Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
95 % ihmisistä vain reagoi elämään, eivät oikeasti elä sitä. Onneksi ihminen voi valita paljon. Voit valita paikkasi, puolisosi, oman nimesi ja jopa sen, millä termillä kutsut eri ruumiinosiasi. Katsos, kun se käsi ei ole käsi, jos et sitä siksi halua kutsua. Se voisi olla, vaikka nipistysnappain. Siinä hauska jäänrikkoja seuraavaan kahvipöytäkeskusteluun.
Kerro minulle, miksi kukaan valitsisi suhdemallin tai elämässään yhtään mitään, joka ei tunnu itselle oikealta. No aika moni nimenomaan valitsee. Heikko itsetuntoinen ihminen on niin ulkoisen ärsykkeen ohjailtavissa, että vahvempi haistaa heikkoutesi kaukaa. Maailmassa pitää olla pyhiä asioita ja kunnioitus itseä ja toisia kohtaan on oltava etusijalla. Miten sitä muuten kukaan luo arvoistaan elämää itselleen, parisuhteesta puhumattakaan.
Eivät kaikki, jotka paskantavat päällesi ole vihollisia, eikä kaikki, jotka ojentavat auttavan kätensä ole automaattisesti ystäviä.
Vahinkoja sattuu, niin onnellisia, kuin vähemmän onnekkaita. Joskus vahingot tuovat ikäviä matkakumppaneita, mieleen ja ruumiiseen. Useimmat vahingot olisit välttänyt vahvalla itsetunnolla ja terveellä järjenkäytöllä. Ainakin tilastojen mukaan. Voi kun vain joku sitä järkeä opettaisi ajoissa. Kantapää viimeistään opettaa. Sitten, kun on viisautta, elämä on usein jo ohi.
Tiesitkö, että terve itsetuntoinen osaa sanoa ei, kun joku ympärillä sanoo sopimatonta. Ja kun sinä voit vaikuttaa itseesi vain tästä eteenpäin, miksi välittäisit menneistä ja antaisit sen surkeuttaa sinua, kun sitä eilisen ihmistä ei ole enää olemassa. Ihminen, joka kuvittelee, että terveen parisuhteen ainoa ilo olisi jousto lastenvahtimiseen, että voisi lähteä yksin puistokävelylle, on vajonnut epätoivon synkkyyteen. On siis jo niin tottunut yksinäisyyteen, että luovutti. Ei uskalla enää haaveilla. Tätä kohtaloa en kenellekään toivo.
Tämän päivän ”turvallisessa” maailmassa voi yksinkin ihan hyvin pärjätä. Mutta ketään ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Se on vaarallista ja siinä tulee lopulta katkeraksi hulluksi, kuin eristyssellissä. Ihminen haluaa päivän päätteeksi olla rakastettu. Sieltä ne siivet tulee, ei Red bullista.
Joskus se kestää pitkään, että löytää oikean ympäristön, se on rankkaa treeniä.
Ihmissuhteiden ja ympäristösi kuuluu olla sellaisia, että se sopivat elämääsi, muuten ne ovat sopimattomia. Eikä sellaiseen kenenkään kuulu elämäänsä hukata. Parisuhteessa toinen ihminen on sinun peilisi, kasvatte yhdessä, pitää siis tykätä siitä mitä sieltä peilistä näkee. Liian usein ne ruusunpunaiset lasit ja heikkoitsetunto estävät katsomasta sinne mihin murhenäytelmän välttääksesi nähdä pitää. Muuten on tulossa kompromisseja sellaisten asioiden kanssa, joissa sinä et ole valmis niitä tekemään. Sama pätee työhön ja harrastuksiin. On todella myrkyllistä tehdä mitään siellä, missä todelliset arvot eivät sovi omaan maailmankatsomukseen ja kulttuuri sotii itseään vastaan. Ihmisen pitää siis oppia ymmärtämään miten tämä elämä toimii. Jos hyvä tuuri käy, niin opettajaonni on sinulle myötä ja löydät itsesi hyvän fiiliksen paikoista.
Olen nähnyt työyhteisöjä ja voimailuseuroja, joissa tehdään 10x parempaa tulosta, kuin markkinoilla keskimäärin. Siellä on kaikilla aina 3 yhteistä tekijää aina. Tärkein näistä on kiva tulla töihin fiilis.
Paras elämänfilosofia on olla kuin muurahainen. Jatkat, kunnes onnistut. Mitä muuta sitten tekisit? Ryömit johonkin kiven alle kuolemaan, vai? No, aika monella se itsetunto on niin huono, että sitä alistuu ties mihin. Olen elämäni aikana tavannut vain muutaman ihailemani hyväsydämisen tyypin. Eli harvinaisen ihmisen, jotka ovat onnistuneet kasvamaan niin vahvaan itsetuntoon, että siellä ei turhalle ketkuilulle ole sijaa. Alhaiset tyypit saavat poistua ja heti. Ei etteikö heille voisi antaa vielä joskus vielä mahdollisuutta tai etteikö noita reppanoita voisi vielä yrittää auttaa, kun apua kiljuen vastaan tulevat. Mutta ei niin, että itseään uhraisi yhdellekään kurjalle hetkelle enempää noiden surkeiden tyyppien seurassa. Vahva ja osaava muuttaa maisemaa ja heti, siinä hetkessä, kun tajuaa sen olevan vääristynyt. Tuo on vahvaa itsetuntoa. Ei ehdottomuutta, vaan tervettä järkeä, jossa itsekunnioitus menee hyväksikäytön edelle. Sivistyneessä maailmassa pahojen hallitsijoiden aika on ohi. Ketään ei enää mestata, jos ei naama miellytä. Saa siis kysyä, että miksi käyttäydyt huonosti toisia kohtaan. Peili ei saa olla rikki.
Tarvitset syvää lepoa nykyisestä roolistasi, jota pää jaksaa jatkaa.
On siis aika ottaa parempi rooli. Voi olla, että tähän tarvitset apua. Henkilökohtaista terapeuttia, jota valmentajaksi kutsutaan. Aivan, johtajat käyvät puhumassa paineistaan, siinä missä kuka tahansa purkaa mielen tuskaa ystävien seurassa. Johtajat usein ovat niin yksin, että ei ole ketään kenelle puhua, siksi valmennolta saa johtajaterapiaa, on joku, joka kuuntelee ja auttaa. Siksi moni treenaaja, parisuhde ongelmainen, yksinyrittäjä ja esimies kysyy neuvoja. Moni turhan myöhään.
Olisiko sinunkin aika muuttaa suuntaa? Kehityskäyrät sanoo, että sulla on vielä mahdollisuuksia. Susta on mihin vaan, usko siihen!
t. Antti