Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.
Kiire on koko ajan, kunnes ei ole enää kiire mihinkään.
Olet saanut jo niin monta uutta alkua elämäsi aikana, että tuo visa on loppuun vingutettu. Vai onko sittenkään? Ihminen aloittaa elämässään niin monta asiaa, koskaan niitä loppuun saattamatta, että pitkäjänteisyydestä on tullut vitsi. Älä huoli, näin on käynyt minullekin ja itseasiassa jokaiselle, ketä tunnen.
Sitä sun bucket listaa kannattaa muuten hieman miettiä. Ettei käy kuten työkaverini kummi sedälle. Hänen matkansa loppui yllättäen juuri, kun hän oli pääsemässä eläkkeelle. Piti päästä nauttimaan niistä elämän mittaisista säästöistä, joita oli haalinut ison nipun sukan varteen. No, lapset kuulemma pitivät huolta, että rahat eivät jääneet nauttimatta. Siitä kertoi avoimen baarin hotellissa samaan aikaan vierailleet tuttavat. Oli kuulemma hienot häät järjestetty sedän rahoilla. Setä kääntyi varmasti haudassaan. Oli se kiva, että setä säästi koko elämänsä. Moni sai perinnöllä hyvät kännit.
Se muuttaa ihmisen mielenmaisemaa. Siis tieto, että aikaa ei enää ole. Mietipä omalle kohdalle. Viikatemies lähettää lääkärissä viestin, että sulla on aikaa huomiseen puoleen päivään. Mitenköhän käyttäisit nuo tunnit? Viikatemies on melko kenkku.
Toivottavasti ajatus herättää miettimään, mikä on sinulle oikeasti tärkeää.
Me kaikki tarvitsemme muistutuksia tasaisesti. Jokaisen vanhemman huoli on se, että pärjääkö lapset, kun minua ei ole. Siksi syytä olla ystävällinen läheisille ja antaa heti hali, kauniiden sanojen saattelemana.
Milloin viimeksi kysyit puolisoltasi, että miten voisin tehdä sinusta tänään onnellisemman? Ai et oo vielä kysynyt. Mietipä tuon kertoimia liittosi kuntoon…
Mietipä nyt kun tälle tielle lähdit, että miten käyttäisit ensi maanantain, jos työaikasi puolitettaisiin? Tiedän, että et ole asiaa miettinyt, ei ne muutkaan. Mutta silti valitetaan, että aika ei riitä. Yleensä aika paljon turhaa tippuu pois. Kunhan vain haastetaan karsimaan. Mieluummin kurin kipu, kuin myöhemmin katumuksen tuska!
Milloin viimeksi olet istahtanut katsomaan omaa tekemistä jonkun toisen kanssa ja miettinyt onko tämä parasta mihin pystyn? Lupaan, että jotain on vielä uunissa.
Kävin tänään eduskunnassa vierailulla. Käynnillä oli hyvä syy. Samalla tuli keskusteltua kansan asioista ja tuli eräs ajatus mieleen tuosta kasvavasta kansan pahoinvoinnista.
Ensin siellä mietitään omaa napaa, sitten ehkä kaverin napaa ja viimeisenä kansan napaa, jos sittenkään. Ei ne ongelmat ole enää omia, kun itsellä menee hyvin. Tuo taitaa olla palatsin suurin ongelmien aiheuttaja. Velka ei juuri nyt haittaa, jos sitä ei tarvitse itse maksaa takaisin ja samaan aikaan oma pöytä notkuu herkkuja. Melko sikamaista.
Tarvitaan kurinpalautus. Tärpätti sentään!
Kuri on jotain mikä opitaan. Hyvät tavat, kuten ruokailuajat, ovat omiaan lisäämään hyvinvointia. Kyllähän sinä lapsillesi osaat sanoa, että ei saa napostella, kun ruokahalu menee. Sitten itse ahmitaan mitä sattuu. Mihin nuo ohjeet katosivat omalla kohdalla. Aivan, kiire on, kiire. Ei muista mitään, ei pysty. Ei jaksa. Helpompi täyttyy kaipuu ja tarpeet nauttimalla naposteltavaa. Lohtusyöminen tuo turvallisuuden tunnetta ja antaa muuta ajateltavaa. Ja hei, nälkä siirtyy. Hitsi kun väsyttää. Haukotuksia…
Ei se mitään. Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Tarvitset apua ja on ihan ok pyytää sitä. Minullakin on nippu valmentajia. Ei olisi tullut mitään ilman heitä. Tukiverkko arjen asioissa on tärkeä. Opitaan se kurinalaisuus silloin, kun siihen on mahdollisuus rauhassa opetella. Hädän hetkellä on turha kuvitella, että silloin pystyisit mihinkään. Kun se patteri halkeaa ja vesi lentää, et pysty muuta miettimään. Energia menee tuhojen hallintaan ja sitten onkin jo niin nälkä, että se lähin mitä käsiinsä saa, menee suoraan kitusiin. Kädestä suuhun. Aika moni muuten elää suoraan kädestä suuhun. Itse mietin tuossa kaupalla, että onneksi puuro ja riisi ovat vielä halpoja. Ja ne muuten säilyy pitkään, jos hätä tulee. Veden kanssa voi tulla ongelmia. Sitäkin kannattaa hieman vielä miettiä…
Varautuminen kannattaa.
Varautuminen tuo mielenrauhaa. Fyysinen varautuminen tuo fyysistä hyvinvointia ja kasvattaa henkistä vahvuutta, kun akkujesi kapasiteetti kasvaa. Silloin ihmisestä tulee itseänsä arvostava ja henkisesti kestävä yksilö, joka ei ole vain hormoniensa orja, vaan rauhallinen ja energinen ihminen, joka pystyy keskittymään elämään ympärillään tasaisemmin. Mietipä miten tuo vaikuttaisi elämääsi, kun hallitset itseäsi.
Kotona tämä tarkoittaa parempaa parisuhdetta, ja töissä suorituskykyisempiä rennompia työntekijöitä, sen sairasloman sijaan. Halpaa sijoitusta, kun mietit hintaa avioeroille ja uusien työntekijöiden etsimiselle. Kukapa ei haluaisi mennä kotiin tai töihin, kun on tervetullut.
Paras sijoitus varautumiseen mitä voit tehdä on tietää miten kehosi voi ja rakentaa hyvinvoinnin kuria elämääsi. Hallita ajatuksiasi, sanojasi, sekä sitä mitä suuhusi pistät.
Tilaa meidät työpaikallesi kehonkoostumuksia mittaamaan ja ohjeita antamaan. Niin ne monet tänäänkin teki. Tää on makee juttu ja imee hyvää puoleensa, kuin Nooan arkki konsanaan.
Mullakin paino nousi liikaa, kunnes aloitin muutoksen. Toki päätään julkisesti aukovat nolausta yrittävät turhat somekaverit auttoivat hieman oikeaan suuntaan. Ei se mitään. Kärsivät ihmiset, kun voivat olla aika ilkeitä suustaan. Heitä pitää ymmärtää. Ei ne oikeasti halua ketään loukata, mutta kun niillä on vain niin paha olla.
Jokainen ihminen haluaa, että elämästä tulee parempaa.
Minusta tuli kyllä tuon painosta kettuilun keskellä kultamitalisti maailman karkeloissa, vaikka paino nousi yli äyräiden. Hetkeen ei tarvinnut miettiä asiaa, kun tulokset vain nousivat. Ei sitä tuossa nousussa osannut miettiä turhan painonnousun terveellisyyttä ja hyödyllisyyttä vielä tarpeeksi. Nyt mietin. Ja nyt jo odottelenkin seuraavia inbody tuloksia into pinkeänä. Oma paino on muuten tippunut jo yli 20 kg ja matka jatkuu. Todella mielenkiintoista nähdä mihin se optimi suorituskykypaino omalla kohdalla aikanaan osuu. Tuleva lupaa hyvää. Synlab kertoo, että veriarvot on taas teinin tasolla. Jihuu!
Eilen tuli taas yksi voimanoston suomenmestaruus ja oma yhteistuloksen ennätys. Kehonpainoni arvostelu olikin muuttunut ihmettelyksi. Juu, kaikki paino ei ole hyödyksi. Tuosta kertominen saattaa vain joillekin olla tyylillisesti melko loukkaavaa. Ihan kaikille se kotikasvatus ei mennyt perille tai se puuttui kokonaan. No, ei se mitään. Tuo kasvatustehtävä jää meille vahvemmille. Niin se on aina ollut.
Mutta hei, me päästäänkin kehonkoostumusta mittaamaan jonon ohi, kun laite on himassa. Ai, että. Valmentajat diggaa, synlab kiittää ja puoliso tykkää. Mä kans…
Sulle kans?
t. Antti