Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kysymys kuuluu, uskallatko sinä? Se on hassua, mitä kaikkea uutta opit uteliaisuudella. Jos vain kehtaat kysyä. Ihmisistä, tilanteista, hyötysuhteesta. Osa asioista on tietysti luonteeltaan sellaisia, että kysymyksiä ei enää tarvita. Yhden nuoruuden kaverin orastava alkoholisimi oli nähtävissä jo teini-iän kynnyksellä. Toisen neitosen kevytkenkäisyys viittasi itsensä myymisen helppouteen jo alaikäisenä. Ei siis pidä ihmetellä, kun nämä orastukset kävelevät aikuisiällä S-marketin kassalla vastaan. Ensimmäisen huuteli pällistelijöille ostavansa vain tätä ”maitokaupan kaljaa”, että ei tarvitse siinä kenenkään ihmetellä. Ja toisen osti ehkäisyvälineitä ja liukuvoidetta. Ei sinänsä eroa normaalista vastuullisesta elämästä muuten, kuin sen, että vierellä oli kiusaantuneesti liikehtivä kasvojaan peittelevä asiakas. Tiesin tyypin, joka ei ollut naisen oma mies. Mietin vain, että nyt ei taida herra kotona tietää, mitä työpäivän aikana tapahtuu. Vanhan koulukaverineitosen puoliksi hätääntynyt ja kiusallinen vääristynyt hymy kertoi tarpeeksi. Kaikkea sitä oppii. Tiedän kyllä myös avioparin, jossa mies myy omaa vaimoaan. Mutta tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Maailmassa riittää siis ihmeteltävää.
Ihmisten vastaus ja reagointitapa kertoo yleensä enemmän, kuin keksityt selitykset.
Iso kirja sanoo, kysyvä ei tieltä eksy. Sitten pitääkin teroittaa sitä, että esitystapa saattaa kuitenkin vahingossa tuhota ihmissuhteesi ja ryöstää kaikki mahdollisuudet avunannolle. Tarkkana kannattaa olla. Tämä kuuluu tosin siihen kuuluisaan oppimiskäyrään. Meillä on yleisesti kovin suuri luontainen tarve olla oikeassa ja puolustaa ainakin omaa oikeudenmukaisuutta. Vaikka omissa ajatuksissa ei olisi järjen hiventä. Tämä oikeusvaltioinen pullamössöaika antaa sellaista armoa, jota ei ollut niin kovin kauan sitten. Ihmisapina ei ole ajan saatossa kuitenkaan juuri muuttunut. Eikä todellakaan ole viisastumaan päin. Ei ainakaan, jos tekoälyltä kysyy. Näin on ollut vuosituhannesta toiseen, aina vaan samat riitelyt ja rikokset. Ihmisiä kivitettiin kuoliaaksi 6000 vuotta sitten ja samaa tehdään tänään. Pahanteon välineet ovat toki reilusti laajentuneet. Silti pieni ihminen, omine ajatuksineen on kaiken kehityksen keskellä elelevä herkkä olento, joka kaipaa vain rakkautta ja mielekästä tekemistä. Mietipä, kun tuottaisit, sen murehtimisen sijaan. Jossain se oma kultakin luuraa, aivan jokaiselle. Ei olisi aikaa märehtiä, kun tulevaisuus imee vahvemmin, kuin menneisyyden traumat. Olisiko siinä ideaa?
Opettaja, miksi pitäisi lukea näitä kirjoja, kun en muista niistä yhtään mitään?
Niin, olen tästä kirjoittanut sinulle aiemminkin. Tuskin sitä muistat. Kuten et muista juuri mitään muutakaan. Älä huoli, harva muistaa. Vielä harvempi muistaa ja ottaa käyttöön. Sitä ennen pitäisi kuitenkin muistaa. Tämä on vähän samalainen juttu, kuin meidän perheen kauppareissujen siirtyminen muovipusseista kestokasseihin. Arvaa vaan, montako kestokassia on pitänyt ostaa, ja silti ne ovat aina auton perässä, kun asian kassalla muistaa. Joku viisas sanoi, että tee tärkeistä asioista näkyviä. Vielä viisaampi sanoo, että estä kulku, jos ei meinaa muuten onnistua. On meinaa vaikea poistua kotoa ilman roskia, jos roskapussi estää ovesta kulkemisen. Tai miten unohtaa kestokassi, kun se on sidottu auton ovenkahvaan. Mitä väliä, mitä muut ajattelevat. Kunhan muistat.
Sama pätee tuohon lukemiseen. Tarkoitus on uudistaa ajatteluasi. Saada sinusta entistä ehompi ajattelija. Vaikka et muistaisi mitään, niin silti aina jotain tarttuu matkaan. Ajatteluasi hiottiin uuteen uskoon. Silti suosittelen, että opiskelet itsestäsi tärkeimmät luvut. Kuten kuinka monta kertaa sinun pitää lukea, että opit ulkoa. Tiedän, tylsää, mutta todellakin tasoa nostavaa. Harva tietää kyseisen luvun itsestään. Tällä on ratkaiseva merkitys, varsinkin sitten, kun löydät sen mistä on sinulle eniten hyötyä. Ei siis pidä vain lukea, aivan mitä eteen tupsahtaa. Äläkä nyt taas käsitä väärin, kyllä opiskelu kannattaa. Saatat vaikka löytää ammatin, josta muodostuu lopulta sinulle ihan jees juttu. Tulee palkkaa ja lomia. Kaikenlaista kivaa, kuten lomarahaa ja sairaslomaa. Moni kuitenkin taantuu vain suorittamaan elämää ja odottelee eläkettä. Eikä siinä mitään. Jos se on sinulle ok. Mutta voisiko siellä selviytymisen keskellä olla kuitenkin jonkin suuremman kutsu. Jotain, mikä saa sisäisen lapsesi nauramaan ja ilakoimaan. Aika häviää ja tekemisen riemu vie voiton arjen masennuksesta. Yritäpä nyt suistaa sinua murheen alhoon. Hahaa, koittakaapa, vasten suuta saatte. Sitä ennen sinun kuitenkin täytyy tietää tuo muistamisluku. Minulla se on kaksikymmentä. Kyllä, hemmetin rasittava luku. Onneksi olen tällainen autistinen ja lukihäiriöinen, köyhyydestä ponistanut lastenkotipoika, niin mitä muutakaan minä tekisin. Treenaan ja luen. Mikäs sinun muistamislukusi on? Ei siitä mitään hyötyä olisi tietää? Voisit vaikka erottua massasta ja tehdä jotain erikoista elämälläsi. Mutta onhan sekin ok, elää jonkun toisen unelmaa. Sinne pääsee halvalla ja helpommalla.
Kävin yöllä kehityskeskustelun oman peilikuvani kanssa.
Hassu uni. Katsoin itseäni peilistä ja yhtäkkiä peilikuvani alkoi kysellä minulta omituisia kysymyksiä. Mikä sinua ärsyttää eniten? Vastasin, että hyödyttömät ihmiset. Seurasi tarkentava kysymys. Mitä tarkoittaa hyödytön? Vastasin, kuten ämpäri, jossa on pohjassa reikiä. Peilikuvani kysyi, että eikö tuo riipu käyttötarkoituksesta? Kysyin miten niin? No jos ämpärillä on tarkoitus vaikkapa levittää hiekoitus hiekkaa polulle, niin eikö reiät ole ihan käteviä helpottamaan työtä? Eihän tuohon voinut vastata muuta, kuin totta. Ei siis kelvannut esimerkiksi. Piti esittää toinen versio. Vastasin, että tyyppi, joka ei tee sitä mitä sen piti tehdä. Tämä ei kuulemma ollut vielä esimerkki. Piti tarkentaa. No, tyyppi, joka hakee työpaikkaa, kertoakseen, että ei halua tehdä töitä. Hyödytön. Tyyppi, joka valittaa, että asunnossa on kylmä, mutta pitää ikkunaa jatkuvasti auki. Hyödytön. Tyyppi, joka ryyppää itsensä toimintakyvyttömäksi ja valittaa sen jälkeen itseaiheutettua elämänsä kurjuutta. Hyödytön. Tyyppi, joka kaivaa ojaa lapiolla, vaikka vieressä on kaivinkone, jota ei uskalla oppia käyttämään. Hyödytön. Tyyppi, joka kirjoittaa esitelmää viikon päivät, aiheesta, joka ei kiinnosta pätkääkään. Mutta ei suostu käyttämään tekoälyä jutun kirjoittamiseen, joka tekisi työn ihmisen tarkistettavaksi viidessä minuutissa. Tekee kuulemma ihmisen tyhmäksi. Nyt peilikuva nyökytteli mukana. Aivan, jos ymmärrät mitä luet ja osaat tarkistaa tekoälyn kirjoituksen oikeelliseksi, niin viritit juuri oppimiskäyräsi uudelle nopeammalle taajuudelle.
Ei ole väliä mistä tietosi saat, kunhan se tuottaa sen mitä aikaiseksi pitää saada. Olen niin monta kertaa kuullut suuria puheita, ja silti niin kovin hiljaiselta ennätystehtaalla näyttää. Milloin viimeksi teit tiliä itsellesi? Aivan, voihan sen elämän niinkin viettää…
Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?
Elämä on pyhää. Ei omissa käsissä. Voit suunnitella, mutta lentsu iskee ja työt jäävät tekemättä. Pieleen meni. Oliko aikaikkuna liian tiukka. Joku ostaa, se on varmaa, mutta etsitkö riittävästi. Tarpeeksi pitkään. Se voittaa, joka on viimeisenä paikalla.
Kun toimitusjohtajan keskipalvelusaika on alle viisivuotta, niin eikö kannattaisi varmistella seuraavaa työtä jo hyvissä ajoin? Yrityksiä kasvaa, kuin sieniä sateella ja menee nurin vielä nopeammin. Miksi ihmeessä ammattikoulussa kannustetaan yrittäjäksi, vain koulutuksen pohjalta. Jäikö jotain oleellista kertomatta. Kuten mistä asiakkaat. Firma konkkaan ja nyt on vain satatonnia velkaa, ei mistään. Isun perintötalo meni voudille. Että, hyvin opetettu. Ei sitten tullut kenelläkään kertaakaan mieleen, että kaikki liiketoiminta alkaa samasta paikasta. Ostiko joku. No eipä, kun kenenkään ei ole tarvinnut myydä ikinä mitään. Toki itsensä työpaikaan tai parisuhteeseen, mutta sen jälkeen voikin ottaa jo molemmista lomaa. Kyllä joku tuuraa. Tai ainakin pääsee saikulle heti, kun koeaika päättyy. Johan sitä sairaslomaa on tässä odoteltukin. Ai, että.
Kaikki voi mennä pieleen, mutta aivan yhtä hyvin onnistua. Ei pidä luovuttaa. Warren Buffet opettaa, että menestyjillä on kolmetoista firmaa, joista vain kaksi keskimäärin menestyy. Siitä sitten tilastoja ymmärtämään. Tämä tarkoittaa jatkuvaa rakentelua. Voi olla, että keskityt yhteen enempi kerrallaan, mutta seuraava on jo ovella. Legoja siis riittää loputtomiin. Kysymys kuuluu, kuka haluaa rakentaa? Kuka haluaa rakentaa kanssasi. Vaikea olla onnellinen parisuhteessa, jos toinen haluaa muuttaa Timbuktuun ja sinä et. Laitapa firma pystyyn siten, että sinulla on alle 50% valtaa. Ja löydä itsesi pian oman firmasi ulkopuolelta. Vailla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaan. Konkka ja velkaa, ei mistään. Valtaa pitää ymmärtää. Hyvään joku tosin voi haluta sijoittaa. Onko se hyvää?
Tämä kirje piti julkaista tuttuun tapaan jo sunnuntaina. Mutta tällä kertaa onnen huuma ja väsymys vei voiton. Unohdin koko asian. Hyvin ansaittu tauko. Vuosien työ taas paikittiin, kun voitin kovassa kisassa voimanoston SM-kultaa ja vielä uudella yhteistuloksen suomenennätyksellä. Väsynyt, mutta onnellinen. Ei hevonpaskaa, ainoastaan toimintaa, vai miten se meni:) Taidanpa kirjoittaa seuraavaksi kiitoksen oman kylän papille, joka heitti siunauksen juuri ennen kisoja.
P.S. Kun luoja teki kerran ihmisen omaksi kuvakseen, niin ei tämän temppelin vahvistaminen nyt ainakaan epäkunnioitusta ole…
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti