Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kerta toisensa jälkeen, vanhat tavat saavat jatkua. Mikään määrä olkapääleikkauksia ei enää urheilijan uraa pelasta, kun vanhat tavat ylirasittavat ruotoa jatkuvasti. Samalla tavalla käy, kun jätetään tärkeät laskelmat tekemättä työpaikalla ja eletään toivoen parempaa. Toivoakin on monenlaista. Mutta vain yksi niistä on oikeasti tervettä käytöstä. Muutosjohtaminen on yksi helpommista lajeista suunnitella, mutta toimeenpanokyky onkin sitten aivan toinen juttu. Voit lukea aiheesta, vaikka kuinka paljon ja kuunnella gurujen viisasteluita. Lopulta vain yksi kysymys ratkaisee. Sitä varten kannattaa lukea tämä kirje.
Muutoksen pelko ja vastustus töissä, on samaa, kuin henkilökohtaisessa elämässä.
Molemmissa koetaan vakio määrä pelkoa ja ahdistusta, melkein kaikkea uutta kohtaan. ”Miten minulle tässä käy?” Sama ajatus pitäisi tulla mieleen, kun kaverit pyytävät pizzalle ja olet juuri luvannut ”tällä kertaa” pysyä ruokavaloissa. Äh, ei yksi pieni jälkiruoka enää missään tunnu. Johan se pizzakin meni. Siinä käy kuten Uunolle. Otan vain yhden palan suklaalevystä ja meni koko levy. Röyh.
Muutoksen tuomat epävarmuudet ja pelko epäonnistumisesta, saavat ihmiset vastustamaan uutta. Tämä yleensä tappaa muutoksen lähtöruutuun. Toki voit naulata vanhan oven kiinni, mikä pitääkin tehdä. Mutta pidä huolta, että olet avannut uuden oven vanhan viereen, josta kannattaa kulkea. Luonnollinen puolustusreaktio suojelee ihmistä tuntemattomalta ja valmistelee tuleviin haasteisiin. Nyt sinulta vaaditaan jotain sellaista, mihin et ole aiemminkaan pystynyt. Ei mikään ihme, jos alkaa hieman ahdistaa.
Joku viisas keksi aikanaan, että johtaminen on käsityötä. Pitää siis olla asiantuntemusta, jotta tiedät mitä haastat. Johtajan neljänneksi tärkein tehtävä. Ja kuuluisan substanssin lisäksi, pitää käydä katsomassa miten eri työskentelyvaiheet toteutuvat. Muuten sinua viedään, kuin kuuluisaa pässiä narussa. Niin kovin tuttua sieltä työpaikaltasi. Toisaalta, jos et tehnyt niitä laskelmia, etkä perustanut tavoitteitasi todellisuuteen. Olet pilannut mahdollisuutesi jo alkuaskelilla. Sillekin on syy miksi yksilö ei saanut mitään aikaseksi. Juuri selitin tätä asiaa toimitusjohtajalle, joka ihmetteli mitään aikaansaamattoman yksilön karmeaa paskuutta ääneen. Totesin vain, että ei tuota pidä ihmetellä. Ei yhtään. Se olisi energiahukkaa. Ja jokainen tietää teoriassa, kuinka *energiaa tulee säästää. Tämä saamattomuus on nyt vain yksi niistä asioista, joiden kanssa pitää oppia elämään. Ei yrittää muuttaa. Vaihtoon, ja niin kauan vaihdetaan, kunnes sopiva aihio löytyy. Sitten hiotaan. Eikä tämäkään tapahdu kevyin perustein. Ja silti, parhaimmillaankin tulee väsy. Ja kun tarpeeksi väsyttää, niin itku ei ole kaukana. Tätä itkuraivarienergiaa tulee oppia säätelemään, jotta liike ei pysähdy, eikä masennus ei pääse hiipimään sieluun. Treenin pitää maistua ja pitkään. Tässä on siis kyse treeniohjelmasta. Ja jos koko ajan pitää olla uudelleen säätämässä, niin ohjelmointi oli pielessä jo lähtiessä. Lisäksi tulee totinen asia. Jos yksilö ei tee tarvittavaa työtä omasta vapaasta tahdostaan. Niin sinulla on käsissäsi väärä yksilö. Saat olla aina valvomassa ja vaatimassa. Sinä palat loppuun, kuin tähden lento. Kirkas ja räiskyvä oli hetkesi, mutta yhtä nopeasti ohi. Tätä minulta usein kysytään. Miten jaksaa kaikkea kuraa, jo valmiiksi väsyneenä. Vastaus on aina sama. Laitetaan ne energia-asiat kuntoon. Roskaruoka on halpaa, mutta tarjoaa kovin rajallisen hyötysuhteen. Äläkä nyt kuvittele, että tässä ainoastaan ruokavaliostasi puhutaan.
*kuinka monta energiansäästämisehdotusta olet kuullut viime aikoina? Aivan…
Kommunikaation ja sitoutumisen puute.
Ympäristöstä riippumatta muutos epäonnistuu, kun arvot ja yrityskulttuuri eivät sitä tue. Mitään joka paikkaan sopivaa ”näin muutat yrityskulttuuria” selviytymisopasta ei ole saatavavilla. Vaikea siis kommunikoida selkeästi ja ennen kaikkea saada porukka osallistumaan oikeasti. Työpaikalla tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät eivät ole oikeasti osallistuneet, eivätkä ymmärrä muutoksen oikeutusta. Sitoutuvat siis korkeintaan oman edun tavoitteluun. Katsos, jos sinua saa mustamaalattua tarpeeksi, niin sinä saat kenkää ja minä saan sinun paikkasi. Hähää. Olet yrityksen ”minä itse” perustaja ja tiedät tarkalleen mihin ollaan ryhtymässä. Miksi palkkatyöntekijällä prosessi olisi yhtään erilainen?
Samoin käy henkilökohtaisessa elämässä. Muutos epäonnistuu, kun sinä et ymmärrä mihin tässä on lähdetty. Liian kevyin perustein, innostuksesta pomppiessa, on helppo tehdä hemmetin huonoja valintoja. Myyntimies kertoi liirumlaaruminsa, kuten keynote speaker siellä standupissa, pahaa aavistamattomalle. Ei sinulla ollut mitään mahdollisuutta alun perinkään. Huono itsetunto vain ei osaa sanoa ei. Päälle tulee se tosi asia, että läheiset eivät tue, kun eivät ymmärrä muutoksen pakottavaa tarvetta. Ajurit on asetettu väärin. Pitäisi ymmärtää, mutta valmentava johtaminen puuttuu.
Siksi olen erityisesti tykännyt laitteesta nimeltä kehonkoostumusmittaus. Inbodyn tuoma tieto. Ai, että. Kun muutokset ovat pieniä ja katsot itseäsi peilistä joka päivä, sen kahdeksantoista kertaa päivässä, itsellesi niitä samoja manauksia noituen. On hieman vaikea nähdä mitään hyvää. Ja koska tässä kohtaa sanoit ketutuksesi ääneen, tulee automaattisesti puhelimeesi pizza hutin tarjousmainoksia. Ja luulet vielä, että kyseessä on jokin sattuma. No ei ole. Siri on suunniteltu sinua vastaan. Ei avustamaan. Tuossa tuleekin se tärkein kysymys. Mitä apua oikeasti tarvitset, että onnistut seuraavissa tavoitteissasi? Siinä myös opittavaa seuraaviin työpaikan kehityskeskusteluihin, niiden muodollisten velvollisuuksien sijaan. Ja jos tavoitteet puuttuvat, niin mihinkäs sinä olitkaan menossa?
Väliaikainen motivaatio ja pitkäjänteisen tuen puute.
Muutosvalmennus vaatii pitkäjänteistä jaksamista ja sitoutumista. Vielä enemmän jatkuvaa tukea. Sekä työpaikalla, että henkilökohtaisessa elämässä, muutos on taatusti epäonnistunut, kun muutos jää vain iloisten hetkien motivaation varaan. Into lopahtaa aivan yhtä äkkiä, kuin alkoikin. Ja tuki uuvahtaa aina kesken, kun välietappi on liian pitkä. Ehkä siellä jaksetaan hieman pidempään, kun satut olemaan samanhenkisten seurassa. Kannustus on kuitenkin vain osa ilmapiiriä, joka parhaimmillaan lietsoo sinua hetkellisesti parempaan suoritukseen. Tuki ei kuitenkaan ole paikalla, kun teet niitä pieniä päätöksiä, jotka sinut siihen hetkeen toivat. Ilman selkeää suunnitelmaa muutos menee helposti väärään suuntaan. Voit aina olla vilpittömästi väärässä. Ilman järkeviä tavoitteita jää homma takuulla kesken. Ja mikään määrä treeniä ei vahvista sinua, jos et ehdi palautua välissä. Siksi jokaisessa työssä on omat järkevät tehtävät, kultaisille tunneille. Joskus ystäväkin kuulostaa ärtyneeltä soitollesi ja sinä ihmettelet. Tulitko ajatelleeksi, että siellä on ystävällä jäähtyvä lounas naaman edessä, kun ei kehdannut olla vastaamatta. Ystävyys on hetkittäin tuskaa. Ystävä osaa kuitenkin laittaa viestin, nyt on huono hetki ja soitan, kun sopii. Itsetunnon pitää kestää ja osata sanoittaa tarpeet tilanteen mukaan. Aivan kuten, siitä riittävästä ravinnonsaannista tulee pitää huolta. Harva vain tuntuu tämän päivän ongelmavyyhdissä ymmärtävän, että kalorien laskeminen ei ole hurahtamista. Se on tervettä järkeä ja ammattitaitoa, aikana, jolloin on niin kovin vähän hatunnoston arvoista enää ympärillä. Siinä porkkanaa kerrakseen. Koskaan ei ole ollut helpompaa olla erikoisen hyvä.
Kun tik tok ruudun virkistystaajuus laskee lähemmäs viittä sekuntia ja perinteinen televisio kuolee pois. Tarjotaan jo ilmaista mainosaikaa. Nyt kalorinsa laskeva on supervahva ihminen, kuin satujen yksisarvinen. Ja tätä mahdollisuutta ei sinulta riistä kukaan muu, kuin sinä itse.
Olen auttanut lukemattomia ihmisiä ja työyhteisöjä ymmärtämään, miksi muutos ei saanut mitään mahdollisuutta edes alkaa. Ja jos alkaisikin, niin miksi se epäonnistuu. Tiedän, että sinäkin kaipaat onnistumista, autan mielelläni.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti