Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.
Ei hemmetti ikinä, emmä tiiä, vai pitäiskö kuitenki, oishan se…
Ihmisen mieli on jännä! Ensin pitää torjua, vaikka ajatus olisikin hyvä. Kun hieman suodatellaan, niin voisi jo suostuakin. Vähän pitää kuitenkin vielä purnata. Sitten kun idea istahtaa mieleen, ajatus voittaa ja on vain pakko saada. Miks noi sais ja mä en.
Useimmat tarvitsevat treeniä hyvinvointiin ja turhan murehtimisen lopettamiseen.
Ai miten niin? No kun se on sillä lailla, että kehon tuleekin valittaa. Jos se ei valita, niin sitä ei käytä oikein ja pian valittaa mieli. Kehon ei siis tule valittaa tekemättömyyttä, vaan sitä treenin aiheuttamaa vahvistuskipua. Ja jos keho ei valita, se tarkoittaa sitä, että et tee mitään kehosi arvoista. Silloin mieli valittaa siitä, että et käytä kehoasi sille tarkoitettuun tehtävään ja mielikin alkaa surkastua. Leijona masentuu häkissä ja siksi leijonamielesi tulee päästä vapaaksi. Samoin kehoasi tulee vahvistaa jatkuvasti. Ja kun keho on tarpeeksi väsynyt, niin tulee uni kuin itsestään. Et jaksa enää miettiä maailman murheita. Sodat nähnyt vaari vainaa sanoi, että ei se tykkien jytinä ei enää haittaa, kun on tarpeeksi väsynyt. Niitä halkoja tulee hakata sen verran, että uni tulee kuin vauvalla. Ja kun tuohon päälle vielä ymmärtää, että jos tykinkuula osuu kohdelle, niin ei sillä sitten enää ole väliä. Älä murehdi turhia.
Itse olen huomannut vuosien varrella, että mieli tarvitsee oikeaa toimintaa ja lupausta paremmasta, jos meinaat pysyä poissa masennuksen tieltä.
Vaari vainaa sanoi, että tarvitset poika seuraavia hyvään elämään, pidä nämä mielessä ennen kaikkea.
- Tarkoitusta (Tarkoitus on säilyttää itsenäisyys ja elää vapaassa suomessa).
- Tervettä tekemistä (Vain tekemällä tulee yhtään mitään, puolustautumalla itsenäisyys, leipää pöytään, paremmat veriarvot, onnellinen puoliso, kavereita tai se auto oman kodin pihaan).
- Viisaita suunnitelmia (Jotta et hukkaa edellä mainittuja. Aika kuluu joka tapauksessa, eikä sitä koskaan tiedä mistä itsensä löytää, mutta viisas miettii sitäkin kirves kädessä halkoja hakkaamassa, katsellessaan vaimonsa jumppaamista, kun tuore pulla tuoksuu nenään avoimesta keittiön ikkunasta ja tuuli havistelee puiden lehtiä lasten leikkiessä naurun kiljahduksien kera.
Tuo kolmonen varasti ajatukseni täysin ja toi minulle niin hyvän mielen, että unohdin mitä juuri mietin. On niillä tulevilla mielikuvilla vaikutusta sinuun, usko pois!
Ai että, Vaari vainaa oli viisas mies. Viimeisinä kertoina kun tavattiin hoivakodissa Tampereella, vaari sanoi satunnaisella kirkkauden hetkellä, että on tää elämä hemmetti sellaista touhua. Nyt kun tästä hommasta jotain tajuaa, niin kaikki on jo ohi. Onneksi tuli syötyä pullaa ja pussattua vaimoa oikein kunnolla ja lapsen lapsetkin pärjää. Ja se kupla volkkari oli kyllä hieno. Heh, heh.
Joka lajin huipuilla on joukko valmentajia, tarkoitusta, suunnitelmia sitä tekemistä tukemassa. Aivan kuten tavallinen salilla kävijä tarvitsee personal trainerinsa. Tai ainakin sitä kannattaa harkita, koska niin paljon virheitä tulee muuten tehtyä, eikä kukaan näe omia virheitään. On monta syytä pitää toimintakyvystään huolta. Ei vähäisimpänä tavoite säilyttää se, että eläkepäiviä ei tarvitsisi viettää kurjuudessa, kohti ennenaikaista lähtöä. Lähdetään kirves kädessä halkoja hakkaamassa 150 vuotiaana, sitten kun sen aika koittaa. Siinä tavoitetta. Ellei moderni lääketiede korvaa meitä jo uudella keholla siinä vaiheessa. Tosin sinnekin asti pitää päästä, jos meinaa kehoa vaihtaa ja jokunen sen ajan valuutta olla sukan varressa. Voin vain kuvitella mitä se unelmien kloonikeho tulee maksamaan. Sitä miettiessä, tehdään sinusta se hyvä kuntoinen jaksaja, joka haluatkin olla.
Ei ole kauaa siitä, kun ystävä sanoi, että kaikki oljenkorret on käännetty. Mikään ei auta. Painoa on kertynyt liikaa ja laihdutettu paino tulee aina takaisin, korkojen kera. Viimeisenä vaihtoehtona tuli laihdutuspiikki ja nyt etsitään mitä tahansa ihmepilleriä. Apua!
No, voin kertoa, että viimeistä oljenkortta ei ole käytetty, kun ei ole kokeiltu edes sitä ensimmäistä. Ai miten niin? No katsos, kun pitäisi tietää mitä tehdä. Sitten tarvitaan oikea suunnitelma, joka tukee tavoitetta. Hetkinen, tavoitetta. Pitääkö mulla olla joku tavoite? Aivan, ilman tavoitetta on vaikea tehdä mitään suunnitelmia. Pitääkö mulla olla joku suunnitelma? No ei siitä mitään hyötyä olisi, suunnistaa kartan kanssa? Pitääkö mun osata lukea karttaa? Niin, mistä tiedät, mennäänkö nyt etelään vai pohjoiseen?
Nyt on hyvä hetki maalata huoneesi valkoiseksi ja alkaa kirjoittamaan puhtaalta pöydältä, ilman vanhoja uskomuksia ja ympäristön vaatimuksia. Anna itsellesi reilu mahdollisuus.
Aika moni on kierteessä, jossa napostellaan jatkuvasti. Tuolla yritetään täyttää kaipuuta ja saada tyydytystä elämään hetken masun täyttämisellä. Sitten on tarve jatkaa napostelua, sitä millä tähänkin asti on selvitty ja tiukan paikan tullen aina itseään palkittu. Aika usein ruoka on palkinto ja pahan mielen lääke. Sellainen se ihmiselukka on. Tarve jatkuvasti hakea helpotusta murheita ajattelevan mielen hiljentämiseksi. Aika usein tulee morkkis siitä ohi syömisestä. Tämä ohi syöminen tosin lausemuotona vaatii sen, että sinulla olisi edes jonkinlainen suunniteltu ruokavalio olemassa. Tosin tiedät kyllä itse, onko sinne naamaan tullut työnnettyä jotain järkevää, vai liioiteltua. Alitajuntaasi et kuitenkaan pysty ikinä huijaamaan. Olet koko ajan tietoinen omista virheistäsi ja se on muuten aika raskasta mielelle. Siellä lasketaan jatkuvasti todennäköisyyksiä, että miten tässä tulee käymään. Mieliala on aika hyvä tulevaisuuden ennustaja, monella tapaa.
Tykkään itsekin hyvästä ruuasta ja pahin harhaluulo kehonpainon optimoinnin aikaansaamiseksi omalla kohdalla oli sitä, että joudunko nyt syömään loppuelämäni jotain …tanan kanin ruokaa, enkö ikinä saa enää mitään herkkuja. Voi kuinka väärässä olinkaan. Tavallisella ihmiselle 80/20 sääntö toimii kuin unelma. Tosin tuo vaatii sitä, että olet tuon sallivassa kunnossa. Hetken päästä olet.
Edellinen herkkupäivä kun koitti, söin niin paljon kaikkea, että vieläkään en katso tuoretta berliininmunkkia kaupan hyllyssä suotuisasti. Toisaalta ei tee mielikään, kun verensokeri pysyy nyt tasaisena pitkin päivää, eikä mielihaluja enää tule. Hmm, mikä juttu. No, rentouttavaa kerrakseen.
Vaari vainaan sanoin, on aika tehdä jotain hyödyllistä, koska ajattelit itse aloittaa?
P.S. Kehonkoostumusmittaus on hyvä startti, sulle ja koko työporukalle. Otahan yhteyttä!
t. Antti