Johtajan kirje
Kiito tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tiesitkö, että voit olla riidoissa toisen ihmisen kanssa, vaikka ette ole sanoneet sanaakaan toisianne loukataksenne. Tuota saa jäädä hieman pohtimaan. Miten noin voi ylipäätään päästä käymään. No, vanha kuningas Innuendo pitää huolen, että jos sinä et sano pahasti, niin toiset ihmiset sanovat puolestasi. Miksi sitä kutsutaan?
Surulliset ihmiset tekivät samalla elämästään vielä huonompaa. Ei siksi, että he olisivat pahoja ihmisiä, ei. Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka haluaa, että elämästä tulee huonompaa. Aivan, en minäkään. Silti aina tuon tuosta ihmiset tekevät ajattelemattomia asioita. Kuten kävelee vanhasta ystävästä ohi tervehtimättä, koska on riidoissa. Ei sen takia, että olisi tapahtunut jotain tuon arvoista pahaa, vaan sen takia, että, siellä selän takana on puhuttu sellaista kuraa, ettei enää kiinnosta edes tervehtiä. Innuendo nauraa nyt makeasti. Paha saa energiaa. Ihanaa.
Onneksi fiksu ihminen osaa päätellä, että 50 % tarinasta ei riitä tuomioon.
Ei tuo ohikulkija oikeasti ole ikävä ihminen. Ikävää hänellä kyllä on, siitä ei päästä mihinkään. Todellisuus on sitä, että taustalla on todella paha olo. On käynyt kurjia asioita, eikä oma tulevaisuuslaskin tee palveluksia onnellisuuden kasvattamiselle. Suru johtaa itsetuhoiseen käytökseen. Järkevät ihmiset alistuvat oman kehon ja mielen laiminlyöntiin sen takia, että syvälle sydämen sattuu. Sitä sitten kompensoidaan liioitellusti. Liikutaan usein punaisella kierrosalueella. Ikään kuin tämä toisi hetkeksi mielenrauhaa. Kukaan ei halua heikkoa itsetuntoa, mutta sieltä se vaan tuli. Ne pettymykset menevät niin syvälle sydänjuuriin, että ne eivät jätä koskaan rauhaan. Ne ovat lopulta niitä aivan perus asioita, joita jokainen ihminen kaipaa. Ystävyyttä, rakkautta ja parempaa tulevaisuutta. Mistä tunnistaisi todellisen ystävyyden, eikä erehtyisi luulemaan vertaistukea oikeaksi ystävyydeksi.
Kun näkymät eivät parane, alkaa laskin tehdä temppujaan.
Entinen hyvä ystävä voi muuttua yön yli epäilyttäväksi tuntemattomaksi. Ei enää tervehditä, vaikka oltaisiin vierekkäin kaupan kassalla. Voin vain kuvitella, mitä siellä sielunhoidollisissa selän takana puhumisissa on noiduttu. No, se elämäntuska pitää saada ulos. Ja sellaisella tavalla, että se sydänjuuria mädättävä surullisuudesta muistuttaja ei ole läsnä. Surullinen ystävä siis etsii olkapään jostain muualta, kun siltä onnelliselta ystävältä, joka jatkuvasti onnellaan muistuttaa siitä, mikä omasta elämästä puuttuu. Nyt pitää siis ymmärtää. Tämä on yksi niistä asioista, joita ei tule yrittää muuttaa, vaan näiden kanssa on vaan opittava elämään.
Tahattomasti lapseton ei halua mennä sinne onnellisten vanhempien keskellä.
Ja tästä syystä se kaveripiiri vaihtuu. Siellä Innuendon hovissa pärjää vain kaltaistensa keskuudessa, joten kuninkaan suosiossa pysyäkseen, on valittava kaverinsa uudestaan. Eri elämäntilanteissa tulee vaiheita, jolloin kaverit vaihtuvat. Eikä tätä sinulta kysytä, yhtään sen enempää, kuin sataako huomenna vettä. Sadetakkia vain päälle, niin ei tuosta tarvitse niin välittää. Ystävyys siinä vai muutti olomuotoaan. Et halunnut sitä, mutta niin tapahtui. Ja näin tulee tapahtumaan jatkossakin. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita et halua.
Mikään ei harmita kuningas Innuendoa enempää, kuin huomiotta jääminen.
Ja tässä se tärkein opetus tulee. Vesi valuu hanhen selästä, eikä pääse iholle asti. Koirat haukkuvat, se kuuluu niiden luonteeseen. Ihmisen luonteeseen kuuluu se, että murehditaan asioita, joihin ei voida vaikuttaa. Juu, tuon olet kuullut. Mutta kun kysytään, mikä on tärkein kysymys oman onnellisuutesi vuoksi, niin olet hiljaa ja antaudut täysin virran vietäväksi. Eli useimmiten Innuendo saa sinut liverreltyä tekemään asioita, joita et opettaisi lapsillesi. Kuten menemään pariutumaan väärän ihmisen kanssa. Koska Innuendo on saanut sinut pienessä mielessäsi kuvittelemaan, että tämä on parasta mitä elämä sinulle tarjoaa. Jos kuljet edes yhdestä tuhoisasta hetkestä ohi, sinä pelkäät, että jos en nyt tartu tähän, niin ei ehkä tule enää uusia mahdollisuuksia. Ja näin tuhoat rippeet siitä itsetunnostasi, kun antauduit väärille arvoille. Hetken lääke ei tuonut kuin lisää pahaa oloa.
Nyt Innuendo tykkää sinusta.
Samalla tavalla, kuin uusi kaverisi, kenen kanssa hoidat nyt sielusi tuskaa. Ja minä ymmärrän sinua rakas ystävä, sinua sattuu. Voi kumpa voisin jotenkin ottaa tuon tuskan pois. No, paras tapa tulla muistetuksi on sellainen, jossa sinusta jää hyvä muisto. Ei sanota siis pahasti, toivotetaan kaikkea hyvää ja muistutetaan, että jos joskus tarvitset minua, niin täällä olen, sinua varten odottamassa. En ehkä pysty sinua juuri nyt auttamaan, mutta koitan keksiä matkalla jotain. Ehkä tervehdit, kun kohdataan. En ole vihainen. Ihmeissäni kyllä, tästä maailman menosta.
Ystävyys on sitä, että vaikka ei hetkeen nähtäisi, niin jatketaan siitä mihin jäätiin, kun kohdataan.
Jos vain ymmärtäisit, että olit jo voitokas. Ei sinun tarvitse sitä Innuendoa miellyttää, että kelpaat. Se selän takana pahaa puhuva sielunhoitajasi on vain itse epäonnistunut surkeasti ja yrittää houkutella sinua mukanaan sinne samaan helvettiin. ”Kato ku muuten mä joudun kattomaan, kun sulla menee hyvin. Ni, oisko se sitten kivaa”. No olis, se vasta kivaa olisikin.
Pitää haastaa, että parempaa tulee.
Kuluneella viikolla koulutin kolme päivää erään organisaation ihmisiä. Siellä paistoi kolme lausetta jatkuvasti ihmisten kertomuksista.
- Ei minusta ja ajatuksistani kukaan ole oikeasti kiinnostunut.
- Ei olla teroitettu sitä miekkaa kertaakaan, että työssä onnistuisi paremmin.
- Esihenkilöt eivät osaa johtaa ja ilmapiiri on myrkyllinen.
Monelle hetki on ensimmäinen. Koulutuksen jälkeen tullaan lähelle ja kerrotaan, miten tärkeä ja hyödyllinen tämä koulutus oli. Syy ei ehkä ole niin kiva. Uusia taitoja aiotaan käyttää ensimmäisenä siihen, että oman esihenkilön mieltä saataisiin prosessoitua hieman inhimillisempään suuntaan ja houkuteltua kouluttautumaan paremmaksi ihmisten johtajaksi. Tuska oli käsin kosketeltava. Johtamisen taso niin haavi auki heikko, että luolamieskin olisi joutunut hetken vetämään happea, ennen kuin alkaa nuijimaan. Hyvä kukoistaa vain hyvän kuninkaan aikana. Sitä Innuendo ei ole. Hän tarjoaa kidutuskeinoja hänelle, joka onnellisena vahinkona saa työpaikan, jonka mukana tulee esihenkilön titteli ja asemavalta. Tuon välttääkseen pitäisi tietää, mitä on ihmisten johtaminen. Tässä tulee vinkki, siinä on vain kaksi sanaa ja tällä hetkellä suurin osa kaikista ihmisistä tekee sitä negatiivisesti, aivan kaikissa elämänsä kohtaamisissa. Vankilat on syyttömiä neroja täynnä.
Hetkellistä apua tuo vertaistuki, että joku homman kokenut kuuntelee.
Porukka kertoo tuon tuen olevan tärkein yksittäinen apu arjen tuskan keskellä. Kulttuuria pitäisi muuttaa ja äkkiä. Huono uutinen on se, että kulttuurin muutos kestää varsinkin isossa organisaatiossa vuosia. Hyvä uutinen on se, että sitä voi muuttaa. Vaaditaan vain mielenprosessointia, että vastuussa olevassa syttyy halu muuttua ja muuttaa. Siksi oikeat kysymykset ovat tärkein oppi sinunkin elämässäsi. Muuten elämä valuu hukkaan ja ihmiset kärsivät.
Olisiko aika opetella keskustelemaan ilman riitoja ja saada ihmiset haluamaan tehdä oikein?
Kuningas Innuendoa et voi kuitenkaan miellyttää, jos haluat säästää itsesi oman elämäsi murheilta. Toinen vaihtoehto on se, että vaihdat paikkaa. Aivan oikein, et ole puu. Jos et tykkää siitä missä olet nyt, niin vaihda paikkaa. Puut juurtuvat siihen missä ovat, sinun ei tarvitse.
Kannattaa kokeilla kuitenkin ennen kuin lähdet, ettet vahingossa lähde turhan takia. Jos lähdet joka tapauksessa homman mennessä etelään, niin mitä menetettävää sinulla enää on?
Anna palaa!
t. Antti