitenkaan puhuta pelkästä turpaanvetokyvystä, vaan taidosta havaita ympäristöä ja välttää vaaran paikat. Toki kulman takaa saattaa tulla joskus säikähtänyt narkkari, puukon kanssa syliin ja sitä varten on hyvä ymmärtää liike-energian perusteita. Tilanne on kuitenkin jotain, minkä voi yrittää välttää, kun tietää mihin ei kannata yksin mennä. Eikä haittaa, jos seuranasi on joku, joka herättää kannattamattomuus ajatuksia. Joukossa on voimaa. Joukossa pitää olla voimaa. Työpaikka, jossa on enemmän kuin yksi ihminen töissä, tulee saada voimaa seurasta. joku viisas sanoi, että aina sinne mahtuu lusmuja joukkoon. Totta, mutta vain siihen asti, että ryhmäkuri paljastaa ja sitten alkaa tekeminen. En ole vielä tavannut työntekijää, joka haluaisi saada potkut hyvästä työstä, vain koska haluaa paljastua loiseksi. Kukaan ei halua, että elämästä tulee huonompaa. Työpaikkojen ongelma on siinä, että toimintaa ei suunnitella. Sitä ei suunnitella ihmisten kanssa. Sitä ei suunnitella todellisen onnistumisuskon varassa. Eikä ne asiat, joita mitataan, ole kaikkien nähtävillä. Jotta ymmärrys kasvaisi ja huhut vähenisivät. Saisi reilun mahdollisuuden oppia ja välittää. Jotain, mikä kuolee, kun ei välitetä. Aitoa välittämistä et voi näytellä. Ihminen tietää. Sitten alkaa näyttely. Näyttelemällä ei parane, kuin näyttelijän taidot. Ällistyttävää, minkälaisia selityksiä kuulee. Vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä.
Kun pelko tappaa unelmat, niin tappaisiko hintalappu pelon.
Unelmointi on ajantuhlausta. Ei sellaiseen kannata aikaansa hukata. Vuodet vierii ja päivät vaihtuvat. Yksi suurimmista ahdistuksen aiheuttajista on tunne siitä, saako mitään aikaiseksi. Todennäköisyyslaskin takoo alasimeen siellä alitajunnassa ja totuus on armoton kuristaja. Sen ote tiukkenee aina, kun yrität kiemurrella. Kun totuus tulee liian lähelle, niin ihminen alkaa panikoimaan. Ei ne paniikkikohtaukset mistään ilmasta sinuun hyppää. Mieli on niin vahva, että sitä ei voi huijata. Hälytysjärjestelmä on rakennettu syystä. Et katsoisi telkkaria, jos tietäisit mitä se sinulle maksaa. Arjessa nämä turhuudet katoavat käytännöllisyyden virtaan. Kun muut perheenjäsenet katsovat töllöä, niin sinussa on jotain vikaa, jos et tee samoin. Ihminen on laumaan kuuluva matkijaeläin, jonka elämä on helpompaa, kun ei pomppaa silmään. Ei tule kiusatuksi erikoisuuksistaan. Ihmiset kiusaavat toisiaan. Jotain mikä opitaan viimeistään koulussa, kun kukaan ei ole enää kasvattamassa. Itket kyllä kohtaloasi, mutta itket enemmän sitä, että sallit sen tapahtua itsellesi. Joku, joka kysyy, että etkö sinä tylsä nyt toista itseäsi. Niin kysyt vain, mikä erikoista sinussa on, että saat arvostella muita. Jokainen pääsee maksamaan hintaa. Joko katumuksen tuskaa, tai kurinalaisuuden kipua. Toinen on rangaistus, jonka annat itsellesi vätystelystä ja toinen on palkinnoista suurin, kun voitit itsesi ja sinusta tuli ihailtava. Toisten kateuden kohde. Ja se on ansaittu.
Kun suurluulot itsestä tappaa kehityksesi, niin tappaisiko ystävyys suurluulot.
Olen kirjoittanut paljon rehellisyydestä. Jotain mikä jää pois, kun peilit puuttuvat. Ja nyt ei puhuta niistä peileistä, joista pällistelet turhamaisuuttasi joka päivä. Ei, nyt puhutaan sielunpeilistä. Siitä, missä totuus lepää. Ihminen yrittää aina selittää kaiken tekosyillä ja toisten virheillä. Omaa nahkaa pelastetaan ja samalla jätetään kaveri junan alle. Parempi se, kuin oma hipiä. Johtaja, joka suunnittelee kaiken itse, ilman työntekijöiden osallistumista, jättää ison osan tilanneälykkyydestä pois pelistä. Samalla tavalla, kuin ystävä tuntee sinut ja tietää metkusi, joten et pääse pälkähästä vain sepittämällä hölynpölyä. Rehellisyys vaatii pelotonta läsnäoloa, jotain, mikä syntyy ajan kanssa ihmisten sydämissä. Vain sellaisia ihmisiä autetaan, joista tykätään. Tykkääminen vaatii ystävystymistä. Jotain, mikä lataa tykkäämisen tunnesiteen ihmisten välille. Sitä kutsutaan parviälyksi, jossa todellinen taso on tiedossa. Ei luulla mitään, vaan eletään jatkuvasti päivittyvän tilannetiedon mukaan. Siellä on paljon voimavaroja käytettävissä koko ajan. Kysymys kuuluu, miten paljon tuosta varasta valjastat käyttöön. Siellä on aina parempia vaihtoehtoja olemassa, kuin sinä yksin harhaluulojesi kanssa. Se ei ole pelkästään pomon työkalu ehdottaa kokeiltavia asioita. Siihen asti, kunnes jotain parempaa keksitään. Kysymys kuuluu, oletko kysynyt? Oletko kaivanut? Oletteko harjoitelleet, jotta olisi jotain mistä ottaa. Kun jokainen joutuu johtamaan vähintään itseään, kannattaa tämä osio lukea uudestaan ja ottaa käyttöön. Jaettu murhe on vain puoli murhetta ja pian keksitään keinot vapautua mielen vankilasta.
Kun kateus tappaa onnellisuuden, niin tappaisiko kiitollisuus kateuden.
Ihminen katsoo aina haaveillen toisen kauniita asioita. Lottovoitto on jotain, mistä ajan saatossa on aina toisia haukuttu. Kultalusikka suussa syntyneet ovat jotain, keiden saavutuksia vähätellään, koska ne kultalusikat. Ei se omin avuin olisi koskaan mitään saavuttanut. Jokainen ymmärtää, että lauseessa ei ole mitään järkeä, koska sehän ei pidä paikkaansa. Ihmisestä on, jokuhan ne kultalusikat on joutunut tienaamaan. Ei muuten olisi kultalusikoita. Tässä kohtaa ne lusikat määrittelevät vain resurssien lähtökohtaa. Ei sitä, minkälaisia mahdollisuuksia yksilöön on ladattu. Juu, John Lennonin Steinway & Sons soi kauniisti, ja maksaa muutaman kultalusikan. Mutta hinnalla ei ole mitään tekemistä soittajan taidon tai melodian kauneuden kanssa. Sen sinä joudut treenaamaan ihan itse, vaikka sillä kirpputorin leikkisoittimella. Jos sinulla on sormet ja kuulet, on syytä olla kiitollinen. Jos et harjoita mitään kiitosta, niin käypä juttelemassa Kaunialan sotavamma sairaalassa muutaman taistelijan kanssa. Alkaa kiitollisuus nostaa päätään. Vielä ehdit, mutta pidä kiirettä. Pian viimeinenkin dinosaurus on mennyttä ja sinua harmittaa, että et ehtinyt sanoa kiitostasi. Kiitosta vapaudesta ja turvallisuudesta, jota nautit joka päivä. Jos et vielä keksi mitään syytä kiittää yhteiskuntaa ja antaa panostasi paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Odota vain aikaa, jolloin kuulut vieraan vallan alistamaan vähemmistöön, josta halutaan päästä eroon. Maailmassa on ikäviä paikkoja, joissa odotetaan juuri vinku vonkua saapuvaksi. Saat kupillisen riisiä turpaan vetojen välissä, jos otat kiltisti turpaan, kun sinua seuraavan kerran hakataan. Mutta vain jos olit kiltisti. Sadisti hakkaa vain vinku vonkuja, sen hymyilevän tyypin annetaan olla. Se on jo saanut tarpeeksi, eikä hänen hakkaamisestaan saa enää mitään tyydytystä. Ole siis kiitollinen, että elät oikeusturvan aikaa. Toisessa aikakaudessa, elämäsi olisi aika lailla toisenlainen. Vai miten hyvin kävisi taistelukaraistuneen raiskaajan käsissä, jonka palkinto olet sinä. Kun katselen suomalaista työelämää ja kuuntelen kauhutarinoita työyhteisöjen kokemuksista. Pistää miettimään, että mihin se terveitsetunto katosi. En myöskään ihmettele tätä huonojen uutisten jatkuvaa ylilyöntien määrää. Vähemmästäkin ihminen sekoaa. Onneksi keskuudessamme kuitenkin elää myös vahvoja arjen supersankareita, joille vääryydet ovat vain yksi korjattava asia muiden joukossa. Siellä hellässä huomassa sinäkin saat nauttia enkelisiipien suojaa, kunnes omat siipesi kantavat.
Kun epäily tappaa itseluottamuksen, niin tappaisiko osaaminen epäilyt.
Kun maailmasta on samurait kadonneet ja viimeinenkin miekka on muuttunut virtuaaliseksi. On aika alkaa taas palaamaan kädentaitojen kunnioitukseen ja ajattelun parantamiseen. Pian on vain virtuaalisotureita virtuaalisissa puutarhoissaan ja joku perkele ymmärtää alkaa valloittamaan fyysisistä maata. Satatuhattavuotta ihmisaivoja ja pienen pienessä hetkessä mentiin ihmismielestä koneajatteluun. Enää ei pian tarvita kirurgin vakaata kättä. Robotti on katsos tarkempi ja tehokkaampi. Samalla poistuu inhimillisyys, jonka mukana menee jotain korvaamatonta. Ihminen on ihminen, koska sielu on ainutlaatuinen. Robotin ei tarvitse miettiä ihmisen sielua ja elämänlaatua, vaan kustannustehokkainta toteutusta. Kun tehokkain tapa on vain poistaa vaurioitunut osa, ei tunteettoman koneen tarvitse ottaa huomioon elämää sen jälkeen. Jotain hyvää sentään luvassa. Pian aivoihin voidaan ottaa koneyhteys ja ihminen voi kertoa ajatusten välityksellä, haluaako enää elää. Sitten voidaankin iloisesti manipuloida reppana allekirjoittamaan oma armokuolema, niin päästään turhista kuluista. Kuka hemmetti nyt semmoista elämää edes haluaisi elää. Niin kurjaa ja surkeaa.
Hattu päästä, sille yksinhuoltaja äitylille ja isukille, joka elämäntuskasta huolimatta etsii treenisalin, jonne piltti hyväksytään mukaan. Kyseessä on heimo, joka kasvattaa sotureita. Heimo, joka pitää huolta omistaan. Pieni imetystauko sparrimatsin välissä, on vain mukava lisäaika, vetää happea ennen seuraavaa erää. Pienet hanskat tutin perässä kertovat tarinaa seuraavan sukupolven sotureista. Heistä, jotka ovat kasvaneet katsellen, kun ihmiset saavat turpaansa ja nauttivat siitä. Yritäpä mennä kiusaamaan tyyppiä, joka on potkinut luvan kanssa takaisin potkivia siitä asti, kun on osannut kävellä.
Maailmassa on maastavetoja, jotka pysäyttävät koko salin. On työpaikkoja, jotka kukoistavat, kun muilla menee päin helvettiä. On sellaisia sanoja, jotka itse sanan suurmestari haluaa vielä oppia. Ja päivän selvää on se, että joku sen vielä tekee. Ja koska tekemättömien töiden iänikuinen syytetty, se joku, sai jo kauan sitten kenkää. Ja jäljellä jäit vain sinä. Niin, mitä jos se seuraava mestari olisitkin sinä ja ihan itse. Tarkkasilmäinen pystyy jo laskemaan evoluution kehityskäyrästä ihmisen elinkaaren ja jäljelle jää kysymys. Mistä kohtaa ravintoketjua haluat katsella tilannekuvaa.
Kiitos, että tänäänkin voin hoitaa sieluni ja ympärillä on rakastavia ihmisiä.
t. Antti