Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Vaatii työtä, kerta toisensa jälkeen, että pelto on kynnetty. Aikana, jona harvat enää oikeaa peltoa kyntävät, tulee kyntö tehdä omalla vaihtotuotteella. Yhä useamman kuokka on veltto ja ruostuu hoitamattomana. Ikään kuin jotain odotellen. Ja jos väität, että sinä et kuulu tähän jengiin, niin osaatko kertoa, mitä hyvää on seuraavaksi tulossa. Useimmat istuvat vain hiljaa paikallaan ja välttelevät katsekontaktia. Tässä kohtaa näitä tyyppejä ei saa jättää huomiotta, vaan pitää purra kiinni. Eikä nyt puhuta Riikan poliittisista suuntauksista.
Useimpien elämä on muuttunut sellaiseksi, että töissä käydään vain seuraavaa lomaa odotellessa. Oli se sitten vuosilomaa tai seuraavaa suunniteltua sairaslomaa, molempia yhdistää suru. Tuo viimeinen on joskus sitä luokkaa, että työpaikalla ei paljon muusta puhuta. ”Taas se on saikulla”. ” Joo, se osaa laskea tasan tarkkaan, kuinka monta päivää jokaisen saikku syklin välissä pitää käydä töissä, että palkanmaksu ei katkea.” Yksi mietteliäs pohtii, että kuinka monta viikkoa voisi putkeen pitää maanantait ja perjantait saikkua. Ja paljonko pitää olla töissä, että sykliä voisi jatkaa hamaan tappiin. Loisten hiljaa sallittu toiminta saa muutkin miettimään loisimista. Ei se lakiin kirjoitettu tasapuolinen kohtelu työpaikalla, ihan tätä varmaan tarkoittanut.
Nyt ei siis kannata puhua tuosta synty mekanismista, ettei tule opetettua tuhoisia tapoja. Todetaan vain keskustelun olevan vähintään huvittava. Tai ei ehkä sittenkään. Kyse on niin suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta, josta me kaikki pääsemme maksamaan kallista hintaa. Eikä todellakaan pelkässä rahassa. Miesten testosteroni tasot, kun ovat laskeneet kaikkien aikojen alhaisuuteensa, eikä tilanne ole suuntautumassa ainakaan parantamaan yleistä masennusoireilua. Jotain mitä tämä suosta nouseminen vaatisi. Elämä on mitä raskainta suojalkapalloa muutenkin, yhtään lisää lihaskatoa ei kaivata. Rasitusta senkin edestä. Pitää hieman hikoilla, että ei tule itku niin helposti. Älä käsitä väärin, ei itkussa mitään vikaa ole. Ehkä ennemminkin sen puutteessa. Tunteettomuus toisia kohtaan on kasvamaan päin, ja siitä todistaa raivoavat sodat ja sen lietsonnan sävyt pitkin maailmaa. Jonkun pitäisi varmaan opettaa tunteiden käsittelyä valtaa pitäville. Antaa hieman olkapäätä ajoissa, ettei mene yli. Isojen pommien aikakautena kuvittelisi tämän tulevan jo etusijalle. Uutisissa lukee, että varustautua pitää. Kun on vuosia laiminlyöty uskottavaa toimintaa. Ihminen on mestari huijaamaan itseään, joka käänteessä.
Miten siis korjata tilanne, kun on eletty kuin pellossa.
Samaa mitä Babyloniassa tehtiin 6000 vuotta sitten. Kirjoitetaan ne puuttuvat lait ja haastetaan koko porukka mukaan talkoisiin. Juuri alkaneet olympialaiset ovat hieno esimerkki yhdistävästä ja vahvistavasta toiminnasta. Aina välillä käy, kuten nyt käynnissä olevissa kisoissa. Kaikki eivät pääse leikkimään. Kun ei osata olla kiltisti, niin jäähy koittaa. Se on osa lakia. Tämä on asia, jota ei yritetä muuttaa. Sen kanssa opitaan vain elämään.
Kun kysytään ihmisiltä, että mitä hyvää on tulossa, niin yleensä vastaus on hiljaisuutta. Se mikä on hautautunut syvälle ja muuttunut kielletyksi puheenaiheeksi, ei siis putkahda taikatemppuna takaisin kahvipöydän keskustelunaiheisiin. Ehkä joskus hetkellisinä vitseinä. Mutta nekin yleensä katkeavat yhtä nopeasti, kun pomo saapuu kahvihuoneeseen. Tulee hiljaista. Ei pidä maalata piruja seinille, kun toi perkele herää tajuamaan tilanteen. Sitten ei enää mennäkään tutkan alla. Katsos, poissa silmistä, poissa mielestä. Vain tullakseen hetken päästä lähemmäksi, kun uskotkaan. Moni manaa niitä muutosneuvotteluita, kun tulivat niin yllätyksenä. Ja sitten kehitysehdotuksille käy kuten muutosneuvotteluille. Kun ne eivät ole osa jokapäiväistä arkea, niistä ei tykätä. Ne pelottavat. Miten minulle käy.
Sitä olisi kannattanut pohtia jo hieman aiemmin. Et uskoisi, kuinka monen työyhteisön säännöt ovat kirjoittamatta. Uskotellaan vain, että kyllä aikuisten ihmisten pitää osata ajatella ja toimia. Kun päivän tavoitteet ovat lounas ja kotiinlähtö, ei auta, vaikka kuinka (Ei meillä näin ole) aiheella vitsailisit. Vai montako kehitysehdotusta olet viime aikoina tehnyt tai kuullut tehtävän, josta jotain hyvää on tulossa. Melko puuduttavaa touhua. Sitten sanot, että turha yrittää, kun mikään ei muutu.
Herää kysymys, kannattaako enää sijoittaa?
Aikansa voi hukata monella tavalla. Heikko itsetunto vain estää järkesi mukaista toimintaa. Vai väitätkö, että olet tyhmä. En usko hetkeäkään. Kurinalaisuus vain puuttuu. Rohkeus toimia oikein. Siinä juurisyy. Ehkäpä se on tämän päivän tik tok aikakausi, joka varastaa huomiosi. Yrität keskittyä tärkeään, mutta jonkin vimpaimen aiheuttama ajatus, houkuttelee sinut pois raiteiltasi. Mitähän lapsistamme vielä tulee, kun nenä on kiinni ruudussa 97% tajuissa oloajastamme. Jos käyttäisit edes hetken päivittäin ongelmiesi ratkaisuun, niin hetken päästä niitä ei enää olisi. Ei ainakaan samoja ja samassa mittakaavassa. Uudestaan voi mokata ja monta kertaa. Uusien elämäntapojen opettelussa niitä retkahduksia vain tulee. Kuuluu peliin. Se on niin hyvää se juusto siinä voikkarin päällä. Mä vaan yhden. Mä vaan nopeasti. Mä vaan tänään. Menestys ei todellakaan ole kaikkia varten. Pitää tykätä tylsyydestä. Oppia nauttimaan siitä mitä on. Ei valittaa siitä mitä ei ole. Syö terveellinen välipala ja katso sen jälkeen, kuinka paljon tekee mieli vielä pakko herkutella. Kokeile, niin yllätyt. Tadaa, taikatemppu.
Syöpä iskee Thaimaan prinsessaan yhtä lailla, kuin Ruotsalaiseen slummilapseen. Älä siis kuvittele, että helpotusta olisi tulossa. Älä toivo, että sinulla olisi helpompaa, vaan tee itsestäsi vahvempi. Eikä siltikään helpota. Joku myi sinulle väärän ajatuksen. Muista, että jokainen suunnitelma on vain yhtä kylkeen ajavaa juoppoa vaille valmis. Joten järki käteen. Kun keskustellaan tulevaisuudesta ja sinne vievistä tyyleistä. Et löydä yhtään ihmistä, ketä se ei kiinnostaisi. Joku saattaa kyllä leikkiä hetken välinpitämätöntä, mutta kiukuttelu johtuu vain aiemmista kokemuksista. Yhtään ihmistä et tule tapaamaan, joka haluaa, että elämästä tulee huonompaa.
Jonkun pitää johtaa ihmiset parempaan.
Maailmassa pitää olla luotettavia instituutioita, kun halutaan rehellistä kanssakäymistä. Tämä on ennen kaikkea johtajille opetettava ajattelu- ja käytösmalli. Joka jalkautuessaan opettaa samat tavat muille. Siltikin tulee alhaisuuksia, se kuuluu ihmisyyteen. Sakot jokainen pääsee maksamaan ihan itse. Mutta ei kannata lyödä lyötyä. Jos ajattelet tuplakoston olevan parempi, niin odotan vaan, kun sinulle ojennetaan lasku rajaloukkauksesta. Suosittelen jättämään väliin.
Se on yllättävää, miten vähän johtamiskoulutukseen panostetaan. Yksilö tarvitsee erityisen paljon kannustusta uuden oppimiseen ja parempien tapojen opiskeluun. Johtaja vielä enemmän, koska on vastuussa myös muista. Kerta toisensa jälkeen joudun hämmästelemään vääränlaista toimintaa ja sen tuomaa tuskaa. Ollaan joko toimintakyvyttömiä, tai sitten tehdään muutoksia kysymättä keneltäkään. Näin aiheutetaan italian kuuluisin lakko. Kun ystävällinen keskustelu olisi tuonut paluutiedon kautta riittävän ymmärryksen ja aiheesta sopiminen yhteistyöhalukkuuden. On eri asia haukkua toista saamattomaksi, kuin ottaa selvää tilanteesta ja sopia yhteisesti realistinen tavoitetaso. Sitten kyse on enää yhdessä sovittujen asioiden järkevästä seuraamisesta. Sääntöjen noudattamatta jättäminen onkin sitten jo ihan oma keskustelunsa. Siihen ei muita tarvitse sotkea. Se on kovin henkilökohtainen juttu. ”No kun ei noi muutkaan.” Mielenkiintoista, kerropas lisää. Uteliaisuus on hyve, josta hyötyy kaikki.
Keskustelun sävy maalaa kaiken mitä tulossa on.
Tärkeintä kuitenkin on, että sitä keskustelua käydään. Maton alta löytyy, kuten vanha sanonta kertoo. Kun kyseessä on haavan hoito lapsen sormesta, joutuu sitä kitinää kuuntelemaan oheistuotteena. Samoin käy vielä ymmärtämättömän aikuisen kanssa. Kun jonkun vaan se aikuisen rooli täytyy vetää.
Siinä välissä voi toimittaa vanhan kansan viisauksia ja huomata, että hetkellisesti helpotti. Siitä on parempi jatkaa. Pää tuulettuu ja virta kasvaa. Kohta ne kysyvät, että mistä saa samaa.
Tie parempaan mielenterveyteen.
- Jos tuntuu siltä, että vihaat kaikkia, on aika syödä välipala.
- Jos tuntuu siltä, että kaikki vihaavat sinua, on aika hengittää syvään ja pitää hiljainen hetki.
- Jos tuntuu siltä, että vihaat itseäsi, käy pesemässä kätesi.
- Jos tuntuu siltä, että siltä, että omat mietteet aiheuttavat vihaa, kirjoita ne paperille.
- Jos tuntuu siltä, että tilanne aiheuttaa vihaa, tee parempi suunnitelma.
- Jos tuntuu siltä, että tuleva on sumun peitossa, keskity tähän hetkeen.
- Jos tuntuu siltä, että olet levoton, kävele ja huomaat helpotusta.
- Jos tuntuu siltä, että meinaat luovuttaa, kysy itseltäsi, mikä sai sinut näihin hommiin ylipäätään.
Kaikista tuntuu, miltä tuntuu. Terveimmät meistä eivät jää kiinni tunteisiin ja niiden orjaksi, vaan etenevät kaikesta huolimatta. Mitä muuta tekisit, ei ole vielä aika ryömiä kiven alle kuolemaan. Olet joko oma itsesi tai hautaat aikanaan näytelmähahmosi samaan kuoppaan, johon lankesit harjoituksissa.
Yksi yrittäjä sanoo, että ei sellaista konetta ole olemassakaan. Kun toinen kertoo, että meidän tehtaaltamme sellainen jo löytyy. Maksoi kyllä maltaita, mutta nyt tuotantolinja ei enää pysähdy yksittäisen virheen vuoksi ja se säästää kymmenenkertaisesti. Jotain, mitä moni ihminen ja yritys kaipaisi erityisesti tänä päivänä. Jotain mistä et ollut tietoinen, kun se keskustelu on vielä käymättä. Jotain hyvää kehittyvästä tekniikasta. Tietoa löytyy, jos vain yhteys toimii. Taitaa päteä aika moneen asiaan ihmisten kanssa.
Oletko jo tiedustellut omaa konetta. Mitä jos rakentaisit sen kuitenkin.
t. Antti