Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
No anteeks **ttu ihan ***tanasti. Sanat kaikuvat mielessä. Mokannut kuittaa vastuuseen asettamisen lapsen kiukulla. Iällä ei ole mitään tekemistä kiukuttelun kanssa. Lapsi on lapsi aina, kun kypsymistä ei tapahdu. Teinikäs kiukuttelee, siinä missä iäkäs mies räpsyttelee pitkiä valoja liikenteessä. Kun nopeampi auto on juuri ohittanut. Hetkeä aiemmin pappa oli ajanut rekan vieressä ohituskaistalla alinopeutta. Rattiraivo on taattu. Miksi kiusanteko? No koska hänellä on oikeus. Sattuman kautta kyseinen tapaus päättyi, kun perässä roikkuminen katkaisi kamelin selän ohittajalta. Tämä seurasi pappaa kaupan pihaan. Auto poikittain papan auton taakse ja karkuun ei pääse. Seurasin pihassa, kun ohittaja-autosta nousee tappajan näköinen mies. Siis ainakin kaksi kertaa pappaa isompi kukkakaalikorvainen vapaaottelijalta näyttävä herra. Hän ei kuitenkaan satuta pappaa. Hän pitää lujan varmasti isällisen puheen, jonka jälkeen tämä kuusikymppinen pappa pyytää kauniisti anteeksi. Hän lupaa parantaa tapansa. Sitten voitiinkin jo puhua autoista. Vain miehenmalli kasvattaa ja tässä työssä ei pullantuoksu auta. Sillä on kyllä elämässä ihan toinen tarkoitus. Se kaikista tärkein. Pullan tuoksuinen koti, siinä miehelle sota, jota puolustaa.
Oletko leiponut pullaa?
Toiset kypsyvät, kuin pulla uunissa. Toiset eivät koskaan. Kaikki on aina jonkun toisen vika. Ohjeet tulivat sähköpostin liitteenä, mutta niitä ei luettu. Sitten menee pieleen ja silti syy on jonkun toisen. Kun on vahinkopulla uunissa, on sekin jonkun toisen vika. Oma vastuu ei ole mukana näytelmässä. Toki ehkäisyn olisi voinut hoitaa, mutta siitäkin pitäisi olla edes tietoinen. Kuka jätti sivistyskasvattamisen tekemättä? Kuka nukkui biologian tunnilla? Aivan se ja sama. Aina voi syyttää muuta maailmaa ongelmistaan.
Mutta kysymys on voimassa. Mitä olet leiponut? Sinulla on tavoitteita elämässä, olit sitten kirjoittanut niitä paperille tai et. Mieli on täynnä haaveita. Toki elämä tulee vastaan ja puolisosi sairastuu masennukseen, halusit tai et. Pulla menee pilalle, jos sitä ei pakasta heti tuoreeltaan. Miksi annat asioiden kasvaa sammalta?
Onni tulee sisältä. Ai miten niin? No koska olet ainakin kuullut, että raha ei tuo onnea. Mikään saavutus ei riitä estämään itsemurhaa. Puoliso aiheuttaa aina kiukkua, vaikka kuinka rakastaisit. Lapset tuli keinohedelmöityksessä ja silti ne aiheuttavat vihantunteita, kun unet jäävät vähiin. Onnellisen perheen jäsenet tappavat itseään. Miten ihmeessä se on mahdollista? Kuinka ne kehtaavat, kun ovat saaneet kaikki universumin herkut lahjana? Niin, siinä pohdittavaa kerrakseen.
Tosi asia on se, että leipuri ei ehdi miettimään kaiken maailman meluja, kun pitää vahtia uunia. Ettei pullat pala. Pullan tuoksu on omiaan, viemään sisään kävelijän kaiken huomion, lapsuuden rakkaimpiin muistoihin. Muistijälki on vahva. Hymy tulee väkisinkin, vaikka juuri olisi lyönyt vasaralla peukaloon. Kysymys on voimassa, oletko leiponut?
On vaikea olla masentunut, kun nautit pullaa.
Hyvä pulla on ansaittu. Paras pulla on itse tehty. Oma lapsi on aina tärkein, usko jo. Ei ole olemassa itseaiheutettua muutosvastarintaa. On vain sielun heikkoutta. Olet päästänyt mielesi lerpahtamaan. Suurin syyllinen työyhteisöjen ongelmiin tulee asiantuntijan suusta. Kuten kuulen päivittäin. Kuten eilenkin. ”Yritin kerran sanoa pomolle, että tähän on parempi tapa tehdä” Vastaus oli ”näin on meillä tehty”. Hän siis hiljeni. Omien sanojen mukaan lopullisesti. ”En viitsi ****päille antaa mitään”. Surullista kerrakseen.
Kyseessä on väärinkasvatettu ylijohtaja ja heikkoitsetuntoinen tekijä, joka ei osaa arvostaa itseään, eikä oikeaa. Nyt tarvitaan voimaa ja taitoa yläkertaan, että korjaavaa liikettä voisi tapahtua. Kumpikin vain puuttuvat, joten mitään ei korjausta ole tapahtumassa. Tuhlaus ja kurjuus saavat jatkua, kunnes rahat loppuvat. Ai niin, ne rahat loppuivat jo vuosikymmeniä sitten. Nyt on vain velkaa. Valtio ei voi mennä konkurssiin, joten helvetti maan päällä on rakentumassa kuumemmaksi, kuin koskaan. Ei ihme, että elo on epämiellyttävää ja ahdistaa. Ei tarvitse odottaa raamatullista kuolemaa, kun henki on jo lähtenyt elävän kuolleen sielusta ja ruumis tallustaa maanpäällä, vain perustoimintojen, kuten ruuan perässä. Heiluta siis pullaa ja maailma tekee mitä haluat.
Heiluuko pulla naamasi edessä?
Tähän aikaan vuodesta, se pulla on vain edessä häämöttävä kesäloma. Palkinto ei mistään. Olet sen ansainnut tekemättä mitään. Työehtosopimus nyt vain sattuu sanomaan, että sinulla on oikeus lomaan. Saat hengailla laitumella, kun orjan palkalla ei muuta voi. On se hienoa. Jaksaa taas vuoden painaa. Huoli kuitenkin puristaa rintaa, kuten suurimmalla osalla ihmisistä. Jatkuuko työt. Mitä sitten. Uutisissa oli taas eläkevarojen sulamisesta kauhukuvia. Pitäisikö laittaa rahat patjaan. Ai niin, pitäisi olla rahaa, mitä laittaa sinne patjaan.
Jos aina on kiire, se kertoo kaiken tärkeysjärjestyksestä. Puoliso, joka ei kuuntele sinua, miettii jotain muuta mieluummin. Ei aina voi olla kiire. Jos pomo ei ehdi kuuntelemaan sinua, niin sillä on kiire vain sinne lomalle. Sitten ei ole kiire enää mihinkään. Ei tarvitse kuunnella näitä vinkutinkuja. Ystävän tunnistaa siitä, että se tekee aikaa ollakseen sinun kanssasi. Ja vain ystävät ovat oikeasti kiinnostuneita sinua auttamaan. Ystävällinen mieli toki auttaa, mutta vain hetkellisesti. Oli se sitten sinun kasvattamistasi pois pahoilta tavoilta, tai makkarakeiton tarjoamista kodittomalle. Ei se kuitenkaan sinua kotiisi ota.
Pelko jyllää mielessäsi.
Näet pullan mahdollisuuden uunissasi koko ajan, mutta et toimi. Miksi et? Ehkäpä olet väsynyt, tyytynyt osaasi. Ehkä et oikeasti jaksa ja ajattelet, että et enää pysty parempaan. Ehkä et usko pelkojesi voittamisen olevan mahdollista sinulle. Kaikki ahdistaa. Minä kuitenkin tiedän, että tästä ei ole kyse. Kuten olen jo sinua aiemmin opettanut. Tiedät, että ei ole olemassa ihmistä, joka haluaa, että elämästä tulee huonompaa. Et sinäkään. On vain niin vaikeaa saada itsensä toimimaan. Joku siellä ahdistaa. Ehkä ei ole aivan vielä pakko, joten sinun aivosi tekevät sitä työtä, mihin ne on alun perin suunniteltu. Suojelemaan itseäsi. Myös tarpeettomalta työltä. On niin vaikea saada alitajuntansa vakuuttuneeksi siitä, että nyt pitää toimia. No ei pidä, kun kukaan ei osoita aseella päähän. Siksi pitää suostutella pikkuhiljaa. Jos tulisi hyvä tapa. Koska pitempi aika toimimattomuutta lopettaa liikkeen, tekosyiden varjossa. Mutta Aivosi saattavat sallia pienen ponnistuksen, samalla tavalla, kuin ne karkkipatukat siellä kaupan kassalla. Ota tästä yksi, mmm, niin hyvää. Teepä tästä yksi soitto, niin hyvin pieni pikku juttu. Mutta ratkaisevan tärkeä.
Loukkaantumiset kuuluvat peliin. Ei ole urheilua, ilman vammoja. Ei ole elämää, ilman mielensä pahoittamista. Silti jatkat. Luet tätä kirjettä ja olet hengissä. Toimeenpanokyky on yksi vaikeimmista asioista hallita. Kun tautinen rytkyttää oveasi ja rukoilee päästä sisään, et silti avaa. Se olisi menoa sen jälkeen. Yleensä vaaditaan joku oikea säikähdys, että alkaa tapahtumaan. Siksi luetaan niistä sydänkohtauksista, ennen elämäntapamuutosta.
Miksi ihmiset eivät kasva ja kehity?
Tämä on aika selvä tapaus. Ihmiset ovat menettäneet toivonsa, koska mitään ei tapahdu ja koska mitään ei tapahdu on turha unelmoida. Hetken päästä unelmat ovat haihtuneet ja mieli vain suorittaa ja selviytyy päivästä toiseen. Tässä vaiheessa merkityksetön tyhjyys, ei mikään, kasvaa unelmointia suuremmaksi. Imee elinvoiman sinusta pysyvästi, jos annat sen tehdä niin. Tätä painovoimaa vastaan moni antaa periksi. Tuo ihmisen universumia laajempi mielikuvitus on tarkoitettu luomaan. Uusia maailmoja ja vähintään parempaa elintasoa sivistyksesi rajoissa. Olen valmis lyömään vetoa, että moni kaipaa sitä mitä sinulla on tarjota. Kysymys kuuluu, uskotko itseesi sen verran, että alat myymään ajatuksiasi toisille. Niitä mitkä ovat tehneet sinut ja tuoneet sinut tähän päivään. Ai, että. Sinulla on niin paljon annettavaa, että ongelmasi vaihtuvat tekemisen iloon. Aiotko löytää tuon yleisön?
Ei ole sattumaa, että ne harvat treenaavat, eli itseään parantavat ihmiset, ovat kuitenkin ne samat ihmiset, jotka näyttävät aina samalta. He eivät ehkä sentään liho samalla tavalla, kuin yleinen osasto, mutta ei siellä mitään merkittävää kehitystä tapahdu. Ei millään osa-alueella. Vaatii vähintään jonkin sortin ADHD:n, kohdalle, että tapahtuu. Ja silloinkin samat vaarat vaanivat preerialla. Voihan sitä samaa tulostakin jyystää vuodesta toiseen. Toisille se riittää. Varsinkin jos taso on sellainen, että kilpailua ei synny. Taas ne aivot tekevät työtään. ”Hei, ei sinun tarvitse edes yrittää, nuo toiset ovat niin huonoja, että ei sinun kannata paukkuja tähän laittaa”. Se toinen ääni, josta viime viikolla sinulle kirjoitin, kuiskii korvaasi tarinoita, joiden tarkoitus on parantaa hyötysuhdetta. Tämä ääni ei ajattele tulevaa, vain tätä hetkeä. Silti oravanpoikanen katsoo pesäkoloonsa ja miettii mielessään ”noita käpyjä on liian vähän talveksi”. Ja keräämään. Miksi sinä et kerää? No, tämähän on sanomattakin selvää. Oravilla ei ole samoja virikkeitä, kuin ihmisillä. Sen on pakko kerätä kävyt, jos meinaa pysyä hengissä. Sinun ei tarvitse. Taas ne aivosi tekevät tehtävänsä. Kyllähän suomessa kela hoitaa, ainakin kupillisen riisiä pöytään, jos et itse siihen pysty. Aika moni valitsee tämän. Yllättävän moni. Ehkäpä oravakin valitsisi katsoa Netflixiä, jos sellainen vaihtoehto tarjottaisiin. Joku toinen kantaa kävyt pesäkoloon ja orava lihoo siihen pisteeseen, että ei mahdu enää omasta ovestaan ulos. Pitää leikata seinä auki, että saadaan kurre nosturilla lihavuusleikkaukseen. Pitäisiköhän yhteiskunnan hetkeksi pysähtyä miettimään, minkälaista kansakuntaa tässä rakennetaan. Hyvinvointia siihen ei ole liittynyt enää pitkään aikaan.
Ihmiselle, joita on muutenkin liikaa, on tarjottava Rooman tapaan leipää ja sirkushuveja. Tämän päivän gladiaattorit nähdään televisiosta. Ei ole ihme, että viikinkisarjat ovat niin suosittuja. Siellä rakastetaan ja tapellaan rajusti. Seikkaillaan etsimään uusia maailmoja. Sitten suuressa salissa juhlitaan, tasaisin välein, naurun raikuessa hallin seinistä. Sinne on onnellisuus istutettu puun syihin, eikä tuo ääni katoa koskaan. Sen verran mekin asiasta tiedämme pilleripurkkiemme keskellä. Missä on meidän naurumme ja suuren salin raiku? Ei tarvitse ihmetellä, miksi viikinkisarjat ja muut vastaavat ovat niin kovin suosittuja. Me tämän päivän ihmiset elämme unelmamme näiden ohjelmien kautta. Kuin surullinen maalaus, josta ei ole ulos pääsyä. Johan se hullu Rooman keisari aikanaan keksi, kun loisia ei voi tappaa ilman kapinaa, pitää heille keksiä muuta puuhaa. Kyllä tämä ihmisapina myy halvalla oman sielunsa.
Ihmisen kasvu = yrityksen kasvu
Kumpaakaan ei ole ilman toista. Aivan sama, minkä vuoksi siellä työskennellään. Mikään ei liikahda, elleivät ihmiset liikuta. Aika harvoin liikahtaa, ainakaan sillä tavalla, kuin toivoisit. Siinä syy, miksi hiiret hyppivät pöydillä, kun kissa on poissa. Viepäs pala juustoa siimahännille työstettäväksi, niin saat valita paikan, eikä yhtään hiirtä näy enää pöydillä. Menestyneiden yrityksien johtajien työskentelyajasta kolme neljännestä menee ainakin alku vuosissa, ihmisten kanssa yhdessä työstämiseen. Tai pitäisi mennä. Nyt käsketään ja ihmetellään kapinaa. Vain yhdessä tehty prosessi on sisäsyntyistä. Kaikki minkä tuot ja käsket ulkopuolelta, kohtaa muutosvastarintaa. Saat kyllä tottelevaisuutta pelolla, mutta sitten kannattaa muistaa ne hiiret. Suurimmat syyt jatkuvaan vitsailuun tärkeillä asioilla löytyvät sieltä organisaatioiden toimintasuunnitelmien käsitteistä, jotka eivät oikeasti kosketa tavallisen ihmisen arkea. Tavoitteet, jotka ovat käsitteitä, eivät koskaan muutu todellisiksi. Ja mitään epätodellista ei ihminen ikinä tule arvostamaan. Näytelmistä ja korulauseista nähdään äkkiä lävitse. Vitsailukerho on taattu. Oliko tarkoituksesi vitsailla tärkeillä asioilla?
Olin ottamassa tutkintonäyttöä vastaan, kun törmäsin akateemiseen tutkijaan. Hän oli tyypillinen älykkö, joka oli saanut potkut jokaisesta työpaikastaan. Milloin yt rallin vuoksi, kun yllättäen hänen nimensä olikin listan kärjessä, ja milloin koeaikana ei jatkettu työsuhdetta. Hän oli kiinnostunut kulttuurista. Hän esitti minulle kysymyksen, miksi organisaatiot epäonnistuvat niin kovin paljon?
Ymmärsin tyyppiä nopeasti. Hän kuuluu siihen ryhmään ihmisiä, jotka parempia tapoja nähdessään kertovat niistä. Hän siis keksii järkevämpiä tapoja ja haluaa parantaa hyötysuhdetta. Kun asioita tehdään järjenvastaisesti, hän avautuu ja siitä yleensä herkkähipiäiset pikkupomot ottavat itseensä. Olen nähnyt tätä kaksikymmentäviisivuotisella johtamisurallani niin paljon, että en enää ylläty minkään tasoisesta sekoilusta. Voit tarjota menestyksen kultalautasella, mutta jos pomo ei saa kunniaa, sinä saat mieluummin lähteä. Jonkun olisi kannattanut opettaa nilkille lause. Minulle rahat, sinulle kunnia. Olisi kummallekin toteutunut molemmat. Ja tässä harvassa tapauksessa, enempi olisi kerrankin ollut parempi. Ei tosin päde lepoa vaativiin harjoituksiin, mutta tähän kyllä.
Olen kerran tavannut nuoren herran, joka vastasi aivan sekopäisesti kysymykseeni. Kumman ottaisit, hienon tittelin, vai miljoona euroa? Hän valitsi tittelin. Katsoin häntä haavi auki, että tämän jätkän älykkyysosamäärä ei taida ylittää keskiverto treenikenkää. Kysyin varmuudeksi uudestaan. Sama vastaus. Älä siis koskaan oleta tietäväsi, mistä toinen syttyy.
Tässä suurin syy epäonneen.
Sovimme tällit, että keskustelemme tästä kulttuurista, tutkinnonsuorittajan kanssa. Sanoin kuitenkin nopeasti, että vaarin ja mummon vanhat viisaudet ne kertovat totuuden. Vaikka herran pelko on kaiken viisauden alku, ymmärtää herra kuitenkin sen, että vapaa tahto estää ihmistä tulemasta orjaksi pelolle, jos tämä ei niin tahdo. Jää siis hienot ideat piiloon. Ehkä veitsenteroittajien yhteisössä tämä sopii, mutta harva haluaa tahkon pyörittäjäksi. Markkinat kehittyvät nopeasti ja vain nopea pysyy aallon harjalla. Se vaatii tahtoa olla mukana ja jatkuvasti kehittää toimintaa. Siellä ei pikkumaisuuksille ja ihmisten huonolle kohtelulle ole sijaa. Suurin syy epäonnistumisiin on luuleminen ja oletus.
Voit päättää mitä vain, mutta onko sille edellytyksiä toteutua? Asioiden todellinen sieluntila ja se mitä oikeasti tapahtuu, ovat kovin eri maailmoista. Käsketty on aina käsketty. Sillä ei oli mitään tekemistä tarpeen kanssa. Siksi Rokka ei laittanut kiviä polun reunuksille. Sääntöjä pitää olla, muuten jäädään auton alle, kun kukaan ei pysähdy liikennevaloihin. Mutta laitapas liikennevalot pellon keskelle ja yritä saada ihmiset ymmärtämään turhaa. Sille pitää olla järkevä peruste, muuten tulee ongelmia.
Oma havaintoni on se, että ihminen tulee aina väittelemään makuasioista. Mutta jos vaihtoehto on auto tai polkupyörä, niin aika moni valitsee auton merkistä riippumatta. Varsinkin jos matka on pitkä. Päälle tulee se tosiasia, että polkupyörän valinneet todennäköisesti tietävät etsivänsä pian uutta työpaikkaa. Tahti ei vaan yksinkertaisesti riitä.
Jokaisessa työkulttuurissa on neljää ihmistyyppiä.
- Heitä ketkä tekevät vähemmän, kuin mitä heiltä pyydetään.
- Heitä, ketkä tekevät sen mitä pyydetään, mutta eivät yhtään enempää.
- Heitä, ketkä tekevät enemmän, ilman erikseen pyytämistä.
- Heitä, ketkä innostavat toisia tekemään enemmän kerta toisensa jälkeen.
Ensimmäinen ryhmä kuuluu loisiksi kasvaneiden joukkoon. Täällä ei työmoraali paljon paina. He ovat tottuneet siihen, että ketään ei kiinnosta ja vielä vähemmän heitä itseään. Luovuttajien joukkoa. Vai ovatko he vain vaihtopenkille unohdettuja, jotka kaipaisivat johtajaa. Täällä kaivataan välittämistä ja vastuuseen asettamista. Valinta on aina yksilön oma. Jos annat tuottamattomuuden jatkua, niin sitten se jatkuu.
Toinen ryhmä kuuluu siihen keskiverto työssä käyvään porukkaan, jotka hoitavat hommansa, tai ainakin näyttelevät sitä hyvin. ”Nuo ovat maksavinaan ja minä olen tekevinäni”. Ilman kehityshaastetta ei tule tapahtumaan yhtään mitään. Se on varmaa. Hellä kaikilla on ajatuksia kehityksestä, mutta ne jäävät palkitsemattomuuden taakse ja miksi kukaan auttaisi ilmaiseksi ketään muuta, kuin ystävää. Täällä kaivataan haastetta ja muodollisuuksien lopettamista.
Kolmas ryhmä puurtaa kahdensankymmentä prosenttia tuloksista. He jaksavat tiettyyn pisteeseen asti, sitten palaa loppuun. Heitä tulee kuulla säännöllisesti ja heidän sanomansa pitää ottaa tosissaan. He ovat ihanteiden ja täydellisyyden tavoittelijoita, jotka turhautuvat äkkiä ilman parantavaa liikettä ja tunnustusta. Täällä kaivataan vastuuta ja mielenkiintoisia tehtäviä. Heille pitää muistaa sanoa, että ilman heitä homma ei onnistu. Ja suunnitella heille yhdessä parempi tulevaisuus. Vaikka et voisi päättää heille palkankorotuksista, tulee heille kertoa ja samalla näyttää, että teet kaikkesi seuraavan palkankorotuksen eteen. Hakemus on jo sisällä, jonka täytitte ja perustelitte yhdessä. Ja hän näki, kun laitoit hakemuksen menemään. Näin lukitset oikean energian. Täällä pitää opettaa viisaasti sijoittamista. Te olette samassa veneessä ja teette ystävänpalveluksia toisillenne. Tämän puolesta ollaan valmiita taistelemaan.
Neljäs ryhmä on aina pitemmällä, kuin luulitkaan. Heitä saat pitää vierelläsi siihen asti, kunnes heidän seuraava tasonsa tulee vastaan suunnitelman mukaan. Pelaa korttisi oikein ja saat yhden ystäväkumppanin elämääsi lisää. Tällä tasolla ihminen kasvaa ja kehittyy ihan pyytämättä ja sitä kehitystä ei saa pysäyttää tai haitata. Heidän lähellään oikein käyttäytyminen ja parempi suorittaminen vain tapahtuu, koska heitä kutsutaan roolimalleiksi. Jos sitoutat heidät itseesi oikein, saat käyttöösi kasvavan energialähteen ja sitä ei pysäytä, kuin kuolema.
Mihin ryhmään itse kuulut? Mihin ryhmään haluaisit kuulua? Oli vastaus mikä tahansa, tiedän, että sinusta on parempaan. Älä koskaan luovuta. Jos unelmat kuolevat, silloin ihminen kuolee eläessään. Ja vain parantavat tavat voivat saada unelmat eläviksi. Apukin on lähempänä, kuin uskotkaan.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti