Masennus taivuttaa jokaista, toiset katkeavat herkemmin.

7.1.2024 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Uusavuttomuuden aikakautena, pelit ja somet ei tee todellakaan palveluksia tulevalle mielenterveydettömyyden aallolle. Tosi asia on se, että hetken päästä meillä on paljon ihmisiä, joilla ei ole mielekästä roolia yhteiskunnassa. Eriarvoisuus leimahtaa kulovalkean lailla, mittakaavassa, joka ei ole tuttu ihmiskunnalle. Kansalle on aina tarjottu leipää ja sirkushuveja peittämään todelliset tapahtumat ympärillä, joten näin on parempi. Siis vain toisten kohdalla, ei tietenkään sinun. Sinusta on ja sinä olet menossa paikkoihin. Sinusta tulee hienoja asioita. Eikö niin.

Maailmaa vatkataan, ennen näkemättömällä tavalla.

Edellisestä maailmansodasta alkaa olla sen verran aikaa, että nuoret sukupolvemme pääsevät ikävä kyllä, nyt tutustumaan ensi kertaa omakohtaisesti, maailman levottomuuksiin ja valtapolitiikkaan. Milleniaalien mummot eivät itse kokeneet sotaa, vaan kertovat vain niistä vanhempiensa vähistä sotakertomuksista. Päälle tulee ristiriitainen tunne, kun samaan aikaan puhutaan digitalisaatiosta, keinoälystä ja roboteista. Ihmisen pitäisi elää sivistyneintä aikakauttaan. Ei ihme, että pelit ja pillimehut maistuvat. Tuohon päälle tämä maailman tilanne ja päällimmäiseksi jää tunnetila kyvyttömyydestä. Varmasti pelottaa, jos yhtään enempää miettii. Miksi siis edes vaivautua, kun en voi vaikuttaa murheisiin. Tämä on sitä kuuluisaa ajattelua, oman mielensä prosessointia. Jokainen meistä johtaa itseään.

Masentuneella ajattelusta on muodostunut tuhoisa tapa, jossa mieli ehdollistuu luovuttamaan jo etukäteen. Ei minulla ole merkitystä, ei minulla ole valtaa. Antaudun. Juuri niin. Tämäkin on täyttä totta, jos annat sen olla. Sinä päätät, jäätkö vellomaan tummiin väreihin. Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö ne voisi olla vielä huonommin. Jos luet tätä, olet vielä hengissä ja mahdollisuuksia riittää. Mieli rakentaa uusia yhteyksiä läpi elämän ja lääketiede kehittyy. Kuka tietää mihin tässä pystytään. Kuka tuntee edes itsensä?

Masennuksen vastakohta, on elinvoima ja vääntö.

Näitä tulee kahdesta paikasta. Yhteistä on se, että pitää olla hevosvoimia. Ja jos et halua huijata itseäsi, niin rakennat nämä voimat itseesi. Et anna ulkopuolisten määritellä itseäsi. Kuten usein käy. Katsos, kun sairaudet ovat pelottaneet ihmisiä hysteerisiksi kautta aikojen ja varsinkin mielensairaudet, joita ei voi laastaroida selvästi, kuin haavoja konsanaan, pelottaa eniten. Tuntematonta aluetta. Ei osata suhtautua. Spitaalisen voi eristää omalle saarelle, mutta miten sitten nämä mielen potilaat. Tarttuukohan se. Jos luulet, että masennus saa ihmiset karsastamaan sinua jaa suhtautumaan sinuun, kuin spitaaliseen, olet aivan oikeassa. Masentuneet on totuttu näkemään työyhteisön hankalina tyyppeinä, joita tuleekin vältellä. Ja totta on, että masennus tarttuu, kuin haukotus. Ai miten niin? No koitapa nauraa, kun vieressä joku itkee surkeasti. Ei ole mahdollista, ellet ole psykopaatti. No, seura kasvattaa kaltaisiaan. Ja jos et osaa ajatella vielä oikein, niin pitkään jatkuessaan tämä tunnetila saattaa viedä sinut mukanaan. Sinne missä ilo on lukittu kadotettuun kirstuun. Masentunut itse kokee olevansa rasite ja taakka, joten luovuttaminen on luonnollinen vaihtoehto. Masentuneen on lähes mahdoton heijastaa ikäviä ajatuksia pois itsestään. Tähän tarvitaan terapeuttia. Toisille se on rauhan tuova puoliso, tai hyvä ystävä, toisille maksettu lemmen  ammattilainen. Sen verran monta masentunutta olen saanut suostutella takaisin elonkirjoihin, että tämä tilasto ei valehtele. Ei työkyvyttömyyseläkevaraus sentään.

Pitää vahvistaa kykyä uudelleen ohjata ikävät ajatukset järkevään tekemiseen.

Tämä on ensimmäinen paikka. Kysymys, jonka esitän surkuttelijalle, on se, että miksi ajattelet noin. Pitää purkaa koodia. Taustalta paljastuu melkein aina traumoja, jotka ovat jääneet päälle. Ikään kuin maalaamaan kaikki odotukset samoilla väreillä. Ja ymmärrän kyllä. Jos ei ole parempaa näköpiirissä, niin miksi ihmeessä pitäisi uskoa parempaan. Nälkä on hyvä opettaja, sanoi vaari vainaa. Tämä toimii monessa hyvänä oppina. Et lopeta syömistäkään, vaikka joku ruoka olisi pahaa. Miksi siis annat mielesi lopettaa paremman etsimisen, jos ei ruoka miellytä. Syy löytyy hermostostasi. Dopamiinin puute masentuneilla lisää heidän arvokustannuksiaan, kuin palkitsematon hyötysuhde. Kaikki on vaivaa ja ryöstää vain kallista löhöilyaikaa. Nyt heikentyy päivittäiseen toimintaan ja vuorovaikutukseen liittyvää tyytyväisyys. Tästä seuraa motivaation puute ja toimettomuus alkaa toistaa itseään. Itsensä hemmottelu tuo hetkellistä hyvää. Pian ahdistus palaa voimakkaampana.

Huono kunto ja tavoitteettomuus eivät paranna tilastoa.

Tärkeintä on saada ihminen liikkeelle. Tekemään mitä tahansa. Kävely kahvilaan ystävän kanssa, voi olla parasta mitä sinulle on tapahtunut. Joskus ystävä voi olla tuntematon, joku tukihenkilö, joka haluaa olla siinä. Mielikuvitusleikki tulevaisuudelle saa dopamiinin leimahtamaan. Jos sattuu vielä käymään niin, että joku saa sinut mukaan harrastuksiin, niin johan alkaa tapahtumaan. Tilasto alkaa paranemaan. Kerjääjäkin tulee älykkäämmäksi, kun tietää mikä toimii. Ja on vaikeaa olla masentunut, kun kuppi täyttyy kolikoista. Maha täynnä, voi kuitenkin käydä niin, että tyytyväisyys vie unille. Itsellekin meinasi käydä niin. Sinulle on olemassa optimaalinen määrä ruokaa, joka pitää sinut oikeassa vireessä. Tilassa, jossa suorituskykysi ja kehosi hormonaalinen toiminta on parasta mahdollista. Usein olen nähnyt, että masentunut on itse aiheuttanut kynnyksen yli menemisen. Ei tietenkään tahallaan. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaa, että elämästä tulee huonompaa. Oletko sinä. Usein tämä on vahinko, jota ei ollut tarkoitettu. Kehon ja mielen työstäminen vain rehottaa poissaolollaan ja ravinto on väärää. Tähän päälle, tulee elämän kolhuja, eikä ole enää voimia taistella. Usein nämä kolhut kertautuvat. Lapsena tuli turpaan, turvattomuus johti väärään seuraan. Loppu on historiaa.

Ihminen pitää saada muistamaan, mitä hyvää elämässä on.

Muistan ystäväni, joka menetti jalkansa sairauden takia. Tänä päivänä hän kiertää pyörätuolinsa kanssa kertomassa kokemuksistaan. Innostamassa ihmisiä jatkamaan elämää. Samaa voisi tehdä myös ihan terveenä, mutta aika harva niin tekee. Trauma se on mikä herättää. Siis tunteista puhutaan. Masennus liittyy negatiivisten tunteiden muistamiseen. Tämä tapahtuu automaattisesti alitajunnassa. Muistot menneistä epäonnistumisista ja kauhukuvat pelätyistä tulevaisuuden skenaarioista vain pahentavat mielialaa entisestään. Positiivisten muistojen herättäminen parantaa ihmisen mielialaa. Tarpeeksi usein, niin käänne tapahtuu. Tämä on kauhun tasapainoa. Miten ihminen voisi ikävien tapahtumien aikana jatkaa matkaa, kuin hissillä ylöspäin, jos vastapaino puuttuu. Pitää olla edes hidastusankkurit, jotta ei romahda. Ihminen ei varaudu, ei poikkeusolojen ruokaan ja taskulamppuun, sen enempää kuin elämänsä murheisiin. ”Mitä jos”, on terve leikki, kunhan se ei lamauta ja tuottaa järkeviä valintoja.

Masennuksesta kärsivien ihmisten ajatukset sisältävät menetyksiä, epäonnistumisia, arvottomuutta ja riittämättömyyttä. Nämä ikävyydet ovat piilotettuja voimia, jotka muokkaavat uskomuksiamme, sekä sitä, mihin kiinnitämme huomiota ja mitä muistamme. Toistuvan aktivoinnin myötä negatiiviset ajatukset kehittyvät vahvemmiksi, johon stressaavat elämäntapahtumat pääsevät ajan myötä helpommin käsiksi. Tietoisuus tarjoaisi mahdollisuuden kasvaa ja suojautua. Harva tekee syvemmän tutkimusmatkan itseensä. Masentunut voi jatkaa loputtomiin epäonnistuneen tavoitteen saavuttamista. Kyvyttömyys lähteä surkeasta avioliitosta tai lottovoitto, jota ei voi koskaan saavuttaa. Ihmiset, jotka irtautuvat näennäisesti mahdottomista tavoitteista, ovat luonnollisesti henkisesti terveempiä kuin ne, jotka pysyvät loukussa. Tärkeintä on saada siitä olemisesta niin kivaa, että sitä haluaa tehdä. Tee siis sitä mikä haluaa tulla tehdyksi. Tavoite seuraa perässä.

Kaikki saa osansa stressaavista elämäntapahtumista.

Arki lyö turpaan ja ihan jokaista, jossain vaiheessa elämää. Menetät lopulta kaiken, se on varmaa. Nöyryytystä pukkaa, jos et luovu häpeästä. Velkaloukku tulee tutuksi jokaiselle, joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa.  Masennukseen taipuminen on melkein aina riippuvainen henkilökohtaisista valinnoista. Ihmiset siis tekevät surkeuksissaan asioita, jotka pahentavat masennusta oman käyttäytymisensä seurauksena. Masennukseen taipuvaisella henkilöllä on taipumus toimia impulssilla vaikeassa tilanteessa, mikä lisää ongelmaa entisestään. Kärsivällä ihmisellä on taipumusta käyttäytyä sopimattomasti muita kohtaan, ja tämä lisää häiriöitä elämää ympäröiviin ihmissuhteisiin. Masentuneen jatkuva ennustus toteutuu, kun puoliso ottaa lopulta eron, törkeästi käyttäytyvästä manaajasta.

Hyvät käytöstavat pelastavat elämässä paljon

Jokainen valitsee huumeensa ja etsii helpotusta lyhyellä aikavälillä, vain varmistaakseen masennukseen pitkällä aikavälillä. Tilasto sanoo, että humalahakuisilla syöjillä on enemmän masennusta ja ahdistusta, kuin muulla väestöllä. Riippuvuus ja syömishäiriöt ovat aina vain jäävuoren huippu. Juoppo pitää haastaa, syihin miksi juo, siinä missä leipäläpi pitää saada kiinni. Energia pitää kohdista johonkin muuhun. Yksin se on vaikeaa. Avohoito ei ole hoitoa.

Hyvää käytöstä on pitää ovea auki takana tulevalle ja sanoa samalla, ole hyvä. Herätellään toinen ymmärtämään, että kyseessä oli hyvä teko, ei itsestään selvyys. jos toinen ei kiitä, pitää perään huutaa KIITOS. Sosiaalinen paine herättää sopivaa käytöstä. Ihmistä itä kasvattaa. Liian monella se kotikasvatus ei tehnyt palveluksia tulevaisuuden roolimalleille. Ja nyt ihmistä pitää kasvattaa työpaikalla. Ei se mitään. Sivistynyt ymmärtää, että vahvan tehtävä on vetää se aikuisen rooli ja sivistää eteenpäin, koska vain toisten ihmisten kautta voimme saada mitään hyvää elämään. Ilman hyvää elämästä tulee sietämätöntä ja siellä masentuu vahvinkin. Ihmisistä on, jos vain joku opettaa. Hyvän opettajan arvo onkin korvaamaton.

Harjoittele mieltä ja kehoa.

Onnellisen avioliiton salaisuus on tasapaino. Joka tulee rauhasta, tuesta ja yhteisistä teoista, jotka luovat luottamuksen tulevaisuuteen. Rajat on rakkautta ja ilman lastenkotini tuomaa hyvää opettajaonnea, en olisi nyt kirjoittamassa tätä kirjettä. Tai ehkä olisin. Vankilassa saa kuulemma kirjoitella sen verran, kuin kiinnostaa muistella. Ja tänä päivänä entiset gangsterit viettävät somejulkkisvaikuttajan antoisaa kirjailijanelämää sankoin joukoin. Ainakin julkaisumääristä päätellen.

Yhteistä jokaiselle menestyjälle. Oli sitten kyseessä entinen gansteri tai nykyinen ajatteluterapeutti. On se, että jokaisella on taustalla pelottomuuteen kasvattanut kokemuspatteri, joka sisältää tappelua, voimaharjoittelua, salapoliisin kaltaista tiedustelutaitoa ja kielellistä selviytymisoppia. Vaikeuksista kun ei tule masennusta sellaiselle, joka on oppinut selviytymään. Jostain kirjasta luin, että jos hiot taitojasi, niin ne tekevät lisää tilaa ja sinusta tulee entistä parempi. Hankit siis pääomaa, jota sinulta ei saa pois.

Vain penkkipunnertava ymmärtää, miltä tuntuu nostaa uusi ennätys ja sitä se masentunut kaipaa. Sitä tunnetta, että onnistuu. Mene siis ja tee itsesi terveeksi. Jos vain tietäisit, että valta on sinulla. Mitä ihmettä saisitkaan aikaan.

No, sirkus vie sinut todennäköisesti mennessään ja jos ne perkeleet tajuavat tarjota ilmaista leipää, niin ei sinulle ollut mitään mahdollisuuksia alkuunkaan. Miksi siis edes yrittää.

Toivon sinulle tähän vuoteen montaa asiaa, ennen kaikkea treenin iloa!

T. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"