Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ajan henki vaatii hermojen lepuutusta. Kuormaa on kaiken ikäisillä niin paljon, että jotain mysiiniä tarvitaan päivittäin. Sitä haetaan sokerista, alkoholista ja muista päihteistä. Ahdistaa, ketuttaa ja väsyttää. Mieli on huolia täynnä. Vihaisuus ja murehtiminen kukoistavat, pelko pesii sielussa. Vanha tuttu ystävä, kortisoli pitää huolta ahdistuksen säännöllisestä sykähtelystä. Jokainen kompensoi omilla huumeillaan. Koulukodin kasvattama tyttö kertoi, että Ihan siellä normaalissa peruskoulussa tapahtuu tänä päivänä niin, että opettaja ihmettelee lasten kikatusta tunnin alussa. Kukaan ei kerro, että äsken poltettiin pilveä välitunnilla. Siinä vasta välipala. Kasvattajat ovat aivan pihalla, siinä missä työnantajat.
aika monelle se berliininmunkki maistuu. Olisi sitä terveellisiäkin vaihtoehtoja tarjolla, mutta ne ei tarjoa sitä tyydytystä mielihyväkeskukselle, jota tehokas mielialalääkintä vaatii. Saavat jäädä väliin. Viisi kismettiä on paljon kivempaa ja ne voi vielä huuhdella jollain kivalla alas.
Täytyy ymmärtää ihmistä. Arki on kovaa ja yö painaa päälle.
Kyllä, yö painaa päälle. Jo ennen kuin ilta koittaa, pimeys laskeutuu mieleen, yhtä nopeasti, kuin se kismetistä tehty selkäranka katkesi. Jostain täytyy hakea turvaa. Hiilaria pitää saada. Keho huutaa. Sitä syö tässä vaiheessa, vaikka tapetit seinistä. Ruokamäärät ovat täysin liioiteltuja, koska silmillä syö vähintään tuplaten enemmän, kuin tarve olisi. Toki näläntunne on oikeastikin aivan tähtitieteellinen, joten ahmitaan, kunnes aivojen mielihyväkeskus ehtii mukaan. Siinä vaiheessa, kun tajuaa olevansa täynnä, on syönyt jo aivan liikaa. Tästä seuraa monenlaista kivaa, tulevia ruokailuja huomioiden. Ensin kuitenkin verensokeri pomppaa uuteen ennätykseen, insuliini piikkaa hetkeksi ja pian on romahdus päällä. Ei enää maistu iltapala. No, ei se mitään. Lääkityn unen aika tässä olikin jo käsillä. Ja joka kerta syklin perässä tulee itsensä rankaisun aika, kun uuteen aamuun herätään. Kiireisen lisärankaisuna, myös aamupala jää välistä. Venähtäneen vatsalaukun ilosta, tulet ahmimaan kahta kauheammin, kun seuraavan kerran pääset ruokailemaan. Ja nyt sitä tavaraa mahtuu sisään ennätyspaljon. Tuttu sykli melkein jokaiselle maanantai laihduttajalle. Tuohon päälle, kun lisätään kuningas alkoholi, niin viikatemies käy iloisesti kurkkimassa nurkan takaa, käsiä yhteen hieroen. Hyvä tulee, hyvä tulee.
Mistä löytää terveelliset tavat, jotka sopivat arjen rutiiniin, eikä vaadi liikoja, jo valmiiksi rasittuneelta mieleltä.
Huominen lounasbuffet pitää kyllä syödä sitten koko rahan edestä. Lounasyrittäjäraukan lohilaskelmat ei oo ruokailijan ongelma. Tein taannoin havainnon, jonka perusteella sanonta ”kiinalainen paha silmä” tuleekin buffetpöydän vierestä seisovalta pieneltä kiinalaisnaiselta, joka katsoo tuimana, kun tyhjennät parhaaseen lounasaikaan sitä friteerattujen kanapalleroiden laaria ylimääräiselle lautasellesi, juuri kun olit jo aiemmin kalastanut kaikki sattumat sieltä kanakastikkeesta nuudelipedin päälle. Muut asiakkaat jonossa jäävät tuskaisena vaatimaan täydennystä ja jono kasvaa. Sanonta ei siis suinkaan tule mistään kansantaruista ying yang dynastian ajoilta, vaan ahdistuneelta Jufu yrittäjältä, joka säksättää vierasta kieltä sinne keittiön suuntaan, sinua pahasti katsoen. Siinä se kuuluisa, paha silmä.
Tuohon päälle lapsiperhearki ja perusmielialavaihtelut, niin yleensä mielen vuosittainen vastustuskyky on loppuun käytetty tammikuun ensimmäisellä viikolla. Ei vain jaksa. Samaa mieltä on eläkevakuutusyhtiön tilastot. Ne kun ei näissä raha-asioissa valehtele. Raha on yleisin huolenaihe ja kun siitä on kyse, niin kaikki ymmärtää heti mistä puhutaan, äidinkielestä riippumatta. Koko maailma puhuu rahaa. Inhimillisistä arvoista kyllä saarnataan ja ollaan helposti poliittisen korrekteja ottamaan kantaa aiheen puolesta. Muuten tulisi leimatuksi tunteettomaksi tyranniksi ja se ei edistä some kulissia. Mutta tosiasia on se, että useimmiten todellinen pitkäjänteinen panostus ja toiminta puuttuu. Vastuu on aina yksilöllä itsellään, vaikka me yhteisönä ne työkyvyttömyyseläkkeet maksamme. Missä meni pieleen.
Mistä apua mielenlujuuteen.
Sitä minulta kysytään. Ja yleensä menestyneitten vahvojen ihmisten toimesta. Harva ongelmissa rypevä kehtaa enää edes apua pyytää. Ne on jo luovuttaneet. Sinne sitä apua tarvitaan, jos meinataan selättää nämä yhteiskunnan ongelmat. Äläkä sinä mieti yhtään, sitä pidempää maalia. Tavoite on tässä ja nyt. Vain seuraava berliininmunkki pitää jättää hyllyyn. Sinusta pitää katsos takoa hieman luotettavampi persoona, että tykkäät itsestäsi. Annat sille laskimelle hieman taukoa. Siitä se sinun vastustuskykysi kasvaa. Voima, josta kehkeytyy vielä jotain paljon suurempaa. Samaa voimaa käytät sitten kaikkeen työhön ja seuraelämään. Löydät itsetuntosi rippeet takaisin alkuvoimilleen ja sitten ne muutkin kivat asiat mahtuvat elämään. Et usko, mutta suosittelen kokeilemaan. Tämä jumppa on se mikä kannattaa.
Se on hassua, että lavalle tuntuu kelpaavan kelpaavan tänä päivänä ihan kuka tahansa.
Ei katsota osaako sorsa lentää, kun niitä laskeutumisohjeita tullaan esittämään. Siellä missä ihmisen vahvaitsetunto aikanaan taottiin, ei lavalle päässyt, jos se paikka ei ollut ansaittu. Ei sitä Leonidasta turhaan ihailla, vielä tuhansien vuosien jälkeen. Oli kroppa kunnossa ja mielen päätökset piti. Siellä Spartassa tehtiin vain yksi asia eri tavalla, kuin täällä meidän pullasorsan aikakautena. Arvaatko jo mikä.
Se näyttö mitä sinä itsellesi kaipaat, jotta pääkoppa alkaa kestämään kismettimettömiä hetkiä, perustuu päätökseen tässä hetkessä. Eli seuraavan kerran siellä berliininmunkkihyllyn kohdalla teet yhden kerran päätöksen olla ostamatta sitä herkkua. Korvaat sen terveellisellä vaihtoehdolla. Katso mitä tapahtuu. Se itsetykkäys alkaa uhkumaan sinusta ja saat voimakasta onnistumisentunnetta. Älä käsitä väärin. Kyllä se kismet pitää myös saada. Se pitää vaan ansaita ja sille on oikea paikkansa. Minäkin diggaan kismettiä. Niitä addiktioita pitää välttää sen aikaa, kun ne ovat ohjaksissa. Ja sen välipalan kannattaa oikeasti olla jotain muuta, kuin sitä teollisesti puristettua geelimassaa, jota proteiinivanukkaaksi kutsutaan. Ihan puhdasta ruokaa. Muita vaihtoehtoja ei pidä edes miettiä, ennen kuin niille on pakollinen syy. Ja usko pois, aika harvoin sitä oikeasti on. Sun hormonit on jo ihan tarpeeksi sekaisin, ilman että lisäät hermomyrkkyjä cocktailiin.
Mielen lujuutta tulet tarvitsemaan siihen, että laitat ne eväät valmiiksi.
Elämä tuppaa olemaan sellaista, että aika vähän annetaan muutoksille valmistautumisaikaa. Tilanteet paukkaavat naamalle, niin että raikuu. Samaan aikaan sinulla pitää olla tahdon voimaa pysyä sillä polulla, joka sinua vahvistaa ja vie oikeaan suuntaan. Nyt lähdetään siis ihan pienistä jutuista, jotta sinä jaksat. Katsos, kun kaikki mitä sinulla on, on vain tämä elämä. Ja kaikki mitä teet syntymästä kuolemaan, on tuota samaa elämää. Ei siis pidä joutua ajattelemaan ”luojan kiitos, kohta on perjantai”, koska elämän tarkoitus ei ole olla merkityksetöntä kärsimystä. Elämä on tässä ja nyt. Silmän välähdys kosmoksessa, mutta koko elämä sinulle.
Sinun pitää saada kokea onnistumista, jotta itsetuntosi paranee.
Itsehillintä on vaikea laji. Parhaimmatkin kertovat, että sinne lounaalle pitää kaverin kanssa päästä. Mutta kun siellä on niin vaikea olla syömättä niitä herkkuja. Kuka väittää, että kaverin kanssa ei saisi käydä lounaalla, tai että ruoka ei saisi maistua hyvältä. Nyt puhutaan annoksen koostumuksesta, josta lopulta tulee kehosi ja mielesi koostumus. Jokainen ravintola osaa kertoa sinulle ravintosisällön, jos itse et ole vielä opiskellut. Tilaat vain oikean koostumuksen annoksen. Jos et osaa koostaa oikein, niin nyt on hyvä aika opetella.
Tai sitten tämä aihe ei vain ollut sinua varten.
Olet terve. Viehättävä peilikuva miellyttää. Verensokerit ei heittele, ei mielialat vaihtele. Ei vireystaso muutu ja unesi on häiriötön. Vahvan eloisa itsetuntosi saa muut ympärillä vihreäksi kateudesta. Ei masennus sinuun pääse, ei mielenkaiho voi viriliteettiisi hiipiä. Ei tuottamattomuutesi rasite pääse sinua tai ympäristöäsi vaivaamaan. Ei voisi paremmin elää.
Mieluummin lyhyt ja mukava elämä, kuin pitkä ja kettumainen. Vai miten se meni. Antaa navan naukua.
No jaa, hieman meni tämä loppu melko oratooriseksi, mutta ymmärrät paremmin mitä siellä itsehallinnan puolella olisi tarjolla.
Pieniä parempia askelia pitkin, sitä lahonhaurasta köysisiltaa pitkin, sinne tavoitteisiin. Kyllä sulla niitä on, kun vähän mietitään. Sama vesipullo maksaa kaupassa 0,5 € ja lentokentällä 7 €. Jos sinulla on joskus arvoton fiilis, niin olet vain väärässä ympäristössä.
t. Antti