Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tasa-arvokeskustelu käy kuumana. Tärkeät asiat on hämmentäjien toimesta sekoitettu keskenään ja soppa on valmis. Vastakkainasettelu on osaamattoman ihmisen tapa ja karaistumattomat luovuttavat vallan jo ensi metreillä. Jostain ajatuksien syövereistä putkahtaa mieleen Kirsi Pihan televisiohaastattelu, jossa hän yrittää rangaista Tony Halmetta. Oli tainnut Tony poika päästä hieman Kirsin ihon alle. Olisin halunnut elää tätä osaamiseni aikaa tuolloin, jotta olisin päässyt ehdottamaan Tonylle esiintymis- ja käytöskoulutusta. Miehessä oli mahdollisuuksia, vajavaisuuksistaan huolimatta. Emme mene nyt mihinkään muihin yksityiskohtiin hänestä, kuin siihen tosiasiaan, että pieni sanavalintaharjoittelu, yhdistettynä järkevän ajatteluajan ostamiseen. Olisi tuonut Tonylle koko kansan ihailun osakseen. Tietysti sillä erolle, että kokonaisuutta ei tietenkään olisi saanut ryssiä. Tämä oli pienestä kiinni, koska tausta-ajatukset olivat olemassa. Ulostulo tökki ja sitä koulukiusaajat pääsevät aina käyttämään hyväkseen. Tonylla olisi mennyt hemmetin paljon paremmin tuo Kirsin haastattelu, jos hän olisi vain ollut hiljaa, kun Kirsi puhuu. Sitten sanonut Kirsille.
”Hei Kirsi, kaikki on hyvin. Mä puolustan suakin sitten, kun se hetki koittaa. Oon tottunut siihen, että mua hakataan. Mutta sinä olet kovin vihamielinen minua kohtaan, mikäs on antanut sinulle oikeuden satuttaa minua?”
Sitten Tony olisi vain istunut hiljaa paikallaan. Mikään vihamielinen kommentti tai puolustamisesta kieltäytyminen, olisi nähty vain pikkutyttömäisenä kiukutteluna. Kaikki kielteinen, mitä Kirsi olisi sanonut tuon jälkeen, olisi antanut Tonylle voiton ja kansa olisi ihastunut häneen ikihyviksi.
Kysymyksessä on katoava osuus miehenä olemisen taitoa. Entisaikojen viikinkikuninkaat olivat kuuluisia vähäeleisyydestään. Mitä kovempi jätkä, sitä hiljempaa ja vähemmän hän puhui. Varsinkin silloin, kun tarvetta äänenkäytölle ei ollut. Kyllä ihmiset ympärillä tajuavat tilanteensa. Totuuspuhe vain puuttuu herättämästä. Kaikki kiukuttelut ovat täysin turhia. Miehen tulee näyttää roolimallia.
On tullut aika puhua katoavasta miehisyydestä.
Teimme viime viikolla pitkäaikaisimman ystäväni, Michael ”Starbuck” Majalahden kanssa Man up podcastin, jota alamma nyt julkaisemaan viikoittain. Sain heti palautetta monesta suunnasta. Miehet soittelevat ja kehuvat, vihdoin jotain miehekästä. Kuin puhuisitte suoraan omalla suulla. Sitten tuli palautetta naisilta, jotka kiittivät vuolaasti tästä avauksesta. Ihanaa, sain tuntea olevani nainen.
Naisen palaute,
”Kuuntelin ton podcastin ja se oli todella hyvä. Allekirjoitan joka sanan. Välitän tätä tutuille, koska nyt tätä tarvitaan enemmän, kuin koskaan. Tosi mies ei ole kova ja kyyninen suorittaja, vaan sellainen, kuin kerrotte. Kiitos, kun olette olemassa ja teette arvokasta työtä”. Miehillä on siis vielä mahdollisuus.
Sitten tuli yksitoistakohtainen lista, siitä mitä mies parhaimmillaan naiselle edustaa. Lista niistä ominaisuuksista, jotka miehen tulee tietää, kutsuakseen itseään mieheksi. Nainen ei voi kertoa, mitä miehen tulee, olla koska miehen pitää tietää. Mies, joka alkaa ympäristön kimityksen keskellä itsekin kimittämään ja kyselemään ohjeita. On jo johtamispaikkansa menettänyt. Johtajalla on tärkeimmät tehtävät ja niille on omat oikeat paikkansa. Siksi olisin toivonut suuresti ihailemalleni Tonylle, hieman enemmän tilannetajua ja sanantaitoja. Koska oikeanlaisella miesenergialla valjastetaan luonnonvoimat yhteiseen hyötykäyttöön. Ja suurella miesenergialla tulee isosti parempia asioita. Tässä, jos jossain, työelämällä ja valtio-johdolla on paljon oppimista. Eivät tainneet olla matikan tunnilla, kun hyötysuhdeoppia laskettiin. Ja tämä on paljon sanottu pojalta, joka ei itse ole käynyt peruskoulua. Onneksi sitten lukiossa oli aivan priima matikan opettajatar, joka ymmärsi mistä poju on tehty.
Viisas mies sanoi aikanaan, että puristamalla saat kyllä viimeisetkin mehut irti tuotantokoneesta, mutta mitä sitten teet, kun ei tule enää tippaakaan ja kaikki vihaavat sinua. Se on lopulta rakkaus, joka vapauttaa sen treeni-innon ja tuo lopulta tulokset. Jos vain kapasiteettiä suojellaan. No, on tässä muutakin, mutta niistä lisää sitten seuraavassa podcastissa.
Sain itsenäisyyspäivän aamuna koulutuspyynnön ihmiseltä, joka kertoo tarpeesta parantaa arjen jaksamistaan. Haluaa lisää pitkäjänteisyyttä työelämään. On iso tarve hallita stressiä ja hankalia ihmisiä ympärillä. Täytyy parantaa uskoa itseensä ja oppia ajattelemaan oikein haastavissa olosuhteissa.
On ihmisiä, jotka käyvät töissä ja sitten ihmisiä, jotka tekevät töitä, joita kannattaa tehdä.
Kyseessä on hyötysuhdeoppi. Aika harvoin kuulen, että työpaikalla prosessia olisi muutettu alhaalta ylöspäin. Siis tekijöiden kanssa. Olen itse palkittu kulttuurimuutosjohtaja ja eilen sain taas viestin, että minua kaivataan. Koska työpaikalla eletään vanhaa käskyjohtamisen mallia. Ilmapiiri on susi paska ja tulokset vielä paskempia. Siellä johtaja ihmettelee, miksi tälläkään kertaa ei onnistunut. Kyseessä on tosielämän näytelmäkerho, jossa ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Kyseessä on pelon ja vallan väärinkäytön ilmapiiri, jossa on opittu olemaan hiljaa ja näyttelemään. Kukaan ei ole vahvistamassa pientä ja lopputulos on sitä samaa vanhaa paskaa, mitä tuutista on pukannut jo vuosia. Siksi Man up podcast on kuulemma niin kovin tervetullut. Liian pitkään miehet on jätetty kasvattamatta ja jäljellä on piipittäviä hiirulaisia, jotka eivät osaa rakastella vaimoaan. Nyt kutsutaan jokainen jäljellä oleva mies mukaan siihen oikeaan tappelukerhoon, jossa pojista kasvatetaan miehiä. Siellä se neito lauleskelee yksin rantakivellä suruunsa, kun pojat eivät tule laulamaan serenadia. Erottuminen olisi nyt helppoa. Jos joku poju uskaltaisi vain avata suunsa ja laulaa ihan millä tahansa äänelle. Neidon nauru soisi mahdollisuuden, ensimmäiselle vahingossa naurattajalle. Koskaan ei ole olut helpompaa erottua joukosta. Jotain, mitä neito on odottanut jo pitkän aikaa. Jos et osaa hauskuuttaa neitoa, niin vie se katsomaan standupia ja sitten syömään. Kerro tälle miten kaunis hän on. Jos rakastat, niin kaikki energia kohdistuu neitoon ja neito tietää tämän. Lopeta se itsesi kusettaminen. Lopeta se tähän paikkaan. Nosta ryhti. Ennen kaikkea ryhti. Daami ei kiinnostu kyyryniskoista. Ja nyt ei puhuta synnynnäisestä skolioosista selkärangassa, vaan siitä miten itsesi kannat. Hyötysuhdeoppi tarkoittaa sitä, että ammut paljon ilmakiväärillä ja sitten kun kuuluu oikeanlainen kilahdus, suuntaat tykkisi siihen suuntaan. Jos ihmettelet, miksi daami seurustelee vammaisen kanssa, eikä sinun. Sillä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, miten vammainen nuoli daamin sielua, pyllyä ja elämän iloa. Ei pidä luulla mitään. Et tiedä mistään mitään muuta, kuin ehkä omasta suorituskyvystäsi ja tuskin edes siitäkään. Ja jos nyt ihmettelet, niin olet ainakin kiinnostunut. Siitä on hyvä alkaa. Jos hieman jännittää, niin sinulla on mahdollisuus tehdä hyvää työtä. Jos ei tunnu miltään, niin todennäköisesti menee pieleen. Siinä rappiosi juuri syy. Pitää sietää pettymyksiä. Kunnes onnistut.
Onnistumisessa on aina kyse käytännön työstä.
Johan se rouva tuomari siellä oikeudessa kysyy, että miten te sen perehdytyksen siellä annoitte. Nyt olisi parempi olla kupongit jiirissä. Edes tuon muodollisen huijauksen verran. On sitten edes hieman vähemmän epäuskottavaa, kun änkytys alkaa. Katsos, kun enää ei pelkkä anteeksipyyntö riitä.
Tästä olen kirjoittanut vuosien varrella, joten ei mennä siihen enää tässä tarkemmin. Sanon vain, että sinulla pitää olla suunnitelma, jos meinaat mitään saada aikaan. Heikko itsetuntosi johtuu pääosin tavoitteiden puutteista ja päälle tulee päivittäiset kurinalaisuudet, jotka todennäköisesti loistavat poissaolollaan. Syykin on ilmeinen. Miten ihmeessä tiedät mitä pitää sanoa tai tehdä, jos treeniohjelma puuttuu. Moni soutaa vuosia väärään suuntaan, kunnes joku herättää ajattelemaan. Säätöä pitää tehdä, mutta vain tulosten pohjalta. Jos tavoite on tietty hetki, ei sinulla ole tulosta ennen tuota hetkeä. Välissä on helppo hairahtua kuuntelemaan kaiken maailman huutelijoita, jotka todennäköisesti kateuttaan eivät halua sinun onnistuvan. Köyhät antavat sijoitusohjeita. Ystävä rohkaisee tuhlaamaan säästösi ja nauttimaan elämästä. Ehkäpä hänelle oli oma lehmä ojassa ja köyhän toive päästä ilmaiseen pitopöytään, sinun kustannuksellasi.
Olet alkanut tykkäämään enemmän yksinäisyydestä.
Ei tule kukaan vittuilemaan ja pilaamaan sinun tekemisesi meininkiä. Viisas ei ota mitään oppia suoraan sisään, eikä varsinkaan toimi heti uusien ajatuksien tarjottimen pompahtaessa naamalle. Sitä tarkastellaan huolella ja suodatetaan opit ainakin kolmen mestarin kautta. Kunhan on ensin nukuttu yön yli. Vaikka lopulta noudatatkin vain yhden mestarin ohjeita. Niin silti se patteriverkosto kannattaa vain painekoestaa ennen lämmityksen käyttöönottoa. Veden pitää pysyy sisällä. Muuten on piru merrassa ja talo jäässä. Siinä on kiva sitten muuttaa jouluaattona paukkupakkasella evakkoon ja pistää elämä uusiksi. Tuli vähän toisenlainen joulu. Vain sen takia, että palkkaaja unohti käydä katsomassa, minkälaista hitsijälkeä sieltä tulee. Vaikka idiootti sinulle sanookin, luokkahan se on luokatonkin. Autoa ei ajeta ajokortilla, mutta väistämissäännöt on ihan hyvä tietää. Ei se kirurgikaan leikkaa sinua teoriassa, mutta on ne anatomian perusteet vaan ihan jees olla hallussa. Kannattaa kysyä hieman käytännön läheisemmin, niin totuus alkaa paljastumaan. Silti jokainen aloittaa jostain. Ilman mahdollisuuksia ei tule yhtään miestä malliksi. Olisiko aika alkaa opettajaksi? Näet virheitä joka puolella.
Jonkun täytyy se rooli ottaa. Oletko se sinä?
Rooleja riittää. On aviomiestä, vaimoa. Iskää, äiskää. Opettajaa ja kioskin myyjää. Jokainen valitsee roolinsa. Jos olet heikko, niin rooli valitsee sinut. Aika moni tekee asioita, joita ei halusi tehdä. Valitsee elämänsä pelosta. Lapsuus ja kasvatus tekee tehtävänsä. Tai paremmin näiden puute.
Lapsuus loppuu monella ennen aikojaan. Kun piti olla leikkimässä legoilla, niin oltiinkin erovanhempien omaishoitajana, setvimässä aikuisten ongelmia. Jokainen joutuu tuon joskus opettelemaan. Ja jos opit niin kuin minä, niin katu on sinut kasvattanut. Muistan hyvin miltä kylmä rappukäytävä talvella tuntui, alle levitetyn pahvin läpi selässä. Takaisin en ole menossa. Ehkäpä lastenkoti oli kuitenkin parasta mitä minulle on tapahtunut. Vaikka laitoksissa on aina vaara, että laitostuu. Siksi sopeuttaminen on niin kovin tärkeää. Jotta vankila ei alkaisi tuntumaan turvalliselta kodilta, jonne paha maailma sinua työntää takaisin. Täytyy olla kasvatuksellista kipinää ympärillä, jotta tulee parempaa tekemistä tilalle.
Aikakautemme on erityisen riskialtista. Koska kaikki kaverit ovat somessa, eivät naaman edessä. Somessa on helppo olla rohkea. Kasvatamme siis sukupolvea, joka katoaa pala kerrallaan bittiavaruuteen. Voi olla, että sieltä ei ole enää paluuta. Sotamummot ja vaarit kääntyvät haudassaan. Onko seuraava valtio sähköinen ja töihin kävely virtuaalinen. Tiesitkö, että luuton kohtalosi on valinta. Haluatko vain leijua ikuisuuteen automaattisella leijualustallasi, kunnes akku loppuu. Vai olisiko kuitenkin kiva olla turpaanvetoklubin kunniajäsen monttuun asti. Kuten eräs rouva sanoi s-marketin kassalla huonoa näköä vinkuvalle eläkeläismiehelle. Yhdeksänkymmentäkuusivuotias mummeli töni olkapäälle tätä kolmekymmentävuotta nuorempaa pappaa ja tokaisi ääni väristen. Kyllä sinä kloppi sitten näet, kun opit näitä apuvälineitä käyttämään ja heilutti silmälaseja nenällään. Kävelimme mummon kanssa ulos samaan aikaan, ja ovella oli taksikuski valmiina auttamaan ostoskassien kanssa. Tälle mummo toitotti kohteliaasti menemään helvettiin siitä. Taas tarvittiin yksi mummo laittamaan äijät ruotuun. Missä se miehenmalli luuraa. On helppo heittäytyä avuttomaksi. Ja tässä ajassa vielä helpompaa. Yhteiskunta paapoo ja velttous nielaisee. Tarvitaan parempia ajatuksia ja yhteisöllisyyttä, että tästä taas noustaan. Jos tarinan kerronta on viimeinen johtamisen muoto hetki ennen maailman loppua. Niin tuhkasta nousee mies perheineen, josta kerrottiin tarinaa. Hän veti taloa perässään pitkin maailmaa, sitä mukaa, kun maa sortui alta. Välissä tehtiin lisää lapsia ja kohta ne seuraavat pallerot, eivät olleet nähneet mitään muuta. Kuin voimaa, viisautta ja suorituskykyä. Mies tunnetaan teoistaan. Teoilla tehdään sankaritekoja. Sankareista tulee legendoja ja legendoista tulee myyttejä. Mies nousee myyttisten sankareiden mukana tekemään sankaritekoja, koska sydämessä elää tekijämies. Olit vain hetken väärässä seurassa ja vaarassa pudota kiusaajiesi tasolle. Arvosta itseäsi. Yksi henkesi on tärkeintä mitä sinulla on. Se henki on myös tärkeintä, mitä perheelläsi on. Missä hengessä sinä elät? Tervetuloa oikeaan tappelujengiin.
Anna itsellesi anteeksi, että hyväksyit vähemmän, mutta älä hyväksy enää uudestaan.
Jossain treenataan juuri sitä mitä sinä kaipaat. Miksi sinä et ole siellä. Tiedän mistä haaveilet. Olet ihminen. Jos olet lukenut näitä kirjeitä, niin sinä tiedät kuka minä olen. Minäkään en ollut aina sama Antti. Ei se poikamainen into mihinkään ole kadonnut. Päin vastoin. Menestys luo nälkää ja niin kauan, kun jotain on keitoksissa, niin nälkä vain kasvaa. Ahmatti olen aina ollut, siitä ei pääse mihinkään. Ja helposti koukkuun jäävää sorttia. Onneksi iän ja kokemuksien kautta on tullut viisautta.
Ilman isää ja katujengien kasvatuksessa meinasi käydä huonosti. Poika oppi olemaan varuillaan ja kasvattamaan silmät selkään. Eniten kärsivät myöhemmin johdettavat, jotka ensi järkytykseltään eivät aivan heti ymmärtäneet, että rakkautta täällä kaivattiin. Tähän se jengien vetovoima perustuu. Perheen rakkaus, on niin suuri voima. Jotain maan vetovoiman ja auringonvalon välimaastossa. Yritä siitä sitten pyristellä irti. Onneksi oli miehiä ympärillä, jotka ottivat pojun hellään huomaan ja kasvattivat miehen. Rafael, Ilkka, Kalle ja Jan-Mikael. Yhden nimeä en muista. Pitää selvittää. Nämä herrat eivät kävelleet ohi tai jättäneet sanomatta. He hoitivat tonttinsa. Aivan sama, kuka vastaan tulijoista väärinkäyttäytyi. Myös aikuista joutuu kasvattamaan. Yleensä enemmän, kuin lasta. Se on vaan työläämpää. Voitko kuvitella tunteet, että ei tarvitse pelätä pimeällä.
Kasvattamisessa on tällainen vaatimus. Pitää olla paikalla.
Se on johtajan viidenneksi tärkein tehtävä. Uutiset kertoo hyväosaisten lasten huostaanottojen räjähdysmäisestä kasvusta. Miten se voi olla noin, jos kerran ovat hyvä osaisia? No, raha ei tuokaan onnea. Varsinkaan, kun kasvavan nuoren tärkein ihminen on hankkimassa seuraavaa Rols Royssiaan. Tiesitko, että muu maailma pitäisi sitä muutenkin hieman outona, että tik tok kasvattaa sun lapset, kun itse kiiruhdat mersulla seminaariin. Pitää hankkia toinen mersu talliin. Palleroille vain luottokortti tumppuun, jolla saa mäkkäristä ruokaa. Ai, että. Tämä on elämää. Sitten soittaa poliisi.
Jos kynnykset ylittyvät, niin siitä saa maksaa paljon. Paljon enemmän, kuin mitä itse teot yleisesti antavat aihetta. Elettävät elämät menetetään ja perheet tuhoutuvat. Kasvattamottomuuden kierre alkaa aina uudestaan. Kasvattamattomat kasvatetaan laitoksissa ja myöhemmin työpaikoilla, jos sinne enää ikinä päästetään. Ovet sulkeutuvat ja itse asiassa, melkeinpä kaikki. Yritäpä hakea töitä, kun taustalla on rikosrekisteri tai vankilatuomio. Jakaa vahvasti mielipiteet. Vaikka mielipide on muodostettu jo ennen keskustelua. Vain syrjintäsyyte estää puhumasta, mitä haluaisi siinä tilanteessa oikeasti sanoa. Ikävä kyllä, totuuspuhe olisi pitänyt aloittaa, jo paljon paljon aiemmin.
Voit laittaa Immulle viestiä ja kysyä, että montako menestystarinaa sieltä linnasta on tullut kerrottavaksi. Ei siinä mitään. Kyllä ihmiset mahdollisuuksia ansaitsevat. Jotkut neljäkymmentä kertaa katkolla. Jokin impulssi sitten aloittaa pelastuksen kierteen. Yleensä jokin sisäinen pakko. Mitä sitä muutakaan. Kun armokuolema ei ole terveelle vaihtoehto ja omaa lasta ei sitten haluakaan järjestelmän kasvatukseen. On pakko suoristaa selkä. On aika alkaa treenaamaan.
Pahankierre jatkuu yleensä pitkään. Ainakin ilman roolimalleja, jotka potkivat sinut ylös sieltä sohvalta. On vaikea jäädä selliin makaamaan, kun aito kipparikalle heittää gongilta, ”Ai, sä ootkin vain paskahousu”. Sitten aikanaan tulee todellisuus. Vetääkö se vanha jengi puoleensa, vai teetkö selvän pesäeron. Vain toinen pelastaa varmalta paskasateelta. Kysy vaikka Latelta.
Tänäänkin on hyvä päivä kasvattaa, lempiä ja laulaa. Sinusta on.
t. Antti