Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Osumia tulee ja vaikka et itsellesi kuoppaa kaivaisikaan, sinua koetellaan. Se on lupaus. Viisaus, kun tulee aikanaan niin kovin tilanne ja tunnesidonnaisesti. Ei meille kaikessa inhimillisyydessämme anneta riittävää kauaskatseisuutta. Lisäksi ihminen on niin heikon itsetunnon ja tapojensa orja, että yrittää samaa, kunnes tuupertuu. Päälle tulee jatkuvalla syötöllä väärää ruokintaa. Kerran vahingossa kiukuttelunsa läpi saanut sarjavalittaja kuvittelee, että tuolla tyylillä tulee lisää hyvää. Ikään kuin sielu saisi tällä tavoin edes jotain vakuutusta pahan mielen korvauksiin. Ehkä vanhemmat vain eivät jaksa ja siksi antavat periksi liian helposti. Tulee siis lisää itkupotkuraivareita, joilla on aiemminkin saatu tikkarit kaupasta. Kovin tuttua myös aikuisten lasten työpaikkakasvattamisessa. Nykyinen systeemimme sallii tämän hienosti. Oikeusvaltioaika mahdollistaa systeemisen loisimisen. Vaikka tulisi töistä monokkelia, niin kansalaispalkka hoitaa. Ai, että. Hyvinvointiajaksi kutsutaan. Ainakin siihen asti, kunnes velkahanat suljetaan ja ainoa oikeusapu mitä on olemassa, löytyy omasta hauiksesta. Jos hyvin kävi, niin ehkä myös kaveripiiristä. Mitäs sitten tehdään. Sanon samaa, kuten viisas esimieheni aikanaan. Juuri ennen kuin päätti siirtyä sivuun ja antaa seuraavalle keksijälle mahdollisuuden.
”Nyt kun puristamalla ei enää tule, niin mitäs jos alettaisiin vihdoin yhdessä keksimään viisaampia tapoja alkaa tuottamaan”. Sanat jäivät kaikumaan ikuisuuteen. Näitä olikin kiva muistella yhdessä.
Tuo sana keksijä liittyy siihen, että hän ei enää yksinkertaisesti ollut nähnyt itseään enää pitkään aikaan siinä roolissa, mitä aikaiseksi piti saada. Totesi vain, että oli pestissä aivan liian pitkään ja ideasuoni oli tyrehtynyt jo kauan sitten. Oli siis korkea aika vaihtaa maisemaa. Viisaita sanoja ja tekoja, viisastuneelta ihmiseltä. Tai hänen sanojensa mukaan ”viisastunut tässä asiassa”. Muuten elämä on jatkunut työnarkomaanina, kun ei muuta osaa. Onneksi vaimo on samanlainen ja yhteistyösopimus on pitänyt kaikki vuosikymmenet. Eläkkeellä on aikaa tehdä töitä. Mitä sitä muutakaan. Siitähän ne kiireet vasta alkavat. Kunhan muistaa läheisten synttärit ja sellaiset. Hyvä tulee. Onneksi uudessa työssä oli sentään kivaa. Aikaa sellaisiin juttuihin, mistä töissä ole aina haaveillut.
Kun ympäristö ei vaadi, möröt tulevat oman pään sisältä.
Artistikollega sanoi hienosti. Kun musiikki ei tuota leipää, niin ei sitä kannata sieltä edes etsiä. Mutta tekemisen ilo tuottaa parasta masennuslääkettä, kun sielunruokaisia kokemuksia vain hakee. On siinä toki muutakin. Kun tuotat ja olet kadonnut omaan musikaaliisi, ei maailman murheille ole sinne pääsyä. Tulet lisäksi tuottaneeksi jotain, millä on koskettavaa vaikutusta moneen. Yksikin parempaan energisoitu sielu ja ei mennyt hukkaan. Luodaan tunteilla, lisää tunteita. Aina on mahdollista, että tulee joku keikkapaikka myytyä täyteen ja täten myös sitä kuuluisaa leipää. Pienistä puroista se leipäjoki muodostuu. Kysymys kuuluu. Mitä teet, kun laisuus iskee ja Netflix houkuttelee pois sieltä tuottamisen polulta. Voisit opiskella seuraavan tason toimintaa ja parempaa suoritusta. Jostain sitä ideaa ja inspiraatiota pitää hakea, jotta on tarinoita kerrottavaksi. Ja usko pois. Eläneellä on tarinoita. Olit sitten minkäikäinen tahansa. Jokainen pystyy samaistuumaan miltä tuntuu olla koulukiusattu tai eroperheen lapsi. Menneet ystävyydet ja unholaan jääneet perheenjäsenet kalvavat mieltä. Mitä jos muistelisit. Vaikka et soita tai laula. Voit kirjoittaa kokemuksesi. Se on korvaamatonta päiväkirjaa apua etsivälle. Tuuletat pääkoppaasi ja jos olet tarpeeksi toimelias, et muista syödä mielialalääkkeitäsi. Pian huomaat, että pärjäsit ilman. Ihmismielellä on tapana ruokkia mielikuvitusta liiaksi. Ja siellä ei ole rajoja. Parempi keskittyä käyttämän tuota voimaa tuottamaan jotain hyvää, murehtimisen sijaan. Vai oletko kuullut hitsaajasta, joka itkee samalla, kun työstää laivan kylkeen kilometrin pätkän, vaativan tason luotisuoraa liitosta. Ei, hän on painonsa arvoinen kultaa ja siitä maksetaan niin, että suu pysyy hymyssä. Tuleekin mieleen eräs menneiden vuosien työsuojelupiirin tarkastus telakalle, jolloin hitsisaumat eivät olleet menneetkään suoraan. Vahoina hyvinä aikoina, alkoholi kuului työkulttuuriin. Eihän siitä mitään suoraa liitosta voi tullakaan, kun joutuu tarkastuksen vuoksi krapulassa hitsaamaan kädet täristen. Arkena kossu ja viikonloppuisin kaksi. Vuodesta toiseen. Olen nähnyt livenä. Itsestä ei olisi tuohon ollut. Tälle suoritukselle ei tarvitse hattua nostaa, mutta kova suoristus siitä huolimatta. Aikana, jolloin luokkahitsarit ovat kiven alla, voi tällainen mestari vieläkin ryypätä täydellä palkalla, kunhan luokka pitää ja viiva on suoraa. Vai, kuinka monta luokkahitsaria tunnet. Aivan. Tämä kyseinen hitsari kuoli sydänkohtaukseen viisikymppisenä, että ainakaan pitkää ikää ei tuolla tyylillä tule. Tuokin mörkö tuli vain oman pään sisältä, kun luonnollisia vihollisia ei ole. Saas nähdä koska tulee laivan kylkeä hitsaava robotti. Sitä odotellessa on duunari voittaja.
Mitä sitten tehdä, jotta olisi vähän paremmassa suojassa.
Tunteista tässä on pitkälti kysymys. Kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset eivät saa aikaiseksi sitä mitä pitää. On syynä jonkin asteinen rikkinäisyyden tunne. Ei jaksa, kun masentaa. Elämän pitäisi olla jo helpompaa. Johan tässä on kärsinyt ihan tarpeeksi. Elämän epäreilulta tuntuva kierto ei palvele kaipauksia. Viisas kertoo tässä kohtaa, että kukaan ei ole tulossa pelastamaan. No, ehkä on perhettä ja ystäviä, jotka eivät hylkää. Mutta maailma ei palkitse masentunutta. Päinvastoin. Aina on potkittu nilkuttavaa sorsaa. Preerian laki. Pitää olla todella hurja tyyppi tai todella viisas luomaan ystävyyksiä, että saisi mitään suojaa. Silti kaikki kulkee rahan perässä. Jos perheen leipä tulisi ilman työtä, aika moni jäisi kotiin. Sinulle siis maksetaan arvosta, jonka tuotat. Olisiko aika alkaa tekemään. Katoa kolmeksi kuukaudeksi tuottavaan työhön ja olet tehnyt itsellesi suurimman pelastuspalvelun, mitä tulet koskaan tekemään. Harvasta on. Aivan yhtä usein napsuva suu on vienyt kuningas alkoholin ääreen, kuin hiilihydraattien himot ovat pilanneet kisadieetin alkumetreille. Harvasta on.
Pitää olla tunteellisesti koskematon. Jos ne pääsevät ihosi alle, on peli menetetty ennen alkua. Sinun pitää tappaa se oma reaktiivisuutesi. Älä yksinkertaisesti ota kuuleviin korviisi. Omat ajatukset ovat vain omia ajatuksia. Kiitos tästäkin ajatuksesta. Rauhallisuus on linnoitus, johon kukaan ei tule, jos sinä et avaa ovea. Maailman mahtavin Babylon, oli tuhansia vuosia valloittamaton, kunnes joku idiootti avasi portit. Loppu on historiaa, eikä kaupungista ole jäljellä museossa esillä olevia kivitauluja enempää. Se, että annat itsestäsi, on etuoikeus, joka tulee ansaita. Älä ole saatavilla kaiken maailman loisille. Ne perkeleet repivät sinut pois ydintekemisestä ja täyttävät pääsi kaiken maailman ”luovuttaminen on ihan hyväksyttävää” ajatuksilla. No ei perkele ole. Se minkä jätät ruokkimatta, kuolee pian. Vahvista itseäsi, jotta ole loisten tavoittamattomissa. Ei se sukupuolitauti hyppää sinuun kaupankassalta, eikä peukkupää tule varkaille, kun olet turpavahdissa. Vahvamieli, vahva keho, voittamaton suunnitelma. Jossain kohtaa vain kasvat ulos toisten vaikutusvallan mahdollisuuksista. Kannattaa pitää mielessä, että naapurissa ei suunnitella sinulle mitään hyvää. Joten ainoa, joka suunnittelee sinulle parempaa tulevaisuutta, olet sinä itse.
Mieltä pitää harjaannuttaa. Sanallinen loukkaus on harjoittelua. Petokset ovat vain yksi tapa kertoa, että olet ollut väärässä seurassa. Onneksi olet jo huomattavasti aikuisempi haistamaan petturit kaukaa. Rakkaus ei ole sanoja, vaan se on paikalle tuloa sinua varten ja se kosketus tuntuu hyvältä. Taistelumiekkaa hakataan paineessa tuhansia kertoja, eikä tällainen miekka katkea mihinkään lyöntiin.
Uusi sinä, olet paras kosto. Joku toinen sanoisi, että menestys on paras kosto, mutta se ei tapahdu ilman sinun vahvistumistasi. On aika herätä. Aikaisemmin aamuun, jotta olet syönyt terveen aamupalan, ennen myyntimiehen kultaisia tunteja. Anna saavutustesi nöyryyttää pahantekijöiden aikomukset. Siellä saavat tukehtua oman katumuksensa itsesääliin.
Kaiken tämän keskellä sinusta on tulossa myyttinen hahmo, joka saa aikaan. Menestystä ei tarvitse selittää ja sinulla ei ole enää aikaa murehtia. Sinusta on tullut tekijä. Lopulta hämmästelet sitä, kuinka lähellä saavuttamista olit koko ajan ja kuinka helppoa se oli. Piti vain ryhtyä toimeen. Kyllä tahtova keinot keksii. Ota oljenkorret käyttöön. Joskus se tarkoittaa muutamaa askelta taakse päin, jotta voit harpata sinne missä haluat olla. Se on nyt, eikä sitten joskus. Aika on raju murhaaja. Älä anna sinun kuulua siihen joukkoon, jotka hautautuvat oman egonsa vankeina, ilman mitään näytettävää elämästä. Leijona ei pidä meteliä, kun se metsästää.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti